Miittien pelko?

[NaughtyGorgeous]

Nimittäin paineet. Suomalainen on taipuvainen pohtimaan, mitä muut minusta ajattelee. Niinpä epävarmuus ulkonäöstä, pukeutumisen vaikeus tai  itsetunto-ongelmat missä tahansa muodossa saavat aikaan sen, ettei ehkä halua asettaa itseään miittiin pällisteltäväksi. Tämä saattaa liittyä myös esim. kehon muutoksiin. Toki voi olla kuullut sata kertaa, että ei siellä muutkaan mitään malleja tai kiiltokuvaihmisiä ole, muutkin saattaa tulla meikittä ja pieruverkkareissa jne, mutta silti ihminen itse voi olla varma olevansa juuri se ruma ankanpoikanen.

Tää on mun mielestä tosi olennainen osa keskustelua! Osa meistä on saattanut luoda tietynlaisen alter egon täällä netin syövereissä, joka voi poiketa paljonkin todellisuudesta. Itsekin olen luonut NG:stä hyperfemmen neidon, joka laittautuu ihan tosissaan, vaikka todellisuudessa näytän vaan lihavalta, ihosairaalta hipiltä. Jos en olisi sinut oman todellisuuteni kanssa, olisi tosi vaikeaa ilmestyä paikalle tapahtumaan, jossa ihmiset odottaisivat tätä hyperfemmeä ilmestymään.

[Juuttisetä]

Tämän takia olenkin "luonut ikävän Juuttiksen" tänne, livenä tavanneet sitten näkevät sen ihmisen nimimerkin takana.
Kannattaa luvata vähemmän kuin voi toimittaa...siksi lupaus on negatiivinen.
Oikeasti ihmiset käyttää yläpäätään ihan liikaa miettimiseen miiteistä. Kuinka vaikea on mennä baariin? Jutella vaikka auton vaihelaatikosta toisen kanssa?

[Brak]

Vähän olen kokeillut ja oppinut tietämään, että vetäytyvä ja alistuva introverttimies, jolla on joissain asioissa (kinky)normista poikkeavat mielipiteet, ei ole kaivattua seuraa. Vaihtoehdot ovat käytännössä nämä.

-Istun hiljaa, enkä kuulu joukkoon.
-Avaan suuni ja aiheutan paheksuntaa, mistä tulee paha mieli sekä itselleni että muille.

Jos olisin vetäytyvä ja alistuva introverttinainen, näkisin ihmisten tapaamisessa paljon enemmän mahdollisuuksia.

Lisäksi suhtaudun kinkypiireihin hyvin epäluuloisesti. Vaikka oletan, että lähes kaikki ovat vastuullisia ja muut huomioivia aikuisia, niin samaan aikaan takaraivossani kolkuttaa ikävä tunne, joka muistuttaa, että kinkykulttuuriin kuuluvat myös väärinkäytökset, joita peitellään. Ei ole mukava tutustua ihmisiin, kun samalla miettii, onko vastassa peto.

Minulle luontevin itseilmaisun tapa on kirjoittaminen, ei puhuminen. Olen haaveillut virtuaalibileistä, joissa jonkun muun tai muutaman muun kanssa kirjoitetaan vastavuoroista fiktiota, jonka taustaoletuksena olisi, että sitä voisi ehkä kokeilla käytännössäkin. Olen kuitenkin kranttu ja vaadin vastapuolelta jonkinlaista tasoa tekstiin, joten ihan kuka tahansa ei kelpaa.

Kaikkinensa olen siis hankala ihminen sosiaaliseen kanssakäymiseen.

[Sigmamies]

Miiteissä on ollut ihan mukavaa ja mukavan tuntuisia ihmisiä mutta mulla ei oo kiinnostusta tutustua muihin kinkyihin kuin satunnaisesti johonkin mukavaan subitytteliin 
Miiteistä tuota tytteliä tuskin tarvii etsiä mutta jos tarve tulee niin käännän joka kiven etsiessä 

[NaughtyGorgeous]

Jos olisin vetäytyvä ja alistuva introverttinainen, näkisin ihmisten tapaamisessa paljon enemmän mahdollisuuksia.

Tätä oon itseasiassa myös miettinyt, että onko verkossa vallitsevien kysynnän ja tarjonnan lait myös yhteydessä oletuksiin miiteistä.

[Brak]

Jos olisin vetäytyvä ja alistuva introverttinainen, näkisin ihmisten tapaamisessa paljon enemmän mahdollisuuksia.

Tätä oon itseasiassa myös miettinyt, että onko verkossa vallitsevien kysynnän ja tarjonnan lait myös yhteydessä oletuksiin miiteistä.

Markkina-arvo on kai nykyään kielletty sana, mutta toteanpa kuitenkin, että jos ihminen ei nauti sosiaalisuudesta, niin sen jälkeen miitteihin osallistumiseen vaikuttaa hyvin keskeisesti oma markkina-arvo.

Monien mielestä on mukava mennä valintamyymälään, josta saa poimia koriin tarvitsematta maksaa. Toisessa päässä ovat ihmiset, jotka latovat taaloja tiskiin vinon pinon, mutta eivät saa vastineeksi välttämättä mitään.

