Kriisistä kriisiin

[Ansku]

Kolmikymppinen kinky on kuin jokiruumis. Kun se katoaa näkyvistä, kukaan ei tiedä nouseeko se pintaan enää "koskaan. Jos se sen tekee, on tämä todennäköisesti riettaan turvonnu ja pahanvärinen, eikä sitä viitti kukaan kauempaa katella kuin sen hetken että ehtii tunnistaa"

Repesin täysin! Toi oon NIIN minä!
Liha mureutuu, pinta rapeutuu ja maku katkeroituu! Kaikella rakkaudella, en minä pahalla, en muita, enkä etenkään itseäni kohtaan. Elämä vaan joskus on ihan hiton raskasta, ehkä ne sitten on niitä kriisejä.

[latexbun]

Kolmikymppinen kinky on kuin jokiruumis. Kun se katoaa näkyvistä, kukaan ei tiedä nouseeko se pintaan enää "koskaan. Jos se sen tekee, on tämä todennäköisesti riettaan turvonnu ja pahanvärinen, eikä sitä viitti kukaan kauempaa katella kuin sen hetken että ehtii tunnistaa"

Repesin täysin! Toi oon NIIN minä!
Liha mureutuu, pinta rapeutuu ja maku katkeroituu! Kaikella rakkaudella, en minä pahalla, en muita, enkä etenkään itseäni kohtaan. Elämä vaan joskus on ihan hiton raskasta, ehkä ne sitten on niitä kriisejä.

Jokiruumis on kyllä uusi truu-kinky. 

Mutta niin, vaikka itse en ole koskaan potenut minkäänlaista ikäkriisiä, olen havainnut että uutta tulokasta (uusi = skenetoiminnassa mukana n. alle viisi vuotta), paitsi piiritetään joka suunnasta, mutta heistä ollaan myös kiinnostuneempia sessioseurana, kuin heistä jotka ovat olleet kuvioissa jo pidempään. Uutuudenviehätys ei aina ole ikäsidonnaista.

Sitten kun suurin osa tällekin foorumille rekisteröityneistä ovat nk. nollaprofiilin (ei kuvia, ei kirjoitettuja viestejä, ilman esittelytekstiä) omistajia, on todellinen kynnys lähestyä sitä skeneaktiivia, jolloin skeneaktiivi jää pyörimään samoihin vanhoihin ympyröihinsä, joissa lähinnä ikäännytään yhdessä ja muistellaan menneitä. Ei siinä, että se väärin olisi.

[pikkusisko]

Kiitos lohdullisista kommentteista, kyllä näillä taas jonkun aikaa kelluu!

Neljänkympin kriisi kuulostaa minusta vilpittömästi odottamisen arvoiselta  eikö se tosiaan ole klassisesti se vaihe, kun pistetään lusikoita jakoon ja muutenki kaikki sees sileeks. Niin karvasta kuin se hetkellisesti onkin, sen jälkeen saakin olla kaunis, rietas ja onnellinen kenenkään ja minkään pitelemättä ja aivan erilaisella syvyydellä kuin minään hupakkona.

Vaikka tässä nuoremmat päivät vähän kaihoa kolisteleekin, niin on se vain silti tosi että eteenpäin on kuitenki päästy. Parikymppisenähän elämä oli yhtä saatanan kriisiä koko ajan..! Identiteetti, kehonkuva ja ihmissuhteet pysyvästi slinkymäisessä umpisolmussa.

[vila]

Kolmikymppinen kinky on kuin jokiruumis. Kun se katoaa näkyvistä, kukaan ei tiedä nouseeko se pintaan enää koskaan. Jos se sen tekee, on tämä todennäköisesti riettaan turvonnu ja pahanvärinen, eikä sitä viitti kukaan kauempaa katella kuin sen hetken että ehtii tunnistaa. Tuntuu totisesti, että ne ajat ovat auttamatta takanapäin, kun itsekin vielä oli kiinnostava seksuaalinen kokonaisuus. Mutta eihän nyt hullussa kukaan kiinnostukaan tyypistä, joka velloo siinä kitkeryydessä miten kaikki oli ennen niin kovin kivasti. Syöksykierre on valmis ja motivaatio sen katkaiseminen pitkässä kuusessa, kun ei oikeastaan edes usko että mikään ponnistus voisi tilannetta muuttaa ennalleen. Eikä mikään muu vain tunnu vaivan arvoiselta.

