The Times They Are A-Changin’ (Feat. Juhani)

[Fernie]

Olen kuullut juttua, että sukupuol… Anteeksi, sukuPOLVENvaihdos (mulla menee nää termit jostain syystä joskus sekaisin) aiheuttaa toisinaan – tai ehkä useinkin, mistäs minä tiedän – vaikeita tunteita siinä osapuolessa, joka joutuu luopumaan asemastaan. Kerran annoin itselleni kertoa seuraavan tarinan:

Juhani oli tehnyt elämänuransa firmassa, jolle antoi ylityötunteja enemmän kuin jaksoi laskea. Happaman aamukahvin polttelu tyhjässä vatsalaukussa aamupalaverin aikaan oli tunne, jota hän eläkepäivinään muisteli jopa hieman haikeana, koska eläkkeellä oli loppujen lopuksi ihan helvetin tylsää ja Juhanin oli toisinaan vaikea sietää tätä uutta ja vierasta tarpeettomuuden tunnetta. Välillä Juhani kävi vanhalla työpaikalla vierailulla ja vei tuliaisiksi pullaa. Silmäkulmastaan hän oli huomaavinaan, että keskenään rennosti juttelevat nuoret kollegat muuttuivat yllättäen kiireisiksi, kun näkivät Juhanin ilmestyvän kulman takaa. Niille nousi silloin kasvoilleen vähän kiusaantuneen oloinen ilme, mutta Juhani ei ollut välittävinään vaan taputti isällisesti selkään nuorta assistenttia, jonka olemuksessa oli Juhanin mielestä jotain mieheksi turhan naismaiseen vivahtavaa ja siksi hämmentävää.

Firmassa oli viime vuosina tapahtunut suuria muutoksia, eikä Juhani ollut ennen eläköitymistään enää pitkään aikaan pysynyt kärryillä uusiin tietojärjestelmiin ja niiden käyttöön liittyvissä asioissa. Uudet, nuoret työntekijät selasivat älypuhelimiaan ja puhuivat termein, joita oli vaikea ymmärtää. Näyttivätkin jotenkin kummallisilta. Kerran Juhanille oli käydä kauhea vahinko, kun hän melkein pyysi harjoittelijatyttöä keittämään kahvia. Onneksi hän sai nielaistua pyynnön viime hetkellä ja kehui tätä sen sijaan hyvin tehdystä työstä.

Kahvihuoneen oven takaa Juhani kerran puolivahingossa kuulee niiden ihmettelevän, että miksi ihmeessä hän haahuilee edelleen työpaikan käytävillä. Silmäkulmassa pikkuisen kirvelee, mutta tavallaan Juhani kyllä ymmärtää. Ei häntä enää täällä kaivata vanhentuneine taitoineen ja tapoineen.

On vain luonnollista, että maailma muuttuu. Muutoksen suunta ei Juhanin mielestä kylläkään ole hyvä, mutta sitäkään ei kannata ääneen sanoa. Sen verran Juhanilla on äidiltä vitsan välityksellä opittuja käytöstapoja selkärangassa, että hän ymmärtää pitää suunsa kiinni tuntemuksistaan. Ei hän halua olla änkyrä. Mutta ei hän siltikään voi olla ajattelematta, että ennen oli helpompaa. Yksinkertaisempaa. Sukupuoliakin oli vain kaksi.     

[Coach]

Varsin osuvaa 

[Dagda]

Loistava ja nerokas piikki! 

[Kahlitsija]

Tässä on pointti. Ja on muuten kivasti kirjoitettu, mukava lukea

[Mr Birch]

Juhanin kaltaisten onneksi, heitä tavallista paremmin ymmärtävissä organisaatioissa on lokeroita hänen kaltaisilleen. Yliopistoissa on emeritus-/emerita-järjestelmä (täysin palvelleelle professorille tarjotaan yhä työhuone tai vähintään hänen verkkotunnuksensa pidetään voimassa, jopa luentoja saa pitää ja etenkin julkaisuja tehdä).

Japanilaisissa isoissa yrityksissä on kuulemma senioreille (80+) työnkuvia, joissa tehtävänä on pohtia, miltä firma näyttää 500:n vuoden kuluttua.

Huoh. Oi niitä aikoja... Hyvin kirjoitettu avaus!

P.s. Back to business: Miten taataan foorumin senioreille pyllyjä piiskattaviksi tahi päinvastoin, huolehditaan siitä, että he voivat toimia aloittelevien piiskurien interaktiivisina maalitauluina? 

