Hei, julkipervo – Kinkyilethän kellarissasi

[Kolumnisti]

Hei, julkipervo – Kinkyilethän kellarissasi

Näin Pride-viikon kunniaksi päähäni jumittui ajatus kinkyjen kokemasta syrjinnästä ja kuinka sitä tupataan kovasti vähättelemään, jos moisesta uskaltaa mainita.Kolumnin tarkoitus ei ole väheksyä sateenkaariväen kokemaa syrjintää – ei nykypäivänä eikä menneisyydessä.

Aiemmassa kolumnissa nostimme esiin Häkin ja toisen kinkyjärjestön kokemaa syrjintää Holvin taholta. Tämä herätti kommentointia sosiaalisessa mediassa, kuinka kinkyn kokema syrjintä ei ole oikeaa syrjintää ja huomio pitäisi olla niissä tahoissa, jotka kokevat oikeata syrjintää. Tämä siis toisten vähemmistöjen edustajien suista. Syrjinnän määrä tai laatu ei ole mielestäni mikään kilpailu, sillä se vahingoittaa kohdehenkilöä joka tapauksessa, oli se millaista hyvänsä.

Kinkyys harvemmin näkyy ihmisestä päälle päin, ellei hän itse tee siitä juttua. Siinä mielessä toki siis kinkyt pääsevät vähemmällä kuin vaikkapa muunsukupuoliset. Tämä ei toki tarkoita, että kinky ei kokisi syrjintää arjessaan. Työpaikalla kinkyleima voi tehdä elämästä vaikeata, palkankorotukset ja ylennykset menevät todennäköisemmin sille “normaalille” henkilölle. Työyhteisön sisällä yleisesti ottaen suhtautuminen voi olla negatiivista, väheksyvää tai eristävää, vähän samalla tapaa kuin muunsukupuolisuus tai homoksi “leimautuminen” voi aiheuttaa tietyissä työyhteisössä ongelmia.

Olen pieneltä kylältä lähtöisin ja muistan kinkyyteen liittyviä ajatuksia jo ajalta ennen kouluikää. Mitkään traumat tai seksuaalisuuteen törmääminen ei tietääkseni ole laukaissut mitään näistä päässäni. Hurjinta on varmaankin ollut 60-luvun Batman tv-sarja, joka pyöri 80-luvullakin vielä tv:ssä ja siinä aika ajoin joku päätyi sidotuksi ja sai rätistä tehdyn suukapulan suuhunsa. Silti minusta kasvoi tällainen ja viimeistään teini-iässä huomasin, että muut ympärillä olevat ihmiset eivät varsinaisesti jaa ajatuksiani esimerkiksi köysien eroottisuudesta. Hyvän kaverini kommentti oli paljon puhuva “hyi”, kun linkkasin hänelle jonkun kuvan sidotusta naisesta, jolla oli suukapula suussa. Roikkuessani irkissä osa pelikavereistani ihmetteli ja naureskeli, että miten bondageen liittyviä sivustoja voi olla edes olemassa ja kuinka kamalaa koko bondage on.

Sukulaisenikaan eivät varsinaisesti ole osoittaneet ymmärrystä. Suvussani on sukupuolenkorjauksen läpikäynyt henkilö. Tietäen sukulaiseni pelkäsin heidän reaktioitaan, kun Matista (nimi muutettu) tulikin Marjo ja rinnalle löytyi tyttöystävä. Tässä asiassa pelkoni oli onneksi turhaa tai ne juntimmatkin serkukset osasivat pitää päänsä kiinni. Sen sijaan kinkyydelle tältä porukalta ei ole ikinä mitään hyväksyvää kommenttia päässyt ilmoille, päinvastoin. Milloin oli pikkujoulut mennyt pilalle, kun samassa paikassa oli niitä sairaita sadomasokisteja tai muuten vain reagoitu negatiivisesti johonkin kinkyaspektiin, mikä on noussut normaalin keskustelun yhteydessä esille. Noh, eräs ymmärsi piiskauksen pointin, mutta mustelmat olivat tällekin jo sitten liikaa ja ei ymmärrä, että joku nauttii niin rajusta käsittelystä.

