Miehet jotka pelkäävät tyttöyttä (ja panevat vitusti pillua)

[hexu]

Se nyt vaan on jotenkin niin, että nykymaailmassa, jos sulla on mikropenis, se on edelleen ongelma, mutta
jos sä haluat poistaa sen mikropeniksen, se ei saa olla ongelma.

 

Kenelle mikropenis on ongelma Stoge? 

No joo mahdollisesti omistajalleen, mutta taas ilman penistäkin pärjää pitkälle.
Sen poistaminen taas on vähän ihmeellinen kommentti, sukupuolenkorjaukseen liittyy niin paljon muutakin kuin sukuelinkirurgia, johon kaikki eivät edes halua, eikä se ole mitenkään vaatimus.

[Konehuone]

Ylläpito on pitänyt silmällä tätä ketjua ja saanut useita yhteydenottoja siihen liittyen. Toistaiseksi keskustelua on kuitenkin käyty henkilökohtaisuuksiin menemättä ja asiallisesti omia näkökantojaan perustellen. Esitetyissä mielipiteissä ei ole tuomittu yksiselitteisesti transsukupuolisuutta, vaan keskusteltu sukupuoliristiriitojen kohtaamisesta ja niiden aiheuttamien mielen ongelmien hoitamisesta erityisesti lapsuudessa/nuoruudessa.

On ymmärrettävää, että aihe on herkkä ja tulenarka. Baarissa pitää kuitenkin olla tilaa myös kriittiselle keskustelulle vaikeistakin aiheista. Pidetään jatkossakin se linja, että vältetään henkilökohtaisia loukkauksia ja asiat riitelee, ei ihmiset, eikös?

Yt, Ylläpito

[stoge]

Se nyt vaan on jotenkin niin, että nykymaailmassa, jos sulla on mikropenis, se on edelleen ongelma, mutta
jos sä haluat poistaa sen mikropeniksen, se ei saa olla ongelma.

 

Kenelle mikropenis on ongelma Stoge? 

No joo mahdollisesti omistajalleen, mutta taas ilman penistäkin pärjää pitkälle.
Sen poistaminen taas on vähän ihmeellinen kommentti, sukupuolenkorjaukseen liittyy niin paljon muutakin kuin sukuelinkirurgia, johon kaikki eivät edes halua, eikä se ole mitenkään vaatimus.

Mun kommentti oli viittaus vallitsevaan ajatusmaailmaan.

Jos sä edustat perinteistä sukupuolta ja sussa on jokin puute jonkun mielestä, ongelma on sussa.
Jos sä edustat jotain muuta kuin perinteisiä sukupuolia ja sussa on jokin puute jonkun mielestä, ongelma on kyseenalaistajassa.

Tää voidaan toki supistaa :

"Mä olen X". -Et sä ole.

Riippuen siitä mitä X on, sen kyseenalaistaminen on joko ok tai sitten ei.
Näinhän tää ei saisi olla, jos kaikkien pitäisi olla tasa-arvoisia.

Itse mä näen tän niin, että jokaisella on oikeus määritellä itsensä ja vastaavasti, jokaisella on sitten myös oikeus
määritellä muut itselleen. Määrittelyjen yhteensopivuuksien tuloksena, ihmiset sitten tulee toimeen keskenään, tai ei.

*edit*

Ja vielä että tulee selväksi, mulla ei ole mitään sitä vastaan että ihmiset määrittelee itsensä, kukin miksi haluaa.
Aika paljon tullu kierrettyä ja ns. "transuja" ollut kaveripiirissä '80 -luvulta asti.

Yhtäkään ns. miestä joka on itsensä muuttanut kuvastamaan omaa itseään, yleensä ns. naiseen päin, en ole vielä naiseksi
mieltänyt, vaikka osa on itsenä sellaiseksi luokitellut. Yhdenkään kanssa ei ole välit tän takia mennyt poikki, koska
ko. tyypit ovat oleet niin varmoja sitä mitä ovat ja näkemyseroista riippumatta, toimeen ollaan tultu ja hauskaakin pidetty.

