BDSM terapiamuotona

[deliciosa]

Onpa mielenkiintoinen keskustelu! Itse koen bdsm:n jollakin tavalla terapeuttisena tai ainakin voimaannuttavana mutta en ole saanut ihan kiinni siitä että miksi näin. Tänään sain toisessa yhteydessä testailla mikä on ero tulla kohdelluksi traumasensitiivisellä tavalla ja käskyttävällä tavalla. Mulla ei ole traumataustaa, joten traumasensitiivinen kohtelu jätti muhun epämääräisen olon, kun taas käskyttämisen koin turvallisena ja selkeänä. Tulkitsen tän niin että koska mulla on lähtökohtaisesti ajatus että ihmisiin voi luottaa ja muut haluaa mulle hyvää niin tuntuu hyvältä antaa kontrolli jollekin muulle.

[Iridia]

Jooh. En ehkä käyttäisi sanaa terapia (mielletään helposti muuksi ja rinnastetaan terveydenhuollon palveluihin). Itsellä BDSM -sessiot (erityisesti masokistiset) antaa mahdollisuuden pään nollaamiselle ja erilaiset kivun tuottamiset on vaikuttaneet positiivisesti kroonisten fyysisten kipujen hoidossa.

[D79Mies]

Lukaisin uudestaan ketjua läpi ja vaihdoin sanan BDSM tilalle toimiva parisuhde ja session korvasin sanalla suggestio. Jäljelle jäi suggestio, mutta jokin siinä tökkii. Toki lumelääkkeelläkin on vaikutuksensa, mutta en vielä omaa ammattiani vaihtaisi.

[Morgul]

Kuten Karwanaama jo antoikin ymmärtää, terapia ja terapeuttinen ovat joskus kaksi eri asiaa.

USA:ssa taitaa olla osavaltiokohtaisia eroja siinä, miten ollaan virallinen terapeutti ja jos joku on vain terapeuttisia sessioita tarjoava dom, olisi se hyvä tuoda korostetusti esille koska, no, puoskaroinnin pitäminen psykiatriana on melko ilmeinen riski.

Mulle sessiointi on auttanut depressioon, mutta en halua asettaa partnereitani asemaan jossa he tahtomattaan tai tieten tahtoen terapoisivat minua.

[Kahlitsija]

Näissä yhteyksissä pitää vaan erottaa hyvin huolella viralliset lääketieteelliset termit ja se, miten sanoja on tapana käyttää yleiskielessä. Jos sinulla on psykiatrin diagnosoimia traumaan liittyviä häiriöitä, ja tarvitset terapiaa, käänny ammattilaisen puoleen. Jos puhut kaikista elämäsi pettymyksistä virheellisesti traumoina ja käytät sanaa terapia kuvaamaan kaikkea mielekästä tekemistä, josta tulee hyvä mieli, on tämä aloitus ihan hyvä.

[Lettu]

Tavallaan olen saanut apua piiskasessioista koska siinä on pakko hyväksyä fyysinen läheisyys ja kosketus. Varsinkin aftercare on auttanut sietämään läheisyyttä ja kosketusta.

[Oranssilyhty]

Kuten moni on sanonut BDSM terapiana on hyvin haastava nähdä toimivana edes pätevän terapeutin koulutuksen omaavan psykologi tekemänä. Sen sijaan BDSM Voi olla terapeuttista, muutenkin kuin siinä mielessä missä kukkia katsellaan luonnossa.

Monella BDSM on asia mitä ovat joutuneet häpeämään jossain määrin tai kokemaan sen vuoksi erilaisuuden tunnetta ja siksi jo se että pääsee toteuttamaan taipumuksia on terapeuttista. Samalla oma kokemukseni on että BDSM helposti aktiviteettins liitty voimakkaita tuntemuksia ja kokemuksia niin hyvässä kuin pahassa,joten ne välittämiseen ja huolenpidon, hyväksynnän yms kokemukset voivat olla hyvin voimaannuttavia kun kuitenkin ollan toisen ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa ja haavoittuvaisia. Ei tätäkään vaikutusta kannata aliarvioida kun miettii mitä BDSM tuo ihmisten elämään. Ja onko se vaivan ja jaksamisen arvoista

[bikantti]

Tuun nillittämään. Ekana toi monen mainitsema, että tarkoitettiinko terapeuttisia vaikutuksia vai terapiaa.

Sen jälkeen: mitä terapiaa tässä nyt tarkoitetaan? Fysioterapiaa, psykoterapiaa, traumaterapiaa, toimintaterapiaa, ryhmäterapiaa, seksuaaliterapiaa, pariterapiaa, hypnoterapiaa? Vai jotain puoskariterapiaa?

