Hurmelinna: Kipukynnys

[Ms. M]

Eikä!!! Kaikkea sitä kuulee kun vanhaksi elää... 

[Juuttisetä]

Ja tieteiskonepelikin on tulossa......

[mrs_whiterope]

Kirjailin ylös vaikutelmiani heti kirjan tuoreeltaan luettuani mutta unohdin postata tuotoksen. Annoin sen aika pian lainaan, joten en pääse tarkistamaan alla olevia juttuja, enkä ole lukenut romaania toistamiseen.

---

Mainostekstien adjektiivit (peittelemätön, ruoskannotkea, paljastava jne.) tökkivät kovasti vastaan, etenkin kun kirjasta puhutaan Suomen Fifty Shadesina. Tilasin sen kuitenkin heti tuoreeltaan, ja yllätyin positiivisesti, eli jaksoin lukea sen loppuun saakka, ja muutamat jutut jäivät mieleenkin, eli aivan kertakäyttökirjasta ei ole kyse.

Tykkäsin erityisesti kahden kertojan näkökulmasta ja niiden hyvästä tasapainosta, jolloin pääsi tirkistelemään molempien osapuolten ajatuksiin ja kokemuksiin, sekä sessiossa että niiden ulkopuolella. Enemmän sain irti pohdiskelevista ja arkielämää vilauttavista ja polyamorista (monihaureutta!) kehystä taustoittavista luvuista, vaikka sessiokuvauksetkin oli ihan taitavasti kirjoitettu. On aivan sama, ovatko perhekuvioita tai mielen syvyyksiä käsittelevät osat totta vai tarua, ne ovat tarinan kannalta avainasemassa siinä, että D/s-suhteen kehittyminen ja syveneminen tulevat ymmärrettäviksi. Pelkät sessiokuvaukset olisivat alkaneet puuduttaa hyvin pian.

MissMaryn tavoin viehdyin enemmän Miehen (Dom) ajatuksia kuvaavista osista. Johtuisiko kenties jämäkämmästä sans serif -fontista, joka tuntuu jyräävän Naisen pehmeämmän fontin yli?

Jos haluaa syvällistellä, voisi kirjan lukea myös kasvukertomuksena, tarinanan jonkinlaisesta eheytymisestä. Mies kuvaa terävästi sisällään asuvaa Petoa, joka talttuu vain säännöllisellä sessioinnilla, ja jos Peto ei pääse purkamaan itseään, seuraa kaikenlaista harmia. Lähinnä Peto jäi mietittyttämään, ja siitä olisin halunnut enemmän tietoa (takaumia! ensitaistelu Pedon kanssa! Peto ei jätä rauhaan! kesytysyrityksiä...), samoin kuin Miehen ajatuksista Pedon suhteen. Kuitenkin myös Naisen kohdalla oli löydettävissä syvempi teema: pelon kohtaaminen, selviäminen, vahvistuminen. Jännite (ristiriita?) ei tullut yhtä selvästi esiin, ainekset eivät olleet yhtä dramaattisia kuin Miehen ja Pedon ristiriita, mutta ei tarinan mitenkään symmetrinen tarvinnut olla, koska henkilöt ja roolit olivat hyvin erilaiset.

Kuten joku aiemmin sanoikin, alku oli hieman pitkä ja toistava. Vaniljalukijalle ainakin tulee selväksi D/s -suhteen (ainakin kirjassa kuvatun) kulmakivet, mutta hieman pyörittelin päätäni ja mietin, voiko kukaan lukutaitoinen aikuinen ihminen olla BDSM:n suhteen yhtä naiivi kuin tarinan Nainen (sub). Jos tietää olevansa kiinnostunut alistumisesta, kai siitä etsii jotain tietoa, jota on maailma pullollaan nykyään? Jos taas kynnys mennä BDSM-saiteille oli ylettömän korkea, olisi sitä odottanut jotenkin selitettävän.

Lukukokemusta häiritsi hivenen se, että jo aika alkuvaiheessa tunnistin (olin tunnistavinani?) kirjoittajat, joita en todellakaan tunne, enkä ole koskaan tietääkseni nähnytkään. Tavallaan se toi hienon lisätason, kirja taustoitti näitä skenehahmoja ja päinvastoin. Käytän sanaa hahmo, koska nettipersoonat eivät ole yhtä moniulotteisia kuin oikea henkilö nikin takana, muuta kuin tietysti niille, jotka heidät myös oikeassa elämässä tuntevat.

Toivon, ettei kukaan valita sitä, että kirja antaa liian karun tai jotenkin ei-toivottavaan suuntaan värittyneen kuvan BDSM:stä. Tämä on romaani, kahden ihmisen tarina, ei mikään kaikkea kaikille perusopas kinkyelämäntavan saloihin.

