Stressaava BDSM

[Kolumnisti]

Stressaava BDSM

”Stressillä ei ole täsmällistä määritelmää. Kirjallisuudessa sillä tarkoitetaan vireyden epä- miellyttäväksi ja hallitsemattomaksi koettua vahvistumista. Elimistön stressinsäätely on osa evoluution aikana kehittynyttä yleistä sopeutumisjärjestelmää. Myötäsyntyinen immuniteetti aktivoituu elimistön ensisijaisena stressivasteena, jota stressihormoniakseli säätelee. Aivot ovat psykososiaalisen stressin syntymisen kannalta keskeinen elin, sillä tulkinta siitä, mikä on stressaavaa, tapahtuu aivoissa. Aivokuoren etuosa toimii stressin ja tunteiden säätelyn strategisena johtajana.” Terveyskirjasto.fi

Paljon on tarinoita siitä kuinka BDSM (siinä missä yleensä muukin seksuaalinen toiminta) rentouttaa, lievittää stressiä ja saa aikaan kokonaisvaltaista hyvää oloa. ”Bisnesmoguli pyörittää tuhannen alaisen yritystä ja kantaa harteillaan raskasta taakkaa, kotona hän nostaa taakan harteiltaan ja polvistuu puolisonsa eteen ja luovuttaa kaiken vallan hänelle.” Aika klassinen tarina, fiktiota, mutta moni silti voi siihen samaistua. Minäkin tunnustan samaistuvani, BDSM:n harjoittaminen eri muodoissa on myös minulle tapa nostaa taakka harteiltani, luovuttaa valta jollekin toiselle ja rentoutua. Mutta mitä jos se ei enää rentoutakaan toivotulla tavalla vaan päinvastoin lisää kuormaani? Onko BDSM rikki vai teenkö sitä jotenkin väärin? Tuskin, mutta stressin säätelyjärjestelmäni voi olla epäkunnossa ja näin ollen jotkut asiat tuntuvat kuormittavammilta kuin aiemmin, jopa ennen rentouttanut harrastus, totuttu elämäntapa, tai ihmissuhde.

Perusterveellä ihmisellä stressinsäätely toimii moitteetta, keho puolustautuu kun kokee sen tarpeelliseksi, nostaa kortisolin ja adrenaliinin kattoon ja hetken päästä laskee ne kun tilanne on ohi. Sitten kun se säätely on epäkunnossa, ihminen ei palaudukaan hetkittäisestä stressistä vaan se tila jää tavalla tai toisella päälle ja keho luulee olevansa menossa taisteluun koko ajan. Kun joka hetkessä on taisteluvalmiudessa, alkaa pienemmätkin riisinjyvät tuntumaan pitemmän ajan päästä järkälemäisiltä lohkareilta. Näin voi käydä esim. uupuneelle, masentuneelle tai kriisin hetkellä, jossa stressi on pitkittynyttä. Ylitöitä, vauva-arki, vapaaehtoistyö, opiskelu, tai mikä vain elämäntilanne missä kuormitus on ylittänyt voimavarat pitemmän aikaa. Jokainen arkipäivä on ”Pakene tai taistele”- tyyppisiä tilanteita täynnä ja elämä keskittyy vain selviämiseen seuraavaan päivään.

Myös sessiointi voi olla hetkellisesti stressaavaa, riippuen toki ihmisestä ja mitä siinä tekee.  Esimerkiksi, jos kumppanin kanssa leikitään rape playta, jossa väkisin makaaminen ja vastustelu nostaa ihanasti adrenaliinin pintaan. Samalla pintaan nousevat myös stressihormonit ja keho on hälytystilassa valmistautumassa joko pakenemaan tai taistelemaan. Toki minä tiedän, että se on leikkiä, mutta kehoni on eri mieltä, se on valmistautunut selviämään hengissä. Leikki oli molempien mielestä kivaa ja nautinnollista. Sen jälkeen käydään tapahtuma läpi silityksien kera, sallitaan tunteet ja yhdessä puhutaan niistä. Vaikka teemme jälkihoidon kuten ennenkin, kehoni ei ala palautumaan, koska stressinsäätelyjärjestelmäni on epäkunnossa. Keho onkin sitä mieltä, että tästä palautumiseen tarvitaan parin tunnin sijaan kahden kuukauden sairausloma tundralla ilman pienintäkään ympäristön ärsykettä. Hetken tuntui ihanalta ja vapauttavalta, mutta sitten kun palautuminen ei alakaan normaalilla tavalla olo on entistä huonompi ja voimia entistä vähemmän.

Niin, helppo ratkaisu tähän olisi olla leikkimättä raiskausleikkejä tai muuta stressaavaa, sitähän voisi oikeastaan vain vetää vaniljaisesti lähetyssaarnaajaa kunnes on toipunut. Mitä jos toipuminen kestää vuosia? Mitä jos ahdistusta ja huonoa oloa lisää entisestään se, ettei voi toteuttaa seksuaalisuuttaan? Aika vittumainen oravanpyörä. Ei kai auta muu kuin opetella elämään seksuaalisuutensa rajojen sisäpuolella niin että pärjää, mutta ei rasitu liikaa. Senkin opetteluun voi mennä vuosia.

