Miittien pelko?

[Juuttisetä]

en voi käydä miiteissä koska olen vanhempi dominoiva mies.

Uhriutuminen kunniaan 
Voit käydä jos osaat käyttäytyä, joskus vain se päällepäsmäröinti jää joillekkin sen verran päälle ettei miiteissä käynti oikein luonnistu silleen ihminen ihmiselle periaatteella.

[Fernie]

Itse en spatiaalisista syistä voi enää näissä puheena olevissa miiteissä käydä, mutta muutaman kerran aikoinaan kävin ja oli ihan kivaa. Olin kyllä hölmösti siinä harhakuvitelmassa, että miittien ensisijainen tarkoitus ei olisi ollut parinhaku, joten markkina-arvon ja miiteissä käymisen linkittäminen toisiinsa aiheuttaa minussa hämmennystä. Sen ymmärrän, että esim. syvästi masentunut ihminen pelkää pahimmillaan astua jopa ovestaan ulos, mutta silloinkin kai pitäisi puhua kliinisestä sairaudesta eikä markkina-arvosta, eikä sekään nyt kai oikein liity tähän keskusteluun...

[novaya.zemlya]

kyllähän se on itselläkin tuo ulkopuolisuuden pelko joka rajoittaa, erityisesti kun on tällainen aloittelija kinkyjutuissa. eräs tuttavani oli ainakin jossain vaiheessa suht aktiivinen miiteissä kävijä ja kutsui minutkin mukaan, joten ajattelin että jospa tässä lähitulevaisuudessa rohkaistuisi lähtemään ihan vaan katselemaan ja viettämään aikaa. itseäni helpottaa juuri se että on joku tuttu mukana ja että miitti on julkisella paikalla normi kahvilassa/baarissa. ja toki kun lukee täältä kokeneempien kinkyilijoiden viestejä niin tulee sellainen vaikutelma että yleensä untuvikot otetaan hyvin vastaan  jokainen on kuitenkin joskus ollut ensimmäistä kertaa liikenteessä ja varmaan muistaa millaista se oli.
 

[Pervertti]

Tuli mieleen yksi pointti: introverttius. Introverttius hankaloittaa aika paljon miiteissä käymistä, kun on mieluummin rauhassa kotona.

[bound67]

En kohdallani sanoisi peloista vaan kyvystä keksiä tekosyitä miksi ei tule lähdettyä.

1. Omaan ajankäyttöön liityvät asiat. Jos joku vielä maksaa minulle menetetystä vapaa-ajasta niin on kohteliasta työpaikalle saapua. Tähän kun lisää tarpeen kouluttautua vastaamaan työelämän haasteisiin niin vähissä tuo vapaa-aika on. Noiden päälle muut harrasteet ja kodinhoidolliset askareet niin kellon viisari kiertää vähän turhan taajaan.
Hiukan tuohon liittyen niin jo se että asuu täällä "maakellariseudulla" vaatii jo pieniä esivalmisteluja kuten hotellihuoneen varaamisen mikäli sinne kirkkaisiin valoihin saapuisi. Toki jos olisi optimisti ja supliikkimies niin voisi yrittää ilmankin mutta ehkä parempi vaan suosiolla varata se huone.

2. Toinen juttu sitten siellä paikan päällä. On epävarmuutta onko jotakin koodistoa tai asioita joita pitäisi tietää ennen saapumista; toki täältä varmaan tietoa löytyy ja kysymällä pärjää mutta ettei nyt ihan menisi kuin Elviksen lanteilla jos kyseessä on hidas valssi.
Tämä ei ole mikään tasoteoria-asia vaan ihan käytännöllinen eli en tiedä minkälaista ja ennenkaikkea minkä ikäistä persoonaa siellä on. Itse kun kuulun siihen koulukuntaan jolle opetettiin että maa on litteä niin arkinenkin keskustelu nuorempien kanssa pysähtyy helposti sanoihin ja termeihin joista äikän ope olisi ottanut puhutteluun. Siihen kun lisätään sanastoa tältä foorumilta niin kovasti tulee ikävä pakkoruotsia.

Ehkä olisi helpompi alottaa jostakin isommasta tapahtumasta jossa vain kiertelisi ja ihmettelisi eikä varmaan siellä isommassa massassa ihmettelisi yhtä eksynyttä kulkijaa. Siitä jos homma tuntuisi omalta niin sukeltaisi pienempiin piireihin.

[Ninth]

En osaa peloista sanoa, mutta:

1. Miitit ovat baareissa tai muissa meluisissa paikoissa, joissa mun on neurologisista syistä vaikeaa osallistua keskusteluihin (en saa puheesta selvää melussa ja baariympäristö vie muutenkin mehut).

