Miittien pelko?

[Acanth]

Entinen (tai no välillä vähän nykyinenkin) miittipelkoinen täällä hei! Niin ja vähän introverttikin olen

Käyn miiteissä satunnaisesti ja tulee varmasti jatkossakin käytyä. Joskus viime keväänä olin ensimmäistä kertaa miittailemassa ja mielestäni mut otettiin ihan hyvin vastaan. Ei nyt ihan henkilökohtaisesti kädestä pitäen vedetty mukaan rinkiin, vaan oli se aika paljon myös omasta aktiivisuudesta kiinni, että moikkasi ihmiset ja meni itse mukaan keskusteluun. Mutta sitten kun sen teki niin kyllä ihmiset huomioi ja pääsi messiin. Etukäteen jännitti kyllä ihan hitosti. Isoimpana pelon aiheena ulkopuolisuuden tunne. Että jääkö siellä yksin. No, ei jäänyt. Ja pelko on helpottanut

Vaikka tässä nyt on useampi miitti takana, niin silti mulla on edelleen jännityksiä asian suhteen. Oon yleisestikin vähän tämmöinen sosiaalinen jännittäjä ja pohjimmiltani aika hidas lämpeämään tälläisissä tilanteissa, missä on paljon vieraita ihmisiä. Miitit ja muut tapahtumat on todella kivoja, mutta vaati multa silti energiaa ja sellaisen päivän, että on lusikoita tilanteiden handlaamiseen. Mutta itselläni into skeneen tutustumiseen on tällä hetkellä isompi kuin jännitys

Sinänsä ymmärrän hyvin, että jos kinkyskenen sosiaaliset kinkerit ei ole siellä korkeimmalla prioriteettilistalla, niin sitä ylimääräistä energiaa ei niihin halua laittaa. Ja se on ihan ok

[ForeverFrost]

Uskaltauduinhan minäkin muutaman kerran miitteihin, vaikka jännitänkin sosiaalisia tilanteita ihan törkeän paljon ja olen muutenkin aika vähäpuheinen. Oli silti Ihan kivaa istuskella muiden seurassa ja kuunnella jutustelua, vaikka itse en tainnut muutamaa sanaa enempää saada suustani ulos koko miittihistoriani aikana. Joten jossain määrin oma miittipelkoni on ainakin vähentynyt, vaikkei kokonaan poistunut.

Mutta nyt sitten en ole enää käynyt miiteissä, viime kerrasta on jo yli vuosi aikaa...

[TuhmaTe]

Missä määrin perinteiset sukupuoliroolit ohjaavat ihmisten toimintaa? Kun täällä nyt on puhuttu, että naissubit hyväksytään "piireihin " helpommin  kuin miessubit.
Onko BDSM maailma lähtökohtaisesti niin konservatiinen, että miehen odotetaan olevan aina dominoiva persoona? Nainen voi olla kumpi vain. Dominoiva tai alistuva. Mutta miehen halutaan olevan se määrätietoinen, johtava tyyppi . Ja näin ollen miessubit ovat jo lähtökohtaisesti vähän eräänlaisessa "huutolaispojan" asemassa. Ja jos tähän lisää vielä sen introverttiuden, on tietynlainen pattitilanne päällä.
Toki asiaan voi vaikuttaa muutkin seikat. Henkilön itsestään ulospäin luoma yleiskuva, kehon kieli. Sadalla prosentilla ei voi sanoa, että kun edustaa tiettyä sukupuolta ja suuntautumista, hyväksyttäisiin tai ei. Tottakai se ihmisen persoona ja luonne vaikuttaa myös asiaan.

