Kauanko kipinä kestää: kinky vs. vaniljaseksi/-suhde?

[Adele]

Helmi, ihan varmasti juurikin näin. Mutta lyhyen kokemukseni mukaan kinky-puolella hommat aloitetaan keskustelulla mieltymyksistä. Vaniljapuolella riivitään vaatteet pois ja arvaillaan millaisesta kosketuksesta toinen tykkää. Minulla on tähänkin asti ollut hyviä seksisuhteita, mutta puhuminen on kyllä jäänyt minimiin. Vähän huonoa tuuria ollut minulla kumppaneiden suhteen tämän osalta. Jos olen rohkaistunut kertomaan mistä pidän, on se jäänyt toteutumatta, oli se sitten että tykkään kun niskaani pussaillaan tai että tykkään kun minua piiskataan. Omien, syvien mieltymysten paljastamiseen liittyy häpeää ja jos kumppani paheksuu niitä ja kertoo ettei halua edes kokeilla, on se todella haavottavaa. Toki se kipinä ei pysy ikuisesti yllä, jos on tällainen ohittamisen kokemus missä tahansa suhteessa ja omat toiveet jäävät toteutumatta.

[Adrenalynnie]

^^ Oma kokemus tukee kyllä myös tuota, että ei BDSM-juttujen aloituksessa aina välttämättä keskustella sen enempää kuin vaniljapuolellakaan. Mutta varmasti on hyvin laaja haitari siinä, miten ihmiset toimivat.

[Ninuiitti]

Eksän kanssa yritettiin kyllä maustaa meidän vaniljaa, mutta se ei oikein luontevasti onnistunut ja yrittämisen epäonnistuminen kasvatti jotenkin omaa häpeää kinkyjutuissa. Annoin sitten vaan asian olla.

En silti näkisi yhtään mahdottomaksi, että olisin uudestaan vaniljasuhteessa, en toki monosuhteeseen varmaan ikinä taipuisi. Meidän homma kaatui vaikeuksiin kommunikoida ja ymmärtää, kun ihmisenä oltiin liian erilaisia. Ei siis siihen ettei siitä toisesta tuntunut hyvältä satuttaa mua.

[Qurat]

Miten sen nyt sanois... kestää niin kauan kunnes osapuolia kiinnostaa jatkaa. Siinä ei olee hirveesti eroja, onko vanilja tai vähemmän julkisuuskestävä touhu.  Pitkäkoiven kanssa aloitime aivan vaniljailulla, vedettiin 10 vuotta, meni jo melkein plörinaksi koko juttu ja sitten jatkoimme yhdesä pervoillemisella. Nyt 17 vuotta yhdessa oltu ja jatkoakin on luvassa.

Toisaalta, jos ihan parisuhdesta ei olee kysymys, niin ei olee hirvee harvinaista, että kuolivuodessa mies tunnusta, että pani sihteeria 25 vuotta joka päivä lounastauoilla. Sitä, että joku puhtaasti pervoilusuhde olisi vastaavasti pysynyt, mä en ole kuullut. Eli oletettaan että ei ole kestänyt kunnes toisiin todistettaan.

[Armand]

No minulla on ollut lähinnä parisuhteita koko elämäni ajan. Vaniliaisemmat suhteet olivat hyvinkin lyhykäisiä ja sijoittuivat enempi nuoruusikääni. En oikein osaa olla sellaisessa suhteessa sillä synnynnäinen Switch ja pelkkä tökkiminen vain maistuu monesti puulta.

Olen sittemmin ollut hyvin pitkässä switch-suhteessa, noin 15 vuotta ja asiat toimivat mallikkaasti ainakin sen 10 vuotta. Seksi ei ollut se mikä suhteemme kariutti, enemmänkin aika, rutiinit, lapsiarki, eriytyminen, pienet virheet puolin/toisin ja lopulta hänen rakastuminen toiseen mieheen. Eli mikään suhde ei ole välttämättä ikuinen olipa kyseessä kinkyily tahi ei. Mutta kuten olen monesti sanonut täällä baarissa, suhteemme loppui mutta ystävyytemme säilyi ja oon huomennakin menossa luentojeni jälkeen hänen luo kahvistelemaan ja parantamaan maailmaa

