Eroottisten suhteiden anatomia

[scar]

Pahoittelut heti hirveästä otsikosta,en osaa nyttemminkään.

En ole muissa kuin (ystävyys-ja kaverisuhteissa^{arvostus valtava}) ja hieman huolettanut,että mahtaako osata enää-
Itseasiassa en ehkä jaksaisikaan alkaa siihen kaikenkaiseen työstöön,mitä seksisuhde/suhteet tuntuvat vaativan vuonna 2019.

Oletteko samaa mielipuolta,että itsekseen on parempi tai tuikkaus tuntemattoman kanssa (joskus/usein) vaiko se hirvittävä rupeama,jossa käännetään kivet kantoineen ja istutaan samassa saunassa 24/356,toista/toisia vahtien?

[subitar89]

Riippuu toki täysin ihmisestä, millanen suhde kenellekin sopii. Itse olen vahvasti parisuhdeihminen ja koen kyllä kaiken työn, mitä suhteen eteen joutuu tekemään vaivan arvoiseksi. Ja vaatiihan ystävyyssuhteetkin työtä. Ei mikään ihmissuhde pysy hyvänä ja toimivana itsestään.
Mitä taas tohon mainitsemaasi "samassa saunassa 24/365 toista vahtien" tulee, niin se nyt ei mitenkään päin kuulosta terveeltä. Tai edes mahdolliselta. Ei toista ihmistä voi, eikä pidä vahtia jatkuvasti (jos ollenkaan).
Ja onhan sitten yksi vaihtoehto avoin suhde, jos se molemmille osapuolille sopii ja molemmat sitä haluaa. Tai polysuhde (anteeksi, jos termit ei mene täysin oikein). Toki yksinkään olemisessa ei mitään vikaa ole, jos se itselle sopii. Jokainen tavallaan.

[Mr Birch]

kaikenkaiseen työstöön,mitä seksisuhde/suhteet tuntuvat vaativan vuonna 2019

Hyvä avaus Scarilta. Minusta tuossa on aika tärkeää ilmaus tuntuvat vaativan. Tämä kytkee asian laajempaan yhteyteen. Ihminen on kulttuuriolento, elää ja syntyykin kulttuurissa. Kulttuuriin kuuluvat aina säännöt. Tämän olemme sisäistäneet mielestäni turhankin hyvin.

Aika ajoin nouseekin keskusteluun teema paluu luontoon: ihmisen tulee seurata ennen kaikkea vaistojaan (mitä ne sitten ovatkin). Ja sitten kun tähän suuntaan mentäessä saadaan kolhuja, nostetaan esiin tavat kunniaan -ajatus, mikä siis tarkoittaa enemmän mores kuin habits. Eli seksisuhteissamme olemme aina variksia tervatulla sillalla: kun nokka nousee, pyrstö tarttuu ja kun pyrstö nousee, nokka tarttuu.

Kun subitar89 saunan mainitsi, mietin itse juuri sitä, miten kerron puolisolle korrektisti Club X:stä ja siitä, miksi koen sen kiinnostavana ja omalle kehitykselleni hyödyllisenä paikkana. Olisikohan vapaamielinen yhteissaunominen hyvä aloitus?

[scar]

Aika ajoin nouseekin keskusteluun teema paluu luontoon: ihmisen tulee seurata ennen kaikkea vaistojaan (mitä ne sitten ovatkin). Ja sitten kun tähän suuntaan mentäessä saadaan kolhuja, nostetaan esiin tavat kunniaan -ajatus, mikä siis tarkoittaa enemmän mores kuin habits. Eli seksisuhteissamme olemme aina variksia tervatulla sillalla: kun nokka nousee, pyrstö tarttuu ja kun pyrstö nousee, nokka tarttuu.

