Pieni tutkielma seuranhaun haasteista internetissä

[scar]

Aikansa sitä jaksaa kirjoitella ja tapailla,jopa maratoonata näkien monia,jopa lukuisia ihmisiä. Se vaatii voimia ja aikaa.
Itsekin tuon tehnyt aikanaan.

 Nykyisin ei enää ole boforeita lähteä ruljansseihin,kenties sitten lähes,melki,tyytyväinen näin.
Ehkä liian kauan tottunut olemaan itsekseen,että edes ystävien kanssa olisi pitkään saman katon alla- Kääk 

[Pervertti]

Itse olen saanut tarpeekseni nettideittailusta. Tinder on pahinta syöpää mihin olen törmännyt. Muut paikat ovatkin enemmän tai vähemmän kuolleita.

Nettideittailun kohdalla tasa-arvoisuus ei toteudu: nettideittailu suosii enimmäkseen naisia. Bumble kehitettiin samaisesta syystä; muuttamaan tilannetta.

Onneksi täällä Baarissa on tuo deittipalsta, niin sieltä voi löytää seuraa, eikä tarvitse miettiä, että onko toinen osapuoli kiinnostunut kinkyilystä.

[Irwikissa]

[quote author=]
Mun egoismi on vähentynyt ja en piilottele sitä alkumetreillä kuten en mitään muutakaan. Voin olla persläpi monella tapaa, mutta kun pelaan avoimilla korteilla en petä vastapuolta. Eikö aito narsisti hurnaa eka ja sitten vasta paljasta oikeaa luonnetta? No mä teen sen heti ja jos jaksaa roikkua mun seurassa vuoden päivät niin saatan hurmata. Eettistä egoismia?

Itse teen tuota samaa periaatteella itsetiedostaminen, empatia ja aitous. Sanoitan aika suoraan niitä omia vikoja ja puutteita ja selvennän minkälainen ihminen mun kanssa voi pärjätä, minkälainen ei ja miksi. Huomattavasti helpompi molemmille kun kortit on molemmille näkyvissä. Sitten voi katsoa onnistuuko tiimipeli. (samalla näkee myös miten se oma avoimuus vaikuttaa toiseen, onnistuuko vastavuoroisuus vai onko rooli tiukasti päällä)
Itestä tuntuu et oppiminen ja kehittäminen on paljon helpompaa nyt kuin vaikka kymmenen vuotta sitten. Kokemukset auttaa muovaan myös niin voimakkaasti matkalla.

Niin ja narsismi on oma äärilaitansa. Tuo itsekeskeisyys on vielä normaali ilmiö.

[Unikeko]

Kyllä ravintolaan tai yökerhoon voi mennä ilman alkoholiakin. Itselläni on siitä kokemusta n 23 vuoden ajalta. Se tosin tarkoittaa että joutuu jatkuvasti perustelemaan päihteettömyyttään. Yhteen vaiheeseen poistuin aina viimeistään siinä vaiheessa kun eka känniääliö (yleensä mies) oli joku oksentanut, sammunut tai menettänyt kykynsä osua vessassa pönttöön (tai päästä sinne vessaan asti puhtain (alus)housuin)

Niin ikään totesi että huono ratkaisu on lähteä sille tielle muutaman tietyn kaverin kanssa, koskapa syntyneessä kilpailutilanteessa minä en koskaan jäänyt voitolle. No nyt sitten siitä porukasta ei ole enää jäljellä kuin yksi sinkku eli minä. Muut tosin saattaneet alttarille ja eronneet joko kerran tai useammankin ja saattaneet uusiosinkkuuntua.

Hauskasti ketjussa oli mainittu 190 cm isorintaiset naiset... No ei tästä kauhean montaa vuotta ole kun yhteen deitti-ilmoitukseen vastasin: "Mihin sinä pitkää miestä tarvitset kun saat itsekin tavarat laitettua ylähyllylle?" --- Ei kaikille riitä kaikkea.

Reilun 4800 viestiä käsittäneen viestiketjun loppupuolella nainen kertoi tarinan siitä kuinka joku oli kuulella vaihdettu toiseen ihan vaan rintojen koon perusteella ja sit tulenkatkuinen viesti siitä millainen nainen tältä sivustolta mulle sopisi. Ei kuitenkaan kokoonsa nähden isoine rintoineen sit kuitenkaan valinnut minua.

Olen kuitenkin sillä kannalla että parempi olisi kertoa mitä haluaa, mitä etsii ja miks.

