Pettymys, joka onneksi on vain väliaikainen

[Kolumnisti]

Pettymys, joka onneksi on vain väliaikainen

Kun hain kesäkolumnistiksi olin suunnitellut valmiiksi aiheet mistä kirjoitan, siinä ei kuitenkaan käynyt niin kuin suunnittelin. En ole ammattikirjoittaja, enkä voi kirjoittaa mistä tahansa aiheesta vaan päiväkirjajournalistina kirjoitan niitä ajatuksia mitä sillä hetkellä päässäni sattuu pyörimään. Niin typerää kuin se onkin, tuntuu siltä, että petin itseni. Olin miettinyt valmiiksi itselle tärkeitä BDSM- sateenvarjon pimeään nurkkaan jääviä aiheita, joita ehdottomasti haluan tuoda esille. Pakkohan se on, kun kerta mahdollisuus moiseen on suotu, mutta sitten kirjoitus niistä aiheista ei vain lähtenyt sujumaan. Ne kun ovat niin tärkeitä, etten halunnut kieli poskella ja vasemmalla kädellä niitä kirjoittaa. Minussa on perfektionistin vikaa, tiedän, ja koen pettymyksen tunteen aina erityisen voimakkaana. Mutta mitä sitten tehdä, kun kaikki eivät menekään niin kuin on suunnitellut? Lopettaisiko leikin kesken ja painuisi nurkkaan mököttämään tai sitten ehkä opettelisi olemaan vähän armollisempi itselleen ja muille...

Uskoisin niin, että hyvin harvalla ihmisistä kaikki menee aina putkeen, oli sitten kyse sessioinnista, ruoanlaitosta tai puutarhanhoidosta. Aina on mahdollista, että tulee ulkopuolisia muuttujia mitkä eivät ole omissa tai edes dominoivan henkilön käsissä. Se mikä taas on omissa käsissä, on se, kuinka siihen pettymiseen suhtautuu ja miten siitä jatkaa eteenpäin. Armollisuus ei ollut entisessä elämässäni sana, jota olisin käyttänyt kuvamaan itseäni.  Jyrkkä ja ehdoton olisi sopinut paremmin. Esimerkkinä lopetin puolen vuoden seurustelusuhteen, kun yhden kerran en saanut orgasmia. Petyin kumppaniini ja seksielämäämme, joten koin suhteemme tulleen päätökseen. Aika pinnallista, mutta siihen aikaan se tuntui oikealta ratkaisulta. Myönnän että saattoi siinä pari pientä muutakin asiaa hangata vastaan, mutta vaille jäänyt nautinto oli viimeinen niitti. Nykyään olen hiukan armollisempi... Tai ainakin yritän olla. 

Pitkäaikaissairaana sairauteni vaikuttaa myös seksielämään ja kun kroppani ei toimi normaalisti koen tuottavani pettymyksen kumppanilleni. Vihaan torjua rakkaan ihmisen seksiehdotteluita, kun tiedän, että jos olisin terve minua panettaisi jatkuvalla syötöllä. Tiedän, ettei pettymisessäni ole mitään järkeä, eihän se minun vikani ole, mutta siinä hetkessä tunne pieksee järkeä huolella piittaamatta siitä huutaako se punaista. Minä olen rikki ja minun vuoksi sinäkään et saa nautintoasi. Sitten kun puolikuntoisena yrität väkisin jaksaa harrastaa jotain seksiä muistuttavaa, siinä hetkessä kokee, että pettää kumppanin lisäksi itsensä. Ei tämän näin pitänyt mennä vaan juuri niin ihanasti kuin kuvittelin, mutta ah taas sattuu jonnekin väärään paikkaan ja kas näin fiilis meni. Vittu! On erittäin turhauttavaa, kun mielikuva ei vastaa todellisuutta enää edes niissä asioissa, jotka aiemmin ovat olleet toimivia juttuja.

Kuinka siitä pettymyksestä pääsee sitten yli? Ainakaan sitä ei kannata yrittää blokata, koska se löytää tiensä varmasti läpi, jos ei siinä hetkessä niin myöhemmin. Se saattaa jäädä pyörimään ajatuksiin ja sylkee itsetuntoa nakertavia syyllistäviä kommentteja ajan mittaan. Senkin paska kun et taaskaan voinut toimia kunnolla! Ei kuulosta hyvältä. Mindfulness- valmentajia lainatakseni yksi keino selvitä pettymyksestä on antaa mennä sen tunteen ohi eikä jäädä siihen kiinni. Tunne se tunne, itke vaikka se olisi kuinka noloa ja laskisi stondiksen. Anna sen virrata läpi ja kun voit puhua, kerro kumppanillesi miltä sinusta tuntuu. Joskus voi olla myös niin, että pilvilinnasi on liian korkea eikä mielikuvaasi pysty toteuttamaan. Ei siitäkään huolimatta vaikka ennen pystyi. Anna itsellesi ja kehollesi aikaa toipua, jos muuttunut tilasi on pysyvä, on luultavasti aika hyväksyä nykyinen tila ja alkaa sopeutumaan siihen.  Puhu kumppanillesi ja yrittäkää jotain toista tapaa tai jonain toisena päivänä uudestaan.