[Fernie]

Kun alkujaan kuulin kyseisen tarinan, fanitin Juhania ihan siitä syystä, että hän oli fiksu mies ymmärtäessään väistyä ja mennä kotiin vaimon luo, vaikka vaimolla olikin suun ympärille kurtistuneet rumat sulkumerkit ja se äkäili usein. Mutta naiselle ominainen empatiakykyni auttoi myös ymmärtämään Juhania syvällisellä tasolla. Ei varmasti ole helppoa luopua vanhoista tavoista ja etuuksista, joita uusi sukupolvi ei oikein tunnu edes arvostavan.

Seksimyönteisissä piireissä eläkeikä on varmaankin melko matala. Kuten olen joskus jossain maininnut, en ole milloinkaan törmännyt ilmiöön nimeltä ”Grandaddy-issues”. Liekö sellaista olemassakaan. Aina ennen pitkää aika ajaa ohi, ja siinä tilanteessa on turha jäädä haamuna käytäville vaeltamaan. Se on sitten jo noloa, kun vartijat saattavat ulos kainaloista kantaen ja huomaat olevasi… Persona non grata.

[Jägermies]

Sukupuoliakin oli vain kaksi.   

Ei ihmisten biologia sentään ole vielä niin paljoa muuttunut näin lyhyessä ajassa. 
Kävelemisen vakiintumiseen lajin ominaisuudeksikin meni noin miljoona vuotta.

[Punakarhu]

Miten taataan foorumin senioreille pyllyjä piiskattaviksi tahi päinvastoin, huolehditaan siitä, että he voivat toimia aloittelevien piiskurien interaktiivisina maalitauluina? 

Kyllä niitä riittää.

Juhanillekin olisi varmasti löytynyt hallitusammattilaisen paikka jossain nuorekkaassa kasvuyrityksessä. Olisi vain pitänyt pysyä hieman aktiivisemmin mukana maailman muutoksessa jotta ymmärtää mitä SaaS tarkoittaa, miten CLV lasketaan ja miksi kaikki keskustelee jossain ihmeen Slackissa vaikka sähköpostikin on olemassa.

Mutta ei, muuttuvaan maailmaan sopeutumisen sijaan Juhani päätyi katselemaan yksin kulmahuoneessaan laskevien myyntikäyrien kvartaaliraportteja ja paheksumaan kun Lions-veljet kävivät opintomatkoilla Slushissa. Perkele, reserviupseerikerhollakin puhuivat kaiken maailman lennokeista ja informaatiosodankäynnistä. Noh, nyt ei enää tarvitse miettiä.

Onneksi vaimo sentään ymmärtää ja kuuntelee.

[Adrenalynnie]

Onneksi kinkyelämässä on toisin, koska seksuaalisuudesta ei jäädä eläkkeelle, vaan se kulkee (usein/ jopa useimmiten) mukana tavalla tai toisella hautaan asti   

[Fernie]

Onneksi kinkyelämässä on toisin, koska seksuaalisuudesta ei jäädä eläkkeelle, vaan se kulkee (usein/ jopa useimmiten) mukana tavalla tai toisella hautaan asti   

Tämä on onneksi ihan totta

Neli-viisikymppistä DaddyDomia kiinnostaa nuoret tytöt. Ja kahdenkymmenen vuoden kuluttua sitä kiinnostaa edelleen ne nuoret tytöt. Lukiotytöt kun on siitä kivoja, että vaikka itse vanhenee, niin ne pysyy aina saman ikäisinä.

Jossain vaiheessa DD kuitenkin huomaa, että lukiotyttöä on aina vain vaikeampi saada koukkuun. Missä on vika? Onko DD:n oma olemus muuttunut iän myötä jotenkin vastenmieliseksi? Ei toki! Tytöistä on tullut hirveän vaativia. Vanhat temput eivät enää toimi. Ja kuulemani mukaan vanhat koirat eivät opi uusia temppuja.

Ikävä pattitilanne.

[Adrenalynnie]

Onneksi kinkyelämässä on toisin, koska seksuaalisuudesta ei jäädä eläkkeelle, vaan se kulkee (usein/ jopa useimmiten) mukana tavalla tai toisella hautaan asti   

Tämä on onneksi ihan totta

Neli-viisikymppistä DaddyDomia kiinnostaa nuoret tytöt. Ja kahdenkymmenen vuoden kuluttua sitä kiinnostaa edelleen ne nuoret tytöt. Lukiotytöt kun on siitä kivoja, että vaikka itse vanhenee, niin ne pysyy aina saman ikäisinä.

Jossain vaiheessa DD kuitenkin huomaa, että lukiotyttöä on aina vain vaikeampi saada koukkuun. Missä on vika? Onko DD:n oma olemus muuttunut iän myötä jotenkin vastenmieliseksi? Ei toki! Tytöistä on tullut hirveän vaativia. Vanhat temput eivät enää toimi. Ja kuulemani mukaan vanhat koirat eivät opi uusia temppuja.