Ei siis hirveästi tee mieli olla oma itsensä omien läheisten seurassa. Enkä tällä tarkoita mitään pukeutumista tai rekvisiittaa, vaan ihan, että voisin kertoa heille, että tätä minä olen ja kuinka mustelmistani ei tarvitse huolestua. Syrjivän suhtautumisen eli negatiivisten kommenttien pelossa olen jättänyt saunareissun tai pari väliin, jonka voinee tulkita itsesyrjinnäksi. Parempi siis pitää suunsa kiinni ja elää “tylsää elämää”, jonka yksityiskohdat on tasoa “näin kavereita” tai “olin liikenteessä”. Ja, ei, minua ei juuri kiinnosta kertoa, saati tuputtaa yksityiskohtia seksielämästäni sukulaisille tai työkavereille, enkä myöskään ole kiinnostunut heidän seksielämästään, mutta se, että voisi olla edes hieman enemmän oma itsensä myös läheisten kanssa, varmasti kertoisi myös heille jotain valinnoistani ja elämästäni.

Mutta missä tilanteissa kinky sitten lopulta kokee syrjintää muutenkin kuin sanallista pilkkaa tai ymmärtämättömyyttä? Lapsen huoltajuuskiistat ovat yksi tilanne, missä tiedän useita kertoja toisen vanhemman kinkyyden nousseen esille negatiivisena asiana.

Kuinka noin saastaiselle äidille/isälle voidaan myöntää edes tapaamisoikeutta lapseensa, kun se harrastaa tuollaista vapaa-aikanaan. Katsokaa nyt näitäkin kuviakin (ilman naamaa), joita hänestä löytyy internetistä. Eihän lapsi voi mitenkään elää normaalia elämää tällaisen ihmisen kanssa.

Itse en tiedä ketään nuoren lapsen vanhempaa, joka altistaisi lapsensa tarkoituksella seksuaalisuudelleen. Tästä syystä olen monet kerrat hipsinyt leikkikaverini luo, kun tämän lapsi on ollut koulussa, tarhassa, lomareissulla tai toisella vanhemmalla. Aikatauluja on runkattu pitkään, että on löytynyt sopiva ajankohta tehdä kaikkea sitä, mitä ei voi tehdä, kun lapsi on läsnä ja nukkumassa viereisessä huoneessa. Yhtä lailla ne vaniljaisen seksin harrastajat pistävät pikkuisen unille ja viettävät hetken keskenään tai heivaavat lapsen isovanhemmille hoitoon ja nauttivat vähän enemmän toisistaan.

Mutta silti tämä kinkyys katsotaan jotenkin ylipääsemättömän negatiivisena seikkana. Se toinen osapuoli huoltajuuskiistassa tuskin lopettaa omaa seksielämäänsä kuin seinään avioeron myötä. Se lapsi voi kuulla kaikki ne uuden parisuhteen tuomat riidat seinän läpi tai kiihkeän rakastelun äänet. Tavallinen seksi on siis ok, mutta suukapulalla lapsenkin vuoksi hiljennetty seksi onkin sitten jo erityisen paha asia?

Yksityiskohtaisesti tietämistäni tapauksista toinen päättyi kinkyn kannalta hyvin ja toinen on edelleen ratkaistavana. Ainakin siis toisessa päätöksen tehnyt tuomari ei nähnyt kinkyyttä lain silmissä negatiivisena asiana, vaikka toisen osapuolen yritys saada kinky syrjityksi oli raju. Vaikka lopulta päätöksessä ei syrjintää koettu, sen yritys jo itsessään on hälyttävää. Käytiinkö toisen osapuolen seksuaalisuutta samalla tapaa läpi tuomarin ja asianajajien edessä? Ei tietenkään, koska hän ei ole kinky.

Yleisin syrjivä käytös mihin kinkynä törmää on stereotypia mielenterveysongelmista. “Kaikki kinkyt johon olen törmännyt on mt-ongelmaisia” on yleinen kommentti eräissä sosiaalisissa medioissa. Voitteko kuvitella samaa keskustelua homoseksuaaleista tai muunsukupuolisista? Twitter räjähtäisi liitoksistaan moisten kommenttien jälkeen. Mutta silti edelleen kinkyistä saa lukea moisia kommentteja. Tokihan sadomasokismi ja fetisismi olivat vielä vuoteen 2011 asti Suomessa tautiluokituksen piirissä, joten ehkä aikaa ei ole vielä kulunut riittävästi.

