Pieni tutkielma seuranhaun haasteista internetissä

[Fernie]

Muistan vielä ajan, jolloin pääasiallinen kanava seuranhakuun (sekä seksi- että parisuhdemielessä) olivat baarit ja yökerhot, koska joko internetyhteyttä ei ollut laisinkaan, tai sitten seuran etsimisellä netissä oli vielä… noh, vähän säälittävä ja epätoivoinen leima. Väkijoukossa ja musiikin pauhussa sitten katseltiin, että mitäs mitäs ja kukas kukas ja luotiin varovaisia katsekontakteja viereisiin pöytiin. Kas, tuollapa raamikas nainen, jolla on kaunismuotoiset rinnat! Menenpä juttelemaan.

Metodin haittapuolena oli se, että useimmiten baariin lähteminen ja ilmapiirin sietäminen edellytti alkoholijuomien nauttimista ja siitä sitten taas seurasi usein huonoja valintoja, krapula ja morkkis. Internet-seuranhaun yleistyminen ja sen saama sosiaalinen hyväksyntä ovat vähentäneet juottoloiden ym. julkisten tilojen merkitystä seuranhaun välikätenä. Tämä on mielestäni enimmäkseen positiivinen asia, tosin olen ollut myös havaitsevinani, että teknologia on tuonut pariutumispyrkimyksiin aivan uudenlaisia haasteita. Kenties kehitys on vielä niin alkuvaiheessa, että emme ole vielä lajina sopeutuneet muuttuneisiin olosuhteisiin.

Lähden tarkastelemaan asiaa pienen ajatusleikin kautta. Oletetaan, että etsin itselleni Dominaa. En ole vielä ihan varma, että etsinkö puhtaasti sessioseuraa vaiko jopa parisuhdetta jossa arkeakin elettäisiin yhdessä, joten haluan pitää molemmat vaihtoehdot avoimina. Kyseisen naisen toivon olevan tarpeeksi vahvatahtoinen kesyttämään kurittoman luonteeni, mutta myös ymmärtäväinen ja huumorintajuinen. Fantasioissani näen hänen olevan vähintään 165 cm pitkä ja isorintainen. Yksinäisenä lauantai-iltana kirjoitan seuraavan ilmoituksen deittipalstalle:
“35-vuotias subinainen etsii Uudenkaupungin alueelta vahvatahtoista Dominaa, jolta löytyy tarvittaessa myös pehmeä puoli ja pilkettä silmäkulmasta. Tykkään pitkistä ja isorintaisista naisista.”

Odotan neljä päivää. Viestiboksissa pyörii revonhäntäpalleroita ja taustalla kaikuu susien ulvonta. Viidentenä päivänä saan viestin: “Moi, mä oon 22-vuotias alistuva mies Porvoosta. Kerro mistä tykkäät, ois kiva käydä vaikka kahvilla.”

Se mitä minä kuitenkaan en näe enkä osaa edes kuvitella, on jossakin Uudenkaupungin laitamilla kerrostalokaksionsa sohvalla viinilasi kädessä istuva dominoivaluontoinen, 170 cm pitkä nainen, jolla on C-kupin rintavarustus ja joka lukee juuri tällä hetkellä ilmoitustani ja miettii, että kuulostaapas kivalta, tuosta minä voisin tykätä. Mutta sitten se nainen miettii: “Olenko minä riittävän pitkä? Entä mitähän tässä tapauksessa tarkoittaa ‘isorintainen’ - entinen puolisokin kutsui kerran riidan aikana rintojani patalapuiksi...” Huokaisten hän sulkee läppärinsä kannen ja menee nukkumaan.

Minä luonnollisesti kiehun vitutuksesta, kun kukaan kriteerejäni täyttävä ei vastannut ilmoitukseeni. Ihan ensimmäiseksi kirjoitan protokollan mukaisesti internettiin, että “miKs KUKaaN ei vaStAa mUN iLmoItuKsEEn!!!”, ja hetken kuluttua rauhoituttuani ryhdyn ujosti kyselemään kanssaihmisiltä, että miten minun kannattaisi ilmoitustani kehittää päästäkseni toivomaani lopputulokseen. Siellä on tietysti joukossa se yksi, joka pyöräyttää silmiään ja tuhahtaa, että “no kannattaisko vähän löysätä VAATIMUKSIA.”

