Mitat seuranhaussa

[toysnstuff]

Tulee sellanen olo, että moni (nais)vastaajista tarkastelee kysymystä kuin kyse olisi seurustelukumppanista. Eikä sessiokumppanista.

Seuranhaku tässä on aiheena.

Jep. Halusin tällä viitata siihen, että preferenssit voi olla erilaiset kun on kyse kumppanista ja sessiokumppanista. Rakkaussuhteessa muut asiat voivat kompensoida, kun taas sessiosuhteessa ulkonäkö on osaltaan aika tärkeä asia - eikä sitä ehkä voi kompensoida? Ainakin itse saan kiksejäni siitä, että se toinen näyttää tietynlaiselta kahleissa. Sellaiselta, joka herättää halun. Ja jos tarkemmin ajattelee, niin jonkinlaisen tyytyväisyyden..? Hmm. Uutta.

Vähän epäilen noita prosentteja. Muistaakseni tuo perustuu Tinderiin eikö vain?
Ensinnäkin tuo perustuu vain Tinderissä oleviin ja toisekseen Tinderissä tapahtuvaan seuranhakuun joka poikkeaa huomattavasti perinteisestä.
Kuten perinteisessä seuranhaussa algoritmi ei ole vaikuttamassa eikä Tinderissä ihminen pääse haistamaan toista.

Tinder on alkanut tuottamaan - tai ainakin korostamaan ja alleviivaamaan - sitä, että tämä ajatus jostakin "10%" tai "20%" miehistä (sekä naisista!) on alkanut kuin valloittamaan todellisuutta. Ihmiset ovat alkaneet uskoa siihen, tai ainakin ylläpitämään ja uudentamaan sitä. Puhumalla siitä. Toistamalla sitä. Käyttäytymällä sen mukaisesti.

Luulen, että se pitää paikkansa vain siltä osin, kuin kyse on 1) kokeilijoista, 2) seksiaddikteista sekä 3) unelmapoikaystävän etsijöistä. Eli näistä, jotka 1) haluavat kokeilla tällaista ja tuollaista miestä/naista - hieman kuin fantasioiden toteuttamista - sekä 2) heistä, joille seksi on tapa saada läheisyyttä/lievittää ahdistusta/kohentaa itsetuntoa/kokea hyväksyntää; sekä 3) naisista, jotka uskovat että he voisivat todellakin saada sen unelmapoikaystävän/-aviomiehen Tinderin kautta, ja päätyvät tapaamaan kerta toisensa jälkeen vain panoja haluavia (tunnevammaisia) jätkiä.

En voi sanoa tätä mihinkään perustuen, kun arvelen, että enemmistö ihmisistä on kuitenkin sen verran tasapainossa itsensä ja ihmissuhteidensa kanssa, etteivät he lukeudu näihin joukkoihin - eivät ainakaan pitkään. Eli 1- ja 3-ryhmä ovat sellaisia, joissa voidaan käydä, mutta niistä voidaan myös irrottautua kun todetaan, että tämä riittää. 2-ryhmä on se, joka jatkaa loopissa, koska ei muutakaan voi. Ja veikkaan, että nämä miespuoliset komistukset tapaavat kuulua tähän porukkaan.

[Jägermies]

Vähän epäilen noita prosentteja. Muistaakseni tuo perustuu Tinderiin eikö vain?
Ensinnäkin tuo perustuu vain Tinderissä oleviin ja toisekseen Tinderissä tapahtuvaan seuranhakuun joka poikkeaa huomattavasti perinteisestä.
Kuten perinteisessä seuranhaussa algoritmi ei ole vaikuttamassa eikä Tinderissä ihminen pääse haistamaan toista.

Tinder on alkanut tuottamaan - tai ainakin korostamaan ja alleviivaamaan - sitä, että tämä ajatus jostakin "10%" tai "20%" miehistä (sekä naisista!) on alkanut kuin valloittamaan todellisuutta. Ihmiset ovat alkaneet uskoa siihen, tai ainakin ylläpitämään ja uudentamaan sitä. Puhumalla siitä. Toistamalla sitä. Käyttäytymällä sen mukaisesti.