Lähestulkoon tuolta varikselta tuntuu tätä aihetta ajatellessa.
Suo siellä,vetelä täällä,ojasta allikkoon jne

Ei tule valmista vaikka kuinka pyörittelee.
Voihan tietysti olla,että pitää prosessin kautta oppia hyväksymään tosiasiallinen tilanne.
Tapahtumat jättävät yleensä ihmisiin jälkiä,jopa haavoja. Jotkut ei parane ehkä koskaan-

[Morgul]

En ole itse ollut koskaan "perinteisessä" parisuhteessa, joten en osaa ehkä sellaista edes kaivata.
Ihastunut syvästi olen kyllä monta kertaa.

En ole mikään sanomaan, mikä kullekin on parasta.

[Raippa]

Mietin tuota sanaa anatomia. Onko eroottiselle suhteelle jokin muotti. En usko. Kaikki mikä tuntuu tuottavan seksuaalista mielihyvää, on eroottista. Mitä muuta se voisi olla. Parisuhde toimii kun ajatukset ja toimintatavat sopii yhtehen maustettuna yhteiseksi tavaksi muodostuneella hyvällä seksillä. Ei sen tartte olle bdsm:ää. Meille se on sitä, mutta isolle joukolle ei. Se on vaan facta.

[Mr Birch]

Mietin tuota sanaa anatomia. Onko eroottiselle suhteelle jokin muotti. En usko.

Tullaan siihen peruskysymykseen mikä osa elämästämme ja kokemastamme suodattuu sosiaalisten rakenteiden läpi ja mitä osaa taas voimme pitää ainutkertaisena. Itse olen sitä mieltä, että kyse on väistämättä jakautumisesta näiden välillä - ei ole mitään kokonaan määrättyä eikä toisaalta mitään kokonaan ainutkertaista.

Se, että ehkä löytyy jokin anatomia on siten osittain, muttei kokonaan katsojan silmässä. Olisi vaikea solmia ihmissuhteita ylipäätään, jollei olisi yhtään mitään, minkä voi luottaa näissä suhteissa pätevän. Se taas on varmaa - mutta jotkut tuntuvat yllättyvän siitä - etteivät suhteet mene 1:1 niin kuin joku osapuoli on kuvitellut tai peräti suunnitellut.

Tekisi mieli jopa väittää, ettei eroottista suhdetta voi olla olla ilman yllätyksellisyyttä. Se ei sulje pois sitä, että "ajatukset ja toimintatavat sopii yhtehen" ja niitä ilmentää "yhteiseksi tavaksi muodostunut hyvä seksi", olkoon BDSM:ää tai ei.

[Raippa]

Se, että ehkä löytyy jokin anatomia on siten osittain, muttei kokonaan katsojan silmässä. Olisi vaikea solmia ihmissuhteita ylipäätään, jollei olisi yhtään mitään, minkä voi luottaa näissä suhteissa pätevän. Se taas on varmaa - mutta jotkut tuntuvat yllättyvän siitä - etteivät suhteet mene 1:1 niin kuin joku osapuoli on kuvitellut tai peräti suunnitellut.

Minä en ole kyllä vielä löytänyt koskaan mitään näissä, eikä muissakaan suhteissa, mikä pätis ja joka kestäis. Ehkä minä olen siinä mielessä rajoittunut. Tai sitten se on tullut opiskeltavaksi kantapään kautta vasta kuoleman kynnyksellä. Sei ainakaan petä. Aina kun luotat johonkin, se vie pohja alta. Ota sitten jostakin kiinni ja vedä takas pudotaksesi uudelleen.

[scar]

Ei sen tartte olle bdsm:ää. Meille se on sitä, mutta isolle joukolle ei. Se on vaan facta.

Itsellä taasen sellainen fiilinki,että BDSM alkaa olla suuremman populan tietoisuudessa ainakin.

Toki jos rajaa kovasti,esim.että niiden pörrökäsirautojen käyttö ei ole oikeaa ja todellista,aitoa  BDSM:ää,niin porukka pienenee.

