Ahdisteltu

[Perhonen89]

Sehän ei ole mitenkään vierasta, että ahdistelun uhri kokee vähättelyä ja jopa syyllistämistä.

Tsemppiä, onneksi niitä kunnollisiakin ihmisiä on markkinoilla.

[toysnstuff]

Ymmärrys oli varmasti heikolla tasolla, mutta sanoin heti kun nähtiin, ettei oo hyvä fiilis ja halusin vaan jutella siitä. Mulla oli suu kii ja silti tää pusuttelee siinä useita kertoja keskenään. Sanoin, ettei oo oikee aika. Sillon pitäs mielestäni luovuttaa siltä päivää ja odottaa et toinen tekee alotteen.

Jep.

Kaikki ei myöskään osaa laittaa vastaan.

Jokaisen velvollisuus itseään kohtaan on opetella laittamaan vastaan. Sanomaan vastaan. Sanomaan ei.

Saa olla eri mieltä. (jopa kannustan siihen?)

[Punapää]

Kannustat olemaan eri mieltä  No minähän olen. Tottakai ihanne maailmassa kaikki osaisivat pitää puoliaan ja sanoa ei (vieläpä niin että sitä uskottaisiin). Tämä on kuitenkin hyvin kaukana todellisuudesta. Kuinka monta kertaa olenkin sanonut ei, töninyt pois jne, mutta turhaan. Ihmisellä laukeaa ahdistavassa tilanteessa kaikkien rakastama "pakene-taistele" vaihde päälle. Usein tästä unohdetaan se kolmas vaihtoehto, jähmety. Ihmisen jähmettyessä hyvin ahdistavassa tilanteessa, hänellä ei yksinkertaisesti ole vaihtoehtona pistää vastaan. Tämä on neuropsykologista, aivojen tapa suojella vaarallisessa tilanteessa. Tällöin pelkkä "ei" sanominen ääneen voi olla mahdotonta.

[toysnstuff]

Vieraamman kanssa säätäessä pitäisi ymmärtää, että oma kyky lukea toista on rajoittunut, ja että toisen selkeätkin viestit saattavat mennä ohi, ja toimia sen mukaisesti.

Kuten tuossa totesin, ihmisillä on hyvin erilaisia kykyjä ja taitoja lukea toisia. Sekä tunnistaa omaa ajatteluaan, käyttäytymistään ja reagointiaan. Siksi se selkeä viestintä ja asioiden sopiminen on niin tärkeää.

Ihan oikeasti, “X saattaa tarkoittaa kyllä tai ei, joten menen sillä oletuksella että se tarkoittaa kyllä koska panettaa” on todella jäätävä asenne. Jos ajatte autoa ja vastaan tulee kyltti, jossa lukee että mutkan takana on ehkä rotko ehkä ei, niin ajatteko täyttä vauhtia mutkaan?

Seksuaalisuus on alue, missä on sellaiset 'voimat' (=vietit) liikkeellä, jotka enemmän tai vähemmän helposti ohittavat rationaalisen ajattelun sekä itsehillinnän kyvyt. Kun nämäkin ovat eri ihmisillä eri asteisia, niin ainoa (?) luotettava ja varma tapa ilmaista itseään sekä välittää oma tahtotila toiselle on sen sanominen ääneen. Jos toinen jatkaa tästä huolimatta, täytyy poistua tilanteesta. Poistumisen voi tehdä myös ääneen sanomisen sijasta.

Tiedän, ettei nuo ole kaikille helppoja asioita sanoa ja tehdä. Pelätään konflikteja. On ehkä miellyttämisenhaluinen persoonallisuus. Tai oma mieli tuottaa kauhukuvia siitä mitä voi tapahtua. Mitä tahansa.

Mutta kun nuo on ne keinot. Jokaisen täytyy pitää huolta itsestään silloin, kun kukaan muu ei ole sitä tekemässä heidän puolestaan.

