Ahdisteltu

[lemmikki]

Ahdistelu on väärin.

Myös ihmisten tuomitseminen heitä itseään kuulematta on väärin.

Väärinkäsityksiä ja virhearvioita voi tapahtua. Mut saa vapaasti ristiinnaulita, kun sanon, että niihin voi "uhrikin" myötävaikuttaa.

Tässä tapauksessa oli aloituksen mukaan ilmeisesti kyse pussailusta. Aika monelle se on tapa tunnustella ja tehdä aloite. En muista, että minulta olisi koskaan kysytty, että onko sopivaa suudella nyt. Silti en ole useinkaan kokenut tulleeni ahdistelluksi. Etenkin, jos pussailua on ollut tekeillä aiemminkin. Ehkä silloin olisi tarpeen tehdä selväksi, että se ei enää käykään.

Vaikea myös nähdä pusut niin uhkaavina, että se jähmettää ihmisen. Toki niinkin voi käydä. Mutta täällä moni on lähtenyt rinnastamaan raiskaukseen.

Samoin tämä vaarallinen ja sairas pussailija on nimetty ääliöksi, empatiakyvyttömäksi, karseaksi, epätoivoiseksi, terapian tarpeessa olevaksi, niljakkeeksi ja mitä vielä..

Aloittajankin mukaan kaikin puolin kamala. Silti oli toiset treffit. Silti harmitti, ettei itse ollut tullut hyväksytyksi sellaisena kuin on. Olettaisin, että tällaisen kamalan ahdistavan tilanteen jälkeen aloittaja on jotain kautta viestinyt, että treffit olivat viimeiset? Vai tuntuiko asiaa viisaammalta käsitellä suoraan täällä?

Täällä, missä me kaikki voimme kuorossa vain yhden puolen asiasta kuultuamme porukalla lynkata hengenvaarallisen pussailijan ja todeta, että aloittaja ei ole tehnyt mitään väärin. Mistä kukaan meistä voi sen tietää? Voi olla, että näin oli. Mut ainakin jälkipyykki on rumaa ja ilkeää. Molempia osapuolia kohtaan. Paraniko jonkun maailma nyt?

Ihmiset. Ollaan me joskus aika puluja toisillemme.

[Occam]

Erikoinen kirjoitusketju.

Alku:

- yäk, tuntuu pahalta kun toinen nuoli vaikka olin passiivinen
- lisäksi ei ees hyväksynyt persoonaa
- puhuu varmaan paskaa täälläkin
- kuinka voin tavata enää ketään

 -> tästä on muutaman viestin kautta edetty raiskausrinnastuksiin.
 
Pilalle menneet treffit, ei kemiaa, toinen halusi toinen ei. Sanottu ei ’EI’.

Keskustella ei kai missä pitäisi eli toisen kanssa,
julkisesti sitten vihjaillaan.
Ja kun mieli pahoittuu,
aletaan tuttavien toimesta ampumaan lisää vettä,
siihen  kuvainnolliseen myllyyn.

Postasin blogiini lomakkeen ja aloittajan ja mysteerimiehen olisi kyllä ollut syytä sitä käyttää. Ja katsoa sitten pahan mielen tullessa peruutuspeiliin. Ei olisi ehkä niin paljoa vääryyksiä.

Mitä tulee sitten siihen että joku onkin ruma ja vanha ja saamaton... yleensä ulkonäköasiat ja persoona paljastuvat jollain tasolla ensimmäisellä tapaamiskerralla. Sitten jos tulee tapaamiskertoja lisää voidaan odottaa että joko naama ja persoona miellyttävät tai niillä ei ole lähtökohtaisesti väliä. Jos haluaa julkisesti kertoa että on paha olla, ja pelkää että toinen puhuu paskaa, niin tuskin se helpottaa jos toista vielä halventaa. Semminkin kun selkeä tieto jälleen jollakin sisäpiirillä on ketä roastataan...

En kuitenkaan myöskään aloittajaa menisi lynkkaamaan.
Aloitus sinänsä pahan olon purkamista ja homma vain lähtenyt laukalle. Ei se täälläkään foorumilla ihan eka kerta ole kun lähtee tunteet lämpenemään. Itsekin olin jokin aika sitten hiukan otsa punaisena hetken.

Välillä asiat vain menee vihkoon. Aloittaja varmasti löytää uutta seuraa ja pääsee tapauksesta vielä lopulta yli. Mysteerimies oppii varmastikin että kannattaa olla tunneherkempi tapaamisissa kun vasta tutustumisvaihe.

Se mikä pisti silmään on että kun käydään sukupuoliväritteistä keskustelua, niin moni kaivoi aika nopeasti kommenteillaan poterot maahan ja laittoivat pistimet tanaan muiden vastakommentteja odotellessa. Selkeästi henkilöön kohdistuvien rajojen keskustelu ja tunne mikä on oikein ja missä menee raja ymmärtämisen ja tulkinnan kanssa on täälläkin vaikea aihe. Ja yhä erotellaan kaikesta huolimatta nopeasti ihmisiä iän, sukupuolen, suuntautumisen kanssa eri pohjatilanteeseen.

vielä huomiona:

Nykymiehen pitää olla monenlainen. Pitää tunnistaa sanomattomat eleet ja kehonkieli muutenkin jäyhässä maassa. Pitää olla huomaavainen ja tunneherkkä. Mutta samalla olisi hyvä panna kovaa, olla tilanne haltuun ottava, jämäkkä ja paiskoa välillä sovitusti juuri kivojen sovittujen rajojen mukaan seinille että saadaan kivoja mustelmapostauksia omaan galleriaan... ja jos ongelma tulee niin vastuu pitää kantaa. Vaikka se olisi ongelma mitä ei ole edes aina kommunikoitu.