[KumiTuomas]

Missä määrin perinteiset sukupuoliroolit ohjaavat ihmisten toimintaa? Kun täällä nyt on puhuttu, että naissubit hyväksytään "piireihin " helpommin  kuin miessubit.
Onko BDSM maailma lähtökohtaisesti niin konservatiinen, että miehen odotetaan olevan aina dominoiva persoona? Nainen voi olla kumpi vain. Dominoiva tai alistuva. Mutta miehen halutaan olevan se määrätietoinen, johtava tyyppi . Ja näin ollen miessubit ovat jo lähtökohtaisesti vähän eräänlaisessa "huutolaispojan" asemassa. Ja jos tähän lisää vielä sen introverttiuden, on tietynlainen pattitilanne päällä.
Toki asiaan voi vaikuttaa muutkin seikat. Henkilön itsestään ulospäin luoma yleiskuva, kehon kieli. Sadalla prosentilla ei voi sanoa, että kun edustaa tiettyä sukupuolta ja suuntautumista, hyväksyttäisiin tai ei. Tottakai se ihmisen persoona ja luonne vaikuttaa myös asiaan.

Jos puhutaan ihan vaan baarimiiteistä, näättekö päällepäin kuka on (seksuaalisesti?) subi ja kuka domi? Itse oon vain pariin kerinnyt, mutta ei ole ollut suurimman osan kohdalla mitenkään ilmeistä, eikä veikkaukset välttämättä pitäneet edes, jos oon stalkannut jälkeenpäin profiilista.

[Jokunarttu]

Tähän mennessä huimat kaksi kertaa olen sattunut olemaan sopivaan aikaan sellaisessa kaupungissa, joissa miittejä järjestetään, mutta muu ohjelma on kuitenkin vienyt voiton. Esimerkiksi jokunen viikko sitten katsoin haikeana Mustan Kynnystä Jyväskylässä, kun muistelin sinne juuri kinkyjen kokoontuneen, mutta kävelin kuitenkin työporukan mukana illalliselle Harmooniin . Kotoa lähimpään miittiin reilusti yli 100km, joten asioikseen ei tosiaankaan tule lähdettyä.

[NaughtyGorgeous]

Missä määrin perinteiset sukupuoliroolit ohjaavat ihmisten toimintaa? Kun täällä nyt on puhuttu, että naissubit hyväksytään "piireihin " helpommin  kuin miessubit.
Onko BDSM maailma lähtökohtaisesti niin konservatiinen, että miehen odotetaan olevan aina dominoiva persoona? Nainen voi olla kumpi vain. Dominoiva tai alistuva. Mutta miehen halutaan olevan se määrätietoinen, johtava tyyppi . Ja näin ollen miessubit ovat jo lähtökohtaisesti vähän eräänlaisessa "huutolaispojan" asemassa. Ja jos tähän lisää vielä sen introverttiuden, on tietynlainen pattitilanne päällä.
Toki asiaan voi vaikuttaa muutkin seikat. Henkilön itsestään ulospäin luoma yleiskuva, kehon kieli. Sadalla prosentilla ei voi sanoa, että kun edustaa tiettyä sukupuolta ja suuntautumista, hyväksyttäisiin tai ei. Tottakai se ihmisen persoona ja luonne vaikuttaa myös asiaan.

Jos puhutaan ihan vaan baarimiiteistä, näättekö päällepäin kuka on (seksuaalisesti?) subi ja kuka domi? Itse oon vain pariin kerinnyt, mutta ei ole ollut suurimman osan kohdalla mitenkään ilmeistä, eikä veikkaukset välttämättä pitäneet edes, jos oon stalkannut jälkeenpäin profiilista.

Koen että ihminen voi olla kyllä mielenkiintoinen, oli hän sitten mitä tahansa kinkyydeltään. Enkä mie ainakaan osaa sillai miittitilanteessa tulkita mitä ”rooleja” yksilö mieluiten pelaa, ellei sitten tule puheeksi miitissä kyseinen aihe.

