Uniikit lumihiutaleetkin ovat lopulta pelkkää loskaa

[Kolumnisti]

Uniikit lumihiutaleetkin ovat lopulta pelkkää loskaa

Tälle ajalle on tyypillistä, että suosiota mitataan saadun huomion määrällä. Tykkäyksiä, google-hakujen määriä ja osumia sekä puolesta ja vastaan puhuvia henkilöitä lasketaan. Kaikki ovat omasta mielestään oikeassa ja toisaalta usein muiden mielestä oikeassa. Tavallisuus on pahin virhe. Mattimeikäläisyys ei ole mediaseksikästä. Huomiota on saatava. Valtaan pääsee usein huutamalla kovempaa, se ei silti tarkoita, että olisi yhtään oikeammassa, kuin ne jotka ovat hiljaa.
Moni jättää sanomatta mielipiteensä, koska ”ei mulla tässä mitään erikoista”. Tavallisuudet, latteudet ja valtavirtaisuudet pidetään omana tietona. Et ole oikeastaan kovinkaan yksilöllinen, jos tapasi olla sinä muistuttaa joiltain osin merkittävästi sitä, mitä valtaosa väestöstä edustaa. Pitäisi jotenkin olla erityinen. Osata käyttää sanoja terävästi, omata mielipiteitä ja ajatuksia, joita muut eivät ole osanneet sanoa ääneen ja vedota tunteisiin tai tunteettomuuteen. Ääri-ilmiöille ja vastakkainasettelulle aika on hedelmällistä.
 
Kinkyydestäkin tuntuu tulleen kilpailu. Pitää olla hoocee. Pitää haluta, vaatia ja olla enemmän. Truedominoiva, truesubi tai truefettari. Jos menet kertomaan omaavasi nahkafetissin ja ihailet jonkun peppua jäljitelmissä, olet vähän feikki. Menepä kutsumaan pvc:tä kumiksi! Kaikki joustavuus voidaan tulkita epätoivoisuudeksi tai eksyksissä olemiseksi. Lopulta turvallisin valinta ääripäiden sijaan keskikastia edustavien kohdalla onkin vaieta. Siitä huolimatta, että suurin osa kanssaeläjistä olisikin samaa mieltä sinun kanssasi.

Täälläkin törmää toisinaan pohdintoihin siitä, miten on liian vanilja kinkyksi ja liian kinky vaniljaksi. Nimitellään itseään ja taipumuksiaan vähätellen pehmo-etuliitteellä. Samaan aikaan äärisuvaitsevaisuus kääntyy äärimmäiseksi suppeudeksi toisinajattelevia kohtaan ja vähemmän liberaalit arvot omaava leimataan öyhöttäjäksi, jos hän kehtaa mielipiteensä ääneen lausua. Eri ääripäiden edustajat saavat oman agendansa parhaiten näkyville työntämällä sen sinne, missä se aiheuttaa eniten kontrasteja. Päästäänkin sitten aidan sijaan keskustelemaan aidanseipäistä ja asioiden sijaan käydään henkilöön. Äärilaitojen edustajat lisäävät löylyä niin, että Sauna-Timollekin olisi käynyt kuin venäläiselle kanssakisailijalleen ja hetken höyryjä ihmeteltyään maltillisemmin ajattelevat siirtyvät pukukopin puolelle kyllästyneenä alituiseen riitelyyn.

Sama ilmiö on havaittavissa monessa eri ympäristössä. Sen sijaan, että yritettäisiin ymmärtää eri tavoin ajattelevia tai hakea kompromisseja, etsitään syitä siihen miksi toiset ovat niin totaalisen väärässä tai ärsyttäviä. Syy voi olla esimerkiksi sukupuolessa, akateemisuudessa, maalaisuudessa, kaupunkilaisuudessa, iässä, puoluetaustassa, suvaitsemattomuudessa/suvakkiudessa tai vaikka uskonnossa. Näitä hierotaan innolla keskusteluissa vastapuolen naamaan ja samalla saadaankin triggeröityä kaikki saman termin alle sopivat. Vaikka alkuperäisestä aiheesta ei olisi erimielisyyttä oikeastaan ollutkaan.