Itsellä ei ole asiassa sen suurempaa kantaa ja en tunne osapuolia. Ajatukseni perustuvat puhtaasti ketjun kommentteihin ja uskon että mielipiteitä on monia ja tämä vain yksi lisää.

[Perhonen89]

Kyllä mä ainakin ahdistuisin, jos joku alkais suutelemaan mua ilman mun lupaani.

Mutta mähän en ookaan mikään truusubi, joka alistuu heti kättelyssä.

Eipä tarvitse taas käydä täällä baarissa, kun tietää minkälaisen vastaanoton voi saada ahdistelua kokenut ihminen.

Ps. Tiedän myös, että kolikolla on aina kaks puolta

[Pikkusaurus]

Vaan tässä on ne realiteetit:

Ei kaikki ihmiset toimi toisia ihmisiä kohtaan kivasti ja kunnioittavasti.

Ois tosi kiva, jos maailma ois sellainen. Mutta kun ei vaan ole.

Sen sijaan, että tästä ottais syyllisyyttä itselleen kannettavaksi, kannattaa mun mielestä ajatella tätä kautta: me ollaan alkujaan eläinlaji, joka on onnistunut kehittämään tämmöisen mahtavan systeemin, millä pystytään elämään jokseenkin sovussa, ilman reviirejä, ilman toisten ihmisten jatkuvaa tappamista/satuttamista/hyväksikäyttöä.

Jos kuluttaa hetken kaupungilla kävellessään tämän asian ihmettelyyn, niin seuraavaksi voi miettiä hetken aikaa sitä, miltä osin minä olen vastuussa omasta itsestäni ja itseni puolustamisesta? Jos kuvittelee itsensä siksi eläinlajin edustajaksi, joka liikkuu muiden täysi-ikäisten yksilöiden keskuudessa, voi käsittää helposti ettei ole ketään kenen tehtävänä, vastuuna ja velvollisuutena olisi pitää Sinusta (passiivina, ei Pikkusaurusta kohtaan osoitettuna) huolta. Olet itse se, jonka tulee tuottaa ne reaktiot ja viestinnät: aikoinaan murahdukset ja ölinät, nykyään sanat. Äänenpaino on kuitenkin se tärkein tekijä, se että siellä takana on sanoma että nyt olen tosissani! Näillä osoitetaan toisille, missä menee rajat joita ei ylitetä.

Kuten kaikki tietää, niitä rajoja ei kaikki kunnioita. Mutta jos niitä rajoja ei yritäkään pitää kunnolla yllä, niin on se aika helppoa toisten kävellä niiden yli - sellaisten, jotka ovat taipuvaisia niin tekemään.

Kun haluaa muutosta, on aloitettava itsestä. Ei toisia pysty muuttamaan.

Tosi ***tumaista tekstiä lukea, tiedän. Mutta se on edelleen vain yksilön itsensä vastuulla ja päätettävissä, haluaako pyrkiä pois siitä lamaantumisesta. Kehittääkö ja kasvattaako itseään sanomaan kunnolla sen "Ei!":n.

Kukaan muu ei tee sitä sun puolesta.

(Siihen voi toki saada apuja, mutta työ on tehtävä itse).

Mulla ei ole vaikeuksia realiteettien kanssa tai käsittää maailmaa suunnilleen sellaisena kuin se on. Enkä mä koe, että kenenkään pitäisi pitää minusta tai kenestäkään muusta huolta. Lamaantumisessa ei siltikään ole kyse mistään itsekunnioituksesta, omien rajojen pitämättömyydestä, kehittymättömyydestä tai kasvamattomuudesta. Jähmettymisestä voi oppia pikkuhiljaa pois altistamalla itseään tilanteisiin, joissa jähmettyy. Voi juku miten mukavaa, helppoa, kehittävää ja kasvattavaa!

Samoin tämä vaarallinen ja sairas pussailija on nimetty ääliöksi, empatiakyvyttömäksi, karseaksi, epätoivoiseksi, terapian tarpeessa olevaksi, niljakkeeksi ja mitä vielä..

Aloittajankin mukaan kaikin puolin kamala. Silti oli toiset treffit. Silti harmitti, ettei itse ollut tullut hyväksytyksi sellaisena kuin on. Olettaisin, että tällaisen kamalan ahdistavan tilanteen jälkeen aloittaja on jotain kautta viestinyt, että treffit olivat viimeiset? Vai tuntuiko asiaa viisaammalta käsitellä suoraan täällä?

Täällä, missä me kaikki voimme kuorossa vain yhden puolen asiasta kuultuamme porukalla lynkata hengenvaarallisen pussailijan ja todeta, että aloittaja ei ole tehnyt mitään väärin. Mistä kukaan meistä voi sen tietää? Voi olla, että näin oli. Mut ainakin jälkipyykki on rumaa ja ilkeää. Molempia osapuolia kohtaan. Paraniko jonkun maailma nyt?

Hei, hei, hei! Mä olen nimennyt niljakkeeksi tekstissäni vain elämäni tulevaisuudessa vastaantulevat ahdistelijat, enkä ole ottanut kantaa aloituksen persooniin. Tiedän, että kolikolla on kaksi puolta ja siksi otinkin kantaa vain mun tämän hetkisen tiedon perusteella ja vastasin sitten enemmän muille vastanneille ja puhuin ilmiöstä yleensäkin. Pussailu ei ole hengenvaarallista, mutta kyllä mua ahdistaisi, jos joku yrittäisi mua väkisin pussailla.

Aloin kyllä miettimään, miten painajaismaista kiistelyä nämä ketjut olisi, jos kolikon kumpikin puoli aina aloituksessa kertoisi versionsa ja arvon raati pääsisi niistä sitten tekemään johtopäätöksensä

[Jenn]

Mä nyt sanon suoraan, etten ihan usko asian olevan näin.