Ehkä jopa koen sellaisen liiallisen dominoivuuden miittitilanteessä päällepäsmäröinniksi, en koe tilanteen vaativan sinänsä kapellimestaria. Toki jos nyt sattuisi niin että kaikki muut osallistujat sattuisivat olemaan todella huonoja keskustelun aloittajia, niin onhan se kohteliasta sitten heittää pöytään sellaisia helppoja puheenaiheita ja sillä tavalla ”johtaa” keskustelua, mutta en ainakaan muista että tällaista tilannetta olisi tullut vastaan  No menipäs tämä nyt jotenkin ohi aiheen taas, mutta yritin tässä siis sanoa etten näe sukupuolella tai kinkyrooleilla olevan mitään merkitystä miittiin osallistumisen suhteen. Ainoastaan päällepäsmärit saattavat olla haastavia, jos haluaisi osallistaa niitä ihmisiä keskusteluun, jotka haluavat osallistua, mutta eivät ota samalla tavalla tilaa itselleen kuin joku toinen voisi ottaa.

[Ouroboros]

Missä määrin perinteiset sukupuoliroolit ohjaavat ihmisten toimintaa? Kun täällä nyt on puhuttu, että naissubit hyväksytään "piireihin " helpommin  kuin miessubit.
Onko BDSM maailma lähtökohtaisesti niin konservatiinen, että miehen odotetaan olevan aina dominoiva persoona? Nainen voi olla kumpi vain. Dominoiva tai alistuva. Mutta miehen halutaan olevan se määrätietoinen, johtava tyyppi . Ja näin ollen miessubit ovat jo lähtökohtaisesti vähän eräänlaisessa "huutolaispojan" asemassa. Ja jos tähän lisää vielä sen introverttiuden, on tietynlainen pattitilanne päällä.
Toki asiaan voi vaikuttaa muutkin seikat. Henkilön itsestään ulospäin luoma yleiskuva, kehon kieli. Sadalla prosentilla ei voi sanoa, että kun edustaa tiettyä sukupuolta ja suuntautumista, hyväksyttäisiin tai ei. Tottakai se ihmisen persoona ja luonne vaikuttaa myös asiaan.

Kiintoisa kysymys. Itse pystyn harvoin päättelemään hlön habituksesta, mitä sukupuolta tai (kinky)suuntausta hän mahdollisesti edustaa. Pyrin itse olemaan luokittelematta ihmisiä ulkonäön/ulkomuodon perusteella enkä toivo sitä tehtävän itsellenikään. Miiteissä ollaan yleensä(?) tietyllä tavalla anonyyminä kuitenkin. Harva kai korostaa alistuvuuttaan, masteriuttaan tai muuta puoltaan tavallisessa miitissä.

Laasaslaisuudesta ja miehille kaikki on vaikeinta-käsityksestä en edes aloita.

[sonja23]

Miksi mun pitäisi käydä miiteissä??

Mä tunnen niissä itseni ulkopuoliseksi.
Töissä ja kotonakin on ihan tarpeeksi sellainen olo ettei ketään kiinnosta mun jutut ja puhun seinille.
Mä olen tosi huono small talkissa tai aloittamaan keskustelua vieraan kanssa.
Ja kai mä vähän pelkään ettei mua kuunnella tai saa suunvuoroa.

Mä tapaan ihmisiä mieluiten  kahden kesken esim kahvilla tai kävelyllä.
Se sopii paremmin mulle kuin miitit.
Ja hurjan paljon olenkin tavannut ihania ihmisiä.

Tämä. Niiiiin paljon.

En ole uskaltautunut koskaan mihinkään miitteihin, mutta olen silti täältäkin tavannut joskus ihmisiä kahvilla/baarissa jne.

