Hurmelinna: Kipukynnys

[stoge]

*poistettu*

[hiz]

*poistettu*

Anteeksi OT. Tästä voi taas jatkaa kirjaan liittyvillä kommenteilla.

[Stan_Ström]

Kiitän positiivisesta palautteesta. On ilo ja kunnia saada tuottaa nautintoa kanssaeläjilleen.

Niin mielenkiintoista kuin onkin seurata spekulointia naiskirjailijan henkilöstä, joudun tuottamaan pettymyksen. Hän ei ole tästä scenestä, eikä lue aihepiirin foorumeita, eikä myöskään kirjoita niihin satunnaisesti viestejä lukematta. Jos joku kävijöistä tuntisi hänet, on epätodennäköistä että hän tietäisi tämän puolen olemassaolosta entisessä leikkikalussani. (Eikä myöskään 100% varmasti kerskailisi tuntevansa tätä jos olisi yksi niistä kolmesta jotka tästä puolesta tietävät.)

Mitä kirjan tarinaan tulee, se on (näin edelleen väitän) totta. Kirjan kokonaistekstistä on toimitusvaiheessa karsittu reilu kolmasosa. Tästä johtuen tarina etenee huomattavasti nopeammin ja kirjan hahmot jäävät pinnallisemmiksi kuin alkuperäisessä käsikirjoituksessa. Se oli kuitenkin tarpeellista kokonaisuuden huomioon ottaen. Lähes kaikki seksi säästettiin, mikä on ihan jees käsityö-orientoituneille lukijoilleni. Toivottavasti heitä on paljon. 

Kiitän vielä kaikkia lukijoitamme omastani ja Hurmelinnan puolesta. Vastaanotto on ollut pääasiassa positiivinen ja kannustava. Uutta kirjaa on toivottu useaan otteeseen, mutta toistaiseksi siihen ei ole ryhdytty. Kipukynnystä kirjoitimme vuodesta 2008 alkaen ja se oli valtava urakka amatöörikirjailijoille. Tällä hetkellä pornon kirjoittaminen tökkii todella raskaasti, tulevaisuudesta ei tiedä kukaan.

Tuskaisen nautinnollista kevättä kaikille!


- Stan Ström


edit tarkennus

[stoge]

*poistettu*

[stoge]

*poistettu*

[Lady Whip]

Kirja tuli luettua.
Sadistina ja masokistina tiedän mitä on kipu ja kivun tuottaminen. Kovankin kivun.
Tästä huolimatta olin kauhun vallassa monessa kohtaa.

Mikä sai sen aikaan.
Kirjasta sai kuvan, että niin kauan aikaa kun sub kestää suunnatonta kipua,suhde on voimassa.
Kun ei pysty vastaanottamaan enempää ja yrittää väistyä, suhde loppuu.

Lisäksi se, että kivun tuottaminen oli välillä niin rajua, että naisen kuvauksena tuntui tulevan fyysisiä vaurioita:

sivu 179: "...Kovuus ja kiivaus seuraavat minua lattialle, patjalle, johon asetun selälleni. Kannattelen jalkoja irti patjasta vatsalihaksilla, joita minulla ei ole. Tehtävä on vaikea. Kannattelen, tunnen syvästi satutetussa selässäni alkavaa kipua...."

sivu 180: "...Punnerrusasento osoittautuu kestämättömäksi. Selkä kramppaa. saan noustua käsivarsien varaan mutta en pysty kohottautumaan jaloilleni. Mies kiivastuu, nostaa minut lantiosta ilmaan oikeaan asentoon. Jään siihen. Tunnen nikamien rusahtelevan vaurioituneessa selässä....Pelkään romahtavani vatsalleni lattialle. Pelkään, sillä uskon sen vahingoittavan selkäni kunnon toviksi. Vielä enemmän pelkään, koska uskon Miehen silloin lopettavan leikkimme kokonaan."

sivu. 181: "...Lihaksia ja piiskausjälkiä särki pitkään. Mekaaninen kipu jatkui useita päiviä. Se ei hellittänyt edes lepotilassa. Sain nukuttua kipulääkkeiden voimalla."

Editoitu tähän laitettu lainaus, mikä saattaa aiheuttaa viittauksen väärään/vääriin ihmisiin. terveisin mode/Koo

Huomaan kyllä, että Master painottaa lausetta - olisi väärin satuttaa ihmistä joka ei sitä halua -
Mutta tämäkin lause jää varjoon sen rinnalla, että satutettu on ja todella rankasti.
Halusiko kirjan nainen todella tätä vai oliko hän pakotettu haluamaan.

