Jossain ketjussa tätä ainakin sivuttiin mutta en jaksanut kaivaa esille että missä ja milloin...uteliaille tekemistä pimeinä syysiltoina sitten
Hyvänä puolena pidän sitä että nautin tuulesta kasvoillani, joskus jopa tuiskustakin. Saatan panna merkille liikahtavan lehden ja kasan kaikkea muuta ympärilläni. Toisinaan saan yltäkylläisen määrän tietoa maailmasta ihan vain olemalla ja antamalla aistien kertoa yhtä ja toista niin säästä kuin muista ihmisistä jne.
Huono puoli on kai että se on aina "päällä"...toisinaan ei ole niin pientä ääntä etteikö se herättäisi tai häiritsisi keskittymistä johonkin asiaan. Jotkut vaatteet ovat epämiellyttäviä yllä koska materiaalin tuntu on häiritsevää laatua. Tästä syystä metalliset kahleet ovat itselle ei-ei jne.
Saatan ärtyä tai ilahtua jokseenkin tyhjästä tai sitten isompikaan asia ei hetkauta jos jotakin on saatava tehdyksi juuri nyt. Ongelma voi olla etten aina pidä montaakaan asiaa välttämättömänä.
Olen tottunut siihen että asiat vain ovat näin ja ihmisellä tarvitsee olla hiukan itsehillintää ettei pursuile ympäriinsä kuin luonnonvoima...ehkä olen taipuvainen menemään siinä toiseen ääripäähän sitten ja pysyn enemmän omissa oloissani. Tietenkin ihminen on monen asian summa eikä tämä johdu pelkästään tuosta tai siitä ja tästä mutta sivuutetaanpa se nyt jotta edes osaksi olisin aiheessa.
Se että tämä olisi jonkinlainen yliherkkyys/ongelma on hiukan uusi asia minulle koskapa minulla ei ole kokemusta muunlaisesta olotilasta. Tämä tuli tietoisuuteeni vasta kun oman jälkikasvun kohdalla oli hankaluuksia ja tämä hyppää esiin mediassa nykyään tämän tästä. On ilmeistä että tässä minulla on käynyt onni siten että mahdollinen aistiherkkyys on ilmeisen lievä, kaiken kuulemani perusteella. Ehkä olen myös oppinut sattumalta elämään sen ominaisuuden kanssa.