Aistiyliherkkyys (tai -aliherkkyys)

[kitten]

Itselläkin on kokemuksia aistiyliherkkyyden kanssa elämisestä kun erään 'vanilja'ystäväni kanssa opeteltiin vuoden ajan hänen kehon toimintaa ja mielen vauhtia. Selvittiin useasta tilanteesta jälkihoidolla, keskustelemalla ja opeteltiin kieppien aikana halaaminenkin. Vaikein asia tuntui olevan orgasmi, joka tuntui irrottavan mielen kehosta ja pelotti siksi suunnattomasti. Hän ei elämänsä aikana ehkä koskaan ole kokenut orgasmia ja se on minusta ikävä asia estää ihmiseltä. Valitettavasti sinne ei myöskään päästy koska hän kyllästyi opetteluun ja mielenkiinto suhteen jatkamiseen loppui samalla. Jälkiviisaana myös mietin että olin itse ehkä liian tunteella tuossa suhteessa ja innostunut siihen nähden että se oli toiselle vain kokeilu. Mutta tuskin oltaisiin siihen luottamuksen tasoon päästy ilmankaan. Jos pelaa kaiken varman päälle niin elämä ei tuntuisi miltään.

Ymmärsinkö siis oikein, että sä toimit ns. normaalein aistein aistiyliherkän kanssa?

Miltä se tuntui? Turhauduitko? Hermostuitko? Oliko helppo asettua hitaaseen moodiin, tuntea empatiaa?

[Ynspi]

^

Ynspi, sä kirjoitat niin kivasti. Ihan mun fiiliksistä!

Hienosti osaat sanoittaa oloja. Orkesterivertaus oli kuvaava ♥️

Ihanaa, että edes joku ymmärtää.

[jr258]

Täällä yksi autisti näppäimistön takana. On kuulo/näkö/haju/maku/tuntoyliherkkyydet, eli kaikki mitä kuvitella saattaa. Stressi ja ylikuormitus vaikuttaa niiden "vaikeuteen", joten joka hetki ei ole paha olla. Aliherkkyyttä esiintyy joissain tilanteissa, kun muut aistikanavat ovat jo "täynnä". Mulla on myös ADHD.

Toisen ihmisen kanssa ollessa en voi sietää kevyttä kosketusta ja "hipsutusta". Hyvä etten turpiin lyö, ihan refleksistä. Ajatuskin karmii selkäpiitä. Mua pitää rutistaa, puristaa, painaa, hieroa, muussata... Ei kuitenkaan ihan täysillä käsivoimilla, mutta sellainen reipas, varma ja jopa ronski kelpaa. En tiedä, pystynkö hipsuttamaan kevyesti ketään muuta ja monesti saan palautetta että "ei noin kovasti".

ADHD-lääkitys on mulla alentanut kämmenten hypersensitiivisyyttä sekä joitain muita aistien ylilyöntejä (pystyn myös keskittymään paremmin/tuhannet ajatukset eivät laukkaa päässä 24/7). Tämä vähentää yleistä stressitilaa.

Jotkin tietyt hajut, etenkin pesuaineiden hajut, haistan vielä pitkään muissa ihmisissä vaikka vaatetta olisi jo käytetty. Joistain tulee oikeasti ihan pääkipu ja allergian tunne. Itsepä pesen siis kaiken hajusteettomalla.

Varmaan osa mun uniformufetissistä tulee siitä, että toinen ei pääse niin helposti "iholle" eli koskemaan paljasta pintaa. Vaatteen läpi kaikki on mulle helpompaa.

[Ninth]

Täällä yksi autisti näppäimistön takana. On kuulo/näkö/haju/maku/tuntoyliherkkyydet, eli kaikki mitä kuvitella saattaa. Stressi ja ylikuormitus vaikuttaa niiden "vaikeuteen", joten joka hetki ei ole paha olla.

Sama.

Miten olette omissa suhteissanne ja leikeissänne kokeneet tulleenne ymmärretyiksi? Koitatteko vain kestää olojenne kanssa mahdollisimman pitkään vai sovitteko jotain rajoja ja toimintatapoja etukäteen? (Oon ymmärtänyt, että "kauppalistasubit eivät ole hirveän mieluisia, mutta kyllä jotenkin tekee mieli itseä suojella...)

Oon D, mutta todellakin olen kertonut kumppanille aistiprosessoinnin jännyyksistä ja olen saanut tukea ja ymmärrystä. Samoin olen kiitollinen siitä, että subi on infonnut mua omista aistiherkkyyksistään ja ollaan voitu yhdessä keksiä ratkaisuja ja sopia rajoja liittyen aiheeseen. Omista rajoista/herkkyyksistä/preferensseistä kertominen ei helvetissä ole mitään karkkikauppailua vaan tärkeä osa suhteiden ja sessioiden rakentamista.