Oman kokemukseni mukaan kinkypiireissä on toki mielenterveysongelmaisia ihmisiä. Mielenterveysongelmaisia on pääkaupunkiseutu ja eri piirit pullollaan. Kinkypiirissä nämä ihmiset voivat olla taustoiltaan mitä tahansa valkoisesta dominoivasta heteromiehestä muunsukupuolisiin. Valtaosa kinkyistä tosin ei omaa liutaa diagnooseja ja kaappia täynnä mielialalääkkeitä. Eikä mitään yhteyttä mielenterveysongelmien ja kinkyyden välillä ole todettu. Sen sijaan kinkyilyn on todettu parantavan mielenterveyttä.

Jos jokin niitä ongelmia aiheuttaa, on se oman itsensä tukahduttaminen. Itse olen iloinen silloin kuin voin olla oma itseni vapaasti, ilman pelkoa että joku kokee minut negatiivisessa valossa seksuaalisuuteni vuoksi. Vastaavasti ne vuodet, kun seksuaalisuutta piti täysin kaapissa eikä toteuttanut, olivat ne vuodet, kun pään sisällä oli ikuinen marraskuu.

Mainitsin heti ensimmäisessä lauseessa Priden. Pridea kuvataan seuraavalla tavalla:

Pride tai gay pride tarkoittaa maailmanlaajuista liikettä ja filosofiaa, jonka mukaan homoseksuaalit,biseksuaalit, transihmiset, sekä kaikkien muidenkin sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen jäsenet voivat olla ylpeitä seksuaalisesta suuntautumisestaan ja sukupuoli-identiteetistään. Pride-liike puolustaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhtäläisten oikeuksien ja etujen puolesta tehtyä työtä.

Silti, kun keskustelu siirtyy kinkyihin Pride-kulkueessa, muuttuu ääni heti osaltaan syrjiväksi. Eihän kinkyt vain pukeudu nahkaan tai kumiin? Eihän kukaan vain taluta subiaan kaulapannassa tai kanna mukanaan ruoskaa? Miksi kukaan ei ajattele lapsia, jotka joutuvat näkemään tämän kaiken? Jopa fobiat ja inho Pridea kohtaan yritetään selittää kinkyyden liian julkisesti esiin tuovilla henkilöillä. Ole mitä olet, mutta ethän vain ole julkisesti liian kinky?

Itse en pukeudu kulkueeseen kinkysti, enkä varsinaisesti koe tarvetta tuoda esille omaa erilaisuuttani koko maailmalle.Mutta ymmärrän syyn, miksi osa haluaa tuoda kinkyyttä esiin myös näyttävämmin kuin Häkin ryhmä sitä kulkueessa toi. (Toimituksen huomautus: Häkin kulkue pukeutui siis täysin normaalisti kulkueeseen, eikä kinkyreleitä ollut kenellekään päällä)

Tuon yllä olevan lainauksen mukaan kinkyt kuuluvat Priden alaisuuteen. Mitä me olemme, jos emme seksuaalivähemmistöä? Harva meistä on valinnut tykkäävänsä juuri niistä asioista joista tykkäämme. Elämämme ja parisuhteemme olisivat paljon yksinkertaisempia ilman fetissejä ja muita mielihaluja. Jos kinkyys koetaan negatiivisena asiana niin lähipiireissämme kuin työpaikoilla niin eikö juuri seksuaalisuuden eri kirjoja juhliva Pride ole se paikka, missä kinkyyskin voi näkyä ja pitäisi näkyä katukuvassa. Muutama kaulapannassa kulkeva alistuva tai muulla tapaa kinkyyden selvästi esille tuova henkilö ei ole kuin tippa siinä noin 100 000 ihmisen meressä. 

Homo- tai transviha ei johdu kinkyistä. Kinkyt ovat vähemmistö, jopa noiden vähemmistöjen sisällä. Homoja vihaava henkilö ei kysy ennen ensimmäistä idioottimaista kommenttia tai nyrkiniskua, että ethän sä vain ole niitä homoja, jotka pukeutuu kumikoiraksi pride-kulkueessa ja hyökkää vasta sitten. Se asennemaailman tuoma viha ja ymmärtämättömyys sikiää jostain ihan muualta kuin kinkyistä osana kulkuetta.