[toysnstuff]

Kannustat olemaan eri mieltä  No minähän olen. Tottakai ihanne maailmassa kaikki osaisivat pitää puoliaan ja sanoa ei (vieläpä niin että sitä uskottaisiin). Tämä on kuitenkin hyvin kaukana todellisuudesta. Kuinka monta kertaa olenkin sanonut ei, töninyt pois jne, mutta turhaan. Ihmisellä laukeaa ahdistavassa tilanteessa kaikkien rakastama "pakene-taistele" vaihde päälle. Usein tästä unohdetaan se kolmas vaihtoehto, jähmety. Ihmisen jähmettyessä hyvin ahdistavassa tilanteessa, hänellä ei yksinkertaisesti ole vaihtoehtona pistää vastaan. Tämä on neuropsykologista, aivojen tapa suojella vaarallisessa tilanteessa. Tällöin pelkkä "ei" sanominen ääneen voi olla mahdotonta.

Hyvä että panet vastaan. Tykkään.


Ja mun pointtini oli, että jokainen on vastuussa itselleen löytämään keinot, joilla voi suojella itseään.

Itse uskon muutoksen mahdollisuuteen. Omaan reagointiin tuossa tilanteessa vaikuttaa moni asia, ei vähiten itsetuntoon, -arvoon ja -kuvaan (self-image) liittyvät tekijät. Kun käsitys itsestä muuntuu passiivisemmasta aktiivisempaan suuntaan, toimijuuden ja "oman elämänsä subjekti"-mentaliteettiin, on toisilta ihmisiltä saatavalle kohtelulle helpompaa ja luontevampaa sanoa ei. Tai häipyä paikalta. Se tulee ihan itsestä(än).

Neurobiologialla selitettävät ihmisen käyttäytymismallit voi johtaa siihen ansaan, että hyväksyy tietyn asian muuttumattomana totuutena, eikä sitten yritäkään tehdä asialle mitään. Vaikka sille voisi tehdä vaikka mitä. Ei helposti, eikä hetkessä, mutta sen oman elämänsä aikana.


Noi tilanteet, kun mennään väkisinmakaamisen puolelle tai homma kääntyy seksuaaliseksi ahdisteluksi, jossa toinen tekee asioita väkisin piittaamatta toisen selkeästi ilmaisemasta kieltäytymisestä, ovat minusta eri asia. Siinä ylitetään se raja. Nyt tähän asti keskusteltiin käsittääkseni tilanteesta, jossa ollaan siinä rajalla ilman, että toinen on sanonut että stop tai lähtenyt tilanteesta.

Muistutan edelleen, että joillakin ihmisillä on vaan hiton vaillinainen taito lukea toisia. Tai voi olla niin, että osaavat kyllä lukea erinomaisesti, mutta eivät yksinkertaisesti vain välitä. Heillä se oma mielihalu on ykkösasia, eikä kakkosta olekaan. Näitä vastaan voi suojautua oppimalla tunnistamaan tällaiset ihmiset. Jos tilanne on edenny niin pitkälle, ettei voi enää ennaltaehkäistä mitään, niin sitten vaan sitä "ei":tä ja vetoamista lakiin. Että raiskaussyytettä tulee jos et nyt lopeta ja päästä mua. Sitten se on siitä toisesta kiinni mitä tapahtuu.

Intuitioon kannattaa luottaa. (!)

[Adrenalynnie]

Jännä että se unelmien treffikumppani muuttuu aina rumaksi, karseaksi ja epätoivoiseksi, kun asiat menee ristiin .

Ja tietenkin, jokaisella on velvollisuus olla ahdistelematta, mutta myös toisella osapuolella on velvollisuus sanoa tai kommunikoida muuten että jokin ei nyt tällä kertaa käykään. Ei kukaan ole ajatustenlukija.

Ei tuntunut missään vaiheessa unelmien treffikumppanilta enkä ota kantaa noihin muihin ominaisuuksiin. Se oli multa vaihtoehtoinen heitto tuohon kommenttiin, että näin voi käydä JOS nainen on kaunis. En toista noita sanoja enää, ettei kukaan pahoita mieltään. Eihän se ketään auta.

Aiemmin totesinkin, että asiasta tuli myös sanottua.

Näin voi käydä myös JOS nainen on vähemmän kaunis 😁

Sorry, ei ole tarkoitus vähätellä aihetta. Ihan hyvä keskustelunavaus ja voi auttaa ihmisiä miettimään myös etukäteen omia rajojaan ja miten reagoisi eri tilanteissa.

Vaikka kaikkeen elämässä ei tietenkään voi varautua. Mutta opetetaanhan lapsillekin miten vetää rajoja ei toivotulle koskemiselle.