Kiva, että sä tiedät miltä musta tuntuu?


En oo maininnu ees henkilön nimimerkkiä enkä puhunu koko tuttavuudesta täällä kellekään. Se olisi ollut liian aikaista. Jos niin on tapahtunut niin se ei ole mun vastuulla. Musta tuntuu nyt enemmän siltä, että mua mustamaalataan. En aloittanut keskustelua syyttämisen ilosta ja pahoittelut jos se on kuulostanut siltä. Mulla oli vaan tarve puhua pahasta olostani kun en saanut enää juuri syötyä/nukuttua. En siinä aamuyöstä keksinyt muuta kuin kirjoittaa tänne. Siinä vaiheessa paha olo varmasti näkyi tekstissä. Pidän sitä aika luonnollisena, toki ikävänä.

Kirjotin tänne, koska ennen sitä kerroin ihan asiallisesti ko. henkilölle vielä tapahtuneen jälkeen, etten pitänyt hänen käytöksestään ja sain perusteluksi sen kun pussailua/läheisyyttä oli viikkoa aiemminkin. Mitään muuta en kuullut. Oliko tää hyvä syy vierittää vastuu mulle? Sen jälkeen hän ei ole ollut enää halukas keskustelemaan. Pelkkä anteeksipyyntö olisi riittänyt.

Toivon vaan, että ihmiset miettisivät omaa käyttäytymistään, sillä tällaset fiilikset on vahingollisia ja ne pitää käsitellä. Haluan ennen kaikkea kertoa, että haluaminen voi muuttua jopa saman päivän aikana, viikosta puhumattakaan, koska se ei näytä olevan itsestäänselvää monelle. Vaikka viimeisellä tapaamisella oli tilanteita, joissa olin mukana, en kuitenkaan aloitteellinen, niin liian monta kertaa ko. henkilö tuputti itseään. En ollut pitkään aikaan vastavuoroinen vaan kerroin haluavani vain keskustella kuhertelun sijaan niin silloin ei pitäisi enää yrittää? Se on painostamista. Moni varmaan hyväksyy tällasen käytöksen ja se on aika yleistä. Mut haluun kertoo, ettei tarvii ja omista rajoista täytyy pitää kiinni. Mä en joskus nuorempana osannu sanoo ollenkaan ei.

Jälkiviisaana voisi todeta, että mun olisi vaan pitänyt poistua, olla jyrkempi ja mitä kaikkea? Kyllä mä tunnen syyllisyyttä. Mutta ikävää, että vain minä. Mulla oli paljon sanottavaa hänelle kun tavattiin. Ei ollut alunalkaenkaan hyvä fiilis, kerroin sen heti ja tarkoitus oli vain puhua eikä hän kuunnellut tosissaan vaan ohjasi tilannetta jatkuvasti fyysiselle tasolle. Tämä jo kertoo, ettei välitä toisesta vähääkään vaan oma halu on kaiken edellä. Onko tuo asiallista käytöstä? Kyse ei ole pelkästään siitä, mitä tapahtui vaan siitä, ettei oteta vastuuta teoista sen vertaa, että puhuttaisi niistä. Viimeiset miehet on käyttäytyneet mua kohtaan kunnioittavammin niin odotan, että näin toimittaisi.

Jos nyt jotain kiinnostaa niin mun oli tarkoitus olla ainoastaan dominoivan roolissa ja hänen alistuvassa. Ei se siltä kyllä enää tuntunut.

Näin minä koin ja kuulisin mielelläni ko. henkilön kertomuksen asiasta. Miksi siitä vaietaan? Se ei tokikaan vaikuta mun tuntemuksiin ja voidaan mun puolesta lopettaa syyllisen etsiminen. Molemmat meistä ovat olleet tietoisia tästä topicista alusta asti.

Dark Foxi otit jo kantaa, joten odotan kattavia perusteluja. Kirjoitustyylisi on aika epäselkeä. Miksi saivartelet? Tällanen kokemus herättää mussa tosi negatiivisia tunteita. Kuinka neuvoisit tilanteessani käsittelemään niitä? Patoamaan sisälle? Sanoin jo aiemmin, että asia on käsitelty sen verran kun voi enkä ole siksi pitänyt tätä keskustelua yllä enää aikoihin.

Toivon, että tässä vaiheessa kaikki muu rönsyily, spekulointi, jopa tsemppaamiset jätetään sanomatta niin keskustelu putoasi eikä tarvitsisi enää riidellä täällä. Kiitos kuitenkin niille ihanille ihmisille, jotka kuunteli ja tsemppasi  Hienoa, että hyviäkin ihmisiä löytyy. Jatkamme heidän kanssa keskustelua toisaalla eli viestillä voi lähestyä.

[Dark Foxi]

Mä nyt sanon suoraan, etten ihan usko asian olevan näin.

Dark Foxi otit jo kantaa, joten odotan kattavia perusteluja. Kirjoitustyylisi on aika epäselkeä. Miksi saivartelet? Tällanen kokemus herättää mussa tosi negatiivisia tunteita. Kuinka neuvoisit tilanteessani käsittelemään niitä? Patoamaan sisälle? Sanoin jo aiemmin, että asia on käsitelty sen verran kun voi enkä ole siksi pitänyt tätä keskustelua yllä enää aikoihin.