Jos oman lapsen kysymyksiä pelkää tai epäilee, että Pride-kulkue saattaa muovata tämän ajatusmaailmaa “negatiivisesti” tai jopa uskoo, että se traumatisoi lasta, niin ehkäpä seksuaalisuutta juhlistava kulkue ei ole oikea paikka lapselle. Ne harvalukuiset kinkyt kulkueessa eivät ole se näkyvin osa kulkuetta. Mukana on aivan takuuvarmasti lapsen mielestä paljon muutakin ihmeteltävää mm. drag queenien tai muiden näyttävästi pukeutuvien muodossa.

Osa ehkä muistaa ne ajat, jolloin samaa sukupuolta oleva pariskunta ei voinut kävellä kadulla lainkaan käsi kädessä tai naisten vaatteisiin pukeutuva mies pysyi todella visusti omassa kaapissaan. Ei tilanne toki vieläkään ole täydellinen tai edes lähellä sitä, mutta Priden kaltaisella tapahtumalla on ollut iso merkitys tuon ilmapiirin muuttamisessa. Joten onko ihme, jos kinkyistäkin osa haluaa samalla tapaa vaikuttaa ilmapiiriin niin muiden vähemmistöjen kuin myös kinkyjen puolesta. Vaikka kinkyys joku päivä olisi aivan tavallista, ei se tarkoita sitä, että Senaatintori täyttyisi häpeäpaaluissa viruvista orjista. Se tarkoittaisi sitä, että kohtaisimme vähemmän meitä väheksyvää ja syrjivää kommentointia arjessamme. Voisimme ehkä vähän näkyvämmin tuoda esiin omaa itseämme esimerkiksi kaulapannan muodossa. Niitä enemmän tai vähemmän pieniä ja suuria asioita, joita muut sateenkaarilipun alle kuuluvat vähemmistöt ovat hiljalleen saavuttaneet.


-Galesi

P.S. Kiitos bikantille ja peltsille oikoluvusta ja kommentoinnista sekä Roomeolle eräästä tärkeästä korjauksesta!


Kirjoitus on julkaistu alunperin Helsingin akateemisten kinkyjen kotisivuilla.

[Lily]

Kiitos kirjoituksesta, todellakin totta..
En koe kokeneeni syrjintää, mutta se saattaa omalta osaltani johtua siitä että en koe olevani vähemmistöä.
Olen valkoinen cis poly pan Domme enkä koe olevani vähemmistöä, olen ”vain” ihminen omilla mieltymyksilläni varustettuna.
Muistan muutama vuosi sitten kun omat lapseni halusivat pride kulkueeseen, ja sinne matkalla tyttäreni näki kahden naisen kävelevän käsi kädessä, hän alkoi itkemään. Kysyessäni syytä, hän kertoi olevansa etuoikeutettu elämään nykypäivää kun ihmiset voivat olla avoimesti yhdessä joutumatta salailemaan suuntautumistaan..

Vieläkin nykypäivänäkin toki syrjintää tapahtuu.. itse olen lähipiirilleni kaapeista ulos tullut jo aikaa sitten, kaikilla ei tähän ole mahdollisuutta.
On ikävää ajatella että vielä näin voi olla.

Eri asiahan se on sitten että minkä verran omia makuuhuoneleikkejään kuuluu hieroa muiden naamalle arjessa..
Valtaväestö paheksuu, mutta niin paheksuu kinkytkin.
Jos kävelet julkisesti suukapula suussa kaupungilla niin saat varmasti syrjintää ja paheksuntaa.
Mutta rinnat paljaana kävelemisestä saat poliisit kimppuun
Tämä kaikki on prideilla sallittua, siksi siis altistuminen ja altistaminen on ok pride kulkueessa, myös kaulapantojen ja yleisesti kinkyyden osalta

[Rietas Merenneito]

Noh, itse koen kinkyn eron esim. homoseksuaaleihin olevan nimenomaan sitä, että kinkyys useimmiten rajoittuu seksin harrastamiseen, kun taas homo tai lesbo joutuu väkisinkin olemaan oma itsensä julkisesti jo parisuhde- ja perhekysymysten takia. Sinkuilla tilanne on tietty eri. Homo- tai transseksuaalisuus lokeroi ihmisen yhteisössä näkyvästi juuri siksi, että se on laajempi identiteettikysymys.