Entä silloin kun pettymyksen aiheuttaa kumppani? Pitääkö pakata tavarat ja lähteä? Ei välttämättä, siinäkin puhuminen auttaa pitemmällä tähtäimellä paremmin kuin tavaroiden pakkaaminen. Ai miksi? Koska tässä maailmassa ei ole yhtäkään ihmistä, johon et jossain kohtaa joskus pettyisi ja joutuisit olemaan koko ajan pakkaamassa. Puhu kumppanillesi miksi koit pettyneesi ja mitä voisitte yhdessä asialle tehdä. Puhukaa kun pahin tunnemyrsky on laskenut (varsinkin jos koet ne yhtä voimakkaasti kuin minä).  Näin voitte puhua siitä neutraalimmin eikä tarvitse kiristää hampaita ja yrittää hillitä itseään pahimman tunnemyrskyn keskellä. Voitte yhdessä pohtia, johtuiko se jostain mitä hän teki? Johtuiko se sinun odotuksistasi, joita hän ei osannut täyttää? Vai johtuiko se jostain aivan muusta. It takes two to tango, u know. Syyttely, huutaminen ja itkupotkuraivarit hyvin harvoin ratkaisevat yhtään mitään. Saattaa sillä selkäsaunan tienata sillä hetkellä...

Entä kun pettyy satunnaiseen sessiokumppaniin? Helpointa olisi luultavasti hiljaa nielaista karvas pettymys ja ghostata eli kadota selittämättä mitään. Helpoin tie harvoin on reiluin tie vaan tässäkin tapauksessa toinen osapuoli jää nallina kalliolle ihmettelemään mikähän nyt meni vikaan. Reiluinta olisi sanoa suoraan, ”Hei tämä ei mennyt niin kuin odotin, petyin sessioomme syystä X.” Ehkä pettymys johtuikin puutteellisesta kommunikoinnista tai kemianne eivät vaan kohdanneet. Vaikka sen jälkeen edelleen katoaisitkin, niin ainakin toinen tietää miksi katosit. Voihan sanomatta mitään ghostaamisen ajatella toki myös kostona, siinäpähän mietit miksi katosin senkin paska, mutta eihän me rehdit ja mukavat aikuiset ihmiset ikinä kosteta mitään, eihän...

Yritän elää kuten saarnaan, mutta täytyy myöntää, että sen verran ehdoton olen edelleen, etten kestä kymmeniä kertoja yhteen ihmiseen pettyä. Sen verran sentään olen kasvanut ihmisenä, etten ekasta orgasmittomasta kerrasta ala pakkaamaan kamojani tai ghostaa jättämättä jälkeäkään. Viidennestä kerrasta voisi asiaa jo kuitenkin harkita... Vitsi, vitsi, en tietenkään olisi niin armoton. En silti suosittele kokeilemaan vaan antaa ennemmin varmuuden vuoksi niitä orkkuja sadella! 

Kiitos kesäkolumnistin pestistä, toivottavasti se ei ollut aivan hirveä pettymys! Nyt lähden parantelemaan itseäni ja nauttimaan loppu kesästä.

- Snoukka, joka riskistä huolimatta elelee liian korkeissa pilvilinnoissa ja opettelee olemaan ennen kaikkea armollinen itselleen.

Ne tanssii, ei siks et mä kuolin vaan koska mä elin sen.
Elämän pitkän ja murheellisen, joka onneks on vain väliaikainen.
Ne laulaa, ne on ehkä pilkkalauluja, mut ainakin ne ansaitsen.
Oon tuottanut ja kärsinyt sen pettymyksen, joka on myös vain väliaikainen.

Pyhimys - Pettymys

[an_emi]

Erittäin hieno teksti eikä yhtään pettymys!

Miulla on todella paljon töitä edessä tämän asian käsittelyssä ja on todella helpottavaa kuulla, että en ole ainoa. Omista ongelmistaan kun ei millään haluaisi avautua, koska kuvittelee olevansa yksin asian kanssa, viallinen, huono, outo. Totuus on kuitenkin se, että jossain on aina joku, joka on kokenut saman. Kiitos siis, Snoukka <3

Olen itse juuri aloittanut lukemaan Kristin Neffin kirjaa Itsemyötätunto, jossa käsitellään juuri tätä itselleen armollisuuden osoittamista. Ilmeisesti, kun alkaa itsensä sättimisen sijaan puhua itselleen myötätuntoisesti (kuten puhuisit rakkaalle ystävälle, joka on jotenkin mokannut), alkaa luottamaan itseensä enemmän ja kestää pettymyksiä paremmin. Mie oon vasta polkuni alussa, mutta ainakin tiedostan sen, että kukaan ei ole täydellinen (vaikka moni niin kovasti haluaisi olla. Unohtakaa sellaiset, sellaista ihmistä ei ole.)

[momoi36]

Erittäin hieno teksti eikä yhtään pettymys!