Ns. naislähtökohdasta tulleet jotka ovat itsensä mieltäneet ns. mieheen päin, heidän kanssaan ei ole niin paljon kokemusta
koska ko. henkilöt ovat enemmän pyörineet "lesbo piireissä" joihin karvaiset setä miehet eivät aina ole niin tervetulleita.

[IKRM]

Jos sä edustat perinteistä sukupuolta ja sussa on jokin puute jonkun mielestä, ongelma on sussa.
Jos sä edustat jotain muuta kuin perinteisiä sukupuolia ja sussa on jokin puute jonkun mielestä, ongelma on kyseenalaistajassa.
..

Riippuen siitä mitä X on, sen kyseenalaistaminen on joko ok tai sitten ei.
Näinhän tää ei saisi olla, jos kaikkien pitäisi olla tasa-arvoisia.

Itse mä näen tän niin, että jokaisella on oikeus määritellä itsensä ja vastaavasti, jokaisella on sitten myös oikeus
määritellä muut itselleen. Määrittelyjen yhteensopivuuksien tuloksena, ihmiset sitten tulee toimeen keskenään, tai ei.

Tässä stoge hienosti tiivistääkin koko tämän ketjun keskustelun, ja toki monen muunkin ketjun, ihan muutamaan  lauseeseen.

IKRM

[onez]

Ehkä mä oon vähän yksinkertainen mutta en oikein tajua tota mikromuna esimerkkiä. Eiks se ole samanlailla ongelma kun sukupuolidysforiatkin?.. molempiin löytyy omat hoidot.

Vai onks se ongelma siinä määrittelyssä? Mut ei sekään mun mielestä eroa. Jos se mikromuna käy pidennysleikkauksessa ja siitä huolimatta ihmiset kutsuu häntä mikromunaksi, niin varmaan se jossain vaiheessa ärsyyntyy ja sanoo että voitteko lopettaa ton ja kutsua mua keskivertomunaksi. Sama sukupuolen kanssa, jos ihmiset jatkaa käyttämästä väärää sukupuolta niin kyllähän siitä ongelman syntyy, samanlailla kun mikromunalla.

Ja sit taas jos sillä "ongelmalla" tarkoitetaan sitä freudilaista ajettelua ja sanottais mikromunalle että ei se sun penis ole se ongelma, vaan se ongelma on se että sun isällä oli isompi ja olet hänelle kateellinen koska tunne tasolla pelkäät että et voi tyydyttää äitiäsi yhtä paljon. Niin varmaan sen mikromunan reaktio olis lyhyen ytimekäs.. "haista paska".

Samoja reaktioita tulee transihmisiltä kun heidän ongelmia aletaan ulkopuolisten toimesta väheksymään ja mitätöimään.

Itse näen ainoan ongelman niissä munapäissä jotka ei osaa kunnioittaa toista sen vertaa että lopettais sen mikromunattelun
Mutta tosiaan, seuransa voi valita jne...
-

No joo, pahottelut kaikille mikropeniksellisille, tiedän että se on iso ja oikea ongelma monille 

[stoge]

Ehkä mä oon vähän yksinkertainen mutta en oikein tajua tota mikromuna esimerkkiä. Eiks se ole samanlailla ongelma kun sukupuolidysforiatkin?.. molempiin löytyy omat hoidot.

Vai onks se ongelma siinä määrittelyssä? Mut ei sekään mun mielestä eroa. Jos se mikromuna käy pidennysleikkauksessa ja siitä huolimatta ihmiset kutsuu häntä mikromunaksi, niin varmaan se jossain vaiheessa ärsyyntyy ja sanoo että voitteko lopettaa ton ja kutsua mua keskivertomunaksi. Sama sukupuolen kanssa, jos ihmiset jatkaa käyttämästä väärää sukupuolta niin kyllähän siitä ongelman syntyy, samanlailla kun mikromunalla.