Luulen, että se pitää paikkansa vain siltä osin, kuin kyse on 1) kokeilijoista, 2) seksiaddikteista sekä 3) unelmapoikaystävän etsijöistä. Eli näistä, jotka 1) haluavat kokeilla tällaista ja tuollaista miestä/naista - hieman kuin fantasioiden toteuttamista - sekä 2) heistä, joille seksi on tapa saada läheisyyttä/lievittää ahdistusta/kohentaa itsetuntoa/kokea hyväksyntää; sekä 3) naisista, jotka uskovat että he voisivat todellakin saada sen unelmapoikaystävän/-aviomiehen Tinderin kautta, ja päätyvät tapaamaan kerta toisensa jälkeen vain panoja haluavia (tunnevammaisia) jätkiä.

En voi sanoa tätä mihinkään perustuen, kun arvelen, että enemmistö ihmisistä on kuitenkin sen verran tasapainossa itsensä ja ihmissuhteidensa kanssa, etteivät he lukeudu näihin joukkoihin - eivät ainakaan pitkään. Eli 1- ja 3-ryhmä ovat sellaisia, joissa voidaan käydä, mutta niistä voidaan myös irrottautua kun todetaan, että tämä riittää. 2-ryhmä on se, joka jatkaa loopissa, koska ei muutakaan voi. Ja veikkaan, että nämä miespuoliset komistukset tapaavat kuulua tähän porukkaan.

Osittain tuohon vaikuttaa myös Tinderin algoritmi jonka ei kannata olla liian hyvä pysyvien parien muodostamisessa koska tämä vähentäisi Tinderin käyttäjiä.
Yhden yön juttuja hakevia tai ylipäätänsä sitoutumiskammoisia kannattaa siis korostaa olivat nämä sitten miehiä tai naisia.
Toisaalta Tinderin ohjaama kiinnostus on silti oikeata eli kyllä Tinder muokkaa parinhaun todellisuutta 20/80 suuntaan.

Ehkä voitaisiin tehdä julkinen voittoa tuottamaton säätiö joka edistää seuranhakua ja voisi tehdä kilpailevan APP:n?
Onhan se tavallaan makaaberia että nuorille miehille ei kouluteta ihmissuhteista/seuranhausta/seksistä tuntimäärässä yhtä promillea siitä tuntimäärästä joka käytetään ihmisten tappamisen opetteluun.

(Juu ymmärrän kyllä miksi jälkimmäinen on sotilaallinen välttämättömyys itänaapurin vieressä.)

[Kinkykundi]

Jokaisella on omat kriteerinsä seuranhaussa, joihin oikeus toki suotakoon, mutta viimekädessä kyseeseen tulee se, että vastaavatko kriteerit sitä omaa tasoa, koska kyse on kuitenkin aina kilpailusta missä sijoitus riippuu suhteesta muihin toimijoihin.

Seuranhaku kun pyörii naisten ympärillä, ja Pareto-jakaumaa soveltaen päädytään tilanteeseen, missä 80% naisista jahtaa 20% miehistä, päädytään monogamiassa tilanteeseen, missä 60% naisista jää ilman (haluamaansa) kumppania, kun polygamiassa miehistä 20% saa "aina" naisia, ja suurin osa naisista saa haluamaansa kumppania.

Vähän epäilen noita prosentteja. Muistaakseni tuo perustuu Tinderiin eikö vain?
Ensinnäkin tuo perustuu vain Tinderissä oleviin ja toisekseen Tinderissä tapahtuvaan seuranhakuun joka poikkeaa huomattavasti perinteisestä.
Kuten perinteisessä seuranhaussa algoritmi ei ole vaikuttamassa eikä Tinderissä ihminen pääse haistamaan toista.
Ja edelleen puhutaan keskimääräisyyksistä eli jonkun 20% voi sisältää vain 10% keskimääräisesti halutuinta 20%.
Lisäksi monogamisten ei tarvitse onnistua jatkuvasti kuten jos joku on haluttava kumppani vain yhdelle prosentille vastaisen sukupolven edustajista niin tämä tarkoittaa silti teoriassa miljoonia potentiaalisia kumppaneita.