[subitar89]

Kuten moni on sanonut BDSM terapiana on hyvin haastava nähdä toimivana edes pätevän terapeutin koulutuksen omaavan psykologi tekemänä. Sen sijaan BDSM Voi olla terapeuttista, muutenkin kuin siinä mielessä missä kukkia katsellaan luonnossa.

Monella BDSM on asia mitä ovat joutuneet häpeämään jossain määrin tai kokemaan sen vuoksi erilaisuuden tunnetta ja siksi jo se että pääsee toteuttamaan taipumuksia on terapeuttista. Samalla oma kokemukseni on että BDSM helposti aktiviteettins liitty voimakkaita tuntemuksia ja kokemuksia niin hyvässä kuin pahassa,joten ne välittämiseen ja huolenpidon, hyväksynnän yms kokemukset voivat olla hyvin voimaannuttavia kun kuitenkin ollan toisen ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa ja haavoittuvaisia. Ei tätäkään vaikutusta kannata aliarvioida kun miettii mitä BDSM tuo ihmisten elämään. Ja onko se vaivan ja jaksamisen arvoista

Samoja ajatuksia minullakin. Ja itselle juuri nuo hyväksynnän, huolenpidon ja välittämisen kokemukset ovat olleet voimaannuttavia. Ja että sessioissa voi turvallisesti kokea voimakkaitakin tunteita, kuten vaikka pelkoa. Ja kuitenkin tietää olevansa turvassa.
Niin ja itse en näe BDSM:ää terapiana, vaan sillä on ollut minulle terapeuttisia vaikutuksia. Jokatapauksessa se antaa minulle hyvää oloa, iloa ja lisää kokonaisvaltaisesti hyvinvointiani. Silti en sitä terapiana pidä.

[scar]

Kuten moni on sanonut BDSM terapiana on hyvin haastava nähdä toimivana edes pätevän terapeutin koulutuksen omaavan psykologi tekemänä. Sen sijaan BDSM Voi olla terapeuttista, muutenkin kuin siinä mielessä missä kukkia katsellaan luonnossa.

Monella BDSM on asia mitä ovat joutuneet häpeämään jossain määrin tai kokemaan sen vuoksi erilaisuuden tunnetta ja siksi jo se että pääsee toteuttamaan taipumuksia on terapeuttista. Samalla oma kokemukseni on että BDSM helposti aktiviteettins liitty voimakkaita tuntemuksia ja kokemuksia niin hyvässä kuin pahassa,joten ne välittämiseen ja huolenpidon, hyväksynnän yms kokemukset voivat olla hyvin voimaannuttavia kun kuitenkin ollan toisen ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa ja haavoittuvaisia. Ei tätäkään vaikutusta kannata aliarvioida kun miettii mitä BDSM tuo ihmisten elämään. Ja onko se vaivan ja jaksamisen arvoista

Samoja ajatuksia minullakin. Ja itselle juuri nuo hyväksynnän, huolenpidon ja välittämisen kokemukset ovat olleet voimaannuttavia. Ja että sessioissa voi turvallisesti kokea voimakkaitakin tunteita, kuten vaikka pelkoa. Ja kuitenkin tietää olevansa turvassa.
Niin ja itse en näe BDSM:ää terapiana, vaan sillä on ollut minulle terapeuttisia vaikutuksia. Jokatapauksessa se antaa minulle hyvää oloa, iloa ja lisää kokonaisvaltaisesti hyvinvointiani. Silti en sitä terapiana pidä.

Noihin ajatuksiin voi tuumata notta kyllä vain. 

Sikäli hieman kummallista,että usein tunnen olevani ns. outsideri ja mihinkään kuulumaton- että mitä ihmettä vuodesta toiseen länkyttelen samoja asioita ja viipyilen aiheen äärellä. Joku siinä sitten kai vain on-

Edelleen kelluskelen hyvinkin yksinkertaisissa teemoissa ja miksei yksinkertaisuudessani :  Lasi vettä, ystävälliset sanat,hetki rupattelua, pieni kosketus olkapäähän,tovi läsnäoloa,muutama minuutti kuuntelua- saattaa olla iso juttu joillekin- nämä puuttuu tosi monilta Suomessa- vaikka kai jonkin mittarin mukaan suomalaiset on tosi onnellista porukkaa-
Luontoon kai nyt ainakin tänne ollaan säntäämässä miljoonittain ympäri pallon,viimeisimpien luokitusten mukaan- ( Miten estää tuo järkyttävä massojen vaellus ja luontomme tahatonkin  turmelu... )   

[Guide-Master]

Pää on sen verran monimutkainen paikka, että sen harjoittaa että eheyttää yhtä suurella mahdollisuutena, eli pidän tämän BDSM puolen ihan nautinnon puolella.