 Toki, kun oikein vetää itsensä piippuun ja voimat loppuu kokonaan niin ei ole seksihalujakaan. Kun ei ole seksihaluja, ei ole edellä kuvattua ongelmakaan. Oikein hyvää sunnuntaita, pitäkää itsestänne ja voimavaroistanne huolta!


-Snoukka, joka ennen oli teräsperse, mutta nykyään enemmissä määrin stressiperse.


Stressi, tunteiden säätely ja immuniteetti https://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo97123.pdf

[Kadmium]

Se on kyllä niin totta, että kehon ja mielen välillä on joskus totaalinen kommunikaatiokatkos. Itselläni on ollut viime viikkoina työstressiä, joka näkyy ylivireytenä ja nukkumisvaikeuksina. Kun herään aamuyöllä, ajatukset mellakoivat päässäni kakofonisena huutomatsina. Silti olen töissä hyvillä mielin, enkä koe psyykkisessä mielessä, että ollaan lähelläkään mitään ahdistavaa tai kuormittavaa tilannetta. Jännä ristiriita. Mutta toki yritän kuunnella kehon viestejä ja löytää tapoja rentoutua, ennen kuin stressi valtaa mielenikin.

Usein kuulee puhuttavan juuri tuosta, että vastuullisessa työssä ja johtoasemassa olevat rentoutuvat antamalla vallan muille. Itseäni rentouttaa kyllä myös hallinnan ja vallan ottaminen. Harvoin työelämässä, vaikka olisitkin esimiesasemassa, asiat menevät niin kuin on suunnitellut. Asiat etenevät hitaasti ja on välttämätöntä ottaa kymmenien ihmisten hyvinvointi, tunteet ja ajatukset jatkuvasti huomioon. Tavallaan työ liikkuu koko ajan jossain hallitun ja hallitsemattoman rajamaastossa ja sen kanssa täytyy tulla vaan toimeen. Sen takia minusta on ihanaa ottaa leikkiessa raippa käteen ja olla hetki täysin tilanteen tasalla. Se on myös todella tyydyttävää, kun on suunnitellut etukäteen jotain (jo yksistään se luomisen riemu!) ja toteutushetkellä kaikki soljuu luontevasti siihen suuntaan kuin oli etukäteen ajatellutkin 

[D79Mies]

Toki, kun oikein vetää itsensä piippuun ja voimat loppuu kokonaan niin ei ole seksihalujakaan. Kun ei ole seksihaluja, ei ole edellä kuvattua ongelmaakaan.

Niin... Kenties silläkin on eroa, että onko kyseessä sessio- vai parisuhde. Ensimmäisenä mainitun kun on luontevampaa panna tauolle.

Tuo, kolumnin alussa mainittuna ollut fantasia alistuvasta mogulista on toki kaunis, mutta mitä tehdä, kun kyseessä onkin seksuaalisesti dominoiva luonne? Töissä pyörit burn outin rajamailla pelkkien ongelmien parissa, minkä jälkeen pitää selvittää toisten ongelmia vielä vapaa-ajallakin. Varmaan aika harva tahtoo profiloitua Dómina, joka heivaa subia, kun on itse poikki.

Toki jo oikeilla parivalinoilla pystyy tekemään paljon. Esimerkiksi itse tiedän tarvitsevani subikseni aikuisen, jonka oma elämänhallinta on hanskassa ja tiedostan hänen pärjäävän autopilotillakin.

[scar]

Tämä tulee nyt ihmisen päästä,joka ei jaksa eikä ehkä osaakaan enää parisuhdetta/suhteita. Ja jotain sekavaa höpinää...

Olen eläin siinä mielessä,että pärjää pitkälle,kun on unta,ruokaa ja vettä. Painan menemään robottina,kestän kylmää,sadetta,myrskyä,halveksuntaa,vihaa,välinpitämättömyyttä- Jaksan auttaa näinollen muita,tukea jopa ihan konkreettisesti vartaloa,nostaa ,kannatella,käännellä. Saan itsekin siitä jotain,mutta jossain on se raja-

On saatava itsekin riittävästi voidakseen antaa,eikä vain olla antamassa itsestään. Jos tekojesi ja itseäsi ei arvosteta,enkä tarkoita punaisia mattoja ja shampanjaa,vaan ihan normaalia osoitusta,että" hei,tuo mitä teet on arvokasta",vaan sitä ihan muuta, ei riitä eikä jaksa kauaa- No okei,aika kauankin voi jaksaa,mutta..