Epäselkeä? Luin viestisi ja keskityit joukkolynkkaamiseen enemmän, kuin kirjoittamalla mitä on tapahtunut. Hyvin lapselliseen sävyyn kirjoitat, kuinka sitä tätä tota.
Jos asia aiheuttaa negatiivisia tunteita, niin kannattasko keskustella ja sopia asiat henkilön kanssa ilman foorumilla haukkumista. Muista, että täällä on 1000 muuta, jotka näkee tökerön lapsenomaisen käytöksesi.
Ymmärrän, että asia harmittaa ja vituttaa, MUTTA SE EI OIKEUTA HAUKKUMAAN KETÄÄN.
Jos noin asia syö sinua sisältä, niin miksi uliset täällä, etkä mene terapiaan?
 Nää jutut on 2 henkilön välisiä asioita, jotka mielestäni ei kuulu foorumille.
Ahdistelusta keskustelu rakentavasti on asia erikseen, mutta no. Joukkolynkkaaminen ja haukkuminen kuuluu asiaan kö ko?
Asiasta enempää tietämättä silti en usko väittämiäsi todeksi kuulematta vastapuolen versiota.
Kertomassasi on niin paljon aukkoja ja herättää kysymyksiä. Lopulta keskityt haukkumaan toista ja vähättelemään. Mikä on pointtisi tällä? Tiedätkö, että ahdistelijasi näkee tämän ja haluat kiusata häntä?
Miksi hän ei ollut halukas keskustelemaan? Jos käyttäydyit samalla tavalla, kuin täällä niin tuskin kukaan haluaisi keskustella kanssasi.
Näin tuon pointtina esiin, sillä huomaan tietynlaisen agressiivisuuden postauksissasi ja haukkumisissa.

Jätit itsestäsi hyvin negatiivisen kuvan. Olin tohkeissani, että nuorisoa alkaa tänne tulemaan enemmän, mutta näemmä turhaan.
I res my case here.

Aijaa linkin takana on kuva fiiliksestäni:
https://aijaa.com/mpXyGA

Enempää en jaksa vaivata aikaani tähän vääntöön. Parempaakin tekemistä.

[Occam]

Jälkiviisaana voisi todeta, että mun olisi vaan pitänyt poistua, olla jyrkempi ja mitä kaikkea? Kyllä mä tunnen syyllisyyttä. Mutta ikävää, että vain minä. Mulla oli paljon sanottavaa hänelle kun tavattiin. Ei ollut alunalkaenkaan hyvä fiilis, kerroin sen heti ja tarkoitus oli vain puhua eikä hän kuunnellut tosissaan vaan ohjasi tilannetta jatkuvasti fyysiselle tasolle. Tämä jo kertoo, ettei välitä toisesta vähääkään vaan oma halu on kaiken edellä. Onko tuo asiallista käytöstä? Kyse ei ole pelkästään siitä, mitä tapahtui vaan siitä, ettei oteta vastuuta teoista sen vertaa, että puhuttaisi niistä. Viimeiset miehet on käyttäytyneet mua kohtaan kunnioittavammin niin odotan, että näin toimittaisi.

Jos nyt jotain kiinnostaa niin mun oli tarkoitus olla ainoastaan dominoivan roolissa ja hänen alistuvassa. Ei se siltä kyllä enää tuntunut.

 Ismo Leikolan kuolemattomalla toteamuksella : No niin.

 Koko ajan tässä ketjussa on osalla ihmisistä ollut stereotyyppinen ajatus siitä että:
'hyi saatana - taas joku vanha dominoiva mies kehtaa hyväksikäyttää nuorta tyttöä ilman hyväksyntää.'

 Kiitos että tästä ei tullut taas yksi ketju, jossa todetaan että D-miehet ovat maailmankaikkeuden ongelmiin syyllisiä 
 Nyt siis kyseessä kauhea ALISTUVA mies. (pyydän anteeksi jo etukäteen)

 Ottamatta kantaa sukupuoleen ja keskustellakseni vain dynamiikasta D/s kuviossa, niin aika pitkälle minusta aina sessiovastuu on enemmän tai vähemmän siellä dominoivan osapuolen kuljetettavana. Dominonti ja alistaminen on herkkää hommaa kuten jo aiemmin totesin, ja siinä ei voi alkaa passiiviseksi ja odottaa että alistuva ottaa homman hoitoon. Näen jo suoraan tässä siksi ristiriitaa kokonaisuuden kannalta. Ehkä se on syy miksi asiat menneet vihkoon? Jos toki kokemsuta dominoinnista on vain vähän ja sattuu brätimpi subi, niin se on ihan arkipäivää dominoivan ihmisen elämänkaarella. Kun toteamus oli että " viimeisetkin miehet ovat käyttäytyneet kunnioittavasti, niin oletan että näin olisi tälläkin kerralla..." Ei naisetkaan ole kaikki samanlaisia. Ei kannata olettaa, vaan selkeästi käydä läpi ne pelisäännöt ja tarvittaessa vaikka antaa sessiokuvaus etukäteen toiselle jos on kokemattomampi, että näin meinasin että homma etenee.
 
'Kirjoittaja on yleisesti vain kauhea mies(oletettu)'
 

[Jenn]

Mä nyt sanon suoraan, etten ihan usko asian olevan näin.

Dark Foxi otit jo kantaa, joten odotan kattavia perusteluja. Kirjoitustyylisi on aika epäselkeä. Miksi saivartelet? Tällanen kokemus herättää mussa tosi negatiivisia tunteita. Kuinka neuvoisit tilanteessani käsittelemään niitä? Patoamaan sisälle? Sanoin jo aiemmin, että asia on käsitelty sen verran kun voi enkä ole siksi pitänyt tätä keskustelua yllä enää aikoihin.