2. Mulla on kaveripiirissä paljon kinkyjä, minkä takia ei ole varsinaisesti tarvetta erillisille tapaamisille, joissa voin olla avoimesti kinky.

3. Oon introvertti eli pitää olla joku todella mehevä spesiaaliporkkana, jotta lähtisin vieraiden ihmisten sekaan harrastamaan smalltalkia. Tavan kinkymiiteistä ei ole löytynyt tarpeeksi isoa porkkanaa korvaamaan tuota edellämainittua aistimyllytystä.

Itselleni kehnoiksi toteamieni baarimiittien lisäksi oon ollut kerran rauhallisessa yksityistilassa pidetyssä miitissä, jossa oli selkeä keskustelua johdatteleva teema. Se oli hyvä kokemus ja osallistuisin sellaisiin mielelläni jatkossakin. Kinkybileet ovat sitten taas oma lukunsa; niihin osallistun kumppanin kanssa tähtäimessä välineet ja telineet, joita ei kotoa löydy. Sosiaalisuutta en pirskeissä juuri harrasta.

Mutta vaikka en normimiiteissä viihdy, niin ei mua silti haittaa yhtään miittien "aggressiivinen" mainostus. Hyvä vaan että sosiaalisemmat ihmiset löytävät kaipaamansa tapahtumat.

[Brak]

Kyllä mä uskon että melkein jokainen meistä on saanut elämässään pakit. Jotkut saa niitä enemmän ja jotkut vähemmän

Eiväthän pakit haittaa vaan yleinen kokemus haluttavuudesta. Nuoren naisen asema seksimarkkinoilla on ylivoimainen. Tämä ei ole näkemys vaan moneen kertaan tutkittua tietoa.

Kun fiksun vaikutelman itsestään luova opiskelijatyttö ilmoittaa netissä etsivänsä täysipäistä seksiseuraa, tarjouksia tulee satoja. Kun saman tekee opiskelijapoika, tarjouksia ei tule välttämättä yhtään.

Jos poika joskus kertoo tytölle, ettei tämän seura kiinnosta, niin silti tyttö tietää, että halutessaan hän saa seuraa hyvin helposti.

Ihmisten tietoisuus omasta arvostaan ja haluttavuudestaan siirtyy myös sosiaalisiin tilanteisiin, esimerkiksi miitteihin. Jos kokee arvonsa hyvin matalaksi, se laskee innokkuutta osallistua. Matalan markkina-arvon ihmiset kokevat nahoissaan esineellistämisen sen kaikkein rumimmassa muodossaan. Heitä ei esineellistetä edes kehuen, vaan heidät esineellistetään sivuuttaen. 

[Von]

Kun fiksun vaikutelman itsestään luova opiskelijatyttö ilmoittaa netissä etsivänsä täysipäistä seksiseuraa, tarjouksia tulee satoja. Kun saman tekee opiskelijapoika, tarjouksia ei tule välttämättä yhtään.

Oletko ikinä kokeillut hakea seuraa ilman ruikutusta siitä ettet saa seuraa? Meinaan tuosta tulee vahvat incel-vibat, ja se saa ihmiset pelkäämään ihan kirjaimellisesti henkensä edestä.

[Morgul]

Kun fiksun vaikutelman itsestään luova opiskelijatyttö ilmoittaa netissä etsivänsä täysipäistä seksiseuraa, tarjouksia tulee satoja. Kun saman tekee opiskelijapoika, tarjouksia ei tule välttämättä yhtään.

Oletko ikinä kokeillut hakea seuraa ilman ruikutusta siitä ettet saa seuraa? Meinaan tuosta tulee vahvat incel-vibat, ja se saa ihmiset pelkäämään ihan kirjaimellisesti henkensä edestä.

Tämä ei ole seuranhakuketju.
Noin muuten ihmisellä on oikeus "ruikuttaa" ja puida asioita teoreettisesti läpi sekä törmäyttää niitä muuhun sivilisaatioon ilman että häneen lyödään incel-leimaa.
Turhan incel-leiman lätkiminen on - ylläri ylläri - omiaan luomaan lisää inceleitä koska ko. ilmiö rakentuu simppelisti vieraantuneisuudesta.

Jos ihmisiä halutaan viihtymään muiden kanssa (miitit), kannattaa muutenkin miettiä, miten heille puhuu.

[Von]

Noin muuten ihmisellä on oikeus "ruikuttaa" ja puida asioita teoreettisesti läpi sekä törmäyttää niitä muuhun sivilisaatioon ilman että häneen lyödään incel-leimaa.

En saanut tuota memoa. Incel ei ole haukkumanimi, vaan kyseisen yhteisön (miehet jotka uskovat ettei ikinä tule käymään flaksi) itselleen valitsema termi.

