Kauanko kipinä kestää: kinky vs. vaniljaseksi/-suhde?

[Adele]

Olen aloittanut kinkyilyt näin kypsässä iässä ja pohdiskelen seuraavaa. BDSM:n ja sessiosuhteen aloittaminen on räjäyttänyt seksuaalisuuteni aivan uudelle tasolle parhaimpiinkin normiseksikokemuksiini verrattuna. Pysyykö se sellaisena vai laantuuko päräyttävyys ajan kuluessa?

Vaniljasuhteessa kuumin seksuaalinen roihu alkaa kokemukseni mukaan laantua ehkä vuoden seurustelun jälkeen. 

Olen saanut elää ihanaa sessiosuhdetta jo noin 9 kuukautta. Siihen on tullut ehkä tuttuuden mukanaan tuomaa pehmeyttä, kun alun pieni pelon elementti on hälventynyt, mutta yhä minulla pulssi nousee niin että taju meinaa lähteä aina kun ovikello soi ennen sessiota ja pöksyt kastuvat välittömästi, kun sessiotouhut tulevat mieleen kesken työpäivän. 

Lisäksi toivoisin (luultavasti utopistisesti) että löytäisin joskus vielä elämässäni parisuhteen, jossa olisi yhdistettynä myös D/s-elementti.

Kysymykset siis: 

- Miten pitkään on pisin sessiosuhteesi kestänyt ja/tai pysynyt "kuumana"?

- Miten dynamiikka toimii parisuhteessa sen osalta, että haaleneeko D/s-kuvion lataus? Onko parempi etsiä avointa suhdetta ja hoitaa kinky-kuviot siinä sivulla vaikka parin vuoden välein vaihtuvan sessiokumppanin kanssa, jotta sähköisyys pysyy
sessiossa?

Muitakin ajatuksia teemaan liittyen saa toki jakaa. :-)

[stoge]

Mun näkemyksen mukaan tässä kysymyksessä sekottuu puurot ja vellit, mutta.
(Ja kyllä, kyse on mun näkemyksistä).

Sessiosuhde

Mulle sessiosuhde tarkottaa juurikin sitä. Sessiointia. Sessiointi kattaa kaiken ei niin vanilaisesta seksistä niihiin vähän rankempiin juttuihin.
Se mikä sessiosuhteesta puuttuu, on ne isommat tunteet jotka muuttavat suhdemuodon parisuhteeksi.

Pysyykö sessiosuhde sitten aina yhtä freessinä kuin alussa riippunee aika paljon erilaisista tekijöistä.

Jos sessioidaan päivittäin ja aina saman kaavan mukaan, asiat saattavat arkipäiväistyä.
Jos taas sessioidaan harvemmin ja mukaan tulee uusia juttuja silloin tällöin, asiat pysyy mielenkiintoisempana pitempään.

Loppujenlopuksi kai kyse on persoonista ja tarpeista.

Mun pisin sessiosuhde on se jolle nykyinen parisuhde pohjautuu ja sessiosuhteena se tais kestää sellasen 2,5 - 3 vuotta.

Vaniljasuhde

Vaniljasuhteen mä käsitän tässä vaniljaisempana seksisuhteena. Samat raamit kuin sessiosuhteella mutta eri metodit.

Mun pisin vaniljainen seksisuhde kesti vuosia, en tarkalleen osaa sanoa kauan, mutta toiminta pysyi mielenkiintoisena koska
mitään muita aspekteja ei esiintynyt. Sähköpostiin pamahti viesti, "nyt panettaa" ja sitten mentiin. Sitten viestit loppu ja
homma siinä samalla. Mä en tänä päivänä tiedä sen naisen nimeä jonka kanssa tää oli.

Parisuhde jossa sessiosuhde sisällä.

Sen syvemmän tunnemaailman mukaan tulo sessiosuhteeseen muuttaa asioita.
Se on vähän kuin että sulla on suklaata ja maitoa niin niistä tulee sekoittaessa kaakaota.

Sessiointi ei enää voi olla niin raadollista kuin se ehkä ennen oli ja arkipäivä muuttaa suhtautumista kumppaniin.