Mutta kun se on huono neuvo.

Jos silmienpyörittelijän neuvon ottaa (liian) kirjaimellisesti ja vie homman toiseen ääripäähän, niin lopputulos on seuraavanlainen: “35-vuotias subinainen etsii miestä tai naista, ihan ketä vaan ja mistä vaan, ihan sama, kaikki kelpaa.” Hieman surullista tässä on se, että tämä ilmoitus itse asiassa saattaisi tuottaa yllättävän paljon vastauksia, vaikka tosiasiassa sen ei pitäisi. Intiimin seuran valinta tuppaa ihmisille olemaan tärkeä ja harkintaa vaativa asia, ja niin sen pitää ollakin. Ei kai maailmasta oikeasti löydy ketään, kelle kelpaisi IHAN KUKA VAAN. Entäs se ilmoitukseen vastaava - onko senkään mielestä kiva olla “kuka vaan”, tuo nyt tuosta paremman puutteessa, pistetään vaihtoon kun osuu kohdalle joku kivempi..?

Hyvä lähestymistapa olisi varmaankin jotain näiden välimaastossa. Yksi tapa voisi olla se, että jättää vaikkapa fyysiset kriteerit mainitsematta. Teen jälleen uuden ilmoituksen ja takaraivossani kehittelen Salaisen Suunnitelman: käyn treffeillä jokaisen vastanneen kanssa ja valitsen sieltä joukosta sitten sen, jolla on eniten pituutta ja isoimmat rinnat. Muiden kohdalla voin valita klassikkolistalta jonkun kuluneen fraasin, esim. ikivihreä “en koe, että meillä on hirveän paljon yhteistä” tai ajaton “jotenkin tää ei nyt vaan kolahda”. Lopputulos on minun kannaltani aivan ihanteellinen, sain juuri sen mitä halusinkin. Se mitä minä en taaskaan näe tai halua ajatella on se, kuinka turhauttava prosessi oli niille kolmelle muulle Dominalle jotka torjuin ulkoisten ominaisuuksien takia, vaikka aivan hyvin tiesin, että en yksinkertaisesti kiihotu muista kuin pitkistä ja isorintaisista naisista. Niin että miksi en säästänyt kaikkien aikaa ja laittanut niitä kriteerejä alkuperäiseen ilmoitukseen.

Ja taas ollaan alkupisteessä.

Oikeastaan ainoa asia jonka tiedän on se, että homma ei ole helppo. Jos joku onkin jaksanut lukea tajunnanvirtaani tänne asti, niin viimeistään tässä vaiheessa lienee reilua todeta, että ei mulla ikävä kyllä ole tarjota minkäänlaisia vastauksia eikä edes hyviä neuvoja ja oikeastaan en itsekään ymmärrä, että miksi helvetissä koen maailmantuskaa kenenkään seuranhausta. Tehkää mitä teette ja yrittäkää pärjäillä, täällä ei ole mitään nähtävää.

[UW]

Kiintoisaa. Näitä taas kelannut. Jotain itsetunto boostia saatu, ei juuri muuta 
10v nuorempi, pitkä, komea ja hyvin tienaava kaveri tilitti samaa, harvoin Match tulee kinderissä.

[Brak]

Ei kai maailmasta oikeasti löydy ketään, kelle kelpaisi IHAN KUKA VAAN.

Ei taida olla, mutta jos kriteerit liittyvät vahvasti ulkoisiin ominaisuuksiin kuten rintojen kokoon tai koulutusasteeseen, siitä tulee tunne, että haussa on pikemminkin fantasia kuin ihminen.

Loppujen lopuksi kysymys on kuitenkin siitä, kuinka kaksi ihmistä kohtaa ja kuinka he pystyvät rakentamaan kumpaakin tyydyttävän suhteen, jossa kumpikin antaa ja saa.