Sain kirjan lahjana  kiitos sinne.
Luin ja ehkä luen toistekin. Ehkä vain oppiakseni mitä en halua tehdä.

[Stan_Ström]

Hurmelinna ei ole osallistunut kumpaankaan julkiseen esiintymiseen, eikä hän ole kirjan kansikuvassa.

[stoge]

Hurmelinna ei ole osallistunut kumpaankaan julkiseen esiintymiseen, eikä hän ole kirjan kansikuvassa.

Pyydän anteeksi aiheuttamaani sekaannusta ottamatta nyt sen enempää kantaan tähän asiaan enää.
Poistin asiaan liittyvät kirjoitukseni ketjusta.

[balance]

Kirja tuli luettua.
Sadistina ja masokistina tiedän mitä on kipu ja kivun tuottaminen. Kovankin kivun.
Tästä huolimatta olin kauhun vallassa monessa kohtaa.

Mikä sai sen aikaan.
Kirjasta sai kuvan, että niin kauan aikaa kun sub kestää suunnatonta kipua,suhde on voimassa.
Kun ei pysty vastaanottamaan enempää ja yrittää väistyä, suhde loppuu.

Lisäksi se, että kivun tuottaminen oli välillä niin rajua, että naisen kuvauksena tuntui tulevan fyysisiä vaurioita:

Mulla oli kirjaa lukiessani ihan samoja ajatuksia kivun kokemisen/tuottamisen osalta, turhaan sitä nyt toistamiseen mennä samoja lauseita kirjoittamaan, mutta tässä suhteessa kaikki vaikutti niin kylmältä ja mekaaniselta joko/tai toiminnalta, ja että aina pitää vain saada lisää ja mennä pidemmälle ja homma loppuu siihen kun toinen ei enää tätä voi tehdä, ei ole enää mitään raja-aitoja joita poksutella..

 Lisäksi jäin ihmettelemään juurikin, että miksi peliä ei ole vain vedetty poikki kun kipu on ollut niin suurta, mikäli tapahtumat ovat tosiaan menneet niinkuin tekstissä on kuvattu..

[misuli_n]

minä en ole lukenut kirjaa, ainakaan vielä, voisin lukeakin jos saan sen käsiini.

Mietin tuota kovaa kipua ja piiskausta mistä tuossa kirjoitettiin.
Joskus se on vain niin, että s tarvitsee kovaa kipua, jälkiä, merkkausta,
mutta sitten on myös hellyyden, sylin tarve, keskustelun.

[kide]

Itsekin kiinnitin huomioita samoihin asioihin kuin Lady Whip. En samaistunut subiin lukiessani koska tuntui, että kovan käsittelyn kestäminen ja sitä kautta miehen miellyttäminen (=suhteen säilyttäminen) nousi etusijalle ja oli se ykkösjuttu - kera käsittelyn jälkeisen penetraatioseksin joka oli ikään kuin palkinto kivun sietämisestä. Itse olen sillä lailla masokisti että olen onnellinen jos saan siitä kivusta ainakin välillä myös suoraa fyysistäkin nautintoa. Samoin nautin siitä yhteisestä kiimasta jota esim. piiskaaminen aiheuttaa.

Mutta eipä lukunautinnossa olekaan aina oleellista samaistuminen kirjan henkilöön tai henkilöihin, tässä nimenomaan oli mielenkiintoista se, että pääsi kurkistamaan hieman eri tavalla sadomasokismia toteuttaviin henkilöihin. Nautin kirjan lukemisesta ja seurasin mielenkiinnolla miten tarina etenee.

[_Bambi_]

Kirjan hahmoista lempparini oli vaimo, joka oli samalla tarinan kovin s/masokisti - hänellä se nyt ei vain tarinassa kanavoitunut seksualisuuteen. Musta olisi ollut kivaa lukea vaimon mietteitä päähenkilöiden kuvauksien lisäksi.

[Mademoiselle A.]

Kirja tuli luettua.
Sadistina ja masokistina tiedän mitä on kipu ja kivun tuottaminen. Kovankin kivun.
Tästä huolimatta olin kauhun vallassa monessa kohtaa.

Mikä sai sen aikaan.
Kirjasta sai kuvan, että niin kauan aikaa kun sub kestää suunnatonta kipua,suhde on voimassa.
Kun ei pysty vastaanottamaan enempää ja yrittää väistyä, suhde loppuu.