Jos ihmisiä halutaan viihtymään muiden kanssa (miitit), kannattaa muutenkin miettiä, miten heille puhuu.

Ei mulla ole millään muotoa tavoitteena kerätä incellejä miitteihin. Jos valkoritarit jäävät tukilakkoon, sekin on tosi okei.

[Galesi]

Eiväthän pakit haittaa vaan yleinen kokemus haluttavuudesta. Nuoren naisen asema seksimarkkinoilla on ylivoimainen. Tämä ei ole näkemys vaan moneen kertaan tutkittua tietoa.

Kun fiksun vaikutelman itsestään luova opiskelijatyttö ilmoittaa netissä etsivänsä täysipäistä seksiseuraa, tarjouksia tulee satoja. Kun saman tekee opiskelijapoika, tarjouksia ei tule välttämättä yhtään.

Jos poika joskus kertoo tytölle, ettei tämän seura kiinnosta, niin silti tyttö tietää, että halutessaan hän saa seuraa hyvin helposti.

Ihmisten tietoisuus omasta arvostaan ja haluttavuudestaan siirtyy myös sosiaalisiin tilanteisiin, esimerkiksi miitteihin. Jos kokee arvonsa hyvin matalaksi, se laskee innokkuutta osallistua. Matalan markkina-arvon ihmiset kokevat nahoissaan esineellistämisen sen kaikkein rumimmassa muodossaan. Heitä ei esineellistetä edes kehuen, vaan heidät esineellistetään sivuuttaen.

Ja sitten, kun tuo fiksun vaikutelman itsestään jättänyt nuori opiskelijanainen perkaa kaikki nuo sadat tarjoukset, kuinka monta oikeasti järkevää tarjousta jääkään käteen? Aivan, hyvin vähän lopulta. Toki enemmän kuin sillä kundilla, joka odottaa, että joku tulee hakemaan kotoa. Valitettavasti naisten ei tarvitse hakea miehiä kotoa, kun miehet hoitavat tämän puolen heidän puolestaan.

Ja, jos et asu ihan perämetässä ja osaat ilmaista itseäsi paremmin kuin se noin 96% kyseisen paikan tarjonnasta, saat aivan varmasti myös nuorena miehenä vastauksia. Vanhempia seurahakijoita tämmöisessä nichemarkkinassa on valitettavasti aika vähän, joten todennäköisyydet vastauksien osalta laskevat kyllä huomattavasti iän myötä.

Täällä etenkin jokainen viesti on osa sun identiteettiä (kiitos viestihistoria) Valitat huonoa päivää ja ehkä joku pistää merkille sun negatiivisen asenteen ja jättää vastaamatta. Don't shit where you eat -hommat. Tätä on täällä jokusen kerran toitotettu huonolla menestyksellä, että se, että valittaa kuinka ei saa seuraa, ei johda siihen, että sitä seuraa saa.

Jos omasta markkina-arvostaan on kovin huolissaan, sillekin voi oikeasti tehdä jotain. Ei tarvitse vain tyytyä siihen millainen olet nyt. Ne sosiaaliset taidotkin kyllä kehittyy, jos siellä porukassa on mukana ja miiteissä on kyllä niin paljon erilaisia ja näköisiä ihmisiä, että harvassa taitaa olla ne miitit, missä joku sivuutetaan täysin ihan vaan markkina-arvon takia. Enempi siihen vaikuttaa oma lähestyttävyys, sosiaalisuus ja onko miitti vaikkapa tietyn kaveriporukan kokoontuminen.

Ja tiedän kyllä, että se ei ole helppoa tulla porukkaan mukaan uutena, saati ujona ja epävarmana. Been there, done that. Mutta se, että ei ees oikeesti yritä, on isoin virhe, mitä elämässään voi tehdä. (Olettaen, että on ees pieni kiinnostus, jos ei nappaa niin sit ei varmaan tarvii yrittääkkään)

 

[Kesyeläin]

Tätä ketjua selaillessa on tullut pohdittua kaikenlaista. Sitä arkaa ja ujoa ihmistä joka kuitenkin silloisen kumppanin kanssa uskaltautui kiinnostava aiheiseen miittiin silmät ymmyrkäisenä. Sitä kiukkua, kun kumppanin mitta tuli täyteen ja hän halusi pois, palavaa halua palata. Tuolla oli minun paikkani, vaikka siellä olikin (hyi kamala!) niin paljon ihmisiä, jotka puhuivat.

Olen edelleen ja varmaan tulen aina olemaan kaukana siitä sosiaalisesta perhosesta, joka haluaisin olla. Jos ihmismittari on muuten täynnä ei miitteihin juuri tule lähdettyä, tai sitten löydän itseni murisemasta jostain nurkasta, onneksi sekin on ok.