Hhhmm ovatkohan jo muinaiset kinkyesi-isät varoittaneet tarinoilla kolmekymppisistä kinkynaisista... Mytologiahan on täynnä tarinoita katkerista naisista, jotka käyvät hukuttautumassa ja palaavat miehiä vihaavina henkinä takaisin. Ehkä rusalkat, kelpiet, kaikenmaailman suonoidat ja seireenit ovat vain niitä kolmekymppisiä kinkynaisia, jotka eivät nousseetkaan pintaan

[pikkusisko]

Ehkä rusalkat, kelpiet, kaikenmaailman suonoidat ja seireenit ovat vain niitä kolmekymppisiä kinkynaisia, jotka eivät nousseetkaan pintaan

    

[Ms. M]

Mä näkisin, että kolmekymppisyys on sellainen välietappi. Sitä yrittää olla niin hiivatin aikuinen hetken, vain tajutakseen, että aikuistelu on aika turhaa.

Mitä skeneen tulee, niin ennemmin täällä se uutuuden viehätys vetoaa, kuin ikä. Uusi potentiaalinen skeneläinen (varsinkin naispuolinen subi) saa varmasti paaaaaaaaljon yhteydenottoja. Suurin osa haluaa vain päästä panemaan (sessioinnista ei niin väliksi).

Mutta yksi hyvä puoli on siinä, että on tällainen jokiruumis; tiedän tasan keihin luottaa ja keihin ei. Ketkä ovat oikeasti ystäviä. 

[Retsam]

jaa
hyvät sessiot on aina etusijalla jos niikseen tulee.. mut jos sessiosta tuleekin ihan paskaa nii paneminen voittaa kyykytyspaskan..

Moni vain syyttää menneiden muistelijaksi kun joskus yrittää kertoa itsestään jotakin.




Ensimmäinen kinkyavioliittoni oli ohitse jo alle 20 w, sen jälkeen papit eivät ole liittojani siunailleet..

Tämän matkan varrella on saattunut ja tapahtunut kaikenmoista.Käyty vähän siellä täällä ja tuolla....
Onneksi ne ovat vain kokemusperäisiä muistoja,joita varmasti jokaisella on.

Raskain ajanjakso on kuitenkin tämä 40-50 w, kun tahallisesti tuotetusta vammautumisesta toipuneena jouduin selvittelemään todellisen kinkyilysekasotkun johon tämä vuosikymmen miltei upposikin.

Minulta on usein tiedusteltu,miksi?
Olisko pitänyt antaa asian olla?

Yksiselitteistä vastausta ei ole,muuta kun veri ja nimi velvoittaa..

[pikkusisko]

Nyt mulla soi päässä Happoradio: Näkökulma muuttuu linnusta suoruumiiksi  (soi vielä paremmin kuin jokiruumis!)

Niin, ehkä se viimeinen käyttöpäivä ei olekaan se teuraan ikä vaan ruhon tuoreus. Eikä kyse siis ole pelkästään tarjokkaista, vaan siitä huomiosta ja kannanottojen painoarvosta mikä tuntuu näin skenessä jonkun aikaa roikkuneena lähtevän laskevaan käyrään. Ehkä siitä ei kovin kauaa jaksa olla niin kovin pahoillaan, mutta kyllähän se alkuun kieltämättä kirpasee.

Mutta se on siitä kohti varmasti vastasuuessa lujempi!

[No5]

Fifty-sixty kriisi on järkky kun elimistö näyttää jo merkkejä kuolevaisuudesta....Ei muuta kun lisää höpinää tötteröön ja menox...Must to do -lista kasvaa... (Elekää hyvät nuoret jättäkö tekemättä ettei sitten kaduta vanhempana)

[napakettu]

Kiitos!

Aah, tää aloitus oli kyllä viikon ilahduttavien nettilöytö, vallan riemukas. Kiitos Pikkusiskolle, vaikka kahvit näppiksellä ei ole sinänsä niin iloinen asia. Mutta joo, toimii tekstinä erinomaisen hyvin, joskin kohderyhmälle, joka ei ehkä ole siitä laajimmasta päästä.