[Laura]

Mulla on vähän muitakin traumoja ja jonkinasteista PTSD:tä. Siksi olen kiinnostunut BDSM:stä, sen lisäksi että koen sen eläimellisen puolen omakseni. Henkisesti rankempi meno kiinnostaa, lyhytkestoisemmat jutut, jätän orja-isäntä kuviot sun muut elämäntapajutut suosiolla väliin. Olen harrastanut kylmähommia, kylmät suihkut, avanto, kylmässä sateessa ilman paitaa tunninkin lenkkejä. Se helpotti mun psykoosiin hyvin, ja mun kohdalla psykoosi lähti masennuksen kaltaisesta olotilasta joka oli aika vahva, ja kylmähommien on todettu parantavan masennusta. Ja kylmähommissa tuska on vahvasti läsnä.

Kylmä vesi oli hoitokeino mielenterveyspotilaille 1700-1800 luvuilla. Ei taida olla tieteellistä näyttöä että olisi auttanut, mutta hyvä jos aloittaja RuoskaMikko on saanut siitä apua. Mielenkiintoinen tuo lause, että olet kiinnostunut BDSM:stä koska sinulla on traumoja ja PTSD. Vai oletko vain kiinnostunut BDSM:stä eikä mielenterveysongelmat siihen liity millään lailla?

BDSM ehkä saattaa tuoda jotain helpotusta, mutta en usko että se mielenterveysongelmiin auttaisi. Diagnosoiduille mielenterveysongelmille on omat hoitonsa ja niistä vastaa lääkäri, eikä se RistoRaippaaja, joka katsoi fifty shades of greyn  Eri asia on sitten pienemmät ongelmat, vaikka kauhea stressi. Köysiin ja roikkumaan tai sidotuksi ja piiskattavaksi. Voisko rentouttavampaa olla? Siinä voi unohtaa kaiken muun ja nauttia vaan tilanteesta.

Itse olin aiemmin hoitajana ja koko päivän piti ohjata ja neuvoa muita. Kotona vielä lasten hoitoa. Tälle hyvä vastapaino oli olla rahina. Voisiko turhempaa työtä olla? Taas niin ihanan terapeuttista, mutta ei mitään terapiaa. Rahin tehtävä on vain olla paikoillaan ja hiljaa. Entä jos minun opiskelumotivaatio katoaa johonkin? Luulen, että kunnon sessio voi auttaa jaksamaan taas arkea 

[Mr Birch]

Yliviivataan BDSM ja terapia ja jatketaan aiheesta. Minulla oli se ilo, että opinnäytetyöprosessiani seurasi läheltä henkilö, jolta löytyi sekä kärsivällistä kuuntelua että tuntuvaa piiskaa ja näitä molempia koin silloin tarvitsevani. Koska ei ole mahdollista verrata toisiinsa samaa prosessia piiskan ja kuuntelun kera ja ilman ("et voi astua kahdesti samaan virtaan" - Demokritos), ei voi objektiivisesti sanoa oliko moisesta tuesta apua vai ei, mutta subjektiivisesti en emmi yhtään:

Vaikka välillä oikeasti pelotti mennä sessioihin (etenkin, jos sähköpostina ennakkoon lähetetyt päiväkirjamerkinnät osoittivat, että esim. oli tullut  löysäiltyä), en antaisi yhtään niistä tapaamisista pois. Varmaan piiskurinikin sai niistä tapaamisista ainakin kokemusta siitä, miten moinen asetelma toimii. Kuitenkaan emme vaihtaneet osia, kun hänelle tuli opinnäytetyö eteen...

Pointtini tässä on, että lähellä BDSM-meininkiä voi toimia niin, että tulee huojennetuksi, mutta terapiasta ei ole kyse. Ihminen voi vaikuttaa toiseen kuuntelemalla ja fyysisiä tuntemuksia aiheuttamalla positiivisesti muutenkin.

[deliciosa]

Mulla on vähän muitakin traumoja ja jonkinasteista PTSD:tä. Siksi olen kiinnostunut BDSM:stä, sen lisäksi että koen sen eläimellisen puolen omakseni.