Ja sit taas jos sillä "ongelmalla" tarkoitetaan sitä freudilaista ajettelua ja sanottais mikromunalle että ei se sun penis ole se ongelma, vaan se ongelma on se että sun isällä oli isompi ja olet hänelle kateellinen koska tunne tasolla pelkäät että et voi tyydyttää äitiäsi yhtä paljon. Niin varmaan sen mikromunan reaktio olis lyhyen ytimekäs.. "haista paska".

Samoja reaktioita tulee transihmisiltä kun heidän ongelmia aletaan ulkopuolisten toimesta väheksymään ja mitätöimään.

Itse näen ainoan ongelman niissä munapäissä jotka ei osaa kunnioittaa toista sen vertaa että lopettais sen mikromunattelun
Mutta tosiaan, seuransa voi valita jne...
-

No joo, pahottelut kaikille mikropeniksellisille, tiedän että se on iso ja oikea ongelma monille 

Loppujen lopuksi, se ainoa ongelma on, että meidän käsitys itsestämme ja muista ja muiden käsitys meistä ovat subjektiivisia.
Jotta ongelmat poistuvat, pitää luoda tuotantolinja, jossa tuotetaan objektiivisia ihmisiä joilla ei ole henkilökohtaisia näkemyksiä.
Sen jälkeen kenelläkään ei ole mitään ongelmia!

Let's do it!

 

[Sigmamies]

Mää oon sitä mieltä että stogen tunnus on kaapattu 

[stoge]

Mää oon sitä mieltä että stogen tunnus on kaapattu 

Olen alkanut syömään myös vihanneksia. 

[pikkusisko]

Tässä on vain se, että näin aroissa asioissa toivoisi ihmisillä olevan reilusti enemmän tilannetajua. Saahan sitä olla mitä mieltä tahansa, mutta missä tilanteessa ja mille yleisölle sitä menee sitten näkemyksiään jakamaan, kannattaisi pysähtyä hetkiseksi miettimään. Aika ajattelematonta minusta on mennä kertomaan transihmisille, että heidän sukupuoli-identiteettinsä on sellainen kuin on koska jotain on mennyt lapsena pahasti pieleen, ja että se olisi oikeaoppisella kasvatuksella ollut väistettävissä.

Jokseenkin yksisilmäistä roiskintaa nämä lapsuuden nais- ja miessamaistumiset seuraamuksineen minusta muutenkin ovat. Minun suurin idolini lapsena oli isoveljeni, jonka jalanjäljissä fanitin muun muassa saksalaista maastohousuheviä, jääkiekkoa ja inttiä. Pohjoisen peräkylällä maskuliininen meininki oli muutenkin tyttöyttä huomattavasti kovemmassa huudossa, ja väitän että oman sukupuoli-identiteettini rakentumista on muovannut ihan merkittävästikin halu olla tyttö ja jumalauta niin kuin miehet ainakin  Että ei nämä minusta niin yksioikoisia ole, luojan kiitos.

Ja onez hei, kiitos päivän räkänauruista tuon mikromunan pyörittelyn kans

[Ninth]

Voiko joku kertoa, miksi keskustelu pyörii transsukupuolisuuden ja psykoanalyysin ympärillä, kun topicin aihe on cisheteromieskulttuurin kommervenkit? Ei sillä, etteikö keskustelu saisi rönsytä, mutta harmittaa kun kuulisin mielelläni cissukupuolisten heteromiesten kokemusasiantuntijalausuntoja heidän omasta kulttuuristaan. Erityisesti niiden, jotka viihtyvät asemassaan ja kokevat voimaantumista sukupuolestaan.
Jos saa esittää kysymyksiä, niin tässä muutama:

- Millaisia normeja, perinteitä tai totuuksia heteromieheyteen liittyy? Koetteko, että teidän täytyy peitellä tai liioitella joitain piirteitä itsessänne, jotta muut heteromiehet tai heteronaiset ottaisivat sukupuolenne vakavasti?