Oma kolmenkympin kriiseily katosi kivasti isompaan kriisiin kehon kelpaamattomuudesta sen ainoaan biologisesti merkittävään tehtävään, lisääntymiseen. Sitten "selittämätön lapsettomuus" sekä ihmeen että leikkaamisen jälkeen muuttui selityksiä vaatimattomaksi raskaudeksi jopa kolmeen otteeseen peräkkäin. Ja kun perhe-elämä oli sen verran hektistä seuraavat kymmenen vuotta, niin meni mahdollisuus neljänkympin kriiseilyynkin sivu suun. Vielä kun on osannut saada arjen normi-stressimäärän lähelle sietorajaa loputtomilla opinnoilla, kilpaurheilulla, ammatin vaihdolla, puolison toipumisella masennuksesta sekä omalla yrittäjyydellä, niin eipä ole tarvinnut turhia trendikriisejä mietiskellä 

Ikäkriiseilyn suhteen on tuskin kyse mistään kiveen kirjoitetusta, yleismaailmallisesta faktasta, vaan enemmänkin oman elämän kuvioiden tuottamasta kokemuksellisesta maastokartasta. Jos tämä ajatus yhtään aloittajaa lohduttaa, saapi hyödyntää. Karttaa kääntelemällä voinee suunnistaa sitten suolta poiskin. Ja kas, se kartta laajenee sitä mukaa kun matkaansa jatkaa, vaikka välillä saa tosissaan tarpoa eikä suunta olisi hetikään selvillä. Suoruumis liikkeelle siis, säälimättä ja määrätietoisesti piiskaamalla 

Näin seuraavaa tai ehkä ihka ensimmäistä ikäkriisiä odotellessa oma olo on seksuaalisesti ja muutenkin parempi kuin ikinä. Niin siistii! 

Oon sen jo ymmärtänyt, että tuskinpa sitten kuitenkaan muutun fiksummaksi, seesteisemmäksi tai aikuisemmaksi iän myötä. Se ymmärrys antaa mielelle luvan olla ihan niin tyhmä teinipissis-vinkukettu-bitch kun vaan hyvältä tuntuu. Seksi tapahtuu suurimmalta osalta mielessä ja se mieli on todellisuudessa alueena rajaton. Niiden kuviteltujen rajojen etsiminen kiinnostaa edelleen itseä sekä muita ja se ilahduttaa suuresti. Se seikkailu vaatii seurakseen hyvällä näkemyksellä ja aikuisella itsetunnolla varustettua D-asenteellista, mielenkin tasolla toimimaan orientoitunutta seuraa. Seuraa, joka pystyy puhuttelemaan mieltä sekä suoraan että kehonkokemusten kautta. Yhtään väheksymättä kehollisuutta, mieli on kuitenkin se, joka tekee kokemuksesta kinkyn. Neitsyeksi on ollut vaikee kenellekään alkaa sen kuudennentoista ikävuoden tuoman seksin ensikokemuksen jälkeen. Sen sijaan uusia kokemuksia riittänee elämän loppuun asti.

Mulle yksi arvostamani, iäkkäämpi ihminen sanoi joskus kymmeniä vuosia sitten, että oon niin onnekas. Onnekas, koska kuulun niihin naisiin, jotka vuosien myötä muuttuu vaan kauniimmiksi, lahjakkaammiksi, säteilevimmiksi ja haluttavimmiksi. Silloin se kuulosti vähän omituiselta ja aika hassulta noin sanottuna. Ja silti, se jäi syvästi mieleen, ja päätin uskoa siihen totuutena. Ja miten kävi. Nyt näen, että se oli totta.

Tarinan pointti on se, että voit valita itse uskomuksesi 
Voi olla, että päädyt valitsemaan uskomuksen, joka tuottaa jotain hyvää elämääsi.

Voimia jokaiselle suolle, iästä riippumatta.
Elämä on hyvä!

-kesälomaterveisin onnellinen naalinen the bitch, jota panettaa edelleenkin ja flaxi käy kivasti iästä huolimatta

Ps. Ja jos sinä miesoletettu-D innostuit jostain syystä profiiliini kurkkaamaan, etkä ole vielä lähelläkään neljäkymmentä, niin jatka matkaasi äläkä lähetä ainakaan dick pickiä. Dominoiva, kiinnostunut nainen saa lähettää ihan mitä vaan iästä riippumatta. Ei mee tasan joo, ja ihan selvää syrjintää, sori. 

[IKRM]

Ei kannata miettiä asioita joihin ei voi vaikuttaa, oma ikä on sellainen.

Kannattaa sen sijaan käyttää aikaansa ja miksei myös muita resurssejansa siihen miten vanhenee. Siihen voi kuitenkin vaikuttaa todella paljon.