Lyhellä tähtäimellä esimerkiksi se että onko toinen vaimo-/aviomies-/lisääntymiskumppani/100% pilvilinnanrakennusmateriaalia itselle ei pitäisi olla vielä kovin ratkaisevaa merkitystä. Mitä pidemmälle ajattelee sitä enemmän rajoitteita.

Jos miettii niitä reilun 20 vuoden takaisia kriteerejä niin jos joku poltti niin se oli välitön turn off samoin kun se jos oli jo ollut jonkun kaverin tai tutun tyttöystävä.

Ammattikorkeakoulussa tein harjoitustyön silloisista deittipalveluista (en tietenkään kaikista, mut oli niitä kuitenkin muutama). Valitettavasti sitä ei ole enää tallessa että voisi laittaa pöytään sen mikä oli asian laita vajaat 20 vuotta sitten. Mut 1998 jälkeen tilanne meni siihen suuntaan että nettideittisivustolla kävi luokkakavereista jokainen suhdestatuksesta riippumatta.

Kerran onnistuin pääsemään treffeille ihan vaan koulun verkon kautta. Toisen luokan tunnille pääsi menemään vapaalle tietokoneelle, näki kuinka kiinnostava ihminen kirjautui ja sit vaan haki käyttäjälistasta sen kellonajan perusteella. Terveisiä vaan sinne  Dubaihin mistä viimeksi postikortti tuli.

Edelleenkin siis haasteena se että naiset pituudesta riippumatta etsivät 180- 400 cm pitkää komeaa miestä etteivät tuntisi itseään isoiksi ja taas miesten hakujen stereotypia on tyyliin hoikka, isot rinnat, kauniit kasvot.

Lopputuloksena kärjistetysti se että 20% miehistä kerää 99% naisten vastauksista ja sen 80% on sit tehtävä moninkertainen työmäärä saadakseen edes sen yhden vastauksen.

Tässä palvelussa kirjoitin yhdelle naiselle tekstin deitti-ilmoitusta varten. Se tehosi paremmin kuin omani.

Kinkyily on sit oma lukunsa. Silloin kun kokemus oli nolla niin se vähemmänkin kinky kerran kahdessa viikossa pimeässä peiton alla olisi ollut ihanaa, mut nyt toivoo vähän muutakin kuin sitä perusvaniljaa muutenkin kuin jäätelötiskiltä. No toki jäätelötiskin takana voi olla sen verran viileää että peitto ja perusvanilja vilustuttaa vähemmän kuin sitomissessio kylmäallasta vasten.

Voihan olla että 20 vuoden päästä väestörekisterikeskuksen tietokone määrää ihmisiä vuosittain kiintiötreffeille että ihmiset tapaisivat toisiaan, voisivat päätyä myöhemmin sänkyynkin ja edes vahingossa tuottaa lisää veronmaksajia tuleville ikääntyville ikäluokille.       
                 

[Unikeko]

Tänäänhän on kuulemma sinkkujen päivä. Olisiko siis pitänyt ostaa itselleni uusi akkuporakone, kotiteatterivahvistin, paistinpannu tai mikä vaan verkkokaupojen hurjista tarjoustuotteista. Toki jos tänään jotain tilaa niin niistä saattaa tulla joulupaketteja.

Mut mahtaako verkkokauppa pahentaa sinkkuuntumista. Enää ei satu Puuilon tai jonkun muun kaupan hyllyjen väliin kyselemään tyhmiä ja katso lukeeko kauppakuitissa Linda vai numero myyjän kohdalla kun saa tehdä ostokset yksin kotona keskellä yötä.

Vai olisiko aika verkkokauppojenkin alkaa parittamaan sinkkutalouksia kesken tiettyjen ostosten. Jos se kuuden tonnin kesäauto tai kotiteatteri on yhdelle maksajalle liian kallis niin entäs jos sit samaa tuotetta katselleet saatetaan yhteen avoauton kuppipenkkejä kokeilemaan tai kotiteatteria testaamaan.

No puhelinkaupoille ihmiset tuntuvat lähtevän varsin usein ja viihtyvän puhelintensa ja tietokoneidensa parissa paremmin kuin oikeiden ihmisten. Niin tosin aika usein viihdyn itsekin rankan työpäivän jälkeen.