Tää ei siis missään nimessä ole huonompi kuin sessiosuhde, päinvastoin, jos parisuhteeseen sisältyy kaikki ne elementit
ja tunteet joita yksilönä tarvitsee, se on mun mielestä paras mahdollinen suhdemuoto.

Loppumetreillä, mä uskon siihen, että parisuhde on ihmisten välinen suhde jossa yksilöt täydentävät toisiaan eivätkä rajoita
toisiltaan mitään oleellista pois.

Toki, jos on tarpeita joita ei voi toteuttaa niin, että kumppaniin voi olla syvempiä tunnesiteitä, tällöin jonkinlainen parisuhteeseen
sisältyvä ulkoinen asia tarvitaan. Oli se sitten poly* juttuja tai jotain yhdessä tehtyä.

Esimerkkinä tästä sadismi jota me kummatkin hallituksen kanssa edustetaan ja sen kovemmat muodot ei ole mahdollisia
jos toisesta välittää ja tätä kautta toista ei oikeasti edes halua vahingoittaa.


m2c.

[Rietas Merenneito]

Kiinnostava kysymys. Minulla on kokemusta kinkysuhteesta vain parisuhteessa. Alkuvuosina meillä seksi oli vaniljapainotteisempaa, ja bdsm ja fetissit tulivat vahvemmin kuvioon vasta myöhemmin. Tähän peilaten näkisin, että kinkyys ainakin elävöittää seksisuhdetta paljon, kun niin monenlainen ilakointi on sen puitteissa mahdollista. Aina löytyy jotain jännää kokeiltavaa ja myös syvyyttä aikaisempiin juttuihin. Muilta osin suhteemme on täysin tasa-arvoinen parisuhde, eli kinkyys kuuluu vain seksipuolelle.

[GraylingDainty]

Mä olen tämän saman asian kanssa kipuillut sen kolmekymmentä vuotta ja viime viikkoina taas uudestaan. IMHO se on aika tavalla niinkuin Stoge sen kirjoitti. Puhutaan erilaisista seurusteluista.

Kun kyse on puhtaasti sessioista, niin niistähän tosiaan yleensä puuttuvat tunteet, jotka ylläpitävät pidempää suhdetta (Puhun nyt tässä siitä isosta R:stä, toki ihastumista ja hullaantumista esiintyy ensimmäiset kuukaudet ja ylikin). Kun ne puuttuvat ei tuollainen monasti kanna kovinkaan montaa vuotta. Ne piiskaamiset tulevat tutuksi, eikä se brättäilykään enää aiheuta kuin ärtymystä. Lopulta se muuttuu pakolliseksi riepotteluksi ja tylsäksi jyystämiseksi. Itselläni on myös sessiosuhteet kestäneet sen max. 2v.

Poly/avoimet suhteet taas (on koitettu) toimivat, jos sen kumppanin kanssa on sitä tunnetta ja molemmat ovat sinut asian kanssa. Mutta sen ohella olevat D/s suhteet alkoivat ainakin minua kyllästyttämään yhä nopeampaan tahtiin ja lopulta kun olen itse alistava ihminen, niin ei se yhden illan alistus tuntunut enää missään. Alkoi ajattelemaan, että mikä järki tässä on, että toinen näyttelee alistunutta tuntematta alistajaansa yhtään tai aidosti pidemmällä kaavalla osoittaisi sen. Saman näytelmän saisi kadulta rahalla, eikä tarvisi koluta deittipalstoja.

Minusta optimi tilanne olisi juuri se, että löytäisi sen hyvän suhteen, jossa olisi mukana aina sessioita elinkumppanin kanssa. Niitä vain ei ole kuin joillakin onnekkailla.

Kuten todettu, on paljolti kiinni mitä halutaan. Todella rajut leikit jättävät jäljen parisuhteeseen ja moni ei sellaiseen edes kykene sen parisuhteensa kanssa ja välillä saattaa myös olla, että haluaa vaniljamaisemman parisuhteen arkeen ja siihen mausteeksi parisuhteen sessioilla.