Kyllä maailmaan meteliä mahtuu. Ääripäät tarjoavat kuittaillessaan toiselle aina uuden tilaisuuden käyttää ääntään. Perustella kantaansa ja tehdä sitä näkyväksi uudestaan ja uudestaan. Monet jopa nauttivat tästä. Internet on pullollaan palstoja, joissa on tilaisuus haastaa ja vääntää peistä. Saattaa se aikansa viihdyttää muitakin. Ei muuta kuin popcornit tulille ja seuraamaan battlea. Popcornit loppuu ja keskustelu urautuu lopulta juuri niihin samoihin uomiin kuin aina ennenkin. Niihin sanoihin, jotka on kuultu sata kertaa ennenkin. Moni Netflix-sarja olisi kiittänyt siitä, että tuotanto olisi lopetettu ensimmäiseen kauteen. Niin nämä keskustelutkin kiittäisivät. Tai ainakin olisi hyvä olla jotain uutta sisältöä. Miten virkistävää olisikaan, jos uusi sisältö olisi joskus jotain, minkä vaikka yli puolet ihmisistä allekirjoittaisi. Kehää kiertävän tajunnanvirran sijaan sitä (Hyi kamalaa!) valtavirtaa. Sitä, mitä nyt ei yleensä ääneen kehdata sanoa.
 
Kaikkialla puhutaan yksilöllisyydestä. Kannustetaan olemaan omia persoonia. Samaan aikaan odotetaan, että persoonallisuus olisi jotain poikkeavaa ja uniikkia. Erikoisuuden tavoittelu tavalla tai toisella on tapa tehdä itsensä näkyväksi. Tämä johtaa nopeasti siihen, että uniikeista lumihiutaleistakin tulee harmaata massaa. Loskaa, joka litisee kenkien alla ärsyttävästi, eikä kykene enää erottamaan miten uniikkina laskeutuneista hiutaleista se onkaan muodostunut.

”Always be yourself unless you can be a unicorn. Then always be a unicorn.” Ole siis rohkeasti oma itsesi, paitsi jos olet tavis, silloin, esitä olevasi jotain muuta. Vaikka yksisarvinen!

pohtii lemmikki, joka on suhteellisen tavallinen ja kannustaa muitakin avaamaan suunsa, vaikka tuntuisi, ettei sanottava olisi niin erityistä. Sillä juuri siihen moni voi samaistua

[pyllyart]

Uniikki tuskin olen, mutta harmillisen usein koen olevani ihmisten silmissä outo. Ymmärtääkseni se tarkoittaa, että olen epäonnistunut kommunikoimaan kuka olen ja mitä mitä haluan.

[stoge]

Mitä enemmän sitä lukee, sitä vähemmän sitä välittää ja samalla tiedostaa, että kuinka isolla määrällä ihmisiä on
ongelmana se, että he ovat jonkun ongelma ja toisaalta, nämä toiset ovat heille ongelmia.

Mä olen päässyt helpolla, mä olen vaan suurimman osan elämästäni halunnut murhata jonkun, eikä se oo ollu ees ongelma, mulle!


 

[Irwikissa]

Helpommalla pääsee kun ei yritä päteä, vetää roolia tms vaan sanottaa vaan mahd suoraan et this is me 
Ei kauheasti jaksa enää välittää mitä joku random on mun kirjoituksista mieltä. Jos ei napostele, fine, tunne on siinä kohtaa varmasti molemminpuolinen jos pitää tulla turhasta räkyttämään 
Ja eiköhän täällä ole suht iisi ilmapiiri kun porukkaa on laidasta laitaan iän, kokemuksen, preferenssien ym suhteen.

[Hiutale]

Mut hilsehiutaleet ei maadu koskaan!

[SaRu]

Minä ainakin oon pieni, hiljainen, siveä, viaton, mauton, hajuton, maanvärinen ja muutenkin huomaamaton ja ihan tyystin tavallinen ilman mitään ennaltanäkemätöntä tai -kokematonta.

Tai no.
Saattaa olla, että juurikin se mun tavallisuus on jollekin elämys.

Mutta mä oon paras minä mitä olemassa on.
Ihan just tämmösenä. Tyystin tavallisine haluineni, toiveineni ja nimeltämainitsemattomine asioineni.

[lemmikki]

Helpommalla pääsee kun ei yritä päteä, vetää roolia tms vaan sanottaa vaan mahd suoraan et this is me 
Ei kauheasti jaksa enää välittää mitä joku random on mun kirjoituksista mieltä. Jos ei napostele, fine, tunne on siinä kohtaa varmasti molemminpuolinen jos pitää tulla turhasta räkyttämään 
Ja eiköhän täällä ole suht iisi ilmapiiri kun porukkaa on laidasta laitaan iän, kokemuksen, preferenssien ym suhteen.

Ilmapiiri on useimmiten aika iisi. Joskus vähän raskaskin. Keskustelua käydään kuitenkin usein monelle kovin herkistäkin aiheista.