Lisäksi se, että kivun tuottaminen oli välillä niin rajua, että naisen kuvauksena tuntui tulevan fyysisiä vaurioita:

Minustakin kirjasta sai sen kuvan, että suhde on voimassa niin kauan, kun ylitetään rajoja. Minusta siinä painostetaan subia väärällä tavalla, koska s/m on jo luonteeltaan sellaista, että loputtomiin ei voi mennä yli rajojen. Lukiessani koin sen vääräksi, moraalittomaksi ja surulliseksi; vaikka onhan siinä vastapainona äärimmäinen valta ja alistuminen. Lady Whipin lainaamat kohdat olivat minusta ristiriidassa teoksen opettavaisen alun kanssa. Jos tämä olisi myyty mulle fiktiona, sanoisin, että miehen henkilöhahmo on epäluotettava kertoja, jonka sana ei aina ole teoksen sisäinen totuus vaan rajoittunut näkökulma, joka lukijan kannattaa kyseenalaistaa.



Pidin kirjassa eniten naisen kulkemasta matkasta (jonka mies mahdollistaa) ja pohdinnoista, myös muuten kuin alistumiseen liittyen. Ja siitä, miten miehen hahmo kehittyy kirjan aikana ja kuinka mieskin on avoin uuden edessä, päästää irti ja ilmaisee tunteitaan ohi äijäilyn. Minusta vaikuttavin kohta on viiltämisen jälkeen, kun mies itkee. Kohtauksessa kiimainen seksi toimii älyttömän hyvin. Pidin  seksikohtauksia kiihottavina, ja joskus kirjan lukeminen julkisessa tilassa oli tukalaa... Aluksi naisen naiivius ja epävarma ilmaisu ärsytti ja miehen käyttämät kliseiset kielikuvat. Muuten muhun kyllä puree tuollainen uupuneen jyystäminen, ja yhä edelleen pidän kuristuskohtauksia vaikuttavina.

Kirjasta tietysti näkyy, että se on esikoisteos, mutta toisella onkin jo kirjailija.   Ymmärrän kirjan funktion ja se mitä luultavammin sopii sille ryhmälle, jolle se on suunnattu. Minusta romaani yrittää silti olla liian montaa asiaa samaan aikaan. Opettavainen, tunnustuksellinen, kevyesti poliittinen ja polyamorinen, eroottista fantasiaa sisältävä kehityskertomus. Rankat kohtaukset, roolileikit  ja hellemmät seksikohtaukset toimivat minusta hyvin yhteen, mutta aluksi arjen kuvaus tuntui päälleliimatulta. Viestittely ja keskustelut jatkuivat liian pitkään ja kaikki se "mä oon niin älykäs, sä oot niin älykäs" - sirkuttelu oli vähän tukalaa. Alun "pakollisten osioiden ja esittelyjen"  jälkeen teos pääsi hyvin vauhtiin, mutta alku ei kestä toista lukukertaa - mikä on sääli, koska loppu kyllä kestää. Välillä eri naiset meinasivat mennä sekaisin keskenään, mutta ei se sinänsä menoa haitannut. Harmillista sen sijaan oli, että oikoluvun virheitä oli jäänyt teokseen tavallista enemmän, jotta noottia kustantamoon.

 Ei kai tässä sitten enää muuta kuin kiitos kirjasta.

[Miltsu]

sivu 180: "Tunnen nikamien rusahtelevan vaurioituneessa selässä."
sivu. 181: "Mekaaninen kipu jatkui useita päiviä. Se ei hellittänyt edes lepotilassa. Sain nukuttua kipulääkkeiden voimalla."

Normisti en tykkää lausetarkoista juonipaljastuksista, mutta tällä kertaa olen siitä hyvilläni. Edellä lainatut riittävät tämän kirjan lukukokemuksekseni.

[Stan_Ström]

sivu 180: "Tunnen nikamien rusahtelevan vaurioituneessa selässä."
sivu. 181: "Mekaaninen kipu jatkui useita päiviä. Se ei hellittänyt edes lepotilassa. Sain nukuttua kipulääkkeiden voimalla."

Normisti en tykkää lausetarkoista juonipaljastuksista, mutta tällä kertaa olen siitä hyvilläni. Edellä lainatut riittävät tämän kirjan lukukokemuksekseni.

Tähän sopii lausahdus:"Kun tulin paikalle, se oli jo rikki." Tämä kohtaus on yksi niistä, joissa me kirjoittajat ovat onnistuneet viestimään hienosti pieleen. Hurmelinnan selässä oli vanha vaurio, josta hän ei ollut kertonut. Myöskään hän ei käyttänyt tuossa tilanteessa turvasanaa, vaikka se oli käytettävissä. Asia selvisi vasta session jälkilöylyissä ja siitä opittiin. Elämä on oppimista.