Epäselkeä? Luin viestisi ja keskityit joukkolynkkaamiseen enemmän, kuin kirjoittamalla mitä on tapahtunut. Hyvin lapselliseen sävyyn kirjoitat, kuinka sitä tätä tota.
Jos asia aiheuttaa negatiivisia tunteita, niin kannattasko keskustella ja sopia asiat henkilön kanssa ilman foorumilla haukkumista. Muista, että täällä on 1000 muuta, jotka näkee tökerön lapsenomaisen käytöksesi.
Ymmärrän, että asia harmittaa ja vituttaa, MUTTA SE EI OIKEUTA HAUKKUMAAN KETÄÄN.
Jos noin asia syö sinua sisältä, niin miksi uliset täällä, etkä mene terapiaan?
 Nää jutut on 2 henkilön välisiä asioita, jotka mielestäni ei kuulu foorumille.
Ahdistelusta keskustelu rakentavasti on asia erikseen, mutta no. Joukkolynkkaaminen ja haukkuminen kuuluu asiaan kö ko?
Asiasta enempää tietämättä silti en usko väittämiäsi todeksi kuulematta vastapuolen versiota.
Kertomassasi on niin paljon aukkoja ja herättää kysymyksiä. Lopulta keskityt haukkumaan toista ja vähättelemään. Mikä on pointtisi tällä? Tiedätkö, että ahdistelijasi näkee tämän ja haluat kiusata häntä?
Miksi hän ei ollut halukas keskustelemaan? Jos käyttäydyit samalla tavalla, kuin täällä niin tuskin kukaan haluaisi keskustella kanssasi.
Näin tuon pointtina esiin, sillä huomaan tietynlaisen agressiivisuuden postauksissasi ja haukkumisissa.

Jätit itsestäsi hyvin negatiivisen kuvan. Olin tohkeissani, että nuorisoa alkaa tänne tulemaan enemmän, mutta näemmä turhaan.
I res my case here.

Aijaa linkin takana on kuva fiiliksestäni:
https://aijaa.com/mpXyGA

Enempää en jaksa vaivata aikaani tähän vääntöön. Parempaakin tekemistä.

Mä vastasin sulle jo edellisessä viestissäni noihin asioihin ihan asiallisesti, joten en tee sitä uudestaan. Enkä kertonut mitä teen elämässä noin muuten. Näyttää, ettet edes lukenut koko viestiä tai sit et vaan ymmärrä selkeää tekstiä. Sun kirjotustyyli ja linkkaamasi kuva ovat varsin kypsiä ja asiallisia? Hyvä sun on puhua asiallisuudesta ja lapsellisuudesta. Kutsuit jo itsekin häntä ahdistelijaksi. Mä uskon, et ne tuhat muuta ihmistä näkee nyt jotain ihan muuta.. Mielipiteitä saa kertoa.

Ikävää, että tuotin sinulle pettymyksen. Kuten sanoin, ei tarvitse tulla kommentoimaan mitään jos on parempaakin tekemistä. Miksi sitten esität kysymyksiä joihin olen jo vastannut? Hyvää jatkoa kuitenkin

[Jenn]

Jälkiviisaana voisi todeta, että mun olisi vaan pitänyt poistua, olla jyrkempi ja mitä kaikkea? Kyllä mä tunnen syyllisyyttä. Mutta ikävää, että vain minä. Mulla oli paljon sanottavaa hänelle kun tavattiin. Ei ollut alunalkaenkaan hyvä fiilis, kerroin sen heti ja tarkoitus oli vain puhua eikä hän kuunnellut tosissaan vaan ohjasi tilannetta jatkuvasti fyysiselle tasolle. Tämä jo kertoo, ettei välitä toisesta vähääkään vaan oma halu on kaiken edellä. Onko tuo asiallista käytöstä? Kyse ei ole pelkästään siitä, mitä tapahtui vaan siitä, ettei oteta vastuuta teoista sen vertaa, että puhuttaisi niistä. Viimeiset miehet on käyttäytyneet mua kohtaan kunnioittavammin niin odotan, että näin toimittaisi.

Jos nyt jotain kiinnostaa niin mun oli tarkoitus olla ainoastaan dominoivan roolissa ja hänen alistuvassa. Ei se siltä kyllä enää tuntunut.

 Ismo Leikolan kuolemattomalla toteamuksella : No niin.

 Koko ajan tässä ketjussa on osalla ihmisistä ollut stereotyyppinen ajatus siitä että:
'hyi saatana - taas joku vanha dominoiva mies kehtaa hyväksikäyttää nuorta tyttöä ilman hyväksyntää.'

 Kiitos että tästä ei tullut taas yksi ketju, jossa todetaan että D-miehet ovat maailmankaikkeuden ongelmiin syyllisiä 
 Nyt siis kyseessä kauhea ALISTUVA mies. (pyydän anteeksi jo etukäteen)

 Ottamatta kantaa sukupuoleen ja keskustellakseni vain dynamiikasta D/s kuviossa, niin aika pitkälle minusta aina sessiovastuu on enemmän tai vähemmän siellä dominoivan osapuolen kuljetettavana. Dominonti ja alistaminen on herkkää hommaa kuten jo aiemmin totesin, ja siinä ei voi alkaa passiiviseksi ja odottaa että alistuva ottaa homman hoitoon. Näen jo suoraan tässä siksi ristiriitaa kokonaisuuden kannalta. Ehkä se on syy miksi asiat menneet vihkoon? Jos toki kokemsuta dominoinnista on vain vähän ja sattuu brätimpi subi, niin se on ihan arkipäivää dominoivan ihmisen elämänkaarella. Kun toteamus oli että " viimeisetkin miehet ovat käyttäytyneet kunnioittavasti, niin oletan että näin olisi tälläkin kerralla..." Ei naisetkaan ole kaikki samanlaisia. Ei kannata olettaa, vaan selkeästi käydä läpi ne pelisäännöt ja tarvittaessa vaikka antaa sessiokuvaus etukäteen toiselle jos on kokemattomampi, että näin meinasin että homma etenee.
 
'Kirjoittaja on yleisesti vain kauhea mies(oletettu)'

Olen aikalailla samaa mieltä kanssasi, mutta en ota enempää kantaa, sillä kyse EI ollut sessiosta.