Sinä ja minä uskallamme kirjoittaa. Olen kuullut monen sanovan, että mieli olisi tehnyt, mutta ei viitsinyt. Usein syynä on se, että ei pidä omaa sanottavaansa niin tärkeänä tai erityisenä, että kehtaisi lähettää mahdollisesti jo valmiiksi kirjoittamansa tekstin. Samat tyypit ovat kuitenkin esimerkiksi chatissa mitä mainiointa keskusteluseuraa ja osaavat käyttää kynää. Heidän ääntään kaipaisi lisää.

On aina harmillista kuulla, jos joku ajattelee olevansa liian vähän jotain. Kun kuka meistä nyt oikeastaan on yhtään enemmän kuin muut?

[Conf]

Mulla ei lopulta ole yleensä mitään varsinaista lisäarvoa tuovaa sanottavaa oikein mihinkään. Mitään, mitä ei olisi jo tuhat kertaa tällä foorumilla sanottu. En oikein näe mitä lisäarvoa mielipiteeni tai näkemykseni toisi, ellei se ole jotain yksisarvimaista

[Khyanna]

Kyllähän sitä varmaan osaa olla aika erikoinenkin tapaus, riippuen mihin/kehen verrataan. Mutta ei sillä ole loppujen lopuksi mitään väliä, sitä on mitä on, joskus kiinnostavampi, yleensä kyllä vain normi tavis joka vaan hengailee sen ihmeellisempiä tekemättä.
Mitä tulee kirjoittamiseen, ei musta ole forumilla keskustelijaksi. En jaksa vääntää ja kääntää ja pohdiskella asioita sen pidemmälle tai syvemmälle, semmoinenhan on monimutkaista ja kuluttavaa. Ajatukset eivät pysy kasassa tarpeeksi, että ne saisi ulos hienona tekstinä. On myös sen verran vähän asioita joista itse viitsii innostua, eivätkä ne yleensä edes kosketa kinkymaailmaa. Jos jaksan olla sosiaalinen, heittelen mieluummin vaan chatin puolella jotain nopeita, typeriä kommentteja, jotka saa sitten rauhassa unohtua tuonne bittiavaruuteen...

[Jägermies]

Ihmiset uskovat helposti siihen mitä he haluavat uskoa tai mihin heidän oma viiteryhmänsä uskoo.
Sitten kun tähän kysyy perusteluja ja ihmiset huomaavat etteivät he tiedä tai osaa selittää miksi he ovat  jotain mieltä niin se saa heidät huonolle tuulelle, sitä enemmän mitä tärkeämmäksi he asian kokevat.

Kuten yllättävän moni kysyttäessä, ei osaisi perustella kannibaaleille miksi ihmisten tappaminen on väärin.

[Irwikissa]

--mieli olisi tehnyt, mutta ei viitsinyt. - - ei pidä omaa sanottavaansa niin tärkeänä tai erityisenä - - Samat tyypit ovat kuitenkin esimerkiksi chatissa mitä mainiointa keskusteluseuraa ja osaavat käyttää kynää. Heidän ääntään kaipaisi lisää.

Mmh kyllä itekin huomaa välillä et hitto, nyt joku osaa raapustaa hyvin ja se on ihailtavaa, mutta ite on jo hyväksyny ne tietyt vahvuudet ja heikkoudet. Oma tyyli kirjoittaa on rento, kärsivällisyys harvoin riittää kauaa pyörittämään ja hieromaan sisältöä timanttiseksi ennen Lähetä - painikkeen klikkausta (menis itseltä ilo koko hommaan jos suhtautuisin tähän kuin raportin laatimiseen). Jos joku aihe puhuttaa, herättää jonkun fiiliksen riittävän vahvasti ni herää intressi et nyt pitää matustaa ja laittaa omaa mielipidettä ilmoille. Ja koska on sosiaalinen eläin ni haluaa vuorovaikuttaa eikä vain katsoa sivusta.
Kyllä ite ainakin tykkää nähdä keskusteluissa väriä laidasta laitaan, pohtivasta asiatekstistä aina sinne hienoisesti provosoivaan läpän heittoon  turhaa olla ittensä pahin rajoitin (ja usein ihan turhaan!)

[Gitta]

Mä harvoin kirjoitan mitään mihinkään foorumin "asiallisempiin" ketjuihin. Sanottavaa saattaisi olla, mutta harvoin jaksaa alkaa pidemmälti kirjoittamaan. Etenkään jos aihe on kovin kiistelty, ja tahallisia tai tahattomia väärinymmärryksiä tulee paljon. Enkä nyt tiedä onko oma anti keskusteluun mitenkään tärkeä, mutta jos tiedän jotain, niin jaan tiedon mielelläni.

Loskaa tai ei, asiallista keskustelua on aina ilo lukea.