[Lady Whip]

Nyt jäin miettimään erästä tilannetta jossa senhetkinen sessiokumppani makasi sängyllä täysin liikkumatta. Lihaksenkaan värähtämättä. Touhusin hänen ympärillä innolla tehden kaikenlaista.
Mies ei liikahtanutkaan. Hän oli niin lahna kuin voi ihminen olla.
Jossain vaiheessa mietin miksi jatkaa. Meni motivaatio.
Hetkeäkään en silti miettinyt olisinko saanut tehdä sitä mitä tein. Olisiko pitänyt. Mies ei sanonut kyllä eikä ei.
Loppujen lopuksi jätin hänet siihen ja lähdin.

Eli minä ilmeisesti tein vapaudenriiston sitomalla ja raiskasin hänet dildolla.
Olisiko pitänyt kysyä lupa jokaiseen toimenpiteeseen erikseen. Olisiko pitänyt kysyä lupa koske hänen alastonta kehoa.

Tänä päivänäkään en tiedä toiminko oikein.

Varmaankin tuollaiset jutut ovat enemmän sallittuja Dominoille. Alistuvat miehet suostuvat mihin vain kunhan saavat jonkun D:n siihen viereen tekemään jotain.
Alistuvien naisoletettujen kanssa eri asia?

[Ninth]

Ihan oikeasti, “X saattaa tarkoittaa kyllä tai ei, joten menen sillä oletuksella että se tarkoittaa kyllä koska panettaa” on todella jäätävä asenne. Jos ajatte autoa ja vastaan tulee kyltti, jossa lukee että mutkan takana on ehkä rotko ehkä ei, niin ajatteko täyttä vauhtia mutkaan?

Seksuaalisuus on alue, missä on sellaiset 'voimat' (=vietit) liikkeellä, jotka enemmän tai vähemmän helposti ohittavat rationaalisen ajattelun sekä itsehillinnän kyvyt. Kun nämäkin ovat eri ihmisillä eri asteisia, niin ainoa (?) luotettava ja varma tapa ilmaista itseään sekä välittää oma tahtotila toiselle on sen sanominen ääneen. Jos toinen jatkaa tästä huolimatta, täytyy poistua tilanteesta. Poistumisen voi tehdä myös ääneen sanomisen sijasta.

Tiedän, ettei nuo ole kaikille helppoja asioita sanoa ja tehdä. Pelätään konflikteja. On ehkä miellyttämisenhaluinen persoonallisuus. Tai oma mieli tuottaa kauhukuvia siitä mitä voi tapahtua. Mitä tahansa.

Mutta kun nuo on ne keinot. Jokaisen täytyy pitää huolta itsestään silloin, kun kukaan muu ei ole sitä tekemässä heidän puolestaan.

Hmm, okei.

Nyt tää "opettele sanomaan ei"-puoli on jo tuotu esiin ketjussa moneen kertaan. Entä onko neuvoja siihen, miten nämä huonon itsehillinnän omaavat ihmiset voivat opetella pistämään vastaan omille rationaalisuutta ajattelua haittaaville seksuaalisille 'voimilleen'?  Miten voi opetella lukemaan halunsa kohteena olevia henkilöitä paremmin?

[Adrenalynnie]

Voin puhua vain puolestani (alistuvaoletettuna naistyyppisenä). On kokemusta sessiotyyppisistä tilanteista, joissa olen ajatellut negatiivisessa mielessä: ”mitä vittua”, mutta en ole keskeyttänyt tilannetta - ehkä hämmästyksen, yllätysmomentin, pelon tai muun takia.

Jälkeenpäin olen kyllä ajatellut, että oma vika, koska en keskeyttänyt. Joskus nimittäin on käynyt niinkin, että ”kyllä se iloksi muuttuu” eli epämukavaksi koettu tilanne muuttuu miellyttäväksi eli olen saattanut myös jäädä venttailemaan sitä.

Nämä siis tilanteissa, joissa ei ole vielä ollut kovin hyvää tutustumista toiseen ja käyttäytymiseen.
Eli oma pointti on se, että jonkinlaiset ”oppirahat” on maksettava.