[Ninth]

Musta on tosi jännää että on vedetty johtopäätöksiä että tässä nyt olisi kyse miehistä ja naisista. Ainakin omia viestejä kirjoittaessani ajattelin ihmisiä yleisesti riippumatta sukupuolista tai D/s-asemasta.

Jos kyseessä olisi alistuva nainen, joka suutelisi väkisin dominoivaa miestä session ulkopuolella (niin että kyse ei ole mistään yhteiseksi iloksi toteutetusta brat-kuviosta), ja veisi tilannetta koko ajan seksuaaliseen suuntaan vaikka mies on sanonut ettei halua muuta kuin juttelua? Ihan yhtä paskamaista, ihan yhtä väärin. Paskamaista ja väärin, vaikka kukaan ei ole hengenvaarassa.

Mä en nyt oikein tajua, että miten ihmiset oikein harrastaa seksiä ja flirttailua, jos on vaikea tulkita että tykkääkö toinen vai ei.

Mulla on subi, joka tykkää olla passiivinen ja välillä pistää vastaan, mutta tästä on puhuttu etukäteen. Ja toisaalta oon alkanut tehdä rankempia juttuja vasta sen jälkeen, kun subi on osoittanut kykynsä kieltäytyä silloin kun häntä ei huvita jokin tietty juttu. Välillä oon varmistanut kesken session, että onko tämä vastustelu/passiivisuus nyt osoitus nautinnosta vai ahdistaako oikeasti. Jos se rikkoo tunnelman, niin rikkokoon, koska tunnelman pilaaminen on ihan vitusti pienempi paha kuin se, että rikkoisi toisen rajoja (mikä sekin muuten pilaa tunnelman siltä toiselta aika tehokkaasti hei).

Että ei, ei tässä tarvitse sääliä Dominoivia. Meillä on ihan yhtäläinen velvollisuus opetella kommunikoimaan kuin subeillakin, ja velvollisuus opetella luomaan tila, jossa perääntyminen ja kieltäytyminen on helppoa.

Ja koska tässä ei loppujenlopuksi ollut edes kyse D/s-dynamiikasta tai sukupuolesta, niin sanoisin, että ihmisinä meidän kaikkien pitäisi opetella luomaan tiloja, joissa perääntyminen ja kieltäytyminen on helppoa. Subikin voi painostaa D:tä, ja vanilja vaniljaa, ja ystävä ystävää jne. Toki myös omien halujen ja rajojen ilmaiseminen on tärkeää, mutta sitä nyt tässä onkin jo painotettu, eikä se toimi jos vastapuoli ei ole kiinnostunut tekemään omaa osaansa.

[Dagda]

Muista, että täällä on 1000 muuta, jotka näkee tökerön lapsenomaisen käytöksesi.
Ymmärrän, että asia harmittaa ja vituttaa, MUTTA SE EI OIKEUTA HAUKKUMAAN KETÄÄN.
Jos noin asia syö sinua sisältä, niin miksi uliset täällä, etkä mene terapiaan?
 Nää jutut on 2 henkilön välisiä asioita, jotka mielestäni ei kuulu foorumille.



Minusta on vähintäänkin outoa, ettei tämä koskisi myös sinua?
Vai oletko poikkeus, joka vahvistaa säännön?

[Saeroe]

Jaahas, popparit esiin.

[OfAfrodite]

Popparit todella ja pillimehut.

Tällaiset avaukset ovat hyviä siinä, että ne herättävät keskustelua aihealueen periaatteista ja yleisistä käytännöistä. Terapeutille meno voi olla meille kaikille aika hyvä juttu, mutta terapeutti ei voi avata keskustelua skenen sisällä.

Me voimme.

Nämä keskustelut ovat tärkeitä, koska kinky-klaaniin tulee jatkuvasti uusia ---oletettuja, subeja, domeja, ankkoja ja ruuvimeisseleitä. Yleinen konsensus lienee kuitenkin, että suostumus & turvasana ovat skenen pääpilareita.

Jos kohtaa tyypin, joka ei esim. turvasanaa käytä tai rikkoo luottamusta tai suostumusta jo ennen sessiota tai jo kahvin lomassa, ei juttua kannata viedä pidemmälle.

Ne jotka hoitavat pesänsä tyylillä ja arvostuksella saavat kyllä seuraa ja ovat haluttuja.

En tiedä missasinko jotain, mutta en itse tiedä kenestä on kyse. En haluakaan tietää. Eli ketä on haukuttu... oletettua osapuolta. Ei täällä mitään varsinaista lynkkaamista nähdäkseni ole tapahtunut. Ehkä keskustelu on hyvä lukea vain yleisenä toiveena kuinka haluamme skenessämme olla ja elää, eikä yhden tapauksen ratkaisemisena.

Näitähän me kaikki omilla kohdillamme mietitään, jos et mieti, olisi ehkä syytä...

[Jenn]

Popparit todella ja pillimehut.

Tällaiset avaukset ovat hyviä siinä, että ne herättävät keskustelua aihealueen periaatteista ja yleisistä käytännöistä. Terapeutille meno voi olla meille kaikille aika hyvä juttu, mutta terapeutti ei voi avata keskustelua skenen sisällä.

Me voimme.

Nämä keskustelut ovat tärkeitä, koska kinky-klaaniin tulee jatkuvasti uusia ---oletettuja, subeja, domeja, ankkoja ja ruuvimeisseleitä. Yleinen konsensus lienee kuitenkin, että suostumus & turvasana ovat skenen pääpilareita.

Jos kohtaa tyypin, joka ei esim. turvasanaa käytä tai rikkoo luottamusta tai suostumusta jo ennen sessiota tai jo kahvin lomassa, ei juttua kannata viedä pidemmälle.

Ne jotka hoitavat pesänsä tyylillä ja arvostuksella saavat kyllä seuraa ja ovat haluttuja.