En mielelläni enää lähtisi vaniliinilinjalle, mutta asuinalueeni kinkyjen vähyys ja tietynasteinen seksin tarve voi siihen ajaa. Täällä lapissa kun on väliin vain otettava se mitä käteen saa, ja aina ei voi voittaa

[mercury]

Jos puhutaan suhteen - oli se sitten parisuhde tai sessiosuhde - "kipinästä" tai kuumuudesta, minulle tulee ensisijaisesti mieleen ihastuminen, sellainen lyhytaikainen vaikkakin intensiivinen vaihe, joka on juurikin suhteen alussa yleensä läsnä. Vaikka se tuntuu hyvältä, en pidä sinänsä kovin tavoittelemisen arvoisena jotenkin varta vasten yrittää ylläpitää sitä - aika usein se tosiaan jossain vaiheessa katoaa joka tapauksessa. Mutta se ei suinkaan tarkoita, etteikö tilalle saisi jotain, ehkä parempaakin; luottamusta, vapautumista, niiden myötä vieläkin hienompia kokemuksia.

Omat tähänastiset sessiosuhteet (joihin useimmiten on kuulunut tosin muunkinlaista ajanviettoa kuin sessiointia, niiden olematta silti parisuhteita) ovat tähän asti olleet joitakin kuukausia, vaihtoehtoisesti on voinut olla muutaman päivän sisällä useampi sessio, jotka on keskittyneet vaikka tiettyyn asiaan/teemaan ja siten se on ollut ehkä intensiivisempi kokemus. Molemmissa näen olevan puolensa, ja lopunperin kuitenkin arvostan ehkä enemmän stabiileja ja pitkäkestoisia ihmissuhteita, mutta lyhyemmistäkin jutuista voi toki jäädä erinomaisia muistoja ja kokemuksia.

Parisuhteessa toki hienointa olisi, jos kinkymieltymykset menisivät mahdollisimman hyvin yksiin. Kaikki eivät kuitenkaan liene niin onnekkaita, että niin kävisi, ja toisaalta voi olla kinkkinen (heh) päätös, alkaako parisuhteeseen enemmän siviilimaailman yhteensopivuuksien (arvot, elämäntilanteet, yhteiset haaveet) pohjalta vai meneekö enemmän kinkymieltymykset edellä. Tärkeintä varmastikin on olla rehellinen niistä omista haluista, ja siitä millainen tai millaiset suhteet niitä palvelisivat. Näkisin kyllä myös ehdottomasti, että seksuaalisuus/BDSM on niin monimuotoinen ja tietyssä mielessä pohjaton yhdessäolon tapa ja asia, että jos tahtoa on, se varmasti voi itsessään pitää parisuhdetta koossa pitkäänkin - ja pitää yllä myös sitä "kipinää" paljonkin kauemmin kuin mitä se muuten olisi mahdollista. Allekirjoitan tässä myös aiemman pointin siitä, että avoimuus ja keskustelu joita kaikkia osapuolia miellyttävä kinkyily yleensä edellyttää, auttaa paljon parisuhteessakin.

[Salanimi]

Allekirjoitan tässä myös aiemman pointin siitä, että avoimuus ja keskustelu joita kaikkia osapuolia miellyttävä kinkyily yleensä edellyttää, auttaa paljon parisuhteessakin.

Tätä ei voi kylliksi painottaa.

[PasiS]

Tiesin olevani erikoinen jo alle kymmenikäisenä halusin alistua naisten kurinpitoon, me olemme molemmat hieman yli viidenkymmen ja olleet naimisissa kohta kolmekymmentä vuotta. Seurustelu aikana tuli puheeksi kuriasiat sanoin silloin hänelle, että piiskakuri tekisi minulle hyvää. Tuleva vaimoni innostui asiasta ja on pitänyt minulle piiskakuria, alusta lähtien suhteemme on ollut kotikurisuhde. Vuosien varrella suhteemme on kehittynyt, sekä syventynyt ja mukaan on tullut uusia elementtejä, esimerkiksi siveysväline on ollut minulla käytössä yli kymmenenvuotta. Minusta kinkky suhteessa molemmin puolinen avoimuus ja luottamus on suhteen kannalta tärkeää. Suhteessamme on vieläkin tallella alkuaikojen kipinä ja syvä rakkaus. Oletan kipinän säilyvän kinky suhteessa pitempään kuin vanilja suhteessa.