[TuhmaTe]

Missä määrin perinteiset sukupuoliroolit ohjaavat ihmisten toimintaa? Kun täällä nyt on puhuttu, että naissubit hyväksytään "piireihin " helpommin  kuin miessubit.
Onko BDSM maailma lähtökohtaisesti niin konservatiinen, että miehen odotetaan olevan aina dominoiva persoona? Nainen voi olla kumpi vain. Dominoiva tai alistuva. Mutta miehen halutaan olevan se määrätietoinen, johtava tyyppi . Ja näin ollen miessubit ovat jo lähtökohtaisesti vähän eräänlaisessa "huutolaispojan" asemassa. Ja jos tähän lisää vielä sen introverttiuden, on tietynlainen pattitilanne päällä.
Toki asiaan voi vaikuttaa muutkin seikat. Henkilön itsestään ulospäin luoma yleiskuva, kehon kieli. Sadalla prosentilla ei voi sanoa, että kun edustaa tiettyä sukupuolta ja suuntautumista, hyväksyttäisiin tai ei. Tottakai se ihmisen persoona ja luonne vaikuttaa myös asiaan.

Kiintoisa kysymys. Itse pystyn harvoin päättelemään hlön habituksesta, mitä sukupuolta tai (kinky)suuntausta hän mahdollisesti edustaa. Pyrin itse olemaan luokittelematta ihmisiä ulkonäön/ulkomuodon perusteella enkä toivo sitä tehtävän itsellenikään. Miiteissä ollaan yleensä(?) tietyllä tavalla anonyyminä kuitenkin. Harva kai korostaa alistuvuuttaan, masteriuttaan tai muuta puoltaan tavallisessa miitissä.

Laasaslaisuudesta ja miehille kaikki on vaikeinta-käsityksestä en edes aloita.

Ei toki suoranaisesti korosta tai huutele, mutta jos miittiin tulee henkilö, joka on nyt edes siteeksi ollut aktiivinen forumilla tai chatin puolella, niin voisi olettaa että profiili on tsekattu moneen kertaan. Että millainen ihminen on kyseessä. Lisäksi on sitten kaikki muu, mistä voi saada informaatiota. Millaisiin ketjuihin henkilö on kommentoinut, mitä on kommentoinut, jäsenesittely, mahdollisesti sivustolle postatut kuvat. Eli se tietopankki, mistä sitä dataa voi saada, on loppupeleissä aika laaja.
Kokonaan eri juttu sitten tietysti on se, jos henkilön profiilissa ei lue juuri mitään, eikä ole ollut kovinkaan osallistuva forumilla.

[NaughtyGorgeous]

Missä määrin perinteiset sukupuoliroolit ohjaavat ihmisten toimintaa? Kun täällä nyt on puhuttu, että naissubit hyväksytään "piireihin " helpommin  kuin miessubit.
Onko BDSM maailma lähtökohtaisesti niin konservatiinen, että miehen odotetaan olevan aina dominoiva persoona? Nainen voi olla kumpi vain. Dominoiva tai alistuva. Mutta miehen halutaan olevan se määrätietoinen, johtava tyyppi . Ja näin ollen miessubit ovat jo lähtökohtaisesti vähän eräänlaisessa "huutolaispojan" asemassa. Ja jos tähän lisää vielä sen introverttiuden, on tietynlainen pattitilanne päällä.
Toki asiaan voi vaikuttaa muutkin seikat. Henkilön itsestään ulospäin luoma yleiskuva, kehon kieli. Sadalla prosentilla ei voi sanoa, että kun edustaa tiettyä sukupuolta ja suuntautumista, hyväksyttäisiin tai ei. Tottakai se ihmisen persoona ja luonne vaikuttaa myös asiaan.

Kiintoisa kysymys. Itse pystyn harvoin päättelemään hlön habituksesta, mitä sukupuolta tai (kinky)suuntausta hän mahdollisesti edustaa. Pyrin itse olemaan luokittelematta ihmisiä ulkonäön/ulkomuodon perusteella enkä toivo sitä tehtävän itsellenikään. Miiteissä ollaan yleensä(?) tietyllä tavalla anonyyminä kuitenkin. Harva kai korostaa alistuvuuttaan, masteriuttaan tai muuta puoltaan tavallisessa miitissä.

Laasaslaisuudesta ja miehille kaikki on vaikeinta-käsityksestä en edes aloita.

