Hei, julkipervo – Kinkyilethän kellarissasi

[peltsi]

Tämä on olennainen pointti. Ei kinkyn tai bdsm-harrastajan tarvitse tuntea itseään yhtään sen sairaammaksi kuin vaikkapa värikuulasotaa pelaavan. Vai ajatteleeko joku, että paintballharrastaja on oikeasti väkivaltainen ja sotahullu sosiopaatti?? Samalla laillahan bdsm on leikkiä ja siinä on SÄÄNNÖT. Se että tämä leikki tapahtuu seksuaalisuuden alueella, ei tee siitä mitenkään vähemmän hallittua ja vapaaehtoisuuteen perustuvaa.

Näinhän sen tulisi ideaalimaailmassa mennäkin. Jostain jännästä syystä paintball-harrastajien, pitsinnyplääjien, yms. vapaa-ajan touhuja ei perata kuitenkaan esim. huoltajuuskiistojen yhteydessä samalla intensiteetillä, kuten alkuperäisen kirjoituksen esimerkin tapauksessa kinkyilyn osalta. Saati sitten kun puhutaankin harrastelun sijaan elämäntapakinkyilystä.

Kyllähän me kinkyt sen tiedämme, ettei meissä itsessämme tai mieltymyksissämme ole mitään väärää. Vielä kun muutkin ymmärtäisivät. Niin kinkyjen kuin muidenkin vähemmistöjen osalta.

[Heippis]

Moni asia mitä itsekin harrastan kinkyillessä voi hyvinkin olla "mielisairasta" (puhumattakaan sitten niistä tuntemuksista ja ajatuksista mitä nämä tälläiset aktiviteetit aiheuttavat pään sisällä  ). Olen itsekin monesti sitä mieltä hetkittäin että "onhan tää nyt oikeesti ihan sairasta". Mutta tärkeä ero omasta mielestäni on siinä, että onko se HALLITSEMATTOMASTI sairasta vai HALLITUSTI sairasta...? Kun puhutaan vaikka juuri sadomasokismista niin näissäkin "leikeissä" kuitenkin on aina ne turvallisuuspointit, fokus tekemisessä. Muutenhan kyllä aika paljon luettaisiin lehdistä kuinka paljon tullut ruumiita

Tämä on olennainen pointti. Ei kinkyn tai bdsm-harrastajan tarvitse tuntea itseään yhtään sen sairaammaksi kuin vaikkapa värikuulasotaa pelaavan. Vai ajatteleeko joku, että paintballharrastaja on oikeasti väkivaltainen ja sotahullu sosiopaatti?? Samalla laillahan bdsm on leikkiä ja siinä on SÄÄNNÖT. Se että tämä leikki tapahtuu seksuaalisuuden alueella, ei tee siitä mitenkään vähemmän hallittua tai vähemmän hyväksyttävää.

Miksi bdsm olisi vain leikki?

[Purppuratar]

Miksi bdsm olisi vain leikki?

Ei minulle olekaan kyse leikistä ("uuh oon ollut tuhma tyttö voisiks sillee leikisti rankaista mua iih" Ei siis näin ) Haluan että tilanteet pysyy aitoina, esim kärsimys on aitoa eikä näyteltyä. Siksi aiemmin pistin lainausmerkkeihin sanan "leikeissä". Bdsm ja ylipäätään kinkyys ei ole minulle mikään "rooli" vaan osa minun persoonallisuuttani En harrasta teatteria.

[Rietas Merenneito]

Miksi bdsm olisi vain leikki?

Ei minulle olekaan kyse leikistä ("uuh oon ollut tuhma tyttö voisiks sillee leikisti rankaista mua iih" Ei siis näin ) Haluan että tilanteet pysyy aitoina, esim kärsimys on aitoa eikä näyteltyä. Siksi aiemmin pistin lainausmerkkeihin sanan "leikeissä". Bdsm ja ylipäätään kinkyys ei ole minulle mikään "rooli" vaan osa minun persoonallisuuttani En harrasta teatteria.

En minäkään tuollaista leikkiä tarkoita Tietenkin sessioiden ja niissä esiintyvien tuntemusten pitää olla aitoja. Leikki tarkoittaa minulle juurikin sitä, että alistan/alistun/satutan vain koska siihen on yhteisesti sovittu konteksti. Tosielämässä en harrasta ollenkaan tällaisia vallalla leikittelyjä, väkivallasta puhumattakaan.

[pikkusisko]

Eikö BDSM sitten ole tosielämää..? Aika monelle meistä se on, eikä silti sulje pois konsensuaalisuutta.