IKRM

[scar]

Kerrassaan hieno kolumni, eikä yhtään "muka hauska,pikkunäppärä".

Ihmettelen vaan notta,meikän,50 v. pitäisi ennemminkin olla se joessa mätänevä vihertävä turvonnut ruumis,herra mun vereni  ;-D

Vakavammin : Itsellä (sori taas tää karmea patologinen itsekeskeisyys) nyt vasta paiskautunut päin näköä ikäkriisi- sidoksissa muutamaan asiaan- aiemmin ei tosiaan ole ilmennyt.

Mitä tässä skenessä ollut mukana,taustalla,pois,taustalla,talkoissa
,itse jotain aloittaneena,hiippaillut,tullut tosi kovaa teilatuksi muutamien taholta, bannatuksi foorumilta yms. Tunnen myös nähneeni ja kokeneeni jonkin verran.
Myös ns.vanilijamaailmassa,enkä näin ollen pysty erotella jotain ihan eri maailmoita,kuin konsanaan scifissä.
Toisaalta välillä tuntuu kuin olis itse ihan eri planeetalta-

Fokusointi,realismi,peiliinkatsominen,luopuminen jostain "meidän porukka,me kinkyt yhdessoä"-ajattelusta.

Koko pallo on jatkuvassa kriisissä,lukemattomat määrät ihmisiä sodassa keskenään (vuosisadasta toiseen)- Mutta mikä on mun oma asenteeni?
Angsti ja kielteisyys,pessimismi vai "tämä hetki on arvokkain"- Elämän tarkoitus on Kaikki (?)

Toki erilaisissa tilanteissa tarkoitusta saa hakemalla hakea- Välillä sitä ei löydy- monilla ei ikinä-

Mitkä kortit se elämä onkaan kullekin paiskannut.

Mitäs hauskaa tässäkään oli- ei helevetti mitään

[RuoskaMikko]

No luin vain aloituksen, joten...

On joo ollut jotain samanlaista, mutta enemmänkin että pääsi tekemään niitä asioita mitä oli takaraivossa toivonu. Niiden tekemisestä tuli tosi hyvä olo, vähän sellanen ettei oo enää mitään nähtävää ja vois vaikka kuolla kun ei oo parempaakaan tekemistä. 
No mut sit tajusin että hei, mähän oon nähny aika vähän. Ei sillä oo merkitystä vaikka kävisit läpi kaikki seksijutut kakkaleikeistä vanillaan ja matkustaisit maailman joka kolkkaan ja lukisit joka kirjan ja ties mitä, vaan että pystyt herkistymään, koska silloin sekä tuska että mielihyvä tuntuu aidommalta.

Ihminen tarvii sekä vaihtelua että tietynlaisia rakenteita joihin voi tukeutua aikansa. Temput on temppuja, se miten sä katsot ja koet yhtään mitään merkitsee todella paljon. Mä käyn kävelyllä luonnossa säännöllisesti, meen hitaasti, ja pidän hiljaisia hetkiä ja teen tylsiä asioita ajattelematta mitään kummempaa jne. Se on helvetin hyvää vastapainoa säväyttäville kokemuksille.

Jos kokee koko aika jotain säväyttävää, tulee turraks sille.

[Purppuratar]

Kolmenkympin kriisi - *Bingo!* Täällä se jo kolkuttelee ajoissa...

Sellainen huomio minkä olen tehnyt, on että kriisi paisuu helposti ihan sen "oman elämän ulkopuolelta tulevista paineista". Siitä että edelleen ihmiset (varsinkin siis vaniljaiset) luovat kolmeakymppiä lähestyvän ihmisen niskaan painetta siitä työurasta, perheen perustamisesta ja ylipäätään elämän vakauttamisesta. "Siis häh jaa oot EDELLEEN sinkku? Jaa sulla ei oo vielä YHTÄKÄÄN LASTA? Nyt vaan äkkiä vakituinen kunnon työ, mies, lapsi ja asuntolaina! Kyl sä viel ehdit jos ny heti toimit hopihopi" Ja tähän päälle sen sortin mulkoilua kuin olisit jotenkin hirrrrrrrrmuisen poikkeava.Tai sitten sellainen säälivä katse et "Voiiiii tota reppanaa". Argghhhh miten ärsyttävää oikeesti.