Se siis tulee pareto-periaatteesta, mitä myös Tinder näyttää noudattavan. Pareto-jakaumaa käytetään talous- ja yhteiskuntatieteissä kuvaamaan toimijoiden keskinäistä dynamiikkaa ja tehokkuutta. 20/80-jako ei tietysti ole mikään lukkoonlyöty, eikä sulje muita samanaikaisia prosentteja. Ihan yhtä hyvin voisi olla vaikka 30/95 sen sijasta tai samaan aikaan.

Kuitenkin näennäinen loputon tarjonta luo illuusion siitä, että pystyy pariutumaan korkealle; jos olet tasoa X, ja saat osuman tason X+1 ihmisen kanssa, joka kuitenkin lopulta pariutuu toisen X+1 tasoisen kanssa niin näitä jahdatessasi jäät jatkuvasti ilman. Toisaalta, joku X+2 voi pitää sinua hyvänä panokaverina, mutta mihinkään muuhun suhteeseen ei sinua kelpuuttaisi, ja etsii jatkuvasti oman tasoistaan seuraa. Toisille ihmisille monogamia olisi selvästi parempi vaihtoehto, ja toisille taas polygamia. Monet tosin yhtälailla valitsevat tässä suhteessa väärin.

Tinder toki on vienyt pinnallisuuden ihan uusiin sfääreihin, mutta ihmisten on edelleen oltava toisiaan miellyttäviä, että ylipäätään mihinkää suhteeseen voivat päätyä.

[Jägermies]

Jokaisella on omat kriteerinsä seuranhaussa, joihin oikeus toki suotakoon, mutta viimekädessä kyseeseen tulee se, että vastaavatko kriteerit sitä omaa tasoa, koska kyse on kuitenkin aina kilpailusta missä sijoitus riippuu suhteesta muihin toimijoihin.

Seuranhaku kun pyörii naisten ympärillä, ja Pareto-jakaumaa soveltaen päädytään tilanteeseen, missä 80% naisista jahtaa 20% miehistä, päädytään monogamiassa tilanteeseen, missä 60% naisista jää ilman (haluamaansa) kumppania, kun polygamiassa miehistä 20% saa "aina" naisia, ja suurin osa naisista saa haluamaansa kumppania.

Vähän epäilen noita prosentteja. Muistaakseni tuo perustuu Tinderiin eikö vain?
Ensinnäkin tuo perustuu vain Tinderissä oleviin ja toisekseen Tinderissä tapahtuvaan seuranhakuun joka poikkeaa huomattavasti perinteisestä.
Kuten perinteisessä seuranhaussa algoritmi ei ole vaikuttamassa eikä Tinderissä ihminen pääse haistamaan toista.
Ja edelleen puhutaan keskimääräisyyksistä eli jonkun 20% voi sisältää vain 10% keskimääräisesti halutuinta 20%.
Lisäksi monogamisten ei tarvitse onnistua jatkuvasti kuten jos joku on haluttava kumppani vain yhdelle prosentille vastaisen sukupolven edustajista niin tämä tarkoittaa silti teoriassa miljoonia potentiaalisia kumppaneita.

Se siis tulee pareto-periaatteesta, mitä myös Tinder näyttää noudattavan. Pareto-jakaumaa käytetään talous- ja yhteiskuntatieteissä kuvaamaan toimijoiden keskinäistä dynamiikkaa ja tehokkuutta. 20/80-jako ei tietysti ole mikään lukkoonlyöty, eikä sulje muita samanaikaisia prosentteja. Ihan yhtä hyvin voisi olla vaikka 30/95 sen sijasta tai samaan aikaan.

Kuitenkin näennäinen loputon tarjonta luo illuusion siitä, että pystyy pariutumaan korkealle; jos olet tasoa X, ja saat osuman tason X+1 ihmisen kanssa, joka kuitenkin lopulta pariutuu toisen X+1 tasoisen kanssa niin näitä jahdatessasi jäät jatkuvasti ilman. Toisaalta, joku X+2 voi pitää sinua hyvänä panokaverina, mutta mihinkään muuhun suhteeseen ei sinua kelpuuttaisi, ja etsii jatkuvasti oman tasoistaan seuraa. Toisille ihmisille monogamia olisi selvästi parempi vaihtoehto, ja toisille taas polygamia. Monet tosin yhtälailla valitsevat tässä suhteessa väärin.