[AlmostAverageJoe]

Vaikka pidän omat mieltymykset omana tietona ihan vapaaehtoisesti - enkä siksi, että kokisin olevani siihen pakotettu - niin kyllähän tätä miettii aina ajoittain, ihan jo sellaisena ajatusleikkinä: seksi vilahtelee joskus työpaikan kahvipöytäkeskusteluissa, mutta se on hyvin hetero- ja vaniljapitoista se aiheesta vitsailu. Ja yleensähän se on sellaista hyväntahtoista.

Olisi ihan mielenkiintoista nähdä että miten suhtautuminen muuttuu, jos sitten puhe kääntyisikin kinkyilyyn. Tai itselle se kiinnostava puoli tässä on se suhtautuminen asiaan: periaatteessahan samasta asiasta kyse, mutta suhtautuminen on niin kovin erilainen.

Toisaalta, tätä erilaista suhtautumista nähdään muuallakin, huoltajuuskiistat on jo mainittu, mutta voihan tällaiset mieltymykset saada vahinkoa aikaan ihan muuallakin: kinkyilymieltymyksistä on helppo tehdä aseita, jos haluaa aiheuttaa harmia toiselle ihmiselle - vaniljamieltymyksillä tällainen on toki mahdollista, mutta moninverroin vaikeampaa. Tässäkin eniten mielenkiinto kohdistuu siihen, että miten voimakkaan eri tavalla näihin asioihin yhä suhtaudutaan. Se on aika jännittävää.

PS. Itse pidän sitä tietynhenkistä seksiin liittyvää keskustelua ja vitsinheittoa lähinnä vaivaannuttana nykyään, mutta joskus sitä tulee vastaan yhä. Harvemmin tulee osallistuttua.

[Dominantti]

En jaksa osallistua varsinaiseen keskusteluun tällä kertaa, mutta halusin vain sanoa: Kiitos Galesi, kun tämän kirjoitit. 

[Rietas Merenneito]

Vaikka pidän omat mieltymykset omana tietona ihan vapaaehtoisesti - enkä siksi, että kokisin olevani siihen pakotettu - niin kyllähän tätä miettii aina ajoittain, ihan jo sellaisena ajatusleikkinä: seksi vilahtelee joskus työpaikan kahvipöytäkeskusteluissa, mutta se on hyvin hetero- ja vaniljapitoista se aiheesta vitsailu. Ja yleensähän se on sellaista hyväntahtoista.

Olisi ihan mielenkiintoista nähdä että miten suhtautuminen muuttuu, jos sitten puhe kääntyisikin kinkyilyyn. Tai itselle se kiinnostava puoli tässä on se suhtautuminen asiaan: periaatteessahan samasta asiasta kyse, mutta suhtautuminen on niin kovin erilainen.

Kyllä meillä töissä heitetään joskus aika kinkyäkin juttua... juuri silleen hieman vihjailevasti ja hyväntahtoisesti. Minä olen kyllä silloin visusti hiljaa... Ties vaikka siellä olisi muitakin kinkyjä, kun esim. ruoskiminen ja dominat vilahtelevat toisinaan rivien välissä!

[Heippis]

Eikö BDSM sitten ole tosielämää..? Aika monelle meistä se on, eikä silti sulje pois konsensuaalisuutta.

Tätä minäkin hain. Ei kyse ole mistään irrallisesta osasta ainakaan kaikille. Se ei ole rooli jonka vetää päälle makkarissa kuin jonkin hepeneen vaan kuuluu osaksi jokapäiväistä minää.

[Hirvaz]

"Vaikka kinkyys joku päivä olisi aivan tavallista, ei se tarkoita sitä, että Senaatintori täyttyisi häpeäpaaluissa viruvista orjista."

🤔


  * )

[vila]

Vaikka pidän omat mieltymykset omana tietona ihan vapaaehtoisesti - enkä siksi, että kokisin olevani siihen pakotettu - niin kyllähän tätä miettii aina ajoittain, ihan jo sellaisena ajatusleikkinä: seksi vilahtelee joskus työpaikan kahvipöytäkeskusteluissa, mutta se on hyvin hetero- ja vaniljapitoista se aiheesta vitsailu. Ja yleensähän se on sellaista hyväntahtoista.

Olisi ihan mielenkiintoista nähdä että miten suhtautuminen muuttuu, jos sitten puhe kääntyisikin kinkyilyyn. Tai itselle se kiinnostava puoli tässä on se suhtautuminen asiaan: periaatteessahan samasta asiasta kyse, mutta suhtautuminen on niin kovin erilainen.