Miulla on todella paljon töitä edessä tämän asian käsittelyssä ja on todella helpottavaa kuulla, että en ole ainoa. Omista ongelmistaan kun ei millään haluaisi avautua, koska kuvittelee olevansa yksin asian kanssa, viallinen, huono, outo. Totuus on kuitenkin se, että jossain on aina joku, joka on kokenut saman. Kiitos siis, Snoukka <3

Olen itse juuri aloittanut lukemaan Kristin Neffin kirjaa Itsemyötätunto, jossa käsitellään juuri tätä itselleen armollisuuden osoittamista. Ilmeisesti, kun alkaa itsensä sättimisen sijaan puhua itselleen myötätuntoisesti (kuten puhuisit rakkaalle ystävälle, joka on jotenkin mokannut), alkaa luottamaan itseensä enemmän ja kestää pettymyksiä paremmin. Mie oon vasta polkuni alussa, mutta ainakin tiedostan sen, että kukaan ei ole täydellinen (vaikka moni niin kovasti haluaisi olla. Unohtakaa sellaiset, sellaista ihmistä ei ole.)

Kiitos itsellesi. 

Ja kiitos kirjavinkistä! Täytyy itsekin tutustua tuohon.

[Mr Birch]

Koska tässä maailmassa ei ole yhtäkään ihmistä, johon et jossain kohtaa joskus pettyisi

Ja vaikka se yksi olisikin, niin sen löytäminen todennäköisesti vaatisi aika monta Tinder-pyyhkäisyä. Kiitos pohdiskelevaisesta tekstistä, Snoukka!

[momoi36]

Koska tässä maailmassa ei ole yhtäkään ihmistä, johon et jossain kohtaa joskus pettyisi

Ja vaikka se yksi olisikin, niin sen löytäminen todennäköisesti vaatisi aika monta Tinder-pyyhkäisyä. Kiitos pohdiskelevaisesta tekstistä, Snoukka!

Kiitos!

[Draugo]

Teksti herätti tuttuja fiiliksiä toiveista että ihmiset käyttäytyisivät enemmän kuvatulla tavalla. Enempää en jaksa asiasta avata.

[Hirvaz]

P.o. "kieli poskessa"; vrt. "silmä poskella", "nenä poskella" tai "räkä poskella".

Myöskään nautinto ei voi jäädä vaille, vaan vaillinaiseksi; sen sijaan kokija voi jäädä nautintoa vaille.

.. . mutta ihan asiallinen teksti ylipäänsä.


  * )

[Sigmamies]

Koska tässä maailmassa ei ole yhtäkään ihmistä, johon et jossain kohtaa joskus pettyisi

Ja vaikka se yksi olisikin, niin sen löytäminen todennäköisesti vaatisi aika monta Tinder-pyyhkäisyä. Kiitos pohdiskelevaisesta tekstistä, Snoukka!

Nopeesti laskettuna neljä entistä lelua oli niin ihania etteivät tuottaneet pienintäkään pettymystä  .
Ja ihan ilman tinderiä 

[Kaislanen]

Tämä osui tosi hyvään hetkeen, muistutti siitä, että en ollenkaan ole ainoa, joka painii saman kaltaisten itse syytösten ja sen valtava huonon omantunnon kanssa, mitä pienimmistäkin asioista. Kaikki ei kuitenkaan aina johdu minusta ja pettymysten takia ei kannata piiloutua onkaloon.

Tämä oli erittäin hyvä teksti, ei yhtään pettymys ☺️ siitä oli apua ja iloa tähän hetkeen. Kiitos tästä ❤️

[momoi36]

Tämä osui tosi hyvään hetkeen, muistutti siitä, että en ollenkaan ole ainoa, joka painii saman kaltaisten itse syytösten ja sen valtava huonon omantunnon kanssa, mitä pienimmistäkin asioista. Kaikki ei kuitenkaan aina johdu minusta ja pettymysten takia ei kannata piiloutua onkaloon.

Tämä oli erittäin hyvä teksti, ei yhtään pettymys ☺️ siitä oli apua ja iloa tähän hetkeen. Kiitos tästä ❤️

❤️

[littleswitch]

Hyvä kirjoitus tärkeästä aiheesta, kiitos! Kaikilla menee taatusti huonommin kuin miltä ulospäin näyttää ja pettymys on osa elämää. Onhan sitä itsekin tullut käsiteltyä epäterveelisesti, varsinkin sen aiheuttamassa vitutuksessa. Komppaan tuota kommenttiasi kommunikoinnin tärkeydestä. Ne kerrat kun olen pettymyksestäni puhunut ovat loppujen lopuksi olleet huomattavasti helpompia jälkikäteen.

[momoi36]

Hyvä kirjoitus tärkeästä aiheesta, kiitos! Kaikilla menee taatusti huonommin kuin miltä ulospäin näyttää ja pettymys on osa elämää. Onhan sitä itsekin tullut käsiteltyä epäterveelisesti, varsinkin sen aiheuttamassa vitutuksessa. Komppaan tuota kommenttiasi kommunikoinnin tärkeydestä. Ne kerrat kun olen pettymyksestäni puhunut ovat loppujen lopuksi olleet huomattavasti helpompia jälkikäteen.

❤️