Minullakin on mieltymykseni rintojen suhteen, mutta tuntuisi kummalliselta hylätä ihminen vain siksi, että hänen rintansa eivät vastaa ihannettani.

Seksuaalisuus on päässä eikä toisen ihmisen kropassa.

[Irwikissa]

Hmm omasta mielestä deitti-ilmo avaa myös paljon niitä mahdollisuuksia mitä ei silloin ollut kun kävi baarissa ja katseli ympärilleen. Baarissa vaikka näätkin näpsän oloisen tyypin niin et tiedä ensinnäkään onko vapaa vai varattu, kohtaako mahdollinen seuranhakuintressi saatikka pari pikkuseikkaa kuten luonteenpiirteet, arvot, seksuaaliset preferenssit.

Ilmoitusta laatiessa itse yritän kiteyttää sen ydinajatuksen, ne tärkeimmät asiat. Jos mulle ei ole väliä onko silmät siniset, vihreät vai ruskeat niin en todellakaan kirjoita ilmoitukseen et viehätyn erityisesti vihreistä silmistä, koska en halua rajata muita vaihtoehtoja pois (koska mahdollisuus tulkita tuo lause väärin on suuri). Vaikka tuo tietty yksityiskohta voisikin olla namnam, mutta pointtina: kun se ei ole oleellinen asia niin en halua antaa sitä kuvaa että asialla olisi merkitystä. Sen sijaan kaikki kriittiset pisteet pyrin tuomaan esiin, esimerkiksi lapsettomuus. Jos etsin nimenomaan pesäkumppania, niin haluan lapsia joskus tai olen sinkku mutta yh -vaihtoehdot ei vaan käy, ainakaan nimenomaan tässä mielessä.

Deittailu tuntuu muutenkin olevan niin sattuman kauppaa joskus kenet tapaa, missä mielessä ja koska. Kiva että sitä pystyy edesauttamaan rajaamalla tietyt vaihtoehdot pois mitkä ei itselle toimi ja esittämään selkeitä toiveita siitä mitä etsii ja kertomaan jo valmiiksi kuka kyselee. Jos nuorempana deittailuun ryhtyi vähän hakuammunnalla, tyyliin kivan näköinen, vaikuttaa kivalta tyypiltä, katotaa mitä tulee ja ei kuitenkaan tiennyt toisesta juuri mitään. Tuli kivat vibat, sen kanssa on ihan mukava olla-tuntumalla. Nah, nykyään en lähde ihan noin iisisti liikkeelle kun on niistä aiemmista deiteistä oppinut mikä toimii, mikä ei, osaa vaatia (siinä missä itseltäänkin, toinen ei pääse helpommalla) ja huomattavasti mielekkäämpää sanoittaa tuota valmiiksi ja katsoa onko peruslähtökohdat jollekin vakavammalle olemassa. Säästyy kummaltakin aikaa ja vaivaa jos huomaa että tässä ei nyt alustavatkaan intressit kohtaa, jotka muutoin voisi tulla "itsestään" esiin vasta pidemmässä aikajuoksussa...ja siinä olisi kiva huomata useamman viikon, kuukauden jälkeen kun fiilispohjaakin on jo alkanut rakentumaan et ei shit, tää ei nyt tuu pelittään. hitto ku olis tienny, mut minkäs teet..tää kosahti tähän
Ja ei, en ajattele et ilmo tarkoittaa täydellistä 100% match made in heaven -löydöstä jonka kanssa ei voi tulla ylläreitä matkanvarrella.... 

[Sirquita]

Kiitos, hyvä kirjoitus Fernieltä. Niin hyvä, että pitää tähän myös kommentoida, vaikken sitä yleensä koskaan näillä palstoilla tee.

Aivan samoja ajatuksia on monesti omassa päässäni liikuskellut. Ja olenpa omia mieltymyksiänikin joutunut vuosien aikana kelaamaan paljon (erittäin alimitoitetusti määritellen) ja miettimään olenko "liian vaativa".
Ja joku täällä on jo kommentoinut sen usein esiin nostetun asian, että ulkoisten ominaisuuksien osalta "ei saisi olla liikaa vaatimuksia".

