Olisitko tutustunut BDSMään ilman nettiä?

[Mixer]

Tässä iässä elämää on ollut kauemmin kuin nettielämää, jos voidaan ajatella isommin tietokoneiden saatavuuden, tason, hakupalvelinten, ja tarjottavan materiaalin määrän kasvaneen exponentiaalisesti 2005-2015 aikana. Toki valtava määrä tietoa, blogeja, filminpätkiä ja netin kautta ostettavaa kirjallisuutta tai välineitä, kontakteja jne avartaa maailmaa nopeastikin tänä päivänä. Liian yksipuolinen, toisaalta valtava määrä tietoa liian nopeasti voi myös hämärtää kokonaisuutta.

Mutta kyllä, kinkyä elämänäkemystä oli tarjolla keskiajallakin  , minulle ne olivat kirjat, kova lukija kun olin kaikenkaikkiaan. Kirjastoista nyt ei kummoisia valikoimia tietenkään löytänyt melko konservatiivisesta Suomesta tietenkään, mutta antikvariaatit ja kirjakerhot tarjosivat lukukokemuksia. Muistelen, että tajunnan räjäyttävä startti oli jostain käsiini ilmaantunut Justine/ MArkiisi de Sade, sitä seurasi Henry Millerin kirjat, Herra Jackin ihmeellinen huone, Decamerone seksin kautta, Alberto Moravian novellit, Kamasutra... jäin pitkään miettimään asetelmaa Sonja O;n tarinassa. Ollakseni naisolettettu, alistuvan orjanaisen rooli ei toiminut omassa päässäni millään, vaikka pidinkin siitä, että kerronta oli naisen näkökulma... jostain sieltä alkoi kummuta ajatus toisinpäin, että minä olisinkin se ylempi. Pitkäksi aikaa moinen tunne jäi toki taustalle, itse BDSM oli jo "villiä", mutten siihen kuvioon saanut omaa rooliani sopimaan millään, vaikka lopputulos seksuaalisesti oli juuri sitä mitä minä olin. Sen aikaiset naisDomme kuvaukset, ne harvat, olivat vain (yleensä yläluokkaisia, elämäänsä turhautuneita)itsekkäitä, kylmiä sadisteja, jotka orjuuttivat miehiä pakolla, väkisin. Paljon piti aikaa ja elämää kulua, että löysi sen oikean kuvakulman BDSM- maailmaan, kaunis kiitos netille ja materiaalille, sekä oikeille kohtaamiseille ihmiskokemuksissa, jotta sen oman paikan on löytänyt tässä kuviossa.

[Mr Birch]

jäin pitkään miettimään asetelmaa Sonja O;n tarinassa.

Mixer taisi nyt mixata kaksi kirjaa yhteen: Anja Kaurasen Sonja O kävi täällä ja Pauline Réagen O:n tarina. 

[momoi36]

Ilman nettiä en olis koskaan löytäny BDSM yhteisöä ja sanoja omille haluille niin helpolla. Kirjoista toki ajan saatossa olisi varmaan löytyny, mutta kynnys on korkeampi lainata kirjastosta kirja kuin googlettaa.

[Selina]

Masokisti ja pervo olen ollut jo lapsena, mutta ei niitä asioita kohtaan ollut ymmärrystä, tai siis niitä ei tietenkään tullut sanotettua samalla tavalla kuin nyt. Teini-iässä netti oli kyllä tosi hyvä väylä löytää tietoa asiasta ja vahvistusta omille ajatuksilleni. Uskon, että ilman nettiä muutaman leikkikaverin kautta olisin löytänyt maailmastamme osia, mutta en välttämättä kokonaisuutta.

Olen myös kiitollinen siitä, että olin löytänyt tietynlaista materiaalia netistä ennen mun "ekaa kertaa", koska mun tapauksessani neitsyys meni jo melkoisen rajuissa (ja siksi mahtavissa) tunnelmissa. Jos en olisi tiennyt asioista jo jotain etukäteen, olisin saattanut olla hyvinkin hämmentynyt sillä hetkellä. Silloin lähinnä hämmensi se miksi olin odottanut niinkin mahtavan asian toteuttamista aivan liian pitkään.