Pahoittelen lainausmerkkejä. Ja alleviivaan, että vain omaa ajatusta. Ei ole tarkoitus määrittää muiden käytäntöjä eikä varsinkaan yrittää kehottaa samaan 

Lisäys kun luin edellisen viestin: en usko että minusta olisi helppo lukea, että en jotain välttis haluakaan (ellen kerro), koska tykkään välillä pakottamisesta ja vähän raffimmasta käsittelystä. Siksikään ei viitsi olla jälkeen päin ihan vähästä reklamoimassa.

Lisäys 2. Eipä käy kateeksi Dominoivia - melkoisen laajalla haitarilla kun mennään ihmisten käyttäytymisessä ja reagointitavoissa.

[SaRu]

Ihmiset kokevat ahdistelunkin niin eri tavoin.
Joku kokee tulleensa ahdistelluksi vasta, kun on todella tehty pahaa (esim.raiskattu), joku kokee ahdisteluna jo liian viipyilevän katseen kera "tietyntyyppisen" hymyn.
Jokainen ahdistelukokemus on 100% subjektiivinen, ettei siinä muut voi muuta kuin kompata, että varmastikin sinusta tuntuu siltä. Yhtään ketään vähättelemättä.

Mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että asian läpikäymiseen kannattaa ottaa myös se toinen osapuoli.
Edes keskenään puida se asia, että se toinen, tässä tapauksessa se ahdistelija, todella ymmärtää sen, missä kohtaa ylitti rajan ja missä kohtaa ymmärsi signaalit väärin.

Omaa vastuuta omasta käytöksestä unohtamatta.

[toysnstuff]

Nyt tää "opettele sanomaan ei"-puoli on jo tuotu esiin ketjussa moneen kertaan. Entä onko neuvoja siihen, miten nämä huonon itsehillinnän omaavat ihmiset voivat opetella pistämään vastaan omille rationaalisuutta ajattelua haittaaville seksuaalisille 'voimilleen'?  Miten voi opetella lukemaan halunsa kohteena olevia henkilöitä paremmin?

Terapiaan.

Muut keinot mitä mieleen tulee tuntus petollisen keinotekoisilta. Itsehillintä, empatia sekä seksuaalisuus - johon kytkeytyy vaikka miten paljon ihmisen viettielämästä - on niin syvään uurtunutta osaa meissä, ettei ne helpolla muutu. Näissä kasvaminen ja kehittyminen vaatii (mielestäni) toisen ihmisen. Suhteen, jossa kehitetään, paikataan tai hiotaan sitä, mikä aikaisemmissa suhteissa tapahtuneiden tai tapahtumatta jääneiden asioiden vuoksi on mennyt vähän mönkään. Jäänyt vajaaksi tai käynyt mahdottomaksi.

Itsen tunteminen tuntuis olevan sitten se avain toisten tuntemiseen.


Toki jotkut osaa lukea toisia ihmisiä vallan hyvin, ilman että heillä on sen kummoisempaa kykyä ja halua empatiaan (ja siihen perustuvaan havainnointiin). Tälläkin voi pärjätä. Mutta siinä on se vaara, tai todennäköisyys, että tekee kuitenkin väärin - eli ylittää sen sopivuuden rajat. Koska ei pysty tuntemaan toista, vaan lukee vain signaaleja toisen kehosta, kasvoista ja äänestä. Perustuen aikaisempiin kokemuksiin ja havaintoihin, joita sitten senhetkiset tulkinnat voivat värittää suuntaan tai toiseen.

Mitä tuossa siis yritin sanoa on se, että tunne-elämältään kylmä ja kyvytön ihminen voi olla kyllä erinomainen "lukija", mutta se on laadultaan erilaista kuin empatiaan, samaistumiseen ja intuitioon perustuva "lukeminen". Jossa omat tunteet, 'fiilikset' tai 'aavistukset' toimivat viesteinä siitä, mitä toinen kokee ja missä kohtaa mennään.

[Alexios]

Olisiko pitänyt kysyä lupa jokaiseen toimenpiteeseen erikseen. Olisiko pitänyt kysyä lupa koske hänen alastonta kehoa.

No olisi varmaan pitänyt ennen sessiota keskustella siitä, mitä siinä sessiossa saa tehdä. Tämä ei varsinaisesti riipu henkilöiden sukupuolista.