Ikävä pattitilanne.

No, onneksi näin haastavissa ongelmissa painiskelevia on vain osa kinkyistä. Jopa  DaddyDomeista osa kiinnostuu monenikäisistä - nimimerkillä kokemusta on - ja olen sentään kohta 57 😁

Ai niin, mitenkäs tässä harhauduttiin puhumaan kinkyistä  😉🤣

[Fernie]

Aissaatana!! Pysytääs asiassa.

Juhani on siinä mielessä hyvä esimerkkitapaus, että hän edustaa suurta enemmistöä. Hän on keskitienkulkija, tolkun ihminen. Hän ymmärtää sen, että se mitä mielessään miettii ja mitä suustaan päästää ovat kaksi eri asiaa. Mikäli Juhanilla olisi kapasiteettia kehittää itseään ja muokata osaamistaan firman uudistuneisiin tarpeisiin, hän olisi varmasti tehnytkin mielellään niin. Nähnyt vähän vaivaa. En kylläkään tunne Juhania henkilökohtaisesti, joten en osaa ihan varmaksi sanoa.

Juhanin työkaverille, Arskalle, sen sijaan kävi vähän toisin.

Arska oli aina ollut karski kaveri. Sellainen rouheva ja mutkaton, jämäkkä ja omapäinen, niin kuin miehen hänen mielestään tuleekin olla. Myös Arska oli alkanut kokea suurta riittämättömyyttä muuttuvassa yritysmaailmassa. Hänen sisällään kasvoi katkeruus, ja työpäivän jälkeen alkoi maistua viina. Kännissä hän tunsi sentään vielä olevansa Mies. 

Kerran viikonlopun putki jää päälle ja Arska ilmestyy töihin tukevassa laitamyötäisessä. Vitutus kihisee vetäytyvässä hiusrajassa saakka ja veressä on riittävä määrä etanolia antamassa rohkeutta heittää täyslaidallinen sisään padottuja tunteita kolmekymppisen toimitusjohtajan työpöydälle. ”Pitäkää Slushinne ja Slackinne PERKELE!! Tukehtukaa vaikka niihin!” Arska huutaa sellaisella volyymillä, että aulahenkilöstön kauluspaidoista poksahtelee napit irti pelkän ääniaallon voimasta. Mennessään Arska vielä mielenosoituksellisesti kouraisee naispuolista kollegaa takapuolesta, mutta siinä vaiheessa vartijat ovatkin jo vastassa.

[Stylos]

Varmaan Juhaninkin pitkän uran varrelle mahtuu tapauksia, jossa on tullut uusi pomo tai asiantuntija kertomaan, kuinka kaikki on ennen tehty väärin ja nyt kaikki pitää tehdä tätä uudella tavalla. Vähällä sitten on pitänyt, ettei menty konkkaan. Joka tapauksessa muutaman vuoden kuluttua tulee taas joku selittämään, kuinka edellinen ja sitä edeltävät tavat ovat olleet vääriä. Juhani osaa ottaa jo näitä rauhallisesti, nyökytellä ja tehdä sitten kuten itse parhaaksi näkee.

[Fernie]

Jatkuva muutos on oikeastaan ainoa asia mihin tässä maailmassa voi luottaa. Ellet ole joku aivan poikkeuksellisen briljantti yksilö, timanttipölystä kiteytynyt lumihiutale, jolla on ninjamainen kyky joustaa ja muokkautua ja luoda kerta toisensa jälkeen jotain ennenkuulumattoman mullistavaa ja avantgardistista, niin ennen pitkää sunkin taidot ovat auttamattoman vanhentuneita ja olet ulkona geimeistä.

Asiat ei olleet ennen paremmin. Uudet asiat on pian nekin jo entisiä, eikä ne loppupeleissä olleet yhtään sen parempia. Traditiolla ei ole mitään muuta itseisarvoa kuin toimia viihdyttävänä tarinana tai opettavana esimerkkinä. Siksi sillä ei myöskään voi perustella huonoa käytöstä.

Arska teki itsestään pellen. Ei Juhaninkaan kohtalo varsinaisesti houkuttelevalta kuulosta, mutta hän sentään säilytti arvokkuutensa rippeet. Meistä jokaista odottaa tulevaisuudessa väistämätön valinta: oletko sinä Juhani vai Arska?

[vila]

Yritän jaksaa uskoa, että ajassa voi pysyä kiinni mutta sitten pitää pysyä nuorempien tahdissa. Jos möykkää luolassa miten 1980-luvulla kinkybileet oli parempia niin se on oma valinta. Juhanikin voi pikkufiksauksella olla ihan soiva peli.