[Stan_Ström]

Kipukynnyksellä on oma facebook sivu, jota kautta teosta on mahdollista saada nostettua suuren yleisön tietoisuuteen nykyistä paremmin. Koskapa kirjan menestys on täysin riippuvainen tästä nosteesta, pyydän jokaista kirjan lukenutta, joka teoksesta on nauttinut - ja on siinä määrin avomielinen/ulkona kaapista että näin voi tehdä - käymään tykkäämässä kirjan sivusta.

Kiitos jokaiselle, joka on valmis tällä pienellä asialla tukemaan persaukisia kirjailijoita.

- Stan Ström & Suvi Hurmelinna

[Immortal]

En saa aikaiseksi pitkää arvostelua kirjasta mutta voin kertoa että oli vaikea laskea kirja pöydälle ja tehdä välillä muutakin. Muutamassa päivässä tuli kirja luettua ja melkein harmitti kun huomasi että kirjasta loppui sivut. Se mitä MissMary jo kirjoittikin,niin olen hänen kanssaan samoilla linjoilla. (:

[Varjolilja]

Raaskin viimeinkin kotiuttaa tämän Akateemisesta viime viikolla. Enkä malttanut päästää tätä käsistäni ennen kuin se oli luettu! On todella hienoa, että tämä kirja on kirjoitettu, saanut mediahuomiotakin ja päässyt iso(hko)n kustantamon julkaisemaksi! Valtava peukku, hymy ja kiitokset kirjoittajille.

Ja sitten pakollinen pilkunrakastelukohtaus: oli tainnut kustannustoimittaja lukea tätä kirjaa hiukan väsyneenä, sen verran monta typoa ja outoa lauserakennetta tekstistä löytyi Toisaalta nuo yksityiskohdat tekivät tekstistä kotoisan. Ihan kuin olisi lukenut jonkun päiväkirjamerkintöjä tai forumpostausta, vaikken MissMaryn lailla kirjoittajia tunnistanutkaan.

Minuakin kirjan sankaritar ärsytti alussa naiiviuden takia, etenkin kun se ei tuntunut sopivan siihen vahvan naisen kuvaan mitä hänestä muutoin luotiin. Olisi nyt luullut googlanneen edes jotain kinkyilystä jos sellainen kerran kiinnostaa... Alun kliseisyydessä tuli jo sellainen fiilis, että yhtymäkohtia Fifty Shadesiin on ihan liikaa. Onneksi kirja syveni valtavasti edetessään ja muuttui nopeasti todella nautittavaksi.

Minultakin menivät hahmot lopussa aika sulavasti sekaisin, varmaankin siksi ettei päähenkilöiden nimiä sanottu kuin vasta lopussa. Olisi helpottanut, jos ne olisi mainittu aiemmin. Herkullisinta luettavaa olivat minustakin päähenkilömiehen luvut, roolileikkiosuudet ja kirjasta löytyvä yleisempi pohdinta kinkyilystä. Varsinkin viimeistä olisi saanut olla mielestäni enemmänkin! Lopetus laittoi itsenikin miettimään ja harmittelemaan, että kirja loppui jo. Miten olisi, kakkososa?

Olisi tosi hauskaa kuulla, mitä vaniljaihmiset ovat tästä kirjasta tykänneet!

[Stan_Ström]

PIENI VALOKUVAKILPAILU!

Kipukynnys on saanut uudet, upeat mainokset ratikoiden kylkiin. Tästä INTOutuneena julistamme pienen valokuvakilpailun, jossa sinulla on mahdollisuus voittaa ILMAINEN kipukynnys teos itsellesi tai ystävällesi Stan Strömin omistuskirjoituksella.

Osallistu näin:

1. Bongaa Kipukynnyksen mainos raitiovaunussa
2. Ota kuva itsestäsi mainoksen kanssa ja postaa se kipukynnyksen...
facebook-sivulle.
3. Voittajat julkistetaan sunnuntaina 23.12.

Kuvasta arvioidaan kolmea osatekijää:
1. Selkeys
2. Rohkeus
3. Omaperäisyys

Kolme parasta kuvaa saavat ylläluvatun palkinnon. Arvostelijaraatina toimivat Suvi Hurmelinna ja Stan Ström.

[Kettu vinossa]

Osallistu näin:

1. Bongaa Kipukynnyksen mainos raitiovaunussa
2. Ota kuva itsestäsi mainoksen kanssa ja postaa se kipukynnyksen...
facebook-sivulle.
3. Voittajat julkistetaan sunnuntaina 23.12.