- Liittyykö oma mieheys olennaisena osana seksuaalisuuteen, vai onko se yhdentekevä sivuseikka?

- Millä perusteilla valitsette ne tavat/ominaisuudet, joita korostatte deittaillessa?

- Heteronaisten osuutta mieskuvan ylläpitämiseen onkin jo topicissa käsitelty; entä koetteko että muut heteromiehet ihannoivat tai paheksuvat tietynlaista miehuutta?

- Millä tavoin heteromies haluaa tulla halutuksi? Kaipaatteko fyysesti intiimissä suhteessa myönteisiä kommentteja ulkonäöstä, kehosta, taidoista, luonteenpiirteistä, tietämyksestä vai jostain muusta?

- Vaihteleeko heteromiehen rooli yhteiskuntaluokan mukaan? Iän? Harrastusten? Ammatin?

[lemmikki]

Asioista on helppo olla eri mieltä. Tässäkin ketjussa on oltu sitä rapsakasti. Muutama keskustelija on ansiokkaasti avannutkin asiaa omista näkökulmistaan, mutta aika moni sortuu vastaperustelujen sijaan arvostelemaan kritiikkiä esittänyttä kirjoittajaa.

Tyhmäksi haukkuminen tai henkilökohtaisuuksiin menevä solvaaminen ei viisastuta ketään. "Sinä olet VÄÄRÄSSÄ" ei yksin kerro mitään. Tai "ei noin saa sanoa, koska joku voi pahastua".

Olisipa avartavaa kuulla näiden perään se osuus, jossa perustellaan. "Olen eri mieltä, koska..."

Varmasti tällaisia perusteluja löytyisi. Aika usein oletetaan, että fiksut ihmiset vain tietävät miten asiat ovat. Ainakin allekirjoittanut kuulisi mielellään niitä stogenkin peräämiä henkilökohtaisia mielipiteitä heiltä, jotka ovat kokeneet sukupuoliristiriitoja. Näkemyksiä siitä, miten olisi toivonut itseään kohdeltavan nuoruudessa/lapsuudessa. Mielipiteen lyttääminen ilman vasta-argumentteja, koska ei koe mielipidettä edes riittävän arvokkaaksi sellaisiin aiheuttaa vain pahaa verta.

Itse kukin voisi siis miettiä miten asioita esittää. Allekirjoittanutkin pohti aihetta kasvatuksellisesta näkökulmasta osin kyseenalaistaen vallitsevaa trendiä. Vähemmän yleistäen ja pehmeämmin, mutta kuitenkin kyseenalaistaen.

On hienoa, että ihmisillä on vaihtoehtoja. On myös kiistatonta, että ennen täysi-ikäisyyttä vaihtoehtoihin ja valintoihin vaikuttavat muutkin, kuin henkilö itse. Itse en ajattele, että sukupuoliristiriita on asia, joka pitää korjata terapialla. Sen sijaan ahdistus, identiteettikriisit ja kaikki lieveilmiöt ja oireet voivat vaatia hoitoa tai keskusteluapua. Nuori ihminen tarvitsee hoitoa pahaan oloonsa jo ennen, kuin hän on valmis toimenpiteisiin sukupuolen korjaamiseksi. Mitä ehjempinä ja tasapainoisempina saamme lapset varttumaan, sitä valmiimpia he ovat aikuisena tekemään omat valintansa.

En osaa edes kuvitella miltä tuntuu kasvaa vartalossa, jota ei koe omakseen. Mikäli korjausleikkaus nähdään ainoana oikeana vaihtoehtona jo varhain, vuodet ovat varmasti pitkiä, eikä niistä ole helppo selvitä ehjin nahoin. Kuulisin mielelläni, miten itse kukin näkee, että tulisi toimia. Miten omalla kohdalla on toimittu, missä on mennyt pieleen ja mitä on tehty oikein? Ennen kaikkea, mitä olisi voitu tehdä paremmin? Minä en usko voivani "eheyttää" ketään. Mutta toivoisinpa osaavani toimia niin, ettei kukaan menisi niin kovin rikki jo elämänsä alkutaipaleella.