[Kummitus]

Itselläkin on kokemuksia aistiyliherkkyyden kanssa elämisestä kun erään 'vanilja'ystäväni kanssa opeteltiin vuoden ajan hänen kehon toimintaa ja mielen vauhtia....

Ymmärsinkö siis oikein, että sä toimit ns. normaalein aistein aistiyliherkän kanssa?

Miltä se tuntui? Turhauduitko? Hermostuitko? Oliko helppo asettua hitaaseen moodiin, tuntea empatiaa?

Kuten sanoin se oli oppikokemus eli oli vaikeitakin hetkiä. Itse olen jonkinlainen sensualisti joten pidän myös siitä hitaasta moodista. Enemmän taisi olla ystäväni lopulta joka hermostui kun virikkeet ei olleet kehon tahdissa ja vilkas mieli karkaili tilanteesta ulos...tai sitten tuntemukset meni yli ja siinä kohtaa halailtiin ja puhuttiin paniikkikohtausta ohi. Olisin ollut jatkamassakin oppimista, mutta ei meistä vaikuttanut olevan parisuhteeseen. Sen lisäksi tuli selväksi että en pystynyt tiettyjä omia puoliani, kuten sadismia toteuttamaan ja sen toiminnan vieminen jonkun muun luo ei ollut tuossa asetelmassa vaihtoehto.

[Ouroboros]

Oon HSP ja ilmeisesti myös nepsy. Kova käsittely on lempiasioitani - sekä saajana että antajana - mutta pehmeä kosketus ja kevyen luokan kidutus, joka ei ehkä varsinaisesti edes satu, on joskus täysin kestämätöntä vastaanottaa. Luottamussuhde bdsm-jutuissa on tässä(kin) suhteessa kaiken a ja o ja psyykkisesti oivaltava leikkikaveri on ihan ehdoton.

Olen hyvä hipsuttamaan, mutta huono vastaanottamaan mitään pientä ja hellää ja herkkää. Ehkä masokistipuoleni tarvittis jonkun sadistisen hipsuttajan. Oon myös superintrovertti enkä esim. pysty jakamaan asuintilojani pysyvästi toisen ihmisotuksen kanssa.

[KissySweet]

Minulla on ääniyliherkkyyttä. Isot ja kovat äänet tuntuvat epämukavilta sekä saavat kehon pelkäämään vaikka pää tietää kaiken olevan hyvin.

Isot kaikuvat tilat, elokuvissa käynti ja alikulkutunnelit ovat inhottavia ja pelottavia paikkoja. Toisaalta kai kuuloni säilyy hieman parempana kauemmin kun vältän isoja ääniä. Ukonilmasta en pidä myöskään. Kuulostaa kuin taivas repeäisi. 

[Irwikissa]

Ainakin kirkkaat valot, yht'äkkinen kova ääni yhdistettynä tunteeseen..En osaa kuvailla sitä paremmin, mutta siis esimerkiksi rikkoutuva ilmapallo, poksahtava pullonkorkki, ja uutukaisena syttyvä tulitikku  tuntuu et tää vaan pahenee iän myötä
Väsyneenä todella tuntoherkkä. Ei pysty pitämään hiuksia auki ja vaatteiden tuntu iholla ahdistaa.

Että semmosta  lähinnä onneksi pieniä arkisia asioita

[susannero]

Todella mielenkiintoista lukea näitä kommentteja.

En useinkaan kiinnitä huomiota omiin erityispiirteisiin, koska elän niiden kanssa jatkuvasti. Olen kuitenkin viime aikoina miettinyt toisinaan miksi en pidä hellästä kosketuksesta tai miksi sattumanvarainen ihokosketus saa aikaan ällötystä.

[mirbe]

En ajattele olevani aistiyliherkkä, mutta tuntoaisti mulla on herkkä. Tunnen kipua helposti, joten tämä vaatii treeniä, toki tästä syystä nautin kivun tunteesta. Kiihotun myös helposti; hämmentävintä on ollut, että seksin jälkeen selkääni hiveltiin ja sain siitä uuden orgasmin.

[Dante79]

Onhan noita muutamia, eniten sellaista tuskaista fiilistä tulee kun on joku kirkas valo näkökentässä, ihan joku hehkulamppukin jonka edessä ei ole mitään himmentävää varjostinta. Kaikenlaiset kosketukset jotka tulee yllätyksenä tai muutenkin lupaa kysymättä varsinkin ihmisiltä joiden kanssa ei ole silleen läheinen että tää on halailusuhde ovat hiukan iljettäviä fiiliksiä herättäviä. Se on kyllä ollut korona-ajan parhaita puolia että tuota ei enää hirviästi tapahdu.

[LadyStiletto]

Mä oon ainakin valo- ja ääniyliherkkä. Kirkkaat valot (erityisesti ilman varjostinta olevat lamput) ja äkilliset kovat äänet on ongelmallisia. Sessioissa näistä ei oo ollu haittaa kunhan vain on valinnut esim. valaistuksen kannalta hyvän paikan.