Eli vastaisin tiivistetysti: joo ja en.

[Dagda]

No silloin kun olin täysikäisyyden kynnyksellä, oli netti vielä tieteiselokuvien luomaa utopiaa! 
  Eli käytännössä mä tutustuin ilman nettiä. 

[GraylingDainty]

Mä olen kanssa sitä ikäpolvea, että netistä ei tiedettykään, kun fetissit alkoi nousta pintaan. Siihen aikaan kinkyä oli jo paneskelu stokkan sovituskopissa. Vaikka kyllä siihenkin aikaan, varsinkin suuremmissa kaupungeissa, BDSM oli saavutettavissa UG Klubeilla jms. Isompaa panostusta ja etsintää se toki vaati.

Jotenkin musta, niin hienoa kun se tietysti onkin, on netti arkipäiväistänyt BDSM:n. Ennen piti itseään tavallaan erilaisena ja erikoisena, kun alisti kumppaniaan, mutta tänäpäivänä se on vaan cool ja katu-uskottavaa ja nuoremmalle ns. nettisukupolvelle se omien seksuaalisten suuntautumisten löytyminen on vaikeaa, kun yhteisöt luovat monasti niin suuria paineita olla tietynlainen ja kova pervo.

[Mixer]

jäin pitkään miettimään asetelmaa Sonja O;n tarinassa.

Mixer taisi nyt mixata kaksi kirjaa yhteen: Anja Kaurasen Sonja O kävi täällä ja Pauline Réagen O:n tarina. 

heh.. ulkomuistista heittelin noita... O;n tarinaa tarkoitin 

[Aino]

Joo. Ja näin tapahtuikin. Kirjasto.  Varhaisteinistä lähtien runkkuluin kaiken, mikä vähänkään viittasi äsämmään tai nonconsenttiin.

Ensimmäisen kumppanin kanssa 16-vuotiaana kokeiltiin kaikkea mahdollista ja kaikin mahdollisin päin. Sit jostain syystä keksin ryhtyä häpeämään perversioitani ja leikin 10 vuotta huonolla menestyksellä vaniljaa. Uudelleen heräämisen hetkellä netistä oli kyllä jo iso ilo, ja tätä kautta on ennen kaikkea löytynyt ihania ihmisiä leikkikavereiksi. 

[Armand]

Kyllä. Mieltymykseni piiskatuksi tulemiseen ilmeni jo lapsena. Netti on vain laajentanut tuota kenttää ja näin pitkään yksin olleelle lappilaiselle kinkylle se on lähestulkoon ainoa tapa olla jonkin sortin yhteyksissä samankaltaisista asioista nauttiviin ihmisiin. Eikä pidä myöskään väheksyä netin tarjoamaa runkkausmateriaalia kinkyille yksineläjille 

[FinnDom]

Silloin ei ollut nettiä, kun minä putosin nuorena poikana vahingossa kinky koloon. Vaikka kokemus oli juuri sitä, mitä olin kaivannut pitkään, kiipesin äkkiä turvaan vanilja maailmaan. Nyt löysin tämän kaninkolon uudestaan netin kautta.

[Brianna]

En yhtä hyvin. Kirjasto ja kirjat ylipäätään auttoivat löytämään tämän puolen itsestäni mutta netti mahdollistanut tarkemman tutkimisen ja saman henkisten löytämisen 

[Lettu]

Ajatukset ja fantasiat ovat saaneet nimet.

[JoeMan]

No näin siinä pääsi aikoinaan käymään kun ikää on riittävästi. Ekat kokemukset aiheeseen on teiniajalta kun ei ollut nettiä käytössä, satuinpa vain näkemään kiinnostavia kuvia Amiga 500 korpuilla jotka sain kaverilta.
Seuraavat kokemukset ovatkin sitten erään ihmisen kanssa jotka ajoittuvat tuonne täysi-ikäisyyden alkuvuosiin mutta silloinkin oltiin vielä ajassa ettei nettiä juurikaan tullut käytettyä.
Baarin löysin noin vuosi sitten ja täältä on saanut ideoita ja ahaa-elämyksiä kun seuraillut muiden tekemistä. Todella näkökulmia avartava paikka tämä on kyllä ollut tällaiselle aloittelijalle .

