Baarin kannatusmaksut
Mutta sitten menetät tämän henkilön, koska sessiointi oli se juttu, eikä se kirjoittelu. Jos siitä kirjoittelusta oli tullut merkittävä asia, sekä siitä että sai kuulla toisen ajatuksista, elämästä ja toiveista (sekä peloista, huolista ja epävarmuuksista!) niin hitto, onhan se nyt jotain muuta(kin) kuin pelkkä "millon nähdään ja pannaan"-juttu.
Ei pitäisi ihastua toiseen.
Itse ainakin tahdon tavata mahdollisimman äkkiä livenä, aivan aivotonta rakentaa jotain mielikuvaa kirjoitusten taikka foorumiviestien perusteella. Yleensä se mielikuva on aivan väärä. Tekstiä voi runkata eestaas vaikka kuinka ennenkuin julkaisee, sitten livenä siellä istuukin tuppisuu vaikka täällä vaikuttaakin oikein hauskalta. Toisaalta se vittumainen mulkku voikin olla mukava livenä...
Mikä sulla on se ongelma nyt? Tunnesiteen muodostuminen?
Ja taas kerran, me ihmiset ollaan erilaisia. Toiset löytää paremmat kommunikointitavat livenä ja toisille (kuten minulle) tekstimuotoinen ilmaisu on varsin luontainen tapa lähteä liikkeelle. Eikä se tarkoita sitä, ettenkö saisi livenäkin suutani auki. Täällä toisinaan parjataan "kirjekaveerausta" mutta itse koen, että ihmiset kertovat itsestään enemmän ja syvempiä asioita nopeammin tekstimuodossa. Kun saa olla vähän kasvoton, on joskus helpompi avata niitä herkimpiä tuntojaan. Ja jossain kohtaa itselleni tulee kyllä vastaan se, että livetapaaminen on luontainen jatko mikäli molemmista sopivalta tuntuu. Toisten kanssa se voi tulla nopeastikin, joidenkin kanssa se ei sitten lopulta tule vastaan ikinä - niin maantieteelliset etäisyydet kuin monet muutkin seikat saattavat näitä mutkistaa.
Olen havainnut saman, että ajatuksissa tuntuu pääsevän paljon syvemmälle kirjoittaessa. Ja se on se, mikä minua kiinnostaa, enkä ilman sitä koe saavani kinkystäkään kovin paljon mitään. Ehkä se johtuu siitä, että se mahdollistaa vaikka millaisten romaanien kirjoittamisen rauhassa ja keskeytyksettä tai ehkä tekstinä on turvallisempaa avautua kuin kasvotusten. Tai sitten joku muu syy.
Sitten kun kirjoittaa tekstiä, on omillaan ajatustensa kanssa. Oman mielen kanssa. Ja voi jakaa siitä sen, mitä tavoittaa ja toteaa, että tämä on ok kertoa toiselle. Silloin on ehkä jollain tapaa helpompikin "antaa" sitä omaansa, kuin livenä?
Että nyt täytyy miettiä, mikä on parempi tapa itselle. Että onko ne nopeammat kohtaamiset parempi juttu kuin se, että oikein pitkään tutustuu toiseen ja luo suhdetta. Koska jos se kuitenkin tulee loppumaan - ennemmin tai myöhemmin - niin onko se sen arvoista?