Miehet jotka pelkäävät tyttöyttä (ja panevat vitusti pillua)Jos ette ole vielä kuunnelleet, tiedoksi että Antti Holman Auta Antti! on paitsi aivan anaalisen hauska myös voimakkaita ajatusoireita aiheuttava podcast. Allekirjoittaneella oli naurua pidätellessä varsinkin tämän jakson kanssa hyvin hardcore hengityksenrajoitussessio junamatkalla:
https://open.spotify.com/episode/6tfa9MRUSTRcYL0Ss5ofkV?si=x9GHOoRHTpKXUtay0sn8IwTässä yhteydessä olennainen aines löytyy aikaväliltä 5:00 - 23:16. Seuraa vapaamuotoinen referaatti, jossa lähtökohtaisesti kaikki hauskat oivallukset ja sanamuotoilut ovat Antin, eivät omiani. Näin Antti kertoo:
Miehiä piinaa alituinen pelko häviämisestä muille miehille. Pelkoa puretaan takaperoisesti rakentelemalla äärimmäisiä mieskuninkaan kuvia, joita sitten koetetaan epätoivoisesti toisintaa. Tosimies ei alistu kenellekään eikä ota keneltäkään ohjeita vastaan, vaan on kaikinpuolin mies eikä mikään marjanpoimija. Miesten keskinäinen kilpailu kulminoituukin tyttöydenpelkoon. Tyttöys kun nähdään usein kimppuna monenmoisia ikäviä ja perin epämiehekkäitä ominaisuuksia: herkkyytenä, heikkoutena ja huonoutena. Millään tavalla tyttömäinen mies on ihan kauheinta mitään.
Syy siihen, miksi jotkut miehet käyttäytyvät naisia kohtaan kuin täydelliset tolvanat, onkin Antin mielestä miesten pakonomainen kiinnostus toisia miehiä kohtaan. Mies haluaa tehdä muille melamikoille harvinaisen selväksi ettei ole heikko.
Jokainen meistä [kikkelinkilluttajista] on joskus tumputtanu sillä ajatuksella, että saatana täältä mä tuun ja panen teitä kaikkia niin kovaa että teiltä lentää perseet kattoon.
Lähettäessään esimerkiksi ensitöikseen naiselle kuvan komeasti kukoistavasta kulberistaan mies toivoo syvällä sisimmässään, että sen kaverit tietäisivät sillä olevan iso ja kova kikkeli jolla se panee naisia, paljon. Tämän näyttämisfantasian vanavedessä valitettavan moni mies olettaa, että naiset allekirjoittaisivat samat idioottimaiset kriteerit suhteessa mieheyteen.
Penisperusteisen pätemisen kääntöpuoli on se, että tietyllä tavalla mies tulee jokaiseen seksitilanteeseen kaverit olkapäillään. Eivätkä ne sällit suinkaan ole siinä veljellisesti tsemppaamassa, vaan odottamassa että mies mokaa ja tekee itsestään täydellisen eunukin, jolle toiset äijät saavat sitten sakilla nauraa. Kun miehen mitta on täydellinen himonussija, panokset ovat kovat ja rima helkkarin korkealla. Siinä häviää helposti hommista rentous, jolla olisi seksissä kovasti muutakin elimellisen tärkeää tekemistä kuin mahdollistaa erektio.
Tämän pitemmälle ei Antti enää minua auta, olen yksin vastuussa omista aivoituksistani.
Itku se joskus vähän lyhkäisemmästäkin ilosta. Vaikka jakso on minusta sikamaisen hauska juuri siksi että se on niin totta, samalla siitä tulee itse asiassa aika paha olo kun alkaa miettimään. Karun kompaktilta nimittäin vaikuttaa se karsina johon miehet toisensa ajavat. Kun jokaista lähikontaktia leimaa perustukseen valettu pelko paitsi epäonnistumisesta myös olemuksellisesta nöyryytyksestä ja henkisestä kastroitumisesta, ei ole suurikaan ihme jos se joskus johtaa todelliseen persepäisyyteen.