En tiedä missasinko jotain, mutta en itse tiedä kenestä on kyse. En haluakaan tietää. Eli ketä on haukuttu... oletettua osapuolta. Ei täällä mitään varsinaista lynkkaamista nähdäkseni ole tapahtunut. Ehkä keskustelu on hyvä lukea vain yleisenä toiveena kuinka haluamme skenessämme olla ja elää, eikä yhden tapauksen ratkaisemisena.

Näitähän me kaikki omilla kohdillamme mietitään, jos et mieti, olisi ehkä syytä...

Juuri tätä mä oon ajanut takaa! Kiitos, että muotoilit asian noin hyvin.

Voisimmeko jokainen ihan hetkeksi mennä itseemme ja yrittää katsoa asioita toisen näkökulmasta? Niin minäkin yritän tehdä. Ja näin kaikille tiedoksi, että turha kysyä kuka on kyseessä. Mun tavoite on saada ihmiset ajattelemaan, ei mustamaalata.

Viettääkää hyvä viikonloppu ja olkaa ihmisiksi  Aamen.

[toysnstuff]

Mua kuitenkin vähän tympii, että osa on sitä mieltä, että ihmisten pitäisi oppia pois jähmettymisestä sen sijaan, että toiset opettelisi kyllän olevan kyllä.

Probleema on siinä, että ne tyypit ketkä ei välitä rajoista ja toisista, ei sitä opettelua tee. Joten ainoa kehen voi vaikuttaa on itse. Eikä silläkään välttämättä ole väliä ja vaikutusta siinä tilanteessa, kun toisena osapuolena on se tyyppi ketä ei kiinnosta.

Oma näkökulma tässä on ollut se, että koska ihmisiä on erilaisia ja toisten tällaisiin 'ominaisuuksiin' ei voi vaikuttaa - silloin kun he itse eivät ole siihen halukkaita - on ainoa vaikutusmahdollisuus se oma toiminta. Kenen kanssa tapailee. Tunnistaako ne tyypit, ketkä ei sitten oikeasti välitä - joko feikkaavat ja antavat itsestään aluksi tarpeeksi miellyttävän kuvan, tai ovat alunalkaen suoria siinä että tekevät mitä lystäävät.

Koska ihmisenä kasvu (ja ihmisten kasvattaminen) lukeutuu omien mielenkiinnonkohteiden kärkipäähän, olen tyrkyttämässä tätä vastuunottamista itsestä ihan siitäkin syystä, että uskon sen johtavan parempaan elämään ja elämänlaatuun. Kun uskaltaa toimia ja ilmaista itseään. Entistä enemmän. Ei tarvitse olla kaikkivoipa jokaisessa tilanteessa, mutta jos on kokemuksia ettei oikein pidä puoliaan ja rajojaan, niin siinähän voi vain kehittyä! Eikä se varmaan mielipahaa tule tuottamaan, jos siinä onnistuu. Edes hitusen. Siihen kannustaisin kaikkia ketä asia koskettaa.

Eikä seksuaalisuus ole mikään jyräävä voima, jolla on oikeus ylittää se "väärä" selviytymismalli.

Mä en ole kuitenkaan puhunut oikeutuksesta, vaan asiasta. Ilmiöstä. Siitä, miten ihmisen tunne-elämä/vietit voi ylittää yksilön itsehallintakyvyn ja rationaaliseen ajatteluun perustuvan päätöksenteon.

Eli henkilö, joka ei sosiaalisena olentona haluaisi olla tuollainen, joka ylittää toisen rajat, voi sen kuitenkin tehdä - ja katua sitä myöhemmin, tuntea siitä syyllisyyttä. Tai hän voi tehdä sen ja olla piittaamatta siitä jälkikäteen. Tai voi harmittaa, jos "maine" meni asian tullessa ilmi, mutta ei se että ylitti toisen rajat ja kohteli tätä väärin.

Karkeesti ja äärimmilleen vietynä ilmauksena sillä bambilla on paremmat selviytymisedellytykset elämässä, joka lähtee karkuun juoksemaan kun Simba paljastaa hampaansa. Lukittautuu vessaan ja soittaa poliisia paikalle. Sitten on tilanteita, missä ei pysty toimimaan - on vaikka jo sidottuna, tai muuta vastaava - ja silloin omalla toiminnalla ei ehkä ole enää mitään vaikutusta tilanteiden kulkuun. (Laitoin "ehkä", koska haluaisin uskoa, että ois olemassa sanat joilla tilanteen sais pysäytettyä - enkä tarkoita nyt turvasanaa - mutta tää lienee vaan hölmöä toiveikkuutta siitä, että kaikissa ihmisissä löytyis se edes hitusen hyvää saanut puoli, jolla on kykyä myötätuntoon ja armoon) Nämä sanat ei ketään lohduta, eikä ole tarkotuskaan. Puhun vaan ilmiöstä. Kahden henkilön välisestä toiminnasta, jossa tilanteen kulku on kiinni kummankin yksilön kokonaispersoonallisuudesta. Sopimukset ja laki ei ole siinä läsnä ja mukana turvaamassa, ellei molemmat niitä kanna mielessään. Sitoutuneina niihin. Ja silti ne voivat ylittyä, em. syistä - kun vietit ajaa yli.

Lamaantumisessa ei siltikään ole kyse mistään itsekunnioituksesta, omien rajojen pitämättömyydestä, kehittymättömyydestä tai kasvamattomuudesta.

Meillä on sitten erilainen näkemys ja kokemus tästä aiheesta.

Huomautan nyt, että kun olen kirjoittanut kehityksestä ja kasvamisesta, niihin ei ole liittynyt vastakohtaparina "kehittymättömyyttä" tai "kasvamattomuutta". Vaan kehitys ja kasvaminen on tässä kuin se kasvi, joka saa lisää vartta ja pituutta sekä täyteläisemmät kukat, kun saa oikeanlaista ravintoa eikä mikään estä sen kasvua.