Ei toki suoranaisesti korosta tai huutele, mutta jos miittiin tulee henkilö, joka on nyt edes siteeksi ollut aktiivinen forumilla tai chatin puolella, niin voisi olettaa että profiili on tsekattu moneen kertaan. Että millainen ihminen on kyseessä. Lisäksi on sitten kaikki muu, mistä voi saada informaatiota. Millaisiin ketjuihin henkilö on kommentoinut, mitä on kommentoinut, jäsenesittely, mahdollisesti sivustolle postatut kuvat. Eli se tietopankki, mistä sitä dataa voi saada, on loppupeleissä aika laaja.
Kokonaan eri juttu sitten tietysti on se, jos henkilön profiilissa ei lue juuri mitään, eikä ole ollut kovinkaan osallistuva forumilla.

Mie kyllä selaan hurjan paljon profiileita, ihan vaan mielenkiinnosta, mutta pää on niin laho etten todellakaan muista miitissä uuden nickin kuullessani mitään hänen profiilista. Nykyaikana tosin voi samantien mennä älylaitteella baarin profiileita lukemaan, mutta ehkä kokisin sen jotenkin epäkohteliaana, vaikka sitä kukaan ei huomaisikaan.

Vasta miitin jälkeen tulee tutkittua profiileita, sen mukaan miten muistan nimimerkkejä 

[Abbath]

Miksi mun pitäisi käydä miiteissä??

Mä tunnen niissä itseni ulkopuoliseksi.
Töissä ja kotonakin on ihan tarpeeksi sellainen olo ettei ketään kiinnosta mun jutut ja puhun seinille.
Mä olen tosi huono small talkissa tai aloittamaan keskustelua vieraan kanssa.
Ja kai mä vähän pelkään ettei mua kuunnella tai saa suunvuoroa.

Mä tapaan ihmisiä mieluiten  kahden kesken esim kahvilla tai kävelyllä.
Se sopii paremmin mulle kuin miitit.
Ja hurjan paljon olenkin tavannut ihania ihmisiä.

Tämä. Niiiiin paljon.

En ole uskaltautunut koskaan mihinkään miitteihin, mutta olen silti täältäkin tavannut joskus ihmisiä kahvilla/baarissa jne.

Kuulostaa erittäin tutulta ja olen myös tavannut ihmisiä täältä ihan muissa merkeissä kuin miiteissä. Olen käynyt isommissa bileissä tasan kerran enkä osallistunut sessioihin. Ei se siellä tosin pääasia ollutkaan, vaan se aivan uskomaton asujen kirjo, järjestetty ohjelma sekä ystävällinen ja lämminhenkinen tunnelma.

Mua ahdistaa paikat joissa pitäisi olla sosiaalisia, mutta meteli ja tungos tekee sen mahdottomaksi kun ei edes kuule mitä kukin keskustelussa sanoo. Keikat on tietty asia erikseen koska sinne mennään musiikin vuoksi.

[Hirvaz]

Ehkä "perverssit ihmisvihaajat" saattaisi liekehtiä, eli "njää".

Nämä ovat näitä fundamentaalisia..

  * )

[Pohja]

Tärkein syyni on, että olen aina ollut hyvin tarkka yksityisyydestäni lapsuuden huonojen kokemusten jälkeen. Vielä Armon wuonna 2019:kin seksuaaliset poikkeavuudet voidaan muuttaa aseiksi sinua vastaan, enkä erityisesti halua diilata sellaisen tilanteen kanssa. Ihmisten enemmistö on kusipäitä, joten haluan siis toimia mahdollisimman paljon tutkan alapuolella ja isoihin massakokoontumisiin meneminen menisi täysin tätä strategiaa vastaan. Mitä harvempi ihminen tietää salaisuuteni, sen parempi. Siitä lähdetään. Henkilökohtaisesti, ihannetilanteessa haluaisin vain kahden ihmisen koskaan tietävän haluistani: Minun itseni, sekä hypoteettisen leikkikaverini. Tämä on sellainen asia, jota en todellakaan halua levitellä.