Nykyisin teen mielelläni "saattokeikkaa", poimin kiinnostuneita ihmisiä, mistä löydän ja tarvittaessa juttelen joko viesteillä tai kasvokkain jossain ja saattelen miittiin.

Ajatus markkina-arvon merkityksestä miitissä on jotenkin hassu, jos käyttäydyt miitissä asiallisesti ja kohteliaasti niin varmasti kanssasi jutustellaan uudestaankin. Jos ihmiset ympäriltä kaikkoavat ja se keskustelukumppani toistuvasti keksii jotain muuta puuhaa voi siinä hetken pohtia omaa käytöstään. (Toki sata muutakin vaihtoehtoa, aina "kohteen" huonosta päivästä alkaen).
Itselleni ainakaan toisen suuntautumiset tai sukupuoli ei merkkaa ennen kuin aletaan olla enemmän "voisi ehkä kokeilla"-asteella. Toki voi olla että joku suhtautuu eri tavalla, en tiedä.

[Jägermies]

En usko että miitit ovat sen vaarallisempia kuin yökerhot/baarit noin yleisesti eli ei varsinaisesti pelosta voi puhua mutta aikatauluttaminen on hankalaa. No keväämmällä on sitten enemmän aikaa.

Täällä taisi olla yksi ketju, jossa vanheneva nainen murehti iän aiheuttamaa arvonsa romuttumista. Silti tuollaisenkin naisen markkina-arvo on valtavasti suurempi kuin miessubin.

Tosin käytännössä tuolla on merkitystä vain siloin kun nainen ja miessubi kilpailevat samasta Bi-domista/dominasta.
Muuten voisi yhtä hyvin verrata vaikka dieselin ja rypsiöljyn markkina-arvoja.

Kun fiksun vaikutelman itsestään luova opiskelijatyttö ilmoittaa netissä etsivänsä täysipäistä seksiseuraa, tarjouksia tulee satoja. Kun saman tekee opiskelijapoika, tarjouksia ei tule välttämättä yhtään.

Tottakai.
Historiallisesti nainen on seksiä harrastaessaan sitoutunut mahdollisesti lapseen seuraavaksi 20 vuodeksi jos ei kuollut synnytyksessä.
Samaan aikaan seksiä harrastava mies sitoutuu mahdollisesti vain muutamaksi tunniksi. (Kumpikohan olisi keskimäärin kehittynyt enemmän nirsoksi kumppanien suhteen?)
Luotettava ja helposti saatavilla oleva ehkäisy ei edelleenkään ole itsestäänselvyys monessa maailmankolkassa.
Samalla naiset ovat keskimäärin enemmän resurssien mukaan kumppaneita hakevia kuin miehet, vaikka jotkut hakevatkin enemmän potentiaalisia resursseja eli näkevät nyt köyhän lääkiksen opiskelijan houkuttelevampana kuin matalapalkalla töitä tekevän miehen.
On myös muistettava että kummallekin nuorelle tämä on ohi menevä vaihe heidän elämässään.

Oletko ikinä kokeillut hakea seuraa ilman ruikutusta siitä ettet saa seuraa? Meinaan tuosta tulee vahvat incel-vibat, ja se saa ihmiset pelkäämään ihan kirjaimellisesti henkensä edestä.

Pelkäämään henkensä edestä? Eivät esimerkiksi merimiehet ole kuitenkaan niin väkivaltaisia.

[Von]

Oletko ikinä kokeillut hakea seuraa ilman ruikutusta siitä ettet saa seuraa? Meinaan tuosta tulee vahvat incel-vibat, ja se saa ihmiset pelkäämään ihan kirjaimellisesti henkensä edestä.

Pelkäämään henkensä edestä? Eivät esimerkiksi merimiehet ole kuitenkaan niin väkivaltaisia.

https://en.wikipedia.org/wiki/Incel#Mass_murders_and_violence

[TuhmaTe]

On satunnaisen kapakka ja etukäteen sovitun miittikeikan välillä erojakin. Tai ainakin itse näen niissä niitä.
Jos menee pistokäynnille baariin, voi juoman ostettuaan etsiä itselleen oman pöydän, tai jos ei ole ruuhkaa jäädä tiskille vähän katselemaan ympärille, ikäänkuin haistelemaan ilmapiiriä ja tarkastelemaan millaista porukkaa tämä kuppila on sisäänsä tänä iltana vetänyt.
Miittiin tullessa sen sijaan, olisi varmaan lähtökohtaisesti suotavaa saapastella siihen yhteen tiettyyn pöytään, täysin ventovieraiden ihmisten keskelle, kun on kerran ilmoittautunut ja lupautunut tulevansa paikalle.