[Flikk]

Voin puhua vain puolestani (alistuvaoletettuna naistyyppisenä). On kokemusta sessiotyyppisistä tilanteista, joissa olen ajatellut negatiivisessa mielessä: ”mitä vittua”, mutta en ole keskeyttänyt tilannetta - ehkä hämmästyksen, yllätysmomentin, pelon tai muun takia.
..

Koko kommentti on kuin mun kynästä. Eritoten toi lainattu "mitä vittua" -fiilis.. Sanoisin, että itellä toi tulee just siitä ylläristä, että toinen ei toimikaan sovittujen sääntöjen mukaan. Etten voi käsittää, miksi se tekee noin, jos olen sen erikseen kieltänyt. Sit on jotenkin tosi vaikee edes kuvitella, että mitä väliä on ees sanomisilla, jos kerta joku juttu oli jo kielletty ja silti se tapahtui.

Kerran mä hämäännyin sellasesta tyypistä niin, että annoin sen kuvitella vaikka mitä, että pääsin vaan lopulta lähtee pois. Sitten illalla (tosi aikuismaisesti) whatsapilla kerroin ettei tää nyt just osunut. Mut siinä IRL pelasin mukana ja annoin sen kuvitella, ett kaikki oli jees.

Jouduinkin pohtii näitä nyt vähän enemmän, kun tuli kaikenlaista asiasta mieleen. Mut tajusin tuossa, etten ole koskaan sanonut perimmäistä syytä suhteen katkaisuun, mikäli se syy on, että mun kovia rajoja on rikottu. Jotenkin en oo kehannu. Tai toisaalta oon olettanu, että aikuiset ihmiset tajuu ite. Mut ehkä enempi, kun ite on itelleen kiukkunen, että on antanut tilanteen mennä yli ja sitten toisaalta niinku myötähäpeä sitä Domia kohtaan, että miten se kehtasi. Siks toisekseen alkuun mulla oli tapana kirjoittaa sellane kirje Domille illalla tai seuraavana päivänä,  jossa kävin omia fiiliksiä läpi. Ni sit kerran, kun sitä ei otettukaan hyvin vastaan..., veihän se inasti haluja antaa enää palautetta jälkeen päin.

..
Tällöin pelkkä "ei" sanominen ääneen voi olla mahdotonta.

No mut siis, back to topic.., ni ymmärrän vallan hyvin, ettei kaikki aina pysty pitämään puoliaan sanoilla, ääneen. Ja kyllä, asialle voi varmasti ajallaan tehdä jotain.
Mutta tsemiä aloittajalle, se tilanne on nyt onneksi ohi:)

[ofelia]

Aloittaja kertoo sanoneensa monen kerran ei, että ei ole hyvä fiilis ja ei ole oikea aika. Lisäksi torjunut sulkemalla suunsa suunsa kun toinen pussaa. Ei voi vaatia kovin kummoisia tulkintataitoja jotta ymmärtää tämän olevan ei 

[Pikkusaurus]

Aloittaja kertoo sanoneensa monen kerran ei, että ei ole hyvä fiilis ja ei ole oikea aika. Lisäksi torjunut sulkemalla suunsa suunsa kun toinen pussaa. Ei voi vaatia kovin kummoisia tulkintataitoja jotta ymmärtää tämän olevan ei 

Mietin ihan samaa.

Näin jähmettyjänä voin sanoa, että yllättävässä, hämmentävässä ja ahdistavassa tilanteessa toimiminen ei ole kovin helppoa tai itsestäänselvää. Voi kuinka mielelläni minäkin olisin elämäni aikana sattuneissa törkeissä ahdistelutilanteessa antanut niljakkeen kuulla suorat sanat, mutta ei se olekaan tilanteen sattuessa oikein mennytkään niin. Omaa selviytymismallia on ihan pirun vaikea muuttaa, mutta uskon, että omaan reagointiin voi hyvin kovalla ja pitkäjänteisellä työllä vaikuttaa. Olen itsekin treenannut sitä paljon, mutta se on vielä pitkä tie. Silti vastuu on lähtokohtaisesti ahdistelijalla.

Mua kuitenkin vähän tympii, että osa on sitä mieltä, että ihmisten pitäisi oppia pois jähmettymisestä sen sijaan, että toiset opettelisi kyllän olevan kyllä. Eikä seksuaalisuus ole mikään jyräävä voima, jolla on oikeus ylittää se "väärä" selviytymismalli.