[pikkusisko]

Voiko joku kertoa, miksi keskustelu pyörii transsukupuolisuuden ja psykoanalyysin ympärillä, kun topicin aihe on cisheteromieskulttuurin kommervenkit? Ei sillä, etteikö keskustelu saisi rönsytä, mutta harmittaa kun kuulisin mielelläni cissukupuolisten heteromiesten kokemusasiantuntijalausuntoja heidän omasta kulttuuristaan.

Erinomaisen hyvä kysymys tässä  Kieltämättä on tunne että tämä keskustelu muljahtelee kuin kulli poskessa milloin mitenki päin jottei nyt vaan päädyttäisi puhumaan itse aiheesta  Täytyy myöntää että omaa hämärää huumorihermoa kutittelee myös tilanteen ironisuus. Puhupa mitä tahansa naisten kokemista paineista ja kulttuurisista kahleista, niin takuuvarmasti tullaan kiljumaan että entäs sitten (cishetero)miehet. Menepä ja kirjoita niiden vastaavista, ja se on sillain että kuinka sinä julkeat senkin miesvihaaja, vaikka pointti olisi nimenomaan ettei ole oikein varsinkaan niitä cisheteromiehiä kohtaan tämä homma.

Minun nähdäkseni sellaiset reaktiot ilmentävät juuri sitä ongelmallista ja haitallista ajattelua josta alunperin kirjoitin.

[hexu]

En osaa edes kuvitella miltä tuntuu kasvaa vartalossa, jota ei koe omakseen. Mikäli korjausleikkaus nähdään ainoana oikeana vaihtoehtona jo varhain, vuodet ovat varmasti pitkiä, eikä niistä ole helppo selvitä ehjin nahoin. Kuulisin mielelläni, miten itse kukin näkee, että tulisi toimia. Miten omalla kohdalla on toimittu, missä on mennyt pieleen ja mitä on tehty oikein? Ennen kaikkea, mitä olisi voitu tehdä paremmin? Minä en usko voivani "eheyttää" ketään. Mutta toivoisinpa osaavani toimia niin, ettei kukaan menisi niin kovin rikki jo elämänsä alkutaipaleella.

En itse koe, että olisin hyötynyt aiemmin aloitetuista hoidoista, koska silloin en olisi muotoutunut tälläiseksi ihmiseksi. Toki se asia, jossa olisi voitu toimia toisin on, että vaikka menestyin akateemisesti ja, että minulla oli kavereita, että olin syvästi masentunut sukupuolidysforiasta jo 10 vuotiaana. Oikeastaan ainoa syy koulumenestykseeni oli miellyttämisenhalu ja äitini minulle asettamat vaatimukset. Oireeni eivät kyllä masennukseen ja ahdistukseenkaan olleet kaikkein selkeimmät, enkä osannut niitä sanoittaa.

Parhaiten minua olisi auttanut, jos joku olisi osannut puuttua siihen tai, että koulussa olisi opetettu tunnetaitoja.

Se nyt vaan on jotenkin niin, että nykymaailmassa, jos sulla on mikropenis, se on edelleen ongelma, mutta
jos sä haluat poistaa sen mikropeniksen, se ei saa olla ongelma.

 

Kenelle mikropenis on ongelma Stoge? 

No joo mahdollisesti omistajalleen, mutta taas ilman penistäkin pärjää pitkälle.
Sen poistaminen taas on vähän ihmeellinen kommentti, sukupuolenkorjaukseen liittyy niin paljon muutakin kuin sukuelinkirurgia, johon kaikki eivät edes halua, eikä se ole mitenkään vaatimus.

Mun kommentti oli viittaus vallitsevaan ajatusmaailmaan.