Mikäli tälläistä ihmeen paineistusta ei olisi, uskallan väittää että kriiseilytkin olisi ihmisillä huomattavasti vähäisempiä. Ei tarvitse olla mitään "täydellistä elämän aikajanaa" tai ylipäätään aikatauluttaa tai asettaa tälläisiä tavoitteita. Jokaisella on ne omat juttunsa. On ok haluta mainittuja asioita, yhtälailla on ok olla haluamatta. On myös ok olla suunnittelematta (oli sitten 20v tai 50v, whatever), elää hetkessä. Toki on onneksi paljon tultu nykyään eteenpäin siitä ajatuksesta että se "normi" olisi vain ja ainoastaan tuo perheen ja pesän rakennus. Se normi voi olla aivan mitä tahansa muuta eikä sitä kuuluisi kenenkään kyseenalaistaa toisen elämässä.

Positiivinen huomio itsellä taas siinä että kinkyt harvemmin edes kyseenalaistavat tälläisiä asioita, ilmapiiri on paaaaljon ymmärtävämpi/sallivampi, eikä tule sitä silmien pyörittelyä tai patistusta suuntaan tai toiseen

You only have one life. Live it! Life is too short to live it for someone else.  

[subitar89]

Tämä ei nyt varmasti yhtään lohduta, ennemminkin ärsyttää. Mutta itsellä ei ole koskaan oikein ollut ikäkriisejä, muita kriisejä kyllä senkin edestä. Täytän kolmekymmentä marraskuussa ja mä jopa odotan sitä. Toki tämä johtuu vahvasti menneisyydestäni ja nykyisen elämäni ihanuudesta. Siis etenkin verrattuna vuoden takaiseen ja sitä edeltäneeseen elämääni. Oikein odotan tulevia vuosia.
En ikinä elänyt sellaista ns.normaalia nuoruutta ja nuorta aikuisuutta, jos sellaisia edes on. Mutta lyhyesti noita vuosia sävytti vahvasti yksinäisyys, syömishäiriöt, kiusatuksi tuleminen, ulkopuolisuuden kokemus, ahdistus, itseinho ja vaikeat parisuhteet. Nuoruudessani ei ole mitään mitä kaipaisin, enkä sen vuoksi osaa ahdistua vanhenemisesta.
Sen sijaan olen valtavan onnellinen tässä ja nyt. Olen vajaassa vuodessa saanut elämääni niin mahdottoman paljon hyvää. Yhtenä tärkeimmistä asioista pidän sitä, että pääsin vihdoin toteuttamaan omaa kinkyä puoltani. Se on aina ollut osa minua, mutten ole voinut enkä uskaltanut tuoda sitä esille. Vihdoin koen, että saan aidosti olla sitä mitä olen. Itse ajattelen elämääni usein niin, että se jakautuu aikaan ennen ja jälkeen kinkyyteni esille tuomisen. Koska itsessäni on tapahtunut monellakin tasolla suuri muutos parempaan, minkä myös ulkopuoliset ovat huomanneet.
Tai oikeastaanhan asiat menivät niin, että tapasin oikean ihmisen, joka sai minut avautumaan. Auttoi minua tuomaan esille sitä mitä aidosti olen. Hyväksyi minut omana itsenäni. Mieltymykset menivät hyvin yhteen ja lähdimme yhdessä kulkemaan tätä matkaa. Itselle kinkyys (alistuminen) on vahvasti osa identiteettiä. Ennen pidin sen vain suurelta osin piilossa. Minulla on tarve saada toteuttaa itseäni ihan arjessakin. Elää valtasuhteessa omassa "roolissani". Tai kyse ei ole itselleni roolista, vaan olen oma itseni. Tämä on matka, jossa ei ikinä tule valmiiksi. Aina on opittavaa. Mutta tärkeintä on, että se matka on omannäköinen ja että osaa nauttia siitä. Ei ole väliä, elänkö muiden mielestä oikein. Varmasti vaniljat kauhistelisivat ja "truu-kinkyt" pitäisivät ihan "pehmona". Mutta enää en jaksa hävetä. Miettiä, mitä mieltä muut ovat. Olen elänyt niin ihan tarpeeksi kauan. Kun en loukkaa/vahingoita muita, minulla on täysi oikeus elää juuri sellaista elämää kuin koen oikeaksi. En mä ehdi enää iästä kriisiä ottaa, tärkeintä on elää ja olla onnellinen.