Sessiointiin eniten vaikuttava aistiyliherkkyys on tuntoaisti. Kivunsietokyky mulla kuitenkin on yleensä aika hyvä. Jotkut epämiellyttävät kosketukset (esim. liukkaripurkki on sängyllä niin, että se osuu mun reiteen) on mulle epänormaalin inhottavia. En tietenkään odota, että domme osaisi tällaiset asiat huomioida automaattisesti. Niistä pitää vain kertoa.

[Flikk]

Tämä voisikin  selittää sen, kun mua inhottaa esim. jääpalan sulaminen. Kylmä tai kuuma on sinällään fine, mut neste (jopa puhdas vesi siis) on iholla jotenkin yök. Hikisen ihmisen halailu nakuna on mulle nöyryyttävintä ikinä.

Kutiamaan olen yliherkkä, en voi vaikkapa olla kiinteistössä, jossa hiotaan koneella jotain rakennetta, kun en voi seisoa tai istua, kun jalat tai peppu kutiaa liikaa. Kipua mielestäni sit taas siedän ihan hyvin, mutta vain kiimassa, kuten sessiossa. Esim. vieraan ihmisen hieronnassa en voi käydä ollenkaan.

Ja jos ihan pikkutarkaksi kävis, ni esim. punainen fontti saa silmät särkemään niin, etten pysty lukemaan niitä kirjoituksia ollenkaan.

[Hra K]

Onhan näitä ja tietenkin nuo vaikuttavat elämään mutta suosittelen sinnittelemään ja karaisemaan itseään koska se toisinaan hiljalleen helpottaa.
Ensimmäiset 30 vuotta on hankalimmat. Meikatut ihmiset ei enää ainakaan yleensä tuota puistatuksia enkä halua ampua hajusteiden käyttäjiä ihan joka kerta.
Asitillisena harrasteena kokemani pervoilu on kuitenkin niitä elämän osa-alueita, joissa tavallista paremmin toimiva aistimaailma on selkeästi eduksi.
Minulla se on yksi syistä miksi pidän tästä niin kovasti koska koen tämän aisti-ilmaisuna tai se on keskeinen osa touhuja tavalla tai toisella.

Aistiyliherkkyyskumppaneista on myös kokemuksia ja tietynlaisesta alkuhaasteesta huolimatta he ovat olleet aivan ihania oikeastaan kaikki.
On mukavampi soitella musiikkia ihmiselle, joka ei ole tyystin umpikuuro.

 herkyydellään herkyydellesi
 K

[Selina]

Ite olen HSP ja koen kaikki tunneskaalat todella voimakkaasti, vaikka monen mielestä mä vaikutan ulospäin ihmiseltä, jolla on aina jalat maassa. Havaitsen usein ihmisissä sellaisia asioita, mistä he eivät itsekään välttämättä tienneet. Lisäksi koska mä havainnoin ympäristöäni jatkuvasti tuntosarvet pystyssä, mä vastapainoksi kuormitun pitkään kestävissä sosiaalisissa tilanteissa helposti. Silloin en ikäänkuin pääse "informaatiotulvaa" karkuun. Jos kuormittumista ei syystä tai toisesta pääse ajoissa hoitamaan, purkautuu se yleensä paniikkohtauksena ulos. Välillä tuntuu siltä, että mulla on herkkyyteni takia joku kuudes aisti.

Rentona ollessani mua harvoin vaivaa fyysiset herkkyystilat, mutta stressitilanteessa mä alan kutista paljon ja saan tic-oireita. Monet materiaalit tuntuu ikäviltä ja jos niitä ei pääse poistamaan iholta, on vaikeaa keskittyä muuhun. Onneksi osaan nykyään myös siirtää ajatuksiani asiasta toiseen ja välillä pääsen tukalasta tilanteesta yksinkertaisesti sulkemalla sen häiriötekijän kokonaan ulos. En tiedä onko se hyvä vai huono asia. Olen nimittäin joskus piiskaa saadessani huomannut tekeväni samaa ja silloin voi tulla ylilyöntejä, kun en vain yksinkertaisesti enää reagoi.

Leikkiessä en pysty vastaanottamaan voimakkaita erilaisia ärsykkeitä samaan aikaan. Mun on tosi vaikeeta olla esim. sidottuna ja piiskattavana samanaikaisesti. En myöskään pysty vastaanottamaan kipua kahdelta eri ihmiseltä samanaikaisesti. En yksinkertaisesti tiedä mihin keskittyä ja sekoan.

Kaikenkaikkiaan mä koen nää jutut vain mun vahvuudeksi. En ole ikinä kokenut, että niistä olisi jotain haittaa, päin vastoin. Näen ja koen kaikki harmaiden sävytkin kirkkaasti ja värikkäästi.