 

[Armand]

Mä ny ajattelen vähän niin että kerron rehellisesti itsestäni seuranhakukanavasta huolimatta. Oli kyse vaikka tinderistä ilmoitan aina esim. kinkyilytaipumukseni ja muutaman perusfaktan muista piirteistäni. En isommin ole pärjännyt niissä ja suurin osa matseista on tullut vain kuvan perusteella ja sit jälkikäteen selviää että neitokainen ei oo edes vilkaissut tekstiäni. Muut kanavat ovat aika hiljaisia ja täältä en saa mitään koska asun kaukana kaikesta. Eli ei noista nettisovelluksista oo ainakaan itselle ollut isommin hyötyä ja enpä enää viitsi oikein edes yrittää, tuntuu aikaa vievältä ja turhauttavalta puuhalta. Sitä paitsi olen sopeutunut yksin elämiseen ja minulla on paljon muuta puuhaa ja tulevaisuuden visioita jotka pitävät elämääni tarpeeksi mielenkiintoisena ja sisältörikkaana. Täällä lähinnä lueskelen toisten juttuja ja kommentoin sillointällöin ehkä nähdäkseni vain oman ajatusvirran. Ja mitä baareihin tulee, en niissä käy naisia hakemassa, lähinnä kuuntelen musiikkia, tanssin, olustelen ja seurustelen tuttujen ihmisten kanssa.

[EsPi]

Submiehenä on kiva lukea tällaisia. Kiva että jollain on varaa mistä valita, itse kun on tuomittu yksinäisyyteen.

[Armand]

Submiehenä on kiva lukea tällaisia. Kiva että jollain on varaa mistä valita, itse kun on tuomittu yksinäisyyteen.

Et sä ainoa huono-onnisempi oo tällä foorumilla. Kyllä meitä muitakin reunalla keikkujia löytyy 

[Switch(m)24v]

Submiehenä on kiva lukea tällaisia. Kiva että jollain on varaa mistä valita, itse kun on tuomittu yksinäisyyteen.

Et sä ainoa huono-onnisempi oo tällä foorumilla. Kyllä meitä muitakin reunalla keikkujia löytyy 

Siis aika monet on niin sanottuja tuomittuja kun tulee kyseseen tämä seuranhaku ja ei siihen ihanne maastoon kuuluvat ulkoiset ominaisuudet. Hauskaahan asiasta tekee se, että sanot jollekin sinulla olevan vaikeaa saada se seura niin vaihtoehdot on yleensä sitä että pitää ns hakea yhtä huonossa valossa olevista seuraa tai toivoa löytävänsä tämä ihminen, joka ei ole perinteisen stereotyyppisen partnerin perään, mitä jokainen oikeastaan haluaa löytää. Se on omalla tavallaan tosi hassua. Vaihtoehdoksi kiteytyy siis se että etsi huonompia tai toivo löytäväsi poikkeus.

[D79Mies]

Oli kyse vaikka tinderistä ilmoitan aina esim. kinkyilytaipumukseni ja muutaman perusfaktan muista piirteistäni. En isommin ole pärjännyt niissä ja suurin osa matseista on tullut vain kuvan perusteella ja sit jälkikäteen selviää että neitokainen ei oo edes vilkaissut tekstiäni.

Tuo on muuten aika tuttua vuosien varrelta. Joko on katseltu pelkästään kuvia tai hypätty yli tuntemattomien termien bongaten vain tuttuja tekstin elementtejä.

[Armand]

Submiehenä on kiva lukea tällaisia. Kiva että jollain on varaa mistä valita, itse kun on tuomittu yksinäisyyteen.

Et sä ainoa huono-onnisempi oo tällä foorumilla. Kyllä meitä muitakin reunalla keikkujia löytyy 

Siis aika monet on niin sanottuja tuomittuja kun tulee kyseseen tämä seuranhaku ja ei siihen ihanne maastoon kuuluvat ulkoiset ominaisuudet. Hauskaahan asiasta tekee se, että sanot jollekin sinulla olevan vaikeaa saada se seura niin vaihtoehdot on yleensä sitä että pitää ns hakea yhtä huonossa valossa olevista seuraa tai toivoa löytävänsä tämä ihminen, joka ei ole perinteisen stereotyyppisen partnerin perään, mitä jokainen oikeastaan haluaa löytää. Se on omalla tavallaan tosi hassua. Vaihtoehdoksi kiteytyy siis se että etsi huonompia tai toivo löytäväsi poikkeus.

No eiköhän tuo toisaalta ole kimuranttia väliin kelle tahansa. Minulla on enimmäkseen vaniliineja kavereita ja ei se seuran saanti aina ole itsestäänselvyys heillekään. Itse näen että asuinseutuni on eniten asiaa rajoittava tekijä, ei niinkään ulkoinen olemus tai persoona. Mitä taas tulee sen vastakappaleen ns. laatuun pyrin hakemaan sellaista seuraa joka on omani tasoista ulkoisesti ja päänsisällöllisesti myös kinkyilyn ulkopuolella. Mun mielestä omaa rimaa ei kannate alittaa ja tyytyä vain johonkin. Oonkin monesti sanonut että olen mieluummin ilman kuin vajavaisessa suhteessa, olipa suhteen laatu mitä tahansa maata. Tähän ehkä vaikuttaa se että olen taannoin ollut pitkässä ja loppua lukuun ottamatta hyvässä switch-suhteessa ja siten myös tiedän mitä haluan.

[Armand]

Oli kyse vaikka tinderistä ilmoitan aina esim. kinkyilytaipumukseni ja muutaman perusfaktan muista piirteistäni. En isommin ole pärjännyt niissä ja suurin osa matseista on tullut vain kuvan perusteella ja sit jälkikäteen selviää että neitokainen ei oo edes vilkaissut tekstiäni.

Tuo on muuten aika tuttua vuosien varrelta. Joko on katseltu pelkästään kuvia tai hypätty yli tuntemattomien termien bongaten vain tuttuja tekstin elementtejä.

Juu tinderi ny on aika hupaisa roolipeli jota aina hetken jaksaa ja sit voin vaik vaihteeksi hakata Diabloa tai jotan vähän kehittyneempää örenkaivuuta 

[Pulse]

..nii, olihan se aika jäätävää kun cityn kinkybaarin kautta 2001 löyty elämän eka nettisäätö.. (sovittiin ettei hänen hänen perheelleen/tutuille kerrota, missä ollaan tavattu! Moinen oli tuolloin vielä aikamoinen tabu..??! hehh.. Sit kun 2007 lopetti baareis ja bileis juoksemisen on lähes kaikki jutut alkaneet netin kautta.. Nykyinen ja edellinen ovat tavallaan olleet poikkeuksia!!  Haaste on vuodesta 2001 ollut aina se että "naisilla netissä on helvetinmoinen kiire tavata livenä.. kun itse on halunnut selvittää ensin: " onks mitään järkeä nähdä...."

[Raippa]

..nii, olihan se aika jäätävää kun cityn kinkybaarin kautta 2001 löyty elämän eka nettisäätö.. (sovittiin ettei hänen hänen perheelleen/tutuille kerrota, missä ollaan tavattu! Moinen oli tuolloin vielä aikamoinen tabu..??! hehh.. Sit kun 2007 lopetti baareis ja bileis juoksemisen on lähes kaikki jutut alkaneet netin kautta.. Nykyinen ja edellinen ovat tavallaan olleet poikkeuksia!!  Haaste on vuodesta 2001 ollut aina se että "naisilla netissä on helvetinmoinen kiire tavata livenä.. kun itse on halunnut selvittää ensin: " onks mitään järkeä nähdä...."

Sieltä kauttahan se löytyi. Ensimmäinen...ja toistaiseksi viimeinen. Taidot on ruostunehet. Mutta niin taitaa olla koko mieskin. Tulee jännä tunne, kun seuraa nuorempien kommentteja sellaisesta mitä he eivät ole nähneet. Ovat vaan kuullehet. 20 ja jopa 30 vuottabon pitkä aika erilaisten kehityskaarien historiassa. Se on sama kuin oman isäni teknologiaharppaus. Ensin 30-luvulla syntyneenä, sodanaikana hevoskulttuurin keskellä kasvaneena ja sitten 60-luvulla hyppäys moderniin maanviljelystekniikkaan. Me, kuutta kymmentä käyvät, olemme eläneet samanlaisen teknologisen harppauksen avaruuslentoineen, matkapuhelimineen, tietokoneineen ja internetteineen sekä matkustamisineen lentäen. Nopeus ja mutkattomuus on se sama kuin isän töiden helpottuminen koneiden kehityksen myötä. Isoisälläni oli siihen kaikkehen vaikeuksi tottua. Monet asiat toimi sähköllä ja muutoinkin työn määrä väheni.

Mutta miten hitossa me tultihin nettideittailusta tähän.