Koska mediassa on viime aikoina puhuttu paljon luvattomista Facebook-kilpailuista, muistutetaanpa säännöistä:

"Näin toteutat Facebook-kilpailun sääntöjen mukaan:

1. Toteuta kisa/arvonta/visailu sovelluksena eli appsina. Kilpailua siis EI SAA toteuttaa suoraan aikajanalla.
2. Facebook pitää vapauttaa kaikesta vastuusta sääntöihin kirjatulla klausuulilla.
3. Kisaan osallistumista EI SAA EHDOLLISTAA niin, että osallistuakseen pitää käyttää jotain Facebookin toimintoa, kuten päivityksen tykkäämistä, kommentointia tai kuvan lähettämistä. Tästä poikkeuksena sivusta tykkääminen, tiettyyn paikkaan itsensä tsekkaaminen (check in) ja sovelluksen hyväksyminen.
4. Edelliseen kohtaan viitaten, mikään toiminteista ei saa olla ainoa asia, millä kisaan osallistutaan. Eli kilpailuun EI VOI OSALLISTUA pelkästään tykkäämällä sivusta tai tsekkaamalla itsensä sisään.
5.  Toimintoja ei myöskään saa käyttää äänestysmekaniikkana. Eli tykkäämällä ei pitäisi pystyä äänestämään kisassa.
6.  Voittajille ei saa ilmoittaa voitosta Facebookin kautta, eli ei viestillä, aikajanalla tai vaikkapa chatin kautta."

Lähde: http://www.grapevine.fi/2012/11/facebook-kilpailu-miten-ne-saannot-menikaan/
Artikkelissa myös linkit Facebookin alkuperäisiin sääntöihin.

[_Bambi_]

Sain juuri luetuksi Kipukynnyksen. Kirja on selkeästi saavuttanut suuren suosion sillä meni kaksi kuukautta kirjaston varausjonossa ennen kuin pääsin nauttimaan kirjasta. Kuten muutkin innokkaat lukutoukat tässä ketjussa luin kirjan niin sanotusti ykkösellä.

Missin ja Varjoliljan mainitsema päiväkirjamaisuus/blogimaisuus on vaikutelma jonka allekirjoitan. Tämän tyyppisissä oman elämän tositapahtumat kirjoissa aika yleinen kerrontatapa - Alanteenkin kirja oli kirjoitettu tähän tyyliin. Johtuen (ehkä?) siitä, että kirja pohjautuu tositapahtumiin hahmot ja tapahtumat vaikuttavat välillä tylsiltä ja mielikuvituksettomilta, koska kukapa meistä tosielämässä olisi hirveän mielenkiintoinen. Antoisinta oli hahmojen "syvälliset pohdinnat" kun taas chat-keskusteluita en jaksanut lukea.

Se miten nämä kirja toisensa jälkeen ilmestyvät stereotyyppiset kuvaukset vaikuttavat diskurssiin pervoudesta on asia erikseen. Jokainen vanilija on varmasti jo ymmärtänyt, että bdsm on sitä kun hyvännäköinen kokematon sub nainen tapaa kokeneen miehen ja alkaa tämän kanssa seksisuhteeseen.

Olisi ehkä pitänyt vain avata ulko-ovi ja huutaa prkle, mutta tulipahan nillitettyä. Joten lopuksi muutama rohkaisun sana: suosittelen lämpimästi kirjan lukemista - voin vain todeta, että viihdyttävää shittii !

[subpks]

Itsellä meni monta kuukautta että sain kirjan luettua, ehkä siksi että se ei romaanina vakuuttanut vaan  oli liikaa päiväkirjamainen/dokumentaarinen. Ihan mielenkiitoista luettavaa, itse kun en ole sadomasokisti tuossa mittasuhteessa niin luin muutamia kohtauksia tukka pystyssä kauhistellen varsinkin naisen kipukokemuksia.

Olisin kaivannut syvällisempää kasvukertomusta sekä analyysia/pohdintaa omasta vietistä, molempien osalta. Varsinkin mieshahmo jäi latteaksi, hän on peto mutta miksi? Pelkkä tapahtumien dokumentaarinen kirjaaminen tietenkin tyydyttää asiaan perehtymättömän niin tirkistelytarpeita kuin antaa tietoa siitä mitä sado-masokismi on.

Ärsyttävintä kirjassa olivat kliseiset chattikeskustelut ja meilailut, mutta toisaalta ne olivat ärsyttävyydessään ihan irl  .

Lopputulemana kirja on ihan kannattavaa luettavaa, lukisin kyllä jatko-osankin .