[NaughtyGorgeous]

Jos olisin vetäytyvä ja alistuva introverttinainen, näkisin ihmisten tapaamisessa paljon enemmän mahdollisuuksia.

Tätä oon itseasiassa myös miettinyt, että onko verkossa vallitsevien kysynnän ja tarjonnan lait myös yhteydessä oletuksiin miiteistä.

Markkina-arvo on kai nykyään kielletty sana, mutta toteanpa kuitenkin, että jos ihminen ei nauti sosiaalisuudesta, niin sen jälkeen miitteihin osallistumiseen vaikuttaa hyvin keskeisesti oma markkina-arvo.

Monien mielestä on mukava mennä valintamyymälään, josta saa poimia koriin tarvitsematta maksaa. Toisessa päässä ovat ihmiset, jotka latovat taaloja tiskiin vinon pinon, mutta eivät saa vastineeksi välttämättä mitään.

Niin, en tiedä. Mun kokemukset tietysti miiteistä on naisoletetun roolista ja ehkä minut otetaan vastaan paremmin pillullisena olentona, vaikka olisin mielelläni paljon muutakin kuin pillu 

Se pillullisuus voi vaikuttaa jotenkin halutummalta positiolta, mutta todellisuudessa se on aika pyllystä, kun suurelle osalle se pillun höyläys (tällä tarkoitan tässä yhteydessä seksiä) riittää ja sitten pillullinen ei olekaan enää kiinnostava. Mutta ehkä tässä kohtaa törmätään sitten taas tähän termiin yksilön ”markkina-arvo”. En kuitenkaan tästä pohdinnasta huolimatta voi edustaa kaikkia pillullisia, vaan edustan mielipiteilläni vain itseäni. (En tosin tiedä onko sen alleviivaaminen tässä kohtaa millään lailla tarpeellista, mutta kerroinpahan varmuuden vuoksi.)

Mutta takaisin aiheeseen, on mahdollista että pillullisiin suhtaudutaan myös miiteissä saitin kysynnän ja tarjonnan lakien vuoksi suopeammin uusina yksilöinä skenessä, mutta haluan tässä muistuttaa, että luulenpa monen pillullisen olevan mielummin yksilö, kuin pillullinen olento. (Ehkä tämä meni yrityksestäni huolimatta ihan off topic -osastoon.)

[nicolaus]

Miiteissä on ollut ihan mukavaa ja mukavan tuntuisia ihmisiä mutta mulla ei oo kiinnostusta tutustua muihin kinkyihin kuin satunnaisesti johonkin mukavaan subitytteliin 
Miiteistä tuota tytteliä tuskin tarvii etsiä mutta jos tarve tulee niin käännän joka kiven etsiessä 

Em määkään koskaan oo Tampereem miiteissä ettiny subeja mut muutama subityttö on kylä tullu juttusille...

[latexbun]

Jos suhtautuu tapahtumissa käymiseen ja muihin osallistujiin pääasiassa kielteisesti, on paikalla puoliväkisin etsimässä seuraa ja näkee kaikessa kanssakäymisessä pelkkää markkina-arvon toteutumista/toteutumattomuutta, se näkyy päälle. Aina. Sellaisen ihmisen kanssa on usein myös valitettavan raskasta keskustella, mikä tietenkin ruokkii taas edelleen tätä kierrettä, jossa vältellään ihmisiin tutustumista ja vahvistetaan negatiivista mielikuvaa itsestä ja muista. Ei koske vain kinky-tapahtumia, vaan tapahtumia yms. illanviettoja ylipäätään. Liiallisesta negatiivisuudesta voi myös päästää irti jos haluaa, ei siihen tarvitse jäädä kiinni.

[NaughtyGorgeous]

Jos suhtautuu tapahtumissa käymiseen ja muihin osallistujiin pääasiassa kielteisesti, on paikalla puoliväkisin etsimässä seuraa ja näkee kaikessa kanssakäymisessä pelkkää markkina-arvon toteutumista/toteutumattomuutta, se näkyy päälle. Aina. Sellaisen ihmisen kanssa on usein myös valitettavan raskasta keskustella, mikä tietenkin ruokkii taas edelleen tätä kierrettä, jossa vältellään ihmisiin tutustumista ja vahvistetaan negatiivista mielikuvaa itsestä ja muista. Ei koske vain kinky-tapahtumia, vaan tapahtumia yms. illanviettoja ylipäätään. Liiallisesta negatiivisuudesta voi myös päästää irti jos haluaa, ei siihen tarvitse jäädä kiinni.

Aamen! (Vaikka olenkin ateisti.)

[Brak]

mutta haluan tässä muistuttaa, että luulenpa monen pillullisen olevan mielummin yksilö, kuin pillullinen olento. (Ehkä tämä meni yrityksestäni huolimatta ihan off topic -osastoon.)