Toisaalta onneksi positiivisilla luottamuksen ja läheisyyden kokemuksilla sellaiselta voi selvästi kasvaa välttymään, koskapa on olemassa valtavasti ihania ihmisiä, joihin tämä myrkky vaikuttaa hyvin harvoissa tilanteissa. En silti rehellisesti sanottuna tiedä, onko kolleja joita se ei koskaan kouristaisi ollenkaan. Se on samperin surullista. Älykkäät, sydämelliset ja avoimeen kommunikaatioon kykenevät kaverit saattavat jossain ahtaassa paikassa alkaa käyttäytyä kuin kumilenkki kivesten ympärillä.
Miten tällainen tyttöydenpelko ja miesmörssäily sitten näyttäytyy meidän moniharmaiden lasiemme lävitse? Mutuni on, että kaiken kaikkiaan asenteet ovat muuttuneet sallivampaan ja pehmeämpään suuntaan. D-miehiltä ei odoteta enää absoluuttista murisevaa maskuliinisuutta, vaan hienovaraisemmat ja hellemmät tavat alistaa koetaan paitsi kunnioitettavina myös kiehtovina. Dominoivia naisiakaan ei nähdä enää ainoastaan härkäruoskaa heiluttavina piinkovina syöjättärinä. Nykyään tytötkin voivat panna ja alistaa.
Mutta onhan se yhä vähän niin, että mies joka alistuu on väistämättä vähän neiti. Kaikki sub-naiset eivät voi edes kuvitella alistuvansa switcheille, koska miehen antautumisen toisen vallan alle koetaan murtavan auktoriteettia täysin peruuttamattomasti. Foorumilla taas jotkut dominoivat kokevat edelleen tarpeelliseksi korostaa omaa taipumattomuuttaan ihan vittu jokaisen edessä, ja vieläkin syntyy vireää keskustelua, kun mietitään millainen persoona D:n kuuluisi olla jotta kelpaisi rooliinsa.
Henkilökohtaisesti siristän silmiäni joka kerta, kun suhteissa tarkastellaan osapuolten ominaisuuksia keskinäisen dynamiikan sijaan. Siitähän seksissä ja sessioissa oikeasti on kysymys, ei kenenkään kelpoisuudesta. Mutta kuten hyvin tiedetään, tosiasiat ja ympäröivä todellisuus eivät aina kohtaa toisiaan. Tietyt asenteet ja olettamukset ovat paikka paikoin pirun tiukassa, olipa se yhtään kenenkään etu tai ei. Ne ovat vähän niin kuin heiluva hammas. Välillä niitä pitää jaksaa sinnikkäästi nitkuttaa, vaikka siitä pääsisikin pieni parku.
Mutta ovatko ne BDSM-maailmassa sittenkään aina asioita jotka pitäisi pyrkiä riuhtomaan irti juurineen päivineen? Onhan olemassa fetissejä ja alistamisen muotoja, jotka kasvavat kokonaan ultramaskuliinisuuden ja häpeällisen tyttöyden muodostamasta mullasta. Joissain D/s-suhteissa voi ihan hyvin olla koko jutun juju, että mies on parempaa perimää kuin nainen ja hallitsee tätä prototyyppimäisen megamiehisenä masterina. Ja entäs sitten tyttöyden miehuutta murtavaan häpeään perustuva alistaminen, taikka omaehtoinen tyttöily jossa nöyrtymisellä on keskeinen rooli? Tai ai kamala, tytöttely nöyryytyshommissa ylipäätään..! Ovatko tällaiset temput nyt sitten moraalisesti arveluttavia toteuttaa, kun ei ole reilua tyttöyttä kohtaan ja miehille iskee peeniskatteus?
No eivät tietenkään ole. Päinvastoin, ollaan jälleen sen äärellä mikä on minun mielestäni ylivoimaisesti parasta pervoudessa. Sen kautta kun voidaan kääntää ja karnevalisoida kutakuinkin kaikkia ihmisen keksimiä kauheuksia, ja saada niistä itämään jotain kiihottavaa ja kaunista. Köynnöksiä, jotka sitovat ihmiset yhteen sen sijaan että niiden tarvitsisi ihan aina repiä toisiaan kappaleiksi.
Tai jollei jotain näin ylevää, silti perkeleesti parempia panoja meille paatuneille pervoille.
pikkusisko