Jos sä edustat perinteistä sukupuolta ja sussa on jokin puute jonkun mielestä, ongelma on sussa.
Jos sä edustat jotain muuta kuin perinteisiä sukupuolia ja sussa on jokin puute jonkun mielestä, ongelma on kyseenalaistajassa.

Tää voidaan toki supistaa :

"Mä olen X". -Et sä ole.

Riippuen siitä mitä X on, sen kyseenalaistaminen on joko ok tai sitten ei.
Näinhän tää ei saisi olla, jos kaikkien pitäisi olla tasa-arvoisia.

Itse mä näen tän niin, että jokaisella on oikeus määritellä itsensä ja vastaavasti, jokaisella on sitten myös oikeus
määritellä muut itselleen. Määrittelyjen yhteensopivuuksien tuloksena, ihmiset sitten tulee toimeen keskenään, tai ei.

*edit*

Ja vielä että tulee selväksi, mulla ei ole mitään sitä vastaan että ihmiset määrittelee itsensä, kukin miksi haluaa.
Aika paljon tullu kierrettyä ja ns. "transuja" ollut kaveripiirissä '80 -luvulta asti.

Yhtäkään ns. miestä joka on itsensä muuttanut kuvastamaan omaa itseään, yleensä ns. naiseen päin, en ole vielä naiseksi
mieltänyt, vaikka osa on itsenä sellaiseksi luokitellut. Yhdenkään kanssa ei ole välit tän takia mennyt poikki, koska
ko. tyypit ovat oleet niin varmoja sitä mitä ovat ja näkemyseroista riippumatta, toimeen ollaan tultu ja hauskaakin pidetty.

Ns. naislähtökohdasta tulleet jotka ovat itsensä mieltäneet ns. mieheen päin, heidän kanssaan ei ole niin paljon kokemusta
koska ko. henkilöt ovat enemmän pyörineet "lesbo piireissä" joihin karvaiset setä miehet eivät aina ole niin tervetulleita.

Osaatko Stoge avata tuota ajatusmaailmaasi, koska se vaikuttaa siltä, että et kunnioita ihmisen itsemäärittely oikeutta.

Suunnilleen sama kun sanot olevasi dominoiva, niin joku sanoisi, ei sinä olet submissiivinen, koska olit lapsena vanhempiesi komennettavana.

Sitten mitä tulee asiasta kesusteluun, nykyisten kasvatustrendien kritisointia jne:
Kritisoida saa toki, se on vain miten sanansa asettelee määrittää sen, millaisen reaktion saa. Esimerkkinä se, että jos lähdet sanomaan pitkää harteikasta naista mieheksi, koska oletat hänen syntyneen miehen vartaloon voi pahimmillaan olla täysin virheellinen arvio ihmisestä. Samaten se, että ilman minkään näköistä pohjaa ja perusteluita huudellaan totuuksina on huono lähtökohta kritiikille.

Mielestäni kritiikin pitäisi perustua edes jollain tasolla näyttöön siitä, että ollaan menossa väärään suuntaan. En itsekkään allekirjoita kaikkia nykymaailman kasvatustrendejä, koska siinä tehdään sukupuolet olemattomiksi. Oikeammin pitäisi mennä siihen suuntaan, että onko sillä sukupuolella oikeasti mitään merkitystä ihmisen elämässä suoriutumisen kannalta. Tämähän on lähes tulkoon sama asia, mutta siinä on sävyerona se, että huomioidaanko sukupuolet ja niiden erityispiirteet (lähinnä lisääntymisterveydessä) vai jätetäänkö ne täysin huomioimatta.