Inhoan muutenkin paskanjauhantaa ja suomalaisen sosialisoinnin baari- ja viinanjuontikeskeisyyttä. Näin streittarina tämä vituttaa aika paljonkin, vaikkei kai periaatteessa pitäisi tuomita.

En sitä paitsi usko seurani kelpaavan muutenkaan kenellekään. Kun on mielenterveysperusteinen sairaseläke ja tuloina Kelan almut, ei yleensä tarvitse kauaa odottaa, kun jengin ilme muuttuu vaikeannäköiseksi ja sinusta yritetään sen jälkeen vähin äänin eroon, kun et sovikaan siihen kokoomusporvarikiiltokuvaimageen. Motivoi aika vitusti lähteä minnekään, kun ei ole koskaan kokenut aitoa hyväksyntää.

miessubit ovat jo lähtökohtaisesti vähän eräänlaisessa "huutolaispojan" asemassa.

Sub/bottom-miehethän ovat jatkuvasti ruokaketjun pohjalla (voi ironiaa), eikä esimerkiksi heidän toiveillaan ole väliä. Mitään omaa juttua ei saisi pyytää, pitäisi vaan tyytyä siihen, mitä annetaan.

[Adrenalynnie]

Nuorempana koin olevani hyvinkin sosiaalinen ja viihdyin mainiosti ”ihmisten ilmoilla”.

Lieneekö ikään kuuluvaa, vain mitä, nykyään on melkein pakotettava itsensä liikkeelle (muualle kuin ulkoilemaan). Kuitenkin välillä kaipaa hauskoja ja inspiroivia keskusteluja. Parhaimillaan hyvässä seurassa voimaantuu ja fiilis nousee.

Lisäys: tietysti toisenlaisetkin kohtaamiset on arvokkaita, eikä aina tarvitse olla hauskaa. Kunhan viihtyy.

Minullakin duunit on melko intensiivistä ”ihmistyötä”, sisältäen välillä vaikeidenkin asioiden käsittelyä yksilöiden tai ryhmien kanssa, joten pääosin viihdyn arki-illat pääosin ihan keskenäni - siitä nauttien.

[Mia-Rouva]

Aikalailla syyt on niitä, joita arvelinkin. Kiitos kaikille kun olette jakaneet.

En itse ole kovin baareissa viihtyvä, mutta illalla tapahtuvalle tapaamiselle ne ovat varsin näppärä paikka - ja baarinkulttuuri on viimevuosina (onneksi) muuttunut kovasti.

Käyn lähinnä Tampereella miiteissä, ja kaikista kolmesta vakiomiittipaikasta olen saanut kivoja alkoholittomia drinkkejä -kokis tai seisonut kahvi eivät tosiaan ole ainoita vaintoehtoja. Torstaimiitin kaksiossa voi tiskiltä vain tilata "viikon alkoholittoman", sen verran suuri osa porukasta ottaa mielummin sellaisen. Ja varsin harvoin on vastaan tullut miittiseurueessa liikaa ottaneita, siitä olen  erityisen iloinen, en oikein pidä alkoholin vaikutuksista edes muissa.

Ehkä vaikeampaa on kuitenkin se, miten ottaa uudet vastaan: osa toivoo voivansa ensin tulla rauhassa tarkkailemaan menoa ja ahdistuvat, jos kysellään kovasti, toinen taas kaipaa huomatuksi tulemista ja kokemusta porukkaan solahtamisesta. Eikä ihmisen käytöksestä useinkaan tiedä kumpaa lajia tämä sattuu olemaan, joten pieleen menee herkästi, yhtä lailla kuin siinä, kokeeko esittelytekstin kirjoittanut kutsuna vai painostuksena tervetulotoivotuksen miittiin.

Onneksi meillä on kuitenkin tämä foorumi - paitsi että eihän tämäkään ole kaikkien juttu ...