Ei noita asioita voi erottaa toisistaan. Kun sinua lähestytään, lähestyjä ei pohdi, oletko pillullinen olento vai yksilö, vaan hän kokee sinut yleisesti lähestymisen arvoiseksi. Ääritapaus on ihastuminen. Silloinkaan ihminen ei pohdi, onko ihastuksen kohteella hyvät tissit ja perse, vaan ihastunut kokee kokonaisvaltaista mielihyvää ihastuksen kohteen seurasta. Eihän markkina-arvossa ole kysymys siitä, että ihminen jaetaan ruhon osiksi, vaan siitä, että ihminen koetaan kokonaisvaltaisesti kiinnostavaksi.

Jos suhtautuu tapahtumissa käymiseen ja muihin osallistujiin pääasiassa kielteisesti, on paikalla puoliväkisin etsimässä seuraa ja näkee kaikessa kanssakäymisessä pelkkää markkina-arvon toteutumista/toteutumattomuutta, se näkyy päälle. Aina.

Kaipa tässä lähinnä on kysymys introverttien kielteisestä erottumisesta. Sosiaalisille ihmisille on usein tyypillistä halu luoda myönteistä pöhinää. Vähän juomaa, mukavaa jutustelua, joku kertoo hauskan sattumuksen. Jengi osallistuu, on läsnä.

Kun tähän porukkaan liittyy vetäytyvä introvertti, joka analyyttisesti tarkkailee ja kyseenalaistaa ja pohtii mielestään ihmisten motiiveja, hänet koetaan kielteiseksi, vaikka oikeasti kysymys on ainoastaan introvertin tyypillisestä ajattelutavasta ja temperamentista.

Eivät kaikki ihmiset ole samanarvoisia. Ihmiset, jotka pystyvät lisäämään porukassa mielihyvää, ovat arvokkaampia. Ilonpilaajiksi koettuja ei tahdota joukkoon. Heiltä vaaditaan muutosta, vaikka heidän käytöksensä olisi biologisen persoonan mukaista. 

Koska kukaan ihminen ei tahdo kokea itseään ilonpilaajaksi, eivät tällaiset ihmiset myöskään hakeudu miitteihin. Eivät he ole ilkeitä. Eivät he tahdo pilata muiden iloa. Eivät he tahdo kokea ulkopuolisuutta.

[nicolaus]

Pessimisti ei pety!

[latexbun]

OT: Olen itsekin introvertti.

[Brak]

OT: Olen itsekin introvertti.

Introverttejäkin on kovasti erilaisia, mutta introverttien perusominaisuus on se, että he latautuvat yksinäisyydestä ja uupuvat sosiaalisuudesta. Keskusteluista he voivat pitää kovastikin niin kauan kuin ne ovat asiakeskeisiä, mutta turhanpäiväinen hölöttäminen ja pelkän viestintäkanavan auki pitäminen ei heitä kiinnosta.

Mikä miiteissä olisi sellaista, joka vetoaisi introvertteihin tai yleensä epäsosiaalisiin ihmisiin?

Tämä vastauksena aloituspostauksen miittikielteisyysoletukseen. Tulemattomuus ei ole kielteisyyttä. Tarjonta ei vain vastaa tarpeita.

[NaughtyGorgeous]

OT: Olen itsekin introvertti.

Introverttejäkin on kovasti erilaisia, mutta introverttien perusominaisuus on se, että he latautuvat yksinäisyydestä ja uupuvat sosiaalisuudesta. Keskusteluista he voivat pitää kovastikin niin kauan kuin ne ovat asiakeskeisiä, mutta turhanpäiväinen hölöttäminen ja pelkän viestintäkanavan auki pitäminen ei heitä kiinnosta.

Mikä miiteissä olisi sellaista, joka vetoaisi introvertteihin tai yleensä epäsosiaalisiin ihmisiin?

Tämä vastauksena aloituspostauksen miittikielteisyysoletukseen. Tulemattomuus ei ole kielteisyyttä. Tarjonta ei vain vastaa tarpeita.

En mie usko että sitä voi kuitenkaan sillai jakaa, että kukaan introvertti tai epäsosiaalinen ei haluaisi käydä miiteissä/kävisi miiteissä. Myös introvertit ja epäsosiaaliset ovat yksilöitä, mutta siihen en osaa ottaa kantaa, mitkä ovat näiden yksittäisten yksilöiden tarpeita.

Mutta joo, itsekään en ihmisistä juuri välitä, mutta mielelläni kuitenkin käyn miiteissä. En välttämättä jaksa ihmisten seuraa kauaa, mutta tykkään silti edes käydä paikan päällä. Harvemmin mie siellä jaksan koko iltaa nököttää, vähän fiiliksestä riippuen saatan haluta pois ihmisten seurasta jo puolen tunnin päästä. Tämä tosin koskee ihan kaikkia sosiaalisia kohtaamisia, lounaani syön mielelläni yksin ja koulukavereiden kanssa olen vuoden aikana käynyt kerran kaljalla.

Ehkä tämä onkin introverttien kohdalla priorisointia vaativia asioita, esim. minä käytän mielelläni vähät sosiaaliset paukkuni kinkyjen seurassa, joku muu taas käyttää ne mielellään vaniljoiden seurassa. Kukin tavallaan.

Edit: Typot