Tinder toki on vienyt pinnallisuuden ihan uusiin sfääreihin, mutta ihmisten on edelleen oltava toisiaan miellyttäviä, että ylipäätään mihinkää suhteeseen voivat päätyä.

Niin mutta yhden x+2 on toisen x-2 ja ehkä keskimäärin x+0.

[Kinkykundi]

Se siis tulee pareto-periaatteesta, mitä myös Tinder näyttää noudattavan. Pareto-jakaumaa käytetään talous- ja yhteiskuntatieteissä kuvaamaan toimijoiden keskinäistä dynamiikkaa ja tehokkuutta. 20/80-jako ei tietysti ole mikään lukkoonlyöty, eikä sulje muita samanaikaisia prosentteja. Ihan yhtä hyvin voisi olla vaikka 30/95 sen sijasta tai samaan aikaan.

Kuitenkin näennäinen loputon tarjonta luo illuusion siitä, että pystyy pariutumaan korkealle; jos olet tasoa X, ja saat osuman tason X+1 ihmisen kanssa, joka kuitenkin lopulta pariutuu toisen X+1 tasoisen kanssa niin näitä jahdatessasi jäät jatkuvasti ilman. Toisaalta, joku X+2 voi pitää sinua hyvänä panokaverina, mutta mihinkään muuhun suhteeseen ei sinua kelpuuttaisi, ja etsii jatkuvasti oman tasoistaan seuraa. Toisille ihmisille monogamia olisi selvästi parempi vaihtoehto, ja toisille taas polygamia. Monet tosin yhtälailla valitsevat tässä suhteessa väärin.

Tinder toki on vienyt pinnallisuuden ihan uusiin sfääreihin, mutta ihmisten on edelleen oltava toisiaan miellyttäviä, että ylipäätään mihinkää suhteeseen voivat päätyä.

Niin mutta yhden x+2 on toisen x-2 ja ehkä keskimäärin x+0.

Joo ja ei. Kyse on tietysti siitä, että kuinka haluttuja ihmisiä kukin saa iskettyä. Toki eri ihmiset painottavat eri asioita seuranhaussa, mutta silti se taso elää aivan samoin. Rumiin miljonääreihin joutuvat tyytymään ne, ketkä eivät saa hyvännäköisiä miljonäärejä, ja hyvännäköisiin persaukisiin taas ne, ketkä eivät saa rumiakaan miljonäärejä, jne... Kysyntä ja tarjonta määrittää suhteellisen aseman parisuhdemarkkinoilla. Kokonaisuus kuitenkin ratkaisee.

[toysnstuff]

Mutta jotkut (useimmat?) pitää ihmisen luonnetta ja persoonallisuutta tärkeänä. Tämä voi unihtua, jos uppoutuu Tinderin mielikuvamaailmaan.

[Kinkykundi]

Mutta jotkut (useimmat?) pitää ihmisen luonnetta ja persoonallisuutta tärkeänä. Tämä voi unihtua, jos uppoutuu Tinderin mielikuvamaailmaan.

No ne ovat vain yksiä.ominaisuuksia koko kuvassa. Toinen juttu taas on se, että millaista luonnetta arvostetaan.

[Cottoncandy]

Itsehän tinderissä kiinnitin enemmän huomiota siihen mitä profiili sisältää, ulkonäkö, ikä yms aika toissijaisia. Siis ihan, vaikka hain lähinnä panoseuraa. (vaikkakin sieltä sitten löytyikin tuo syvempi suhde hehe.) Mukavampi viettää aikaa kun ei ole ihan mikään kusipää seurana.  Toki sisään-pano-ulos seuraksi mulle varmaan menisi ihan kuka vaan.    ulkonäöstä viis.