BDSM kenties parhaimmillaan antaa jotain, mikä koskettaa syvintä olemusta- mutta voiko se kehittyä joksikin pakkomielteeksi,joka alkaakin syödä sitä sisikuntaa rikki ja hajalle-
Fundisvuosista on jäänyt mieleen se,kuinka oli yhden asian ihminen ja kaikki oli sitä uskoa uskon perään,muuta elämää ei ollut- eli ihan omassa maailmassa,joka siis oli myös harhaista. BDSM oli muodostua sitten sellaiseksi alkuvuosina; ilmeisesti toistin samaa kaavaa kaikessa.

Mitä ihminen eniten tarvitsee,jos ruokaa,juomaa,unta ei lasketa.. Olisiko se hyväksyntää itsenään- että itse hyväksyy itsensä sellaisena kuin on ja tästä ei voi kokonaan irroittaa sitä,että tarvitsee myös muutaman ihmisen,joka näkee ja arvostaa/kunnioittaa riittävästi-

Sekä että voi toteuttaa itseään,kykyjään,taitojaan,lahjojaan- Jos ei toteuta,on kuin pystyynkuollut,kala kuivalla maalla,jolla olisi annettavaa,ilmaistavaa, mutta ei voi sitä tehdä esim.olosuhteiden pakosta. "Pakko painaa pitkää päivää.."

Jos tuota ei ole,siinä ei auta minkäänlainen seksi pelkästään- mielestäni.

[deliciosa]

Tää on mielenkiintoinen aihe. Keho ei osaa erottaa onko stressin aihe oikea uhka vai ei. Itse näen äkkiseltään ajateltuna bdsm:n annin stressinhallinnassa subin näkökulmasta olevan se että se tuottaa kokemuksia siitä miten äärimmäisen stressaavasta tilanteesta päästään kerta toisensa jälkeen yli. Ja toki on vapauttavaa antaa luotettavan ihmisen vaan viedä.

Mutta tosiaan jos se palautuminen ei alakaan normaalisti niin sitten lähtökohtaisesti elämä on epätasapainossa ja jotain tarttee muuttaa radikaalisti. Jonkinlainen ylikuntoon rinnastettavissa oleva tila. Silloin liian villit leikit vaan lisää kierroksia ja sekoittaa systeemiä entisestään, samoin kuin ylikunnossa se normaali treeni on liikaa.

[deliciosa]

Tää jäi kiinnostamaan niin paljon että bloggasin tästä: https://alistumisenanatomia.home.blog/2019/10/02/stressi-ja-bdsm/

[Katajanoksa]

Stressi ja mielenterveys ylipäätään ovat tärkeitä aiheita ja valitettavan ajankohtaisia itsellänikin. Stressiä tulee (ikävä kyllä) myös positiivisista asioista ja palautumisaikaa pitäisi löytyä kivojenkin juttujen jälkeen. Tämä on päässyt hiukan yllättämään, vaikka luulin osaavani varoa. Tunnen hälytysmekanismini vuosia sitten koetun loppuunpalamisen jäljiltä. Pyrin välttämään liiallista kuormitusta työelämässä, vaikka käytännössä se ei aina mene niin ja joskus täytyy vaan venyä. Vapaa-ajalla ajanhallinta ja voimien jakaminen vaativat selvästi vielä opettelua.

(Ajatus ei meinaa pysyä kasassa ja viestin punainen lanka hävitä näkyvistä, mutta sekin taitaa olla pitkittyneen stressin merkki)

Pitäkää itsestänne ja voimavaroistanne huolta!

Yritetään ja kiitos samoin sulle, Snoukka

[pikkusisko]

Stressi ja mielenterveys ylipäätään ovat tärkeitä aiheita ja valitettavan ajankohtaisia itsellänikin. Stressiä tulee (ikävä kyllä) myös positiivisista asioista ja palautumisaikaa pitäisi löytyä kivojenkin juttujen jälkeen. Tämä on päässyt hiukan yllättämään, vaikka luulin osaavani varoa.

Samaistun satasella juuri nyt. Muutoksia ne on mieluisatkin muutokset, ja ihmismielihän mielellään pitäisi asiat turvallisesti tuttuina. Vaikka uudet asiat olisivat kuinka ihania tahansa, niiden omaksuminen ottaa aikansa ja energiansa. Olisi niin tärkeää muistaa sitä niille myös antaa, tilaa ja rauhaa itselleen kaiken hyvän ja kauniin keskellä siinä missä raskaina aikoinakin. 

[Master_Mind]

Tiedän tuon tunteen, mutta kyse ei ole välttämättä itse aiheesta.

Ehkäpä taustalla on jokin syvemmällä oleva stressin aiheuttaja?

Samaistun edeltäviin kirjoittajiin, jotka sanoo myös hyvien asioiden tuovan stressiä.

Olisiko pieni tauko kaikesta ylimääräisestä paikallaan, hengähtää ja on vain jonkin aikaa?

Burn outtikin tuossa mainittiin.

Tietoisuus omista syvällisimmistä tunteista on ratkaistu kaaoksen hallintaan