Nää nyt on mun mietelmiä ja kokemuksia, aika katkeilevalla ajatuksella vielä kirjoitettuna. Kaikilla ihmisillä on omansa, toisille toimii toinen ja toisille ei. Mä olen sellainen lempeä dom, joka ei haluaisi satuttaa pikkuistaan, kun ainoastaan sen verran, että brättäily loppuu ja valtasuhde selviää. Meillä on nykyisen subin kanssa sovittuna käytäntö, että tapaillaan välillä tavallisessa arjessa ihan tasavertaisina ja sitten kun sessio alkaa, laitetaan panta, joka kääntää molemmat siihen sessiotilaan. Se on toiminut mielestäni toistaiseksi ihan hienosti ja välillä on ollut sitä makailua ja afteraftercarea ilman pantaa, jota itsekin aina välillä kaipaa.

Tämä on todella mielenkiintoinen kysymys ja mielenkiinnolla seuraan, josko jollakin olisi jotain ratkaisuja, itse en ole kolmessakymmenessä vuodessa saanut tuosta ajatusta kasaan.

[aureelia]

Aika paljon taitaa suhteesta riippua kuinka se seksielämä hiipuu tai hiipuuko. Me ollaan mieheni kanssa oltu yhdessä melkein 18 vuotta vaniljahkossa suhteessa. Alkuun seksiä oli paljon, mutta ei se huonommaksi ole ajan kanssa muuttunut. Kaksi ekaa lasta paransi entisestään meidän seksielämää. Kolmas heikensi väliaikaisesti. Meillä on pieniä kinkymausteita makkarissa, sitomista, köysiä, pientä piiskausta yms. Ei kuitenkaan varsinaista D/S suhdetta.

Nautin edelleen suunnattomasti meidän seksistä, sitä on yleensä riittävästi ja pieniä uusia juttuja löytyy välillä. Meidän suhde on välillä hankala, eikä oo helppoa. Välillä olis valmis ampumaan toisen raketilla kuuhun. Mut seksi meillä toimii. Uskoisin, että osittain sen ansiosta ollaan edelleen yhdessä, sillä on menty hankalammatkin ajat läpi. Mulla on välillä ongelmia olla lähellä, mutta seksissä se on luontevaa.

Eli ei, ei ole kipinä kadonnut 18 vuoden aikana.

[Kink]

Aureelia, onpas teillä hyvä suhde, tuollaista kannattaa vaalia, se on hyvin arvokasta.

Toivottavasti löytäisi vielä itsekin jonkun kanssakinkyn, jonka kanssa saisi pitkän suhteen aikaiseksi.

Mitä tulee itse aiheeseen, niin kinkympi parisuhde saattaa olla paljon parempi kuin pelkkä vanilja, sillä huono seksielämä pilaa koko parisuhteen.

[telle]

Stoge tuossa edellä puhui asiaa. Tosin heitän nyt tähän että riippuu ihan ihmisistä tuo sadismin toteuttaminen rankemman mukaan rakkaan ihmisen kanssa. Sekin on mahdollista, mutta ehkä sitten enemmänkin alistamisen/alistumisen kautta. Toki voin olla väärässäkin kun en ole ikinä kyennyt harrastamaan kylmää ja tunteetonta sessiointia 

[Ninth]

Mulla on tulilla 10 vuotta roihunnut rakkaus-elämänkumppanuussuhde, jossa BDSM on ollut alusta lähtien olennainen osa, ja palo tuntuu vaan yltyvän vuosi vuodelta.

Päin vastoin kuin stogen kohdalla, sadistina mun on paljon helpompi satuttaa masokistia, jota rakastan syvästi ja johon luotan. Uskallan heittäytyä kumppanin kanssa paljon syvempiin vesiin kuin mihin tuntemattomamman henkilön kanssa ikinä heittäytyisin. Kumppani on osoittanut tuntevansa rajansa ja kommunikointi on sujuvaa, ja toisaalta oon oppinut myös lukemaan häntä intuitiivisesti, jolloin voin rentoutua ja antaa sadistivaistojen viedä synkkiin paikkoihin. Molempien janoama sadismi on mulle romantiikkaa parhaimmillaan. Sama juttu D/s-dynamiikan kanssa, lataus ei ole haalennut vaan päin vastoin, se on syventynyt sitä mukaa kun oon oppinut tuntemaan toista.