Joskus tuntuu,että melkein kuin haluttaisiin omia BDSM jonkin pienen,kärsivän,kiusatun, jne.salaisen porukan omaksi jutuksi.
Ihmiset ehkä uskaltavat (länsimaissa) olla sitä mitä ovat ja vaikka jokin 50 shades oli mitä oli,sekin toi asioita "taviksen" tietoisuuteen.

Voi olla että kuvittelen ja mutuilen,mutta ehkäpä BDSM ja fetisismiä on ollut niin kauan kuin ihminen on ollut nykyisellään,niistä vain ei olla puhuttu,keksitty termejä,lokeroita ymv.
Luolaan on vedetty tukasta ja oltu eläimellisiä-
Kristillinen sivistys palvoo edelleen väkivaltaista uhrikuolemaa,merkkinä suuresta rakkaudesta kaikkia ihmisiä kohtaan..

Mutta joo,tää "anatomia" katoaa omalla kohdalla päiväpäivältä. En ymmärrä sen logiikkaa-
No olenkin aika hölmö ja yksinkertainen,totta puhuakseni 

Lisäys: Ja,tarvitseeko koko maailman tietää esim.mun seksisuhteiden/suhteettomuuksien tilasta-pitääkö mun hakea jotain hyväksyntää muilta ihmisiltä yksityiselämälleni?Pitääkö mun setviä näitä asioita kaikkien kanssa ja kaiken aikaa,jotta olisin ns.oikeassa moodissa?

Milloin seksuaalisuudesta tulee yhteisöjen asiaa? Silloinko jos se vahingoittaa muita tai itseä?

Onko ihmisellä sittenkin jokin halu yleisellä tasolla olla kontrollissa ja määrittää muita ihmisiä- onko se joku uhka,mitä itsellä ei ole,mutta toisella on?

(Hikisen iltavuoron jälkimaininkeja tai sitten muuten vaan vähän yllättäviä ajatuksia pullahti mieleen prässin jälkeen )

[mauje]

Anatomiaa en ole koskaan tarkemmin pohtinut suhdekuvioissani...toisinaan vain olen miettinyt että kaipaisin jotakin ja että ehkäpä siihen löytyy joku. Tuo on määrittänyt löysästi minimin ja hiukan olen pohtinut että entäpä jos natsaa enempi. Jonkinasteisena polyna olen miettinyt senkin mitä mahdollisesti käy tai ei käy muille suhteilleni. Sekin on tiedossa että "mikkää ei oo ikkuista" ja että asiat ja ihmiset muuttuvat.

Muiden mielipiteille olen antanut usein piutpaut ellei kyseessä ole "asianosainen". Kyse on kuitenkin minulle mieleisistä seuralaisista, yhteiskunta ja ohikulkijat seurustelkoot/suhteilkoot keskenään.

[RuoskaMikko]

Mulla ei koskaan mitään romanttista suhdetta ollut, säätöjä kyllä molempien käsien sormille. Tunnevamma lapsuudesta ja elin sen mukaan kun ei tajunnut että vois tehä toisinki ja vasta vanhempana sai kasvatettuu pallit ja otettuu hengähdysaikaa ja pääs irti pikku stigmoista että pysty hakeen apua sieltä täältä ja nyt alkaa vähän valoa näkyä. Ei kukaan muu kuin epätoivoset ja ne jotka on puutteessa, halua olla tunnevammasen kanssa muuten ku FWB tms korkeintaan. Enkä mäkään kyllä halua olla riippakivi ja kroonisen kärsimyksen lähde kellekään.