Sitten transsukupuolisten ihmisten sukupuolikokemusten kritisointi on taas on vain transfoobista toimintaa, joka on vain ihmisarvoa loukkaavaa. Sillä se ei kunnioita ihmisen oikeutta määritellä itse itseään vaan sinä ulkopuolisena kerrot toiselle, mitä hän on ja miten hänen pitää kokea tai tuntea. Sitten ainakin omalle kohdalle sana "transu" on loukkaava nimitys, suunnilleen sama kuin sanoisi voimakkaasti ylipainoiselle ihmiselle, että "läski", homolle "hintti/hinari", tummaihoiselle "neekeri" jne (kyllä käytin tuota vertauksena).

[Sigmamies]

Voiko joku kertoa, miksi keskustelu pyörii transsukupuolisuuden ja psykoanalyysin ympärillä, kun topicin aihe on cisheteromieskulttuurin kommervenkit? Ei sillä, etteikö keskustelu saisi rönsytä, mutta harmittaa kun kuulisin mielelläni cissukupuolisten heteromiesten kokemusasiantuntijalausuntoja heidän omasta kulttuuristaan. Erityisesti niiden, jotka viihtyvät asemassaan ja kokevat voimaantumista sukupuolestaan.
Jos saa esittää kysymyksiä, niin tässä muutama:

- Millaisia normeja, perinteitä tai totuuksia heteromieheyteen liittyy? Koetteko, että teidän täytyy peitellä tai liioitella joitain piirteitä itsessänne, jotta muut heteromiehet tai heteronaiset ottaisivat sukupuolenne vakavasti?

- Liittyykö oma mieheys olennaisena osana seksuaalisuuteen, vai onko se yhdentekevä sivuseikka?

- Millä perusteilla valitsette ne tavat/ominaisuudet, joita korostatte deittaillessa?

- Heteronaisten osuutta mieskuvan ylläpitämiseen onkin jo topicissa käsitelty; entä koetteko että muut heteromiehet ihannoivat tai paheksuvat tietynlaista miehuutta?

- Millä tavoin heteromies haluaa tulla halutuksi? Kaipaatteko fyysesti intiimissä suhteessa myönteisiä kommentteja ulkonäöstä, kehosta, taidoista, luonteenpiirteistä, tietämyksestä vai jostain muusta?

- Vaihteleeko heteromiehen rooli yhteiskuntaluokan mukaan? Iän? Harrastusten? Ammatin?

- 1. Ei ole tarvetta sille että joku ottaisi vakavasti,ottaa jos ottaa

-2. Oma mieheys liittyy seksuaalisuuteeni sillä tavalla että kun tykkään seksistä naisten kanssa ja tapa millä sitä harrastan ei onnistuisi jos olisin nainen niin se ei ole sivuseikka.
Jos oisin syntynyt naiseksi näillä ominaisuuksillani olisin päässyt huomattavasti helpommalla kaikessa muussa paitsi seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa  . Jos taas oisin vain ajatuksiltani nainen niin en voi tietää miten toimisin mutta kuitenkin tekisin niin kuinka itse parhaimmaksi näen vaikka sitten vaihtamalla sukupuolen siihen haluamaani jos pitäisin sitä tärkeänä.

-3. Ei millään tavalla kun vain olemalla itsensä saa parhaan lopputuloksen

-4. En koe

-5. Mulle riittää halutuksi itseni tuntemiseen litimärkä pillu ja muut vastaavat itsestäänselvät merkit siitä halusta jota naisella on mua kohtaan. En tartte kehuja vaikka jotkut ”kehut” onkin jääneet aivoihini loppuiäks 

-6. Emmää tiiä mikä jonkun toisen heteromiehen rooli on ?

[stoge]

Osaatko Stoge avata tuota ajatusmaailmaasi, koska se vaikuttaa siltä, että et kunnioita ihmisen itsemäärittely oikeutta.

Suunnilleen sama kun sanot olevasi dominoiva, niin joku sanoisi, ei sinä olet submissiivinen, koska olit lapsena vanhempiesi komennettavana.

Se mun ajatusmaailma on, että mulla on oikeus määritellä itseni vaikkapa dominoivaksi, mutta jos joku mieltää mut
submissiivisena, hänellä on myös siihen täysi oikeus.