[Flikk]

Ite on kyllä silleen herkkis, että tosi usein tulee deletoitua lähettämisen sijaan. Ensinnäkään en tunne esim vähemmistöjen juttuja ja sanastoa kovin hyvin ja pelkään ett sheimaan vahingossa, vaikken todellakaan tarkoita. Esim. noin vuosi sitten näin Turussa upean pariskunnan (tai kaksi kaverusta?) kauppakeskuksessa ja teki mieli sanoa täällä jotain, mutta koska en tiedä, miten heistä kumpikaan identifioi itsensä, niin en arvannut sitten sanoa mitään. Samoin olen todella hurjan kiinnostunut TPE-suhteista ja niissä elävien arjesta, mutta koska en ole saanut sellaista kokea, en oikein tiedä, miten asiaa lähestyä korrektisti.

Ja toisaalta ei ole sellasta halua alkaa selittelemään mitään oksupitkien lainausten kera, jos joku haluaa ymmärtää mut väärin. Siksi on ns turvallisempaa vaan ajatella baaritiskin ketjuihin, omista ajatuksista, haluista ja ärsytyksistä tuskin kukaan nostaa äläkkää. Se on kyl vähän sääli, kun kuitenkin keskustelufoorumilla ollaan ja itsekin tykkään lukea avointa keskustelua pervoaiheista.

Loskaa tai ei, asiallista keskustelua on aina ilo lukea.

+1

[scar]

Jälleen aihe,jota on tullut hajatelmoitua lähinnä itsekseen..pari ajatusta siis tähän kolumniin tästä ososta-

Tiede taitaa olla tässä ihmisen puolella tavallaan- korjatkoon viisaammat, jos ei ole niin oikeassa tiedossa..

 Ei kai ole olemassa kahta identtistä DNA:ta edes identtisillä kaksosilla? Piti ihan miettiä tätä hetken,hehee- tunnustan yksinkertaisuuteni. Että siinä mielessä ollaan uniikkeja "lumihiutaleita"-

Pahus sentään kun sitä on päässyt kyynistymään oman itsen ja muiden suhteen- Niin että tuntuu kaiken olevan jo sanottua,tehtyä,taiteiltua,sekstailtua/kinkyiltyä jne. sekä jopa perseiltyä-

Itse näen,että "kinkyt" ovat kuin ovatkin suhteellisen ihmisrakkaita ja -vetoisia. Itse en missään nimessä jaksa ihmisseuraa siinä määrin, kuin tässä "skenessä" näkee ja kokee jaksettavan- jopa rakastettavan- Päätynyt ajatelmaan,että todellakin,hyvin usean ihmiskäsitys on myönteinen ja humaani- ei kai pelkkä kiima aja ihmisiä yhteen vuodesta toiseen ja jopa pitkään suhteeseen/suhteisiin.
Toki näkee sitäkin, että joillain vaihtuu jatkuvasti,mutta aina joku on "kierroksessa". Kyllä siinä tarvitaan vähintään ihmisestä pitämistä ..

Anteeksi että hihittelen itselleni- 
On niin eriskummallisia tämä juttu omalla kohdalla,mutta toisaalta ymmärrän aika pitkälle syitä ja joita onkin tullut tuhansissa viesteissä aikoinaan toisteltua.
Tarpeeksi kun päätä lyö petäjään, viimein jotain oppii ellei sitten  väsy ja kyynisty liikaa-

...Silti aina annettava mahdollisuus itselle ja muille; jos ei enää perseilylle,niin hyvyydelle/ inhimillisyydelle
- Or whatever it is called

Lisäystä:

Enemmänkin piti jotain kirjoitella,mutta nyt ei oikein ajatus pysy kasassa-
Tuohon somemaailmaan:

Ennenmuinoin koin suurta helpotusta kun muutin pikkukylältä  kotoa pois- siellä kun kaikki tuntui tietävän ja kyttäävän mm.meikää paremmin kuin itse tiesin ja kyttäsin-
Nykyisin tämä nk. Some ajaa samaa keissiä- kyräillään ja tullaan yliajetuksi tuon tuosta,kun oma elämä on esillä paljon tai vähemmänkin-
No eipä ihme,jopa maailman "mahtavin" kaveri twiittailee villisti milloin mistäkin häneen kohdistuvasta ajojahdista-
 Somen  on pakko olla totta tuossakin mielessä

[Master_Mind]

Ihmiset eivät ole itsetietoisia vaan aika paljon haetaan suuntaa ja vastauksia toisilta tahoilta.

Ei uskalleta olla omaa mieltä, koska jokuhan voi pahoittaa mielensä.
Onhan meitä opetettu pienestä pitäen olemaan reiluja ja oikeudenmukaisia.
Ketään ei saa loukata.

Onneksi itseäni ei jaksa kiinostaa muiden mielipiteet, ellei ne ole rakentavia ja hyvin perusteltuja.