[arkinenalistuja]

Voi voi on niitäkin kinkyjä jotka eivät osa puhua mistään tärkeästä vaikka lässyttävät itse siitä puhumisen ja avoimuuden tärkeydestä ja toisen huomioon ottamisesta ja toisen kunnioittamisesta. Tai jos puhuvat nii puhuvat puuta heinää minä sylki suuhun tuo, pelkkää paskaa. En lähtis yleistämään että jommassa kummassa ryhmässä olisi enemmän keskustelu taitoisia ihmisiä. Keskustelutaito ja hyvät käytöstavat ovat täysin riippumattomia piirteitä siitä kumpaan ryhmään kuuluu.

Naulan kantaan, ja

Ihastumisen tunne kestää tutkimusten mukaan 6kk ja seksuaalinen yhteensopivuus kantaa max ensimmäiset 2 vuotta ja sinä aikana, jos ei muuta yhteistä tule, niin ero on edessä. Enemmän varon, kuin tavoittelen ihastumisen tunnetta, koska se on Niin harhaanjohtava ja epätodellinen tunne, että mitä sellaisen varaan voi laskea? Mutta toki, jos ei ole kuin tarkoitus hetken aikaa olla pinkeissä unelmissa tjms. niin miksipä ei, kunhan vain muistaa sen, että laskut on edessä jossain vaiheessa, koska ilmaisia lounaita ei ole olemassa.

[arkinenalistuja]

Juurin näin,

"Omien, syvien mieltymysten paljastamiseen liittyy häpeää ja jos kumppani paheksuu niitä ja kertoo ettei halua edes kokeilla, on se todella haavottavaa. Toki se kipinä ei pysy ikuisesti yllä, jos on tällainen ohittamisen kokemus missä tahansa suhteessa ja omat toiveet jäävät toteutumatta"

Kyllä kinkyissäkin on tyyppejä jotka haluat tietää mieltymyksesi ja salaisimmatkin haaveesi. Vaikka ne olisi vaikeakin kertoa toiselle niin silti ne ignoorataan kun on ne uskaltanut kertoa. Ensin arvostellaan kun ei ole avoin ja kerro ja kun kertoo niin ne asiat jää toteuttamatta tai toteutumatta. Sit voikin seurata sivusta kun ne asiat toteutetaankin jonkun muun kanssa. Juuri ne asiat jotka olit kertonut itse haluavasi kokea. Siinä jää vaan miettimään et miks vitussa toinen on halunnut edes tietää tai on kysynyt. Onko oma mielikuvitus jonkun muun kanssa loppunut kesken ja tarvitaan lisä ideoita muilta. Vai onko tarkoitus tahallaan nolata toista ja aiheuttaa pahaa mieltä kun saa toisen kertomaan todella henkilökohtaisia asioita joita ei kaikille huudella.

Sä puhut kyllä niin viisaita! Itellä on ollut parikin suhdetta sellaisiin, jotka on turhauttamalla turhauttaneet... Onko siinä ollut tarkoitus tuhota itsetunto täysin vai mikä, sitä en tiedä? Mutta näin se just oli, että puhuttiin,  puhuttiin, luvattiin, luvattiin ja suunniteltiin ja sitä tehtiin sen vuoksi, että sai pettyä, kun niitä ei sitten tapahtunutkaan. Itsetunto tuhoutu tuossa leikissä ainakin aika totaalisesti... Kyl jotku osaa Yksi oli juuri sellainen, että se ensin kyseli, sitten meni toteuttamaan sen jonkun toisen kanssa, sitten kertoi sen mulle ja lopuksi suostui pitkin hampain kokeilemaan mun kanssa ja totes, että "hyi vittu" tjms. "Tuntu hyvältä sen kanssa, mutta ei sun kanssa"