Luulen että omassa suhteessa BDSM-roihuihin vaikuttaa paitsi luontainen yhteensopivuus, vapaaehtoinen lapsettomuus, ennakkoluulottomuus ja omat kämpät, myös taipumus jakaa hanakasti uusia ajatuksia ja fantasioita keskenämme. Me puhutaan seksistä ja D/s:stä paljon sekä mehustellen että analysoiden, ja ruoditaan myös paineita, pelkoja ja muita mörköjä. Kun suhtaudun uteliaisuudella omaan ja toisen seksuaalisuuteen, löytyy jatkuvasti uusia kuumia asioita. Seksuaalisuus kun tuppaa usein elämään ja kehittymään omia aikojaan.

Koen myös vahvasti, että vaikka me ollaan tällä hetkellä monohkossa suhteessa, niin mä en millään tavalla omista kumppanin seksuaalisuutta (köh, paitsi valtasuhteen sisällä) eikä hänen tarpeidensa täyttäminen ole mun velvollisuuteni tai toisin päin. Kaikki mitä me päätetään toisillemme jakaa on omista haluista pulppuavia palasia, joista rakentuu innokkuuteen perustuva yhteinen seksielämä ja valtasuhde.

TL;DR: En allekirjoita sitä ajatusta, että seksielämän ja/tai valtasuhteen väljähtyminen olisi väistämätön osa pitkää suhdetta. Musta tää tuntuu siltä kuin löytöretkeilisi uusissa jännittävissä paikoissa turvallisen ja rakkaan ihmisen kanssa.

[Isrika]

Stoge tyhjäs pankin melko pitkälti mun osalta.
Tuo tellen ja Ninthin esittämä, että D/s suhde voi syventyä sadismilla, voi hyvinkin pitää paikkaansa, muistelen vastaavia lukeneeni muista ketjuista.

Meiltä puuttuu D/s elementit kuvioista kokonaan, niin keskenämme kuin muutenkin, toiminta on pelkästään sadisti-masokisti akselilla. Sielläkin toimintatavat saattaa erota niin paljon, että muille syventävät asiat meidän kesken toimisi "väärin", hajottavana. Tästä esimerkiksi pelko/kauhu, itse en kumppaniani halua pelätä, eikä hän halua että minä pelkään häntä.

Siksi nämä tarpeet ja halut hoidetaan sitten muiden osapuolten kanssa.
Aloituksen kysymyksiin vastaus omalta osalta, että nämä ovat niin persoona ja suhde riippuvaisia asioita, että tohdin väittää, että kumppanin kanssa avoimesti keskustelemalla löytyy ne parhaat ratkaisut, mitkä toimii yksilölle ja suhteelle.
On se sitten kolmas osapuoli tai se oma kumppani. Mutta kipinä ei välttämättä kuole, mistään toiminnasta. Se toki saattaa muuttua ja jalostua toisenlaiseksi, koska ihmisen persoonakaan ei yleensä ole täysin muuttumaton vaan se jalostuu kokemusten myötä. Joskus tämä muutos kuitenkin mahdollistaa jotain niin hyvää ja kaunista, että sellaista ei osannut kuvitella edes olevan olemassa.

[Ninth]

Tuo tellen ja Ninthin esittämä, että D/s suhde voi syventyä sadismilla, voi hyvinkin pitää paikkaansa, muistelen vastaavia lukeneeni muista ketjuista.

Pikku korjaus tähän omalta osaltani, että tarkoitin siis että D/s-suhde on syventynyt sen vuoksi, että ollaan oltu niin pitkään yhdessä ja opittu tuntemaan toisiamme. Siihen en nyt äkkiseltään osaa ottaa kantaa, onko oma valtasuhteeni syventynyt sadismin takia vai ei, vaan käsittelin niitä viestissäni toisistaan erillisinä asioina vaikka toki ne usein limittyvätkin.

Omalla kohdallani ei ole onneksi käynyt niin, että masokistikumppani olisi alkanut pelkäämään mua. Oon kyllä itse ollut välillä huolissani siitä, voiko niin käydä, mutta kumppani ei koe tätä uhaksi eikä tällaisia merkkejä ole näkynyt. Tämä on varmasti tosi ihmiskohtaista, ja vaatii makustelua ja keskustelua.

[Tuli]

Mun on helpompi olla julma ja raaka parisuhteessa kuin sessiojutussa, kun tunnen ihmisen paremmin ja tiedän mitä se kestää. Rakastan leikitellä rakastavan hellyyden ja julmuuden yhdistelmällä.