[Colestramus]

Koska olen kasvanut koko elämäni maailmassa, missä on ollut pääsy internettiin, niin kysymykseen on sinänsä vaikea vastata. Sen sijaan voin vastata siihen, että olisin todenäköisesti toteuttanut itseäni tavalla tai toisella, riippumatta internetin tarjoamasta tiedosta. Ja sitä silloin tällöin teinkin. BDMS maailma kokonaisuudessaan kuitenkin aukeni minulle vasta internetin kautta.

Onhan termi bdsm, kuitenkin vasta kehittynyt 1990 luvulla, kaikkine muine hassun hauskoine termeineen ja käsitteineen. Joten myyttisyys siitä että jonkinlaista "salattua tietoa" on aiemmin ollut olemassakaan, on sinänsä aika huvittava. Perustuuhan mm. se kuuluisa "bdsm-emblem", eli siis se jing & jang tyyppinen logo, amerikkalaisten yliopistolaisten suunnitelemaan symboliin, joka mallinnettiin O:n tarinasta.

Siinä ohella ja sitä ennen kirjallisuus, ja muiden ihmisten rivoudet ovat tuoneet oman osansa. Milloin mistäkin näitä löysi, niin muutkin ihmiset omaksuivat niitä piirteitä omaan seksielämäänsä ja mieltymyksiinsä. Jos olisin syntynyt paria vuosikymmentä aiemmin, toteuttaisin itseäni varmaan samoin kuten nytkin. Kaikille niille asioille ei vaan olisi hienoja termejä, vaan se vain yksinkertaisesti olisi sellaista "Hei, olisi kiva vaikka läimiä sinua pepulle samalla kun pannaan", sen sijaan että sanon "miten olisi impact play, kokeillaanko?".

Köysittelyä eli Shibaria en varmaan olisi sellaisenaan löytänyt ilman nettiä, mutta uskon vakaasti että olisin köysiä, tai muita vastaavia käyttänyt.

[latexbun]

Olisin ja tutustuinkin (kirjallisuus ja televisio). Vähän myöhemmin kirjaston koneella piti aina kuikuilla olan yli, kun chattailin Cityn Kinky-Baarissa ja surffailin jollakin ulkomaisella saitilla. Muistutti vähän Fetlifeä, mutta ei ollut se. Vuosi taisi olla ehkäpä 2000. Musta tausta, paljon kuvia, kielenä englanti. Oli ilmeisen suosittu. Mikähän lienee ollut, muistaako kukaan?

Edit: ehkä se tärkein asiaan vaikuttanut asia unohtui: pornolehdet. Tai kuten niitä silloin lehtihyllyissä myytiin "miestenlehtinä." Kädet vapisten kiikutin nuorena 16-vuotiaana Sokoksen kemppariosaston myyjälle muiden ostoksieni lomassa Tabu-lehden ja sen viivakooditarra oli piilotettu kivasti takasivun sisäpuolelle, joten myyjä joutui punastellen selaamaan lähes puolet lehdestä, kun viivakoodia ei löytynytkään ulkokannesta. Silloin useimmissa pornolehdissä ei vielä ollut muoveja päällä. Molemmilla meinasi vähän pokka pettää, mutta ylpeänä ja voimaantuneena pornolehtiostoksestani kiikutin lehden kotiin. Siinä mainostettiin uutta Bizarre-klubia ja mainoskuvassa oli nainen, joka pissasi komealla paineella haarat levällään nurmikolle. Ja minä mietin, että "kuinka tuo kehtaa?" Mutta siitä sitten valkeni tämä yhdistyskulttuurin olemassaolo, vaikka meni vielä vuosikymmen ennen ensimmäisiä kinkybileitäni.