On ihmisiä, jotka katsovat hiljaa, kun se viimeinen pulla otetaan palaveripöydältä.
Ja sitten on ihmisiä, jotka älähtävät heti: "Hei, se on mun pulla! Näpit irti siitä!"

Jotkut ottavat hiljaa, mutta kiehuen sisäisestä raivosta, vastaan ne perseenpuristelut rallikansan velloessa kaupungilla.
Toiset nostavat metakan ja tekevät parhaansa nöyryyttääkseen ja häväistäkseen toisen, verbaalisesti.

Edellisistä voi tulla jälkimmäinen, vaikka se mahdottomalta tuntuisikin sillä hetkellä, kun pitäisi sanoa jotain mutta ei uskalla. Ei Tohdi. Raaski. Viitsi.
Ne tekijät jotka vaikuttavat isomman skaalan tilanteissa on moninaiset ja voimakkaat, mutta perusta on siellä se sama. Kysymys siitä, mikä estää? Mikä estää toimimasta, mikä estää puhumasta? Miksi tämä on sallittua toiselle, miksi minun pitää ottaa tämä vastaan?

Ja se on pitkä tie kulkea. Mutta aina sen vaivan arvoinen. Koska jokainen askel vie kohti vapautta.

(anteeksi. Oon vähän dramaattisuuteen taipuvainen...)

Jähmettymisestä voi oppia pikkuhiljaa pois altistamalla itseään tilanteisiin, joissa jähmettyy. Voi juku miten mukavaa, helppoa, kehittävää ja kasvattavaa!

Tässäkin meillä on eri näkemys. Itse en lähtisi altistamalla etenemään asiassa.

Samoin tämä vaarallinen ja sairas pussailija on nimetty ääliöksi, empatiakyvyttömäksi, karseaksi, epätoivoiseksi, terapian tarpeessa olevaksi, niljakkeeksi ja mitä vielä..

Empatiakyvytön lienee mun tekstistäni. Siinä ei puhuttu kenestäkään yksittäisestä, nimettävissä olevasta henkilöstä, vaan yleisesti yksilöistä jotka toimivat tietyllä tapaa, johtuen esim. empatiakyvyttömyydestä.

Samoin viittaus terapiaan ei ollut kohdistettu ketjun aloittajan tuttavaan, vaan oli vastauksena henkilölle, joka kyseli kuinka niitä naisia (tai miehiä - "halun kohteita" jokatapauksessa) oppisi lukemaan paremmin. Ja miten viettien hallinnassa kehitytään.

Ja toisaalta oon alkanut tehdä rankempia juttuja vasta sen jälkeen, kun subi on osoittanut kykynsä kieltäytyä silloin kun häntä ei huvita jokin tietty juttu.

Tämä on olennaista! Olen kanssa sanonut monelle, että kyse ei ole vain sen toisen luottamuksesta muhun, että olen turvallinen ja muhun voi luottaa. Vaan että mun täytyy voida luottaa myös siihen toiseen! Että tiedän, että se sanoo "ei" (ts. turvasanan tai käyttää elettä), jos ja kun ollaan menossa sellaseen että nyt meinaa mennä yli. Miten muuten voisin luottaa siihen, että tilanne on turvallinen? En mä voi olla yksin vastuussa siitä, että en aiheuta toiselle fyysistä tai psyykkistä mielipahaa tai traumaa, jos toinen ei tee omaa osuuttaan.

Ja miten muuten voisi nauttia, vapaasti, jos ei ole luottoa että se toinen kyllä ilmoittaa jos ei ole enää mieluista? Vasta kun tietää tän, että toiseen voi luottaa, voi itsekin "antaa mennä" ja toteuttaa itseään, eikä tarvitse tietyllä tapaa kokoajan pidätellä - varovaisena siitä, että onkohan tää nyt ok, mitäköhän tää toinen tästä nyt tykkää, enkai läppässy liian kovaa pepulle, eikai sitä oikeesti satu nyt kun se tolla tavalla voihkii kun panen kovempaa...

Pidemmät suhteet on tässä kohtaa kiva asia.

Vaikka nautinkin tosi paljon myös siitä ekan kerran tilanteesta. Missä saa tarkkailla reaktioita, lukea ja kuunnella toista, sekä kattoo kun se nauttii uusista kokemuksista. Saa tutkia ja taiteilla, olla herkkänä ja valppaana. Ja vastuussa! Mutta kyllä se oma toisenlainen nautinto, mikä ei liity näihin kontrollin, vallan ja mielihyväntuottamisen teemoihin, vaan on enemmän sitä oman vietin ilmaisua, tulee vasta myöhemmillä tapaamisilla kunnolla esille. Kun sisimmän valtaa lämmin tyytyväisyys siitä, miten nahka iskeytyy pakaraa vasten ja toiselta pääsee ihana, nautinnon ja kivunsekainen ulahdus, vartalon nytkähtäessä samalla mitä viehättävimmin. Tai kun eläimellinen panohalu on ottanu vallan ja ajatukset ja itsetietoisuus on kadonnut jonnekin aavalle ulapalle, eikä ole muuta kuin kädet pitelemässä toista paikallaan ja molemmilta kuuluvaa voihkintaa, huohotusta ja yninää.

Kai se naisillakin/subeilla menee niin, että sitten voi vasta nauttia kunnolla, kun on tunne, että tässä on ok ja turvallista olla?

Vai onko jollekin vaaran tunne ja jännitys siitä, että noudattaakohan toi niitä rajoja, jotenkin olennaista? Onko se mukana aina, kiihottavana elementtinä - vaikkei ehkä ihan tietoisimpana?