[momoi36]

Itsehän tinderissä kiinnitin enemmän huomiota siihen mitä profiili sisältää, ulkonäkö, ikä yms aika toissijaisia. Siis ihan, vaikka hain lähinnä panoseuraa. (vaikkakin sieltä sitten löytyikin tuo syvempi suhde hehe.) Mukavampi viettää aikaa kun ei ole ihan mikään kusipää seurana.  Toki sisään-pano-ulos seuraksi mulle varmaan menisi ihan kuka vaan.    ulkonäöstä viis.

Sama. Mä panen aivoja, en vattalihaksia tai kaunista naamaa.

[Mooky]

Sama. Mä panen aivoja, en vattalihaksia tai kaunista naamaa.

Tällaiset kommentit palauttavat uskon tulevaisuuteen 

[Kinkykundi]

Itsehän tinderissä kiinnitin enemmän huomiota siihen mitä profiili sisältää, ulkonäkö, ikä yms aika toissijaisia. Siis ihan, vaikka hain lähinnä panoseuraa. (vaikkakin sieltä sitten löytyikin tuo syvempi suhde hehe.) Mukavampi viettää aikaa kun ei ole ihan mikään kusipää seurana.  Toki sisään-pano-ulos seuraksi mulle varmaan menisi ihan kuka vaan.    ulkonäöstä viis.

Sama. Mä panen aivoja, en vattalihaksia tai kaunista naamaa.

Sapioseksuaali?

[momoi36]

Itsehän tinderissä kiinnitin enemmän huomiota siihen mitä profiili sisältää, ulkonäkö, ikä yms aika toissijaisia. Siis ihan, vaikka hain lähinnä panoseuraa. (vaikkakin sieltä sitten löytyikin tuo syvempi suhde hehe.) Mukavampi viettää aikaa kun ei ole ihan mikään kusipää seurana.  Toki sisään-pano-ulos seuraksi mulle varmaan menisi ihan kuka vaan.    ulkonäöstä viis.

Sama. Mä panen aivoja, en vattalihaksia tai kaunista naamaa.

Sapioseksuaali?

Iha vaan ihminen ja biseksuaali.

[toysnstuff]

Mutta jotkut (useimmat?) pitää ihmisen luonnetta ja persoonallisuutta tärkeänä. Tämä voi unihtua, jos uppoutuu Tinderin mielikuvamaailmaan.

No ne ovat vain yksiä.ominaisuuksia koko kuvassa. Toinen juttu taas on se, että millaista luonnetta arvostetaan.

Hmm. Tässä en oo ihan samaa mieltä.

Luonteen arvo ja merkitys määräytyy siinä, mitä haetaan. Kun haetaan jotakuta, ketä panna, ettei tuntisi oloaan yksinäiseksi / saisi läheisyyttä / kokisi miehisyyttä / pääsisi purkamaan paineita, ei luonteella ole juurikaan mitään siitä merkityksestä, joka sillä on silloin, kun haetaan ihmistä johon tutustua.

Tai noh. Nyt täytyy heti ottaa takaisin. Oon itse aivan hemmetin nirso ihmisten suhteen (mieli ja mielenmaisema on se mikä ratkaisee), mutta näin ei tosiaan ole kaikilla - monet ihmiset tulee kaikenlaisten kanssa toimeen. Joskin näillä sitten se, että saadaan se edes jonkinlainen yhteys toiseen, voi olla se tärkein juttu. Ja siksi "kaikki käy".

Mutta ihminen, kenen kanssa haluaisi viettää aikaa muutenkin kuin panemalla... Mä en jaksa uskoa, että kovinkaan moni on sellainen ihminen, ettei tän kanssa olis tarkkana.

Eri asia on sitten se "luonne", jota haetaan silloin, kun haetaan panokumppania. Silloin se toisen luonne voi toimia eroottisena stimulaationa. Mutta olla käytännössä aivan eri kuin se, millaista luonnetta halutaan omaksi seuraksi - saati kumppaniksi.

Naisiin vetoaa tietynlaiset luonteet enemmän kuin toisenlaiset - sama se on miestenkin suhteen - mutta se, ovatko nämä sopivia ystäviksi, kumppaneiksi tai vaikkapa kuvitelluiksi isiksi omille lapsilleen, on eri asia kuin se, saako toisen luonne pikkarit kostumaan.