Kyllä meillä töissä heitetään joskus aika kinkyäkin juttua... juuri silleen hieman vihjailevasti ja hyväntahtoisesti. Minä olen kyllä silloin visusti hiljaa... Ties vaikka siellä olisi muitakin kinkyjä, kun esim. ruoskiminen ja dominat vilahtelevat toisinaan rivien välissä!

Mutta eikö olisi kiva jos ei tarvitsisi varmuuden vuoksi olla visusti hiljaa vaan uskaltaisi halutessaan osallistua keskusteluun? Meillä töissä puhutaan useinkin BDSM-juttuja, mutta keskustelun sävystä ja tasosta voi päätellä, että keskustelijat eivät ole kinkyjä - tai jos ovat niin ovat sen tyyppisiä joiden kanssa minulla ei ole yhteisiä aiheita. En osallistu keskusteluihin, koska en halua poistua kaapista työpaikalla mutta välillä kyllä uhkaa pönttö viheltää. Kinkyydessä on se ikävä puoli, että meitä ei puolusta kuin me itse.

[Katajanoksa]

Eikö BDSM sitten ole tosielämää..? Aika monelle meistä se on, eikä silti sulje pois konsensuaalisuutta.

Tätä minäkin hain. Ei kyse ole mistään irrallisesta osasta ainakaan kaikille. Se ei ole rooli jonka vetää päälle makkarissa kuin jonkin hepeneen vaan kuuluu osaksi jokapäiväistä minää.

Sama. Koen olevani kinky ja subi niin kotona, harrastuksissa kuin töissäkin. Välillä olisi hienoa osallistua vapautuneesti kuulumisten vaihtoon kahvitunnilla ja kertoa mitä mukavaa viikonloppuna on oikeasti tapahtunut, eikä valikoida sieltä vain "salonkikelpoisia" osia.

[AlmostAverageJoe]

Kyllä meillä töissä heitetään joskus aika kinkyäkin juttua... juuri silleen hieman vihjailevasti ja hyväntahtoisesti. Minä olen kyllä silloin visusti hiljaa... Ties vaikka siellä olisi muitakin kinkyjä, kun esim. ruoskiminen ja dominat vilahtelevat toisinaan rivien välissä!

No toki meilläkin, mutta sanotaan nyt näin, että joskus on sellaista pikkutuhmaa vitsailua esim. tulevan viikonlopun suunnitelmista jollekulle, ts. vihjaillaan että joku on lähdössä seuraa etsimään - silloin jutuissa on aika vahva hetero- ja vaniljalataus.

Mutta eikö olisi kiva jos ei tarvitsisi varmuuden vuoksi olla visusti hiljaa vaan uskaltaisi halutessaan osallistua keskusteluun?

Itse en tuo kinkyilymieltymyksiä esiin tosiaan työpaikan kahvipöytäjutteluissa, koska en koe tarvetta enkä oikeastaan halua edes jakaa näitä puolia elämästä työkavereiden kanssa - en mä myöskään esitä mitään vaniljaista toisaalta. Ihmisille, joille haluan olla avoin kerron kyllä ihan rehellisesti ja suoraan mieltymyksistäni.

Anyways, mun aiemman viestin pointtin oli lähinnä se suhtautuminen - ajatusleikkitasolla tietysti olisi hauska nähdä reaktiot siihen, että jos kertoisi että mitä on aidosti harrastamassa. Naisseuraa kyllä, mutta ei ehkä ihan sellaista tekemistä tiedossa mitä vitsiä heittävät olettaa.

[Raippa]

Kun tässä nyt näitä ympäristövaikutuksia arvioidaan, niin toteanpahan omalta kohdaltani, että en aktiivisesti keskustele mistään kinkyilyyn liittyvästä kahvipöytäkeskusteluissa...jos niitä nyt yleensäkään on. Mutta tarkalla korvalla kyllä kuuntelen mitä sinkut varsinki puhuu. Niistä voi saada vinkkejä. Mutta myös todisteen siitä että keneen ei kannata kovin suunnata energiaansa.

[TuhmaTe]

Itse olen sinut itseni kanssa kinky ja kotuikurijutun suhteen, mutta silti teen sitä (tekisin) vain "kellarissa". Vaikka koen tämän omaksi asiakseni ja tiedän, että se on osa minua ja olisin valmis jopa julkisiin rangaistuksiin, oikeanlaisen yleisön edessä, en silti koe mitään syytä huudella asiasta ympäri kyliä.
Olenko liian varovainen? Olenko liian arka? Vaikka yleinen mielipide asioiden suhteen on suopeampi kuin joskus muinoin, katson silti viisaaksi pitää kynttilää vakan alla. Jollain henkisellä sektorilla, lähden siitä ajatuksesta, että tämä on minun asiani, eikä siitä tarvitse lähipiirin vanilijoiden tietää.