Nyt ensinnäkin voisin hieman lähteä erittelemään käsitteitä, kuten "vaatimukset" ja "mieltymykset". Itse näen, että on aika suuri ero siinä esitänkö jotain vaatimuksia sille mitä piirteitä tai vaikkapa kykyjä toisella on oltava, vai kerronko avoimen rehellisesti siitä mitä mieltymyksiä itselläni on esimerkiksi seksuaalisen syttymiseni osalta. Näen nämä hieman eri asioina. Ja eron näiden välille voi myös nähdä siinä, että itselläni on valta vaikuttaa siihen mitä vaadin tai odotan muilta, mutta omia mieltymyksiä ei olekaan sitten aivan helppo valita. Joskus aivan mahdoton jopa. Näin on mm sen osalta, että mieltymykseni kohdistuu yksinomaan miehiin, koska nyt vain satun olemaan täysin hetero, halusin tai en.

Toisekseen voisi eritellä myös sitä seikkaa, että onko täältä (tai sieltä tai tuolta) ylipäätään hakemassa elämänkumppania, pitkää parisuhdetta, vakituista panokaveria vaiko ehkä vain satunnaista seksiseuraa.
Näen tämänkin liittyvän edellä kirjoitettuun siten, että mikäli hakee elämänkumppania, niin on aivan varmaa, että valinnassa merkitsevät muutkin asiat kuin ulkoiset piirteet, vaikkapa se pituus tai tissien koko. Kuitenkin seksuaalisesti monilla ihmisillä on sellaisia asioita jotka nyt vain jostain syystä (ei aina edes tietoa mistä syystä) ovat niitä jotka sytyttävät tai ovat mahdollinen täysi turn-off. Ja vaikka tapaisin maailman ihanimman persoonan, niin en voi luvata, että hänen kanssaan voisin ryhtyä pitkään parisuhteeseen mikäli kokisin voimakkaita seksuaalisia "turn-off" fiiliksiä. Meistä toki saattaisi tulla hyvät ystävät ja joillekin jopa pelkkä ystävyys voi riittää parisuhteen perustaksi, vaikka fyysinen veto puuttuisikin. Itselleni ei riittäisi, siihen olen liian seksuaalinen.

Eli pointtina on juurikin tuo, että miksi sitten en kertoisi näitä asioita itsestäni myös näillä sivustoilla, jos näitä faktoja itsestäni jo aiemman kokemukseni pohjalta tiedän?

Näin tehden saisin - ja olen saanutkin sekä täällä että tinderissä ja muuallakin - paljon vastauksia ja viestejä kaikenlaisilta henkilöiltä, mutta lopputuloksena on ollut aina päätyminen lopulta samaan tulokseen eli kirjoittelujen tai tapaamistenkin jälkeen olen sitten seksuaalisesti viehättynyt edelleen ja yhä uudestaan niistä samoista asioista kuin 20 vuotta tätä ennenkin. Ikävintä on monesti ollut sitten kertoa tapaamisen jälkeen juuri tuota samaa "jotenkin tää ei nyt vaan kolahda" -juttua, kun tilanteen olisi aivan hyvin voinut jo ennalta tietää. No, tätä selittelyä aikoinaan tein juurikin siksi, että kuuntelin hyvää tarkoittavia ystäviäni ja "annoin mahdollisuuden" kaikille niille, jotka ystävieni mielestä olisivat "voineet olla ihan sopivia, ellen olisi niin vaativa". Enää en vain ole jaksanut tehdä niin, vaan olen lähtenyt käyttämään voimavarani siihen, että oppisin hyväksymään itseni ja omat mieltymykseni sellaisenaan. Enhän halua itsekään yrittää muuttaa toisten mieltymyksiä väkisin.

Lopuksi vielä yksi näkokulma "vaativuuteen" eli toisilla nyt vain sattuu olemaan helpompaa etsiä sopivia kumppaneita, parisuhteeseen, seksiin tai mihin vain eli lähinnä siksi, että heidän mieltymyksensä nyt vain sattuvat olemaan niitä hieman tavanomaisempia. Ja kyllä, jopa tällä "marginaalisemman porukan" sivustollakin on eroa silti siinä miten "tavanomaisia" kenenkin mieltymykset ovat. Jos olet esimerkiksi mieltynyt 190cm pitkiin naisiin tai punatukkaisiin miehiin, niin valikoima nyt vain yksinkertaisesti saattaa olla vähäisempi jopa siellä vähemmän vakavien suhteiden rintamalla.

Onneksi kuitenkin on netti  koska sinne entisen ajan viinanhöyryiseen baarimaailmaan nyt en ainakaan kaipaisi!

[Qurat]

Sirquitan kirjoittaman tekstin vois pistää deittilmoituksien opaskirjan ensimmäiselle sivulle. Juuri näin se menee.

[Brak]

Kuitenkin seksuaalisesti monilla ihmisillä on sellaisia asioita jotka nyt vain jostain syystä (ei aina edes tietoa mistä syystä) ovat niitä jotka sytyttävät tai ovat mahdollinen täysi turn-off.

Oletko sitä mieltä, että halu on deterministisesti sidottu tiettyyn olomuotoon? Esimerkiksi naisen vartalossa tuppaa tapahtumaan joskus erittäinkin suuria muutoksia mm. raskauden ja ikääntymisen myötä. Voiko todella tapahtua niin, että jos raskaus keikauttaa naisen ulkomuotoa voimakkaasti johonkin suuntaan, niin se on sitten siinä? Ei auta kuin erota, jos uusi muoto ei miellytä. *

Entä sairaus, joka lihottaa tai turvottaa tai johon syödyt lääkkeet lihottavat tai turvottavat? Ei muuta kuin lusikat jakoon.

Kun kumppanilla alkaa iso pyörä heittää ja hän taikinoituu lääkkeistä, niin siinäpä sitä vain sitten kevyesti ilmoittamaan, että sori, en pysty olemaan enää tukena, koska et kiihota.

*Esimerkiksi itse kiihotun voimakkaasti keskikokoisista pinkeistä "teini"rinnoista, mutta kuinka monella keski-ikäisellä raskauden läpikäyneellä rinnat säilyvät korostuneen terhakoina?

[Sirquita]

Kuitenkin seksuaalisesti monilla ihmisillä on sellaisia asioita jotka nyt vain jostain syystä (ei aina edes tietoa mistä syystä) ovat niitä jotka sytyttävät tai ovat mahdollinen täysi turn-off.

Oletko sitä mieltä, että halu on deterministisesti sidottu tiettyyn olomuotoon?...

No, näen että keskustelussa on etusijalla kyse "seuranhaun haasteista internetissä", ei niinkään "seksuaalisen intohimon ylläpidon haasteista pitkässä parisuhteessa". Nämä ovat mielestäni myös kaksi hieman eri asiaa. Tästä voisin kirjoittaa pidemminkin, mutta oletan, että aika moni osaa hahmottaa asioiden eroja ilman suurempaa selvennystä. Toisekseen kello on jo niin paljon, etten enää tänä yönä jaksa kirjoitella pidempiä tekstejä  Kauniita unia kaikille!

[Qurat]

Ei auta kuin erota, jos uusi muoto ei miellytä.

Me ollaan vasta parisuhden luomisvaiheessa, mitä jos niin tuskaiset eroamisasiat jättäis johonkjn toiseen ketjuun.

[Fernie]

Hmmm.

Pari asiaa pitänee mainita.

Ensinnäkin, en ole Uudestakaupungista. En ole koskaan edes käynyt Uudessakaupungissa, joten uusikaupunkilaiset, ei kannata ihan vaan sillä perusteella lähettää yksityisviestiä.

Tässä just mietin, että olisko teksti vaatinut disclaimerit, sarkasmivaroitukset ja tl;dr:n, mutta mieluummin kyllä olisin kirjoittamatta kuin ryhtyisin pureskelemaan asioita valmiiksi.

Itsehän ratkaisin seuranhakudilemman aikoinaan niin, että istuin alas itseni kanssa ja mietin, että mikä minulle on tärkeää. Kirjoitettuani asiat ylös aloin miettiä, että mikä minulle niinku ihan oikeesti on tärkeää ja karsin listaa vielä kolmanneksella. Ja kas, listalle ei mahtuneetkaan kumppanin pituus tai kuppikoko, vaan sellaiset asiat kuin äly ja kohtuullinen kunnianhimo, yhteinen hauskanpito ja se, että tykkää edes vähän samoista sarjoistaleffoistamusiikista.

Mutta kun ei kenellekään, joka esittää intterneetissä retorisen kysymyksen “miks kukaan ei vastaa mun ilmoitukseen” voi oikein mennä sanomaan, että no mitäs jos olisit vähän vähemmän pinnallinen tai että tiedätkös itsekään mitä haet. Ei vaan voi. (Paitsi tälleen sarkastisesti rivien välissä.)

Niin, kyse on suunnasta ja näkökulmasta. Haetaanko ulkoa käsin sisään vaiko mieluummin sisältäpäin ulos? Minä olen tässä ja tällainen, siihen voin vaikuttaa. Muihin ja heidän ominaisuuksiinsa en voi.

(Muokattu selkeyden vuoksi minimoimaan katumus.)

[Jägermies]

Huonot ihastumiset ovat ikäviä kokemuksia miltä listat edellä seuran hakeminen säästää molempia osapuolia vaikka onkin vähän esineellistävää.
Puhumattakaan ajasta ja vaivasta joka säästyy.
Kunhan vain on itselleen rehellinen eikä esimerkiksi laita minimipituudeksi 170 cm vaikka oikeasti kaikki muut kriteerit täyttävä 168.5 cm vähän pidemmillä koroilla kelpaisi myös.

Ja muistaa että nettiin laitettua listaa ei välttämä saa sieltä enää pois.

[mauje]

Kun nyt tuosta pituuskriteeristä pulistaan niin olen joskus itsekin sivuuttanut kiinnostavan profiilin koskapa satuin olemaan 4 cm alle ilmoitetun pituusrajan. Tosin mikään ei takaa että kiinnostus olisi ollut molemminpuolista siinäkään tapauksessa että olisin ollut sen 180 cm pitkä ukkeli

[Brak]

Kuitenkin seksuaalisesti monilla ihmisillä on sellaisia asioita jotka nyt vain jostain syystä (ei aina edes tietoa mistä syystä) ovat niitä jotka sytyttävät tai ovat mahdollinen täysi turn-off.

Oletko sitä mieltä, että halu on deterministisesti sidottu tiettyyn olomuotoon?...

No, näen että keskustelussa on etusijalla kyse "seuranhaun haasteista internetissä", ei niinkään "seksuaalisen intohimon ylläpidon haasteista pitkässä parisuhteessa".

Onpa kysymys seuranhausta lyhyisiin iloihin tai pitempiaikaisesta parisuhteesta, niin aina kysymys on kuitenkin ihmisistä. Jos ihmiset näkee hyvin välineellisesti pelkkänä ulkonäkönä tai pelkkinä leluina, joita voi käyttää sen aikaa omiin nautintoihin kuin leluista iloa irti saa, kysymys on eräänlaisesta hyväksikäyttökulttuurista, jossa ihminen esineellistetään omia tarpeita varten kantamatta vastuuta ihmisyyden syvemmistä sävyistä.

Tuolla tuo on hyvin kerrottu:

"Tuo lienee ihan totta.  Aika monelle BDSM-henkilölle muilla ihmisillä vaikuttaa olevan lähinnä välinearvoa, ja jos jostain muualta saa enemmän välinearvoa niin koko vanha ihmissuhde lentää sekajätteeseen. Parasta on ku se tehdään polysuhteen varjolla, käsittämättä että polysuhteissa kaikilla osapuolilla on tunteet.

Sitä välillä ihan yllättyy kun on pitänyt vaikka henkilöä x mukavana ja empaattisena ihmisenä, mutta kun munan/pillunhaju tarttuu nenään niin sieltä paljastuukin kusipää joka ei paljon välitä kuinka paljon loukkaa ihmisiä ympärillään kunhan vain saa itse oman nautintonsa."

https://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=22130.30

[Irwikissa]

Siihen tuli myös hyviä vastauksia missä suhdemuotoa ei ainakaan tarvitse syyttää itsekeskeisten kusip..yksilöiden tekemistä valinnoista.
Ja aikuinen ihminen toivon mukaan osaa vähän kuulostella millaisen ihmisen kanssa alkaa olemaan tekemisissä. Harvoin toisen persoona muuttuu yht'äkkiä kokonaisvaltaisesti toiseksi. Jos on huonoja merkkejä ilmassa, pois. Omaa vastuutaansakin pitää alleviivata. Nämä esineellistävät egottajat jotka kaipaavat vain hetken hupia haistaa kyllä yleensä jo kaukaa. Se voi paistaa jo siitä ilmoituksesta, tai tavatessa kun kuulostelee millaisia suhteita on ollut, mitä hakee, millainen on niin kyllä ne minäminä -tyypit erottaa. Jos ei niin jollekin se voi olla elämän ensimmäinen oppikoulu, että tämmöisiäkin on (ja tulee aina olemaan, parempi tiedostaa se)

[RuoskaMikko]

Siihen tuli myös hyviä vastauksia missä suhdemuotoa ei ainakaan tarvitse syyttää itsekeskeisten kusip..yksilöiden tekemistä valinnoista.
Ja aikuinen ihminen toivon mukaan osaa vähän kuulostella millaisen ihmisen kanssa alkaa olemaan tekemisissä. Harvoin toisen persoona muuttuu yht'äkkiä kokonaisvaltaisesti toiseksi. Jos on huonoja merkkejä ilmassa, pois. Omaa vastuutaansakin pitää alleviivata. Nämä esineellistävät egottajat jotka kaipaavat vain hetken hupia haistaa kyllä yleensä jo kaukaa. Se voi paistaa jo siitä ilmoituksesta, tai tavatessa kun kuulostelee millaisia suhteita on ollut, mitä hakee, millainen on niin kyllä ne minäminä -tyypit erottaa. Jos ei niin jollekin se voi olla elämän ensimmäinen oppikoulu, että tämmöisiäkin on (ja tulee aina olemaan, parempi tiedostaa se)

Nämäkin ihmiset voivat muuttua, kiitos evoluution. Mutta on viimeinen virhe laskea sen varaan. Tai sanotaan näin: kaikille tällaisille k-päille se esineellistäminen ja egoismi ei ole sitä "valmista pakettia". Niille on jotka eivät koe muutospaineita eivätkä saa eväitä tähän muutokseen. Mun kaltaisille taas... ei. Vai onko? Aivojen muokkautumiskyky heikkenee vanhetessa ja ruokavalio korjaa sielun vikoja vain tiettyyn pisteeseen.

Voi olla ettei kaikkia ole tehty parisuhteisiin saati muihin pitkäkestoisiin juttuihin, ainakaan tasapainoisiin sellaisiin. Siinä on yleensä syy jos kuvio on sellainen että saat kavereita vain silloin kun he tarvitsevat sinua. Et silloin kun he haluavat seuraa. Tarve ja halu voivat yhdistyä mutta ovat myös eri asioita. Paremman puutteessa.

Mun egoismi on vähentynyt ja en piilottele sitä alkumetreillä kuten en mitään muutakaan. Voin olla persläpi monella tapaa, mutta kun pelaan avoimilla korteilla en petä vastapuolta. Eikö aito narsisti hurnaa eka ja sitten vasta paljasta oikeaa luonnetta? No mä teen sen heti ja jos jaksaa roikkua mun seurassa vuoden päivät niin saatan hurmata. Eettistä egoismia?