Haluan tarttua tähän. Noissa kaikissa on yhdistävänä tekijänä se että ollaan tekemisissä alkeellisempien mentaalisten prosessien kautta. Traumoja ja PTSD:tä kuvaa se että jähmettymis-, taistelu- ja/tai pakenemisreaktiot on jääneet päälle ja ne alkaa etääntyä rationaalisista prosesseista (-> dissosiaatio). Eläimellisyydessäkin heivataan ne korkeammat prosessoinnit sivuun ja operoidaan alemmilla mekanismeilla. Jos hyvä tuuri käy niin vois ajatella että ne vois lähteä jotenkin sitten purkamaan niitä epätoivottuja defenssejä.

Mutta juurikin niin että BDSM saattaa toimia terapeuttisesti mutta se on kuitenkin ennakoimatonta joten en kyllä lähtis BDSM:ää kauppaamaan tienä kohti vakaampaa mieltä, jollaisena se saattaa silti monille toimia, itseni mukaanlukien.

[raato]

Mulla on kompleksinen dissosiaatiohäiriö, joka ainakin vahvasti muistuttaa dissosiatiivista identiteettihäiriötä. Vain yksi persoonanosani pitää BDSM:stä ja tämä osa sitä myös saa toteuttaa. Koska tilanteeni on monin osin haastava, en ikinä lähtisi subeilemaan muiden kuin aviomieheni kanssa, koska mut ja mun traumatausta ja arkioireilu on pakko tuntea, jotta voi pitää homman emotionaalisesti turvallisena. Myös on tunnistettava, jos identiteetti vaihtuu kesken kaiken, koska silloin homma laitetaan seis. Tämä ei onnistuisi, jos en itse olisi jo 6 vuotta käynyt traumahoitoja ja osaisi hallita omaa traumaoireiluani niin, että mm. vaihdokset on hallittuja. BDSM:n koen terapeuttisena tässä tietyssä identiteetissä. Voin käsitellä tuttujakin traumateemoja turvallisesti ja tavallaan elää niistä ns. Uudet versiot, jotka päättyvätkin hyvin eli turvalliseen halailuun ja lohdutteluun, kun sessio on ohi. Ja koko ajan sessiossa on emotionaalinen turva elementti. Homman saan seis milloin haluan ja käsittelyn rankkuus elää mun reaktioiden vaatimalla tavalla. Joskus voi olla halitauko välissä, jos käydään liian lähellä mun rajoja.

Kyllä mä koen tämän monella tapaa terapeuttisena, vaikka varsinainen terapia mulla tapahtuu pääsääntöisesti hoitotahojen kanssa. BDSM on myös arkista pään nollaamista ja aivojen tyhjentämistä ja rehellisesti pitää mut erossa monista sotkuista, mihin helposti muuten adrenaliiniriippuvuuteen taipuvaisena ajautuisin puolivahingossa.

Ja sekin on varmaan hyvä mainita, että enimmäkseen sessioteemat pyörii riittävän kaukana traumatriggeriteemoista, jotta ei mene liian rankaksi. En esimerkiksi haluaisi leikkiäkään tiettyjen teemojen ympärillä lainkaan. Tiedän itse, mikä on liian rankkaa ja sessioiden ulkopuolella miehen kanssa myös kommunikoidaan hyvin paljon, että miltä mikäkin tuntui myös nämä traumateemat huomioiden. Mies saattaa hyvin myös kesken session varmistaa muutaman kerran, että onhan kaikki hyvin eikä mennä liian raskaissa aiheissa.

En voi silti suositella kenellekään BDSM:ää traumojen työstämiseen. Nämä on tosi mutkikkaita juttuja, että onnistuuko homman toteuttaminen turvallisesti ja kestääkö pää session ja jos niin kenen kanssa ja millä tavalla toteutettuna. Jos homman toteuttaa väärin niin on erittäin massiivinen uudelleentraumatisoitumisen riski ja silloin koko homma tekee enemmän tuhoa kuin hyvää. Riski on todellinen ja vakava eikä siihen pidä suhtautua kevyesti. Jokainen toivottavasti tuntee oman tilanteensa niin hyvin, että osaa näitä arvioida rehellisesti, että mikä missäkin tilanteessa on fiksua ja mikä ei.

Krooniseen kipuun masokismin toteuttaminen auttaa! Nostaa kipukynnystä ja vapauttaa varmaan jotakin hormoneita ja ylipäätään kipukokemusta voi vähentää lisäämällä mielekästä sisältöä elämäänsä. Auttaa kestämään paremmin kivut arjessa. En ole ollut läheskään niin kipuinen, kun olen taas sessioinut sarjana. Taukojen aikana kivut lisääntyvät ja tämän huomaa varsinkin pitkään taukoillessa, että säryt lisääntyvät.