Anteeksi, että puhun naisten puolesta aivan kuin tietäisin asiasta jotain. Korjatkaa missä menee hutiin niin opin itsekin lisää.

[vila]

Naisiin vetoaa tietynlaiset luonteet enemmän kuin toisenlaiset - sama se on miestenkin suhteen - mutta se, ovatko nämä sopivia ystäviksi, kumppaneiksi tai vaikkapa kuvitelluiksi isiksi omille lapsilleen, on eri asia kuin se, saako toisen luonne pikkarit kostumaan.

Nämä "Naisiin/miehiin vetoavat enemmän tietynlaiset luonteet/ulkonäöt jne..." ovat aina hankalia, koska ihmiset lähtökohtaisesti yleensä kiinnostuvat jostain tietystä ihmisestä syystä x - ja se henkilö ei välttämättä osu oletettuun "suureen enemmistöön". Yleistykset myös johtavat siihen, että syntyy näitä "olen vääränlainen"-ideoita.

Minusta tuntuu, että tuota ulkonäköasiaa korostetaan enemmän silloin kuin ei etsitä kumppania vaan enemmänkin seksiseuraa. Samoin itse seksiseuraa hakevat ihmiset korostavat enemmän ulkonäköään kuin omaa persoonallisuuttaan. Se on mielenkiintoinen ristiriita, että osa seuranhakijoista ei osaa nähdä vastakkaista sukupuolta lainkaan "ystävä/tuttavamateriaalina" vaan on kiinnostunut vastakkaisesta sukupuolesta vain parisuhteen/seksin kautta. Itse kun arvostan parisuhteessa ennen kaikkea kumppanuutta niin on vaikea nähdä miten toimii kuvio, jossa henkilön ainoa yhteys vastakkaisen sukupuoleen kulkee parisuhteen tai sukulaisuuden kautta.

Luulisin, että silloin kun parisuhde on ennen kaikkea kumppanuutta - eli luotettavaa seuraa seikkailuihin niin mitat ja ulkonäöt ovat toissijainen seikka. Näillä nettifoorumeilla monelle naiselle vaikuttaa syntyvän sellainen kuva, että miehille kelpaa vain tietyn mittainen ja tiettyjä asioita tekevä nainen. Tuohan stereotypioi miehiäkin eikä edes pidä paikkaansa. Maailma on täynnä miehiä, jotka menevät naimisiin mieluummin sen naisen kanssa joka selviää metsässä, osaa pukeutua tilanteen mukaan ja sijoittavat rahansa muuhun kuin rakennekynsiin. Toiset sitten taas haluavat juuri sen naisen, joka on pukeutunut väärällä tavalla (nämä 'liian korkeat korot joilla en pysty edes kävellä'-tyyppiset ratkaisut) ja parantavat itsetuntoaan kirurgin veitsen avulla. Se kaikki on ihan ok ja mahtavaa, mutta on aika vääristynyttä kuvitella että kaikki miehet haluaisivat sitä. Ja toivoisin, että naisetkin tajuaisivat, ettei se ole mikään "vaatimus" tai "normi". Se on vain yksi tapa olla nainen. Ja osa naisista yhdistää molemmat tavat ja vielä jotain muuta. Eihän naiseuskaan ole mikään binäärinen todellisuus.

[Papi]

Naisiin vetoaa tietynlaiset luonteet enemmän kuin toisenlaiset - sama se on miestenkin suhteen - mutta se, ovatko nämä sopivia ystäviksi, kumppaneiksi tai vaikkapa kuvitelluiksi isiksi omille lapsilleen, on eri asia kuin se, saako toisen luonne pikkarit kostumaan.

 Toiset sitten taas haluavat juuri sen naisen, joka on pukeutunut väärällä tavalla (nämä 'liian korkeat korot joilla en pysty edes kävellä'-tyyppiset ratkaisut) ja parantavat itsetuntoaan kirurgin veitsen avulla.

Ja mikähän instanssi nyt taas tuomitsee jonkun muun tyylin "vääräksi" ? Stalinismia on se, että kielletään kanssaihmisiä olemaan sellaisia kuin he itse haluavat olla...