Meillä tulee nyt lokakuussa 13 vuotta täyteen. Suhde muuttuu eläessään ja joskus on bdsm pinnalla enemmän ja joskus vähemmän. Kokonaisuutena sanoisin että seksi ja BDSM-jutut ovat parempaa kuin silloin aloittaessa.

[JohtajaMaster]

  varttitunista vuosikymmeniin.

[subitar89]

Edellä kommentoineet ovat jo puhuneet niin paljon asiaa, että yritän pitää nyt kerrankin oman kommentointini lyhyenä.
Itse näen, että ylipäänsä kinky-suhteessa luottamus ja avoimuus ovat vielä tärkeämmässä roolissa, kuin vanilja-suhteessa. Tämä pakottaa puhumaan asioista ja keskustelemaan mieltymyksistä. Myös läpikäymään omia tuntemuksia ja tunteita. Jolloin oppii tuntemaan toisen paremmin, eikä niin helposti käy niin, että kumpikin vaan toivoo jotain, muttei uskalla puhua. Tämä pohjaa omaan kokemukseeni kummastakin suhteessa. Kinkyillessä musta on tullut paljon avoimempi. Oon oppinut kertomaan toiveista, tarpeista ja peloista.
Myös seksi voi olla monipuolisempaa, jolloin kyllästymisen riski on pienempi. Ja jos/kun kommunikaatio toimii, niin toki se mahdollistaa yhdessä uusien virikkeiden etsimisen. Myös jos on aikoja, jolloin vaikka normaali yhdyntä (mikä toki on vain pieni osa seksiä) ei onnistu, niin kinkyillessä on niin valtavan paljon muutakin. Eikä yhdyntä ole aina edes osa leikkejä. Lisäksi kinky-maailma on ihanan laaja. Jokaiselle jotakin ja mieltymykset voivat matkan varrella elää ja muuttua. Itsekin olen reilun vuoden kinkyilyn jälkeen ihan alussa. Vähän vasta jotain hajua tästä maailmasta.
Varsin seksuaalisena ihmisenä tämä myös mahdollistaa halujeni toteuttamisen useammin. Ei vaniljaa vuosi tolkulla jaksa koko ajan. Tai ainakaan aiemmat kumppanini eivät jaksaneet, mikä itseä turhautti. Itsellä tosiaan seksissä oli aina ongelmia vanilja-suhteissa. Toki voinut olla myös vääriä kumppaneita mulle. Ja kinkyhän olin jo sillon, mutten itseäni vaniljoiden kanssa voinut toteuttaa. Nyt kinkyä parisuhetta takana reilu 13kk ja tuntuu, että yhä vaan paranee. Kun oppii tuntemaan ja luottamaan, niin uskaltaa mennä pidemmälle. Oma suhde siis parisuhde/avoliitto, jossa itse olen subi ja mies Dom. Dynamiikka näkyy myös arjessa, mutten ole mikään tahdoton olento, vaan asioista keskustellaan kyllä.

[Adele]

Ihania vastauksia, kiitos! ❤️ Niin vanilja- kuin kinkysuhteita on todella erilaisia ja yleistää ei tietenkään voi. Kuten Subitar sanoo, tuntuu että BDSM-elementit toisivat suhteen seksipuoleen sellaista paloa ja vaihtelua, että se säilyy tuoreena pidempään. Ja todellakin uskon että BDSM:än kuuluva mieltymyksistä puhuminen ja jälkipuinti luovat edellytykset pidempikestoiselle kipinälle. Juuri se puhuminen on ollut melkein upein oivallus minulle.

[Helmi77]

Voi voi on niitäkin kinkyjä jotka eivät osa puhua mistään tärkeästä vaikka lässyttävät itse siitä puhumisen ja avoimuuden tärkeydestä ja toisen huomioon ottamisesta ja toisen kunnioittamisesta. Tai jos puhuvat nii puhuvat puuta heinää minä sylki suuhun tuo, pelkkää paskaa. En lähtis yleistämään että jommassa kummassa ryhmässä olisi enemmän keskustelu taitoisia ihmisiä. Keskustelutaito ja hyvät käytöstavat ovat täysin riippumattomia piirteitä siitä kumpaan ryhmään kuuluu.