[Misteli]

Kirja jäi ajelehtimaan sängyn alle heti lainauduttuaan, vähän kahlaillen luin lävitse kuitenkin. Näkökulmavaihdokset ainakin teknisesti kiinnostavampia kuin luvattoman huonosti kirjoitetun Neiti N:n tarinan alkeellinen "kerron ja kuvailen". Lajiuskollista kevyttekstiä, mutta tuskin lifestyle-genreltä sen suurempia filosofisia ulottuvuuksia tai sanataiteellisia ambitioita odotetaankaan. Kyllä nämä deittailut ja chattailut täyttivät chick lit -kiintiön taas vuosikymmeneksi eteenpäin :]

[TragedyForYou]

Tulipa luettua, mutta ei vakuuttanut. Kirjassa sinänsä mitään vikaa ole, mutta tuntui liian yksitoikkoisilta noi sessiokuvaukset..piiskaa ja panemista. Sinänsä mielenkiintoinen vilkaisu mies-D:n ja naissubin väliseen suhteeseen, kirjan parasta antia taisikin olla suhteen kehittymisen kuvaukset. Kiva myös kun suomeksi kirjoitetaan alan kirjoja, niitä lukisi mieluusti enemmänkin.

[atame111]

Pidin kirjasta, mutta pehmosubina meno oli melkoisen raakaa.

[Stan_Ström]

Kipukynnystä on viime vuonna, parissa kuukaudessa, myyty noin tuhat kappaletta E-Kirja mukaan luettuna. Se on oiva määrä näin pienessä maassa ja näin rajallisen genren kyseessä ollessa.

Tällä hetkellä olen vasta toipumassa edellisestä kirjoitusprojektista, mutta jos ja kun myynti ylittää 10000 kappaleen rajan, lupaan alkaa työstää jatko-osaa.

Tämän tavoitteen saavuttamisessa teillä, hyvät lukijat, on ratkaiseva rooli. Jotakin kautta tiedon kivasta kirjasta on levittävä ja minun evääni ovat kovasti lopussa.

[hiz]

Minä tykkäsin myös, luin ne (nettikirjassa kolme osaa, paperikirjassa vissin kaikki samassa) ihan tunneissa ja putkeen, alusta loppuun saakka, sen verran kivaa tekstiä lukea, ja kiinnosti katsoa mitä tapahtuu seuraavaksi.

Sisällön suhteen olen samoilla linjoilla kun MissMary ja mrs_whiterope, todentuntuista. Arvostin sitä, että kirjoittajat jakavat lukijoiden kanssa eivät ainoastaan tapahtumankulkua mutta myös ajatuksiaan, tuntemuksiaan, toiveitaan ja pelkojaan hyvinkin avoimesti ja rehellisentuntuisesti. Tuntui että opin asioita jopa itsestäni kun jotenkin peilasin omia kokemuksia heidän ajatustensa kanssa. mrs_whiteropen kanssa samaa mieltä että tuo polyamoria-aspekti oli kiinnostava - kiinnostavaa lukea (vanilja)naimisissa olevasta miehestä jolla avoimesti on sen rinnalla kinkysuhde(suhteita), ja naisesta joka vaihteeksi ei ollenkaan etsi sitoutumista tai perinteistä monogamista suhdetta, vaan oma-aloitteisesti hakee puhtaasti seksuaalisia kokemuksia, ja rajuja sellaisia.

Melkein luulisin että kirjan alku on hiukan keksittyä, nainen on esitelty 'aloittelijana' jotta hänen kysymysten kautta kirja pystyy selittämään asioita niin että 'tavallinen' lukija pääsisi kärryille siitä mitä bdsm on, ellei sitä jo tiedä. Toisaalta, missäänhän ei sanota että kirja on tositarina (vai?) joten vaikka suuri osa siitä olisikin todellisuuteen perustuvaa, niin kyllähän kirjassa saa olla keksittyäkin. Mutta ehkä tuo alku siksi hiukan tökkii kun nainen siinä jotenkin vaikuttaa niin sinisilmäiseltä (mikä ei oikein sovi yhteen sen kanssa miten rohkea hän on jatkossa). Minusta myös, kuten MissMarykin sanoi, jatko oli paljon parempaa kun alku. Varsinkin se ihan ensimmäinen alku oli minusta kaikesta muusta jotenkin irrallaan, en oikein ikinä päässyt kärryille siitä että miten se ensimmäinen luku liittyi jatkoon, oliko se joku roleplay (tai ymmärsinkö sen jotenkin ihan täysin väärin..). 

Kirjan keskiosassa (nettikirjan toinessa osassa) oli sessio jonka luettuani olin aivan posket kuumina ja hengitys stressaantunut kun jotenkin niin eläydyin subin tuntemuksiin. En nyt totta puhuen edes oikein muista tarkalleen mitä siinä tapahtui (luin kirjan jonkin aikaa sitten), muistan vaan että siinä oli joku henkisesti kova paikka subille ja kaunista kemiaa miehen ja naisen välillä. Kirjan loppuosan (nettikirjan kolmannen osan) sessiot olivat myös hyviä, mutta tykkäsin enemmän siitä toisesta osasta.

Nostan hattua kirjoittajille, jos luette tämän: kiitos nautinnollisesta lukukokemuksesta!

edit: turhat pois.