Oon tullu muutenkin siihen tulokseen että paras vaan unohtaa koko paska koska haluan mielummin kokea eri asioita kuin sen yhden pitkän parisuhteen, vaikkei siinä mitään jos sekin tulis. En vaan nää mitä hyötyy siitä on ihmisen kasvulle, kun kattoo ihmisii jotka on ollu sellasessa. Oon poly, tahon kokee eri asioita ja suoda saman toiselle, ei kyse oo hedonismista ym mulla, ja tarvin sen lisäksi paljon omaa tilaa, ihan hyvin voisin nähdä rakasta pari kolme kertaa viikossa ja olla joskus jopa vuoden pari omilla teillä. Kukaa haluu semmosen?

Turha lähtee hakeen mitään, vähän tuntuu siltä kun miettii noita lähtökohtia. En aio ruveta käännyttään itteeni monoks ja sellaseks joka haluis olla joka päivä saman ihmisen seurassa, ei homotkaan mee enää käännytysleirille omasta tahdostaan ellei oo joku himouskovainen tms. Tiedän että tästä paistaa kyrpä ottassa olo, mutta on silti hyvä fiilis. Tulee tehtyy juttuja joista oikeesti nautin ja tiedän mitä haluun elämältä. Voiko kaikki sanoo samaa?

[Raippa]

Minä puhuisin mieluummin eroottisen suhtehen filosofiasta, kuin anatomiasta. Mä en pysty kuvitteleen erotiikalla olis jalat, kädet tai pää. Puhumattakaan suolistosta. Tai jos sitä vertaa koneen anatomiahan, niin esim. hammaspyöriä ja akseleita. Erotiikka on kuitenkin ihmisen mielen laatua. Tila jossa asiat näyttää hyviltä ja kahden ihmisen mielihaluja ruokkivilta lähinnä seksuaalisessa mielessä. Ehkä olen väärässä, mutta jokin psykologiasta tietävä voisi asiaa valottaa paremmin.

[Mr Birch]

Minä puhuisin mieluummin eroottisen suhtehen filosofiasta, kuin anatomiasta. Mä en pysty kuvitteleen erotiikalla olis jalat, kädet tai pää. Puhumattakaan suolistosta.

Tuolla osut suoraan erääseen halkeamaan. Miesfilosofit ovat vuosituhansia - samalla kun kasvatuksellisesti paneskelivat nuoria poikia ainakin Antiikin Kreikassa tai piiskailivat ripittäytyneitä naisia keskiajalla - korostaneet (miehen) mielen ensisijaisuutta tiedon muodostuksessa. Ajattelevat naiset leimattiin "monenlaisten halujen heiteltävinä oleviksi naisparoiksi" ja siivottiin mahdollisuuksien mukaan pois esimerkiksi pyhistä teksteistä. Hannele Koivusen Madonna ja huora on mainio kokoomus aihepiiristä.

Naistutkimus (oik. sukupuolentutkimus) hyvittää tätä vuosituhantista alistusprojektia tuottamalla tällaisia ruumista pursuavia otsikoita: Vedenpaisumus tornikamareissa : sukupuolittavaa väkivaltaa purkavat naisruumiin kokemukset ja eettinen lukeminen (Minna Halonen & Sanna Karkulahti),  Millaisiin asentoihin työruumis taipuu palvelutaloudessa? (Päivi Koivuniemi),  Ruumiillisuuden merkitys jälkiteollisessa työssä (Henri Koskinen), Pastorin pyhä tanssi : pastori Sanna Kauppinen tanssii vaikka esirukouksen ja syyttää Paavalia kehon väheksymisestä (Riitta Makkonen), Tyttöruumiillisuuden askelia ja menetelmällisiä kokeiluja (Heta Mulari), Perse paljaana purkupallon päällä (Olga Palo)

Yhteenveto aiheesta: The soul-body union and sexual difference : from Descartes to Merleau-Ponty and Beauvoir (Sara Heinämaa) Ja varmemmaksi vakuudeksi: Tällä ei ole mitään tekemistä seksin kanssa. [Naisia jumalatarkoulussa Tuomiston kartanon kurssilla voimaantumassa villinaisiksi.] (Aurora Rämö, julkaisussa Tulva 2017:3)