Ei minuakaan suoraan sanottuna kiinnosta yhtään, mitä vaikkapa lesbopari touhuaa makuuhuoneessaan - ovatko he vaniljoja vai kinkyjä, monogamisteja vai swingereitä jne. Nämä ovat yksityisasioita, joita ei todellakaan tarvitse kertoa kenellekään. Lesboparin osalta haluan vain, että heillä on tasavertaiset oikeudet yhteiskunnassa: oikeus avioliittoon ja perheeseen, oikeus elämään ilman syrjintää ja kiusaamista töissä, suvussa, ystäväpiirissä jne.

En siis laita kinkyyttä samalle ollenkaan samalle viivalle kuin em. seksuaalivähemmistöjä. Itse asiassa transvestiitit menevät ajattelussani samaan sarjaan kuin kinkyt... ehkä tämä on "väärä" mielipide, mutta en tajua miksei toisen sukuouolen kuteisiin pukeutumista voi pitää yksityisasiana...   

Eniveis, henkilökohtaisesti olen mielelläni kinkyydestäni hiljaa, koska se ei kuulu kenellekään eikä vaikuta arkiminääni millään lailla. Olen ihan tavallinen työssäkäyvä perheenäiti, eikä kinkyyteni liity esim. työasioihin mitenkään. Miksi ihmeessä siis pitäisin siitä töissä meteliä? Asiasta tietää puolison lisäksi vain osa kavereistani.

Kysymys huoltajuuskiistasta on ihan aiheellinen, jos nyt joku älypää tuollaista käyttää exänsä mustamaalaamiseen. En näkisi että tuossakaan ongelma on kinkyys, vaan toisen vanhemman halu vetää toisen alta matto pois hinnalla millä hyvänsä. Tuossa tilanteessa liputtaisin asiallisen tiedon jakamisen puolesta.

[heinrich]

Tarvitseeko muiden ihmisten tietää juuri Sinun sänkykamaritavoistasi?

[vila]

Noh, itse koen kinkyn eron esim. homoseksuaaleihin olevan nimenomaan sitä, että kinkyys useimmiten rajoittuu seksin harrastamiseen, kun taas homo tai lesbo joutuu väkisinkin olemaan oma itsensä julkisesti jo parisuhde- ja perhekysymysten takia. Sinkuilla tilanne on tietty eri. Homo- tai transseksuaalisuus lokeroi ihmisen yhteisössä näkyvästi juuri siksi, että se on laajempi identiteettikysymys.

Ei minuakaan suoraan sanottuna kiinnosta yhtään, mitä vaikkapa lesbopari touhuaa makuuhuoneessaan - ovatko he vaniljoja vai kinkyjä, monogamisteja vai swingereitä jne. Nämä ovat yksityisasioita, joita ei todellakaan tarvitse kertoa kenellekään. Lesboparin osalta haluan vain, että heillä on tasavertaiset oikeudet yhteiskunnassa: oikeus avioliittoon ja perheeseen, oikeus elämään ilman syrjintää ja kiusaamista töissä, suvussa, ystäväpiirissä jne.

En siis laita kinkyyttä samalle ollenkaan samalle viivalle kuin em. seksuaalivähemmistöjä. Itse asiassa transvestiitit menevät ajattelussani samaan sarjaan kuin kinkyt... ehkä tämä on "väärä" mielipide, mutta en tajua miksei toisen sukuouolen kuteisiin pukeutumista voi pitää yksityisasiana...   

Eniveis, henkilökohtaisesti olen mielelläni kinkyydestäni hiljaa, koska se ei kuulu kenellekään eikä vaikuta arkiminääni millään lailla. Olen ihan tavallinen työssäkäyvä perheenäiti, eikä kinkyyteni liity esim. työasioihin mitenkään. Miksi ihmeessä siis pitäisin siitä töissä meteliä? Asiasta tietää puolison lisäksi vain osa kavereistani.

Kysymys huoltajuuskiistasta on ihan aiheellinen, jos nyt joku älypää tuollaista käyttää exänsä mustamaalaamiseen. En näkisi että tuossakaan ongelma on kinkyys, vaan toisen vanhemman halu vetää toisen alta matto pois hinnalla millä hyvänsä. Tuossa tilanteessa liputtaisin asiallisen tiedon jakamisen puolesta.

Tilanne kinkyjen keskuudessa ei oikeastaan ihan älyttömästi poikkea esim. homoseksuaalien tilanteesta. Myös osa homoseksuaaleista on ihmisiä, jotka eivät koe tarvetta kertoa tilannettaan työ- tai opiskelupaikalla eikä heidän elämänsä ulkoisesti erotu mitenkään heterotoiminnoista  - sieltä kotona vaan saattaa löytyä samaa sukupuolta oleva henkilö. Tai sitten ei löydy. Biseksuaalien kohdalla tilanne voi olla vieläkin hankalammin havaittavissa - ei kai heteroavioliitossa elävä monogaminen biseksuaali ole yhtään sen vähemmän biseksuaali? Jos mietitään homo- ja biseksuaalisuutta niin ns. heteromaailman kanssa sen raskaimman taiston ovat käyneet ne, jotka eivät kykene sulautumaan massaan. Erityisesti ne jotka eivät mahdu sukupuolinormatiiviin. Kyllä ne flamboyant gayt ovat sitä lippua ensimmäisenä kantaneet.

Ja mitä tulee kinkyihin. Osa kinkyistä on sopeutunut oikein hyvin sinne makuuhuoneeseen. Toisille se taas on paljon isompi asia, joka määrittää niin seksuaalisuutta kuin ihmissuhteitakin. Ne elämäntapakinkyt taitavat olla myös niitä, jotka ovat jaksaneet taistella niistä mahdollisuuksista joita nyt on. Tätä foorumiakaan ei olisi ilman elämäntapakinkyjä, kinky-yhdistykset eivät pyörisi ilman elämäntapakinkyjä ja BDSM:n julkisuuskeskustelukin on ammattilaisten ja elämäntapakinkyjen harteilla. BDSM-turvallisuustietoisuuskin tulee etupäässä elämäntapakinkyiltä.

Varmasti monet transvestisteista pitääkin omaa juttuaan yksityisasiana - ongelma on se, että kyseisestä yksityisasiasta voi tulla kadulla turpaan. Kaikki eivät halua pitää näitä juttuja makuuhuoneessa. Makuuhuone voi olla toisille vankila.

[Alexios]

Täysin samaa mieltä Galesin kanssa, hyvä kirjoitus.

Itse asiassa transvestiitit menevät ajattelussani samaan sarjaan kuin kinkyt... ehkä tämä on "väärä" mielipide, mutta en tajua miksei toisen sukuouolen kuteisiin pukeutumista voi pitää yksityisasiana...   

Eli näin pelkistetysti, se että ihminen pukeutuu ihmisten vaatteisiin tulee pitää yksityisasiana? Häh? Se, että jokin vaatekappale "kuuluu" tietylle sukupuolelle, on hyvin mielivaltainen asia eikä todellakaan perustu mihinkään vuosisatojen perinteisiin.

[latexbun]

Tarvitseeko muiden ihmisten tietää juuri Sinun sänkykamaritavoistasi?

Pride-kulkue on tarpeen esimerkiksi siitä syystä, että moni sinun laillasi ajattelee edelleen seksuaalisen suuntautumisen tarkoittavan vain seksiaktia ja sukupuolen tarkoittavan ainoastaan sukupuolielimiä.

[Heippis]

Todella hyvä kirjoitus. Kiitos Galesi.

Priden ei pitäisi poissulkea ketään (edes perus heteroja) ulkopuolelle sillä se on sitä todellista tasa-arvoa.

[Tuli]

Arvostaisin kovasti, jos täällä ei yritettäisi työntää ihmisiä kaappiin.

Onko osalle kinkyistä juttu vain seksin mauste? Ihan varmasti on.
Onko osalle kinkyistä juttu paljon laajempi, joka koskee mm. sitä, minkälaisista ihmisistä kiinnostuu ja minkälaisia ihmissuhteita haluaa elämäänsä? Ihan varmasti on.

Molemmilla on omat ongelmansa tässä yhteiskunnassa alkaen siitä, että yhä vieläkin monissa kouluissa opetetaan, että sadismi ja masokismi ovat mielisairauksia, jotka johtuvat kasvatuksesta.

Silloin, kun kyse ei ole vain seksistä, vaan siitä että esim. dominoiva ja alistuva sosiaalinen kanssakäyminen ylipäätään herättää kiinnostuksen toiseen ihmiseen, on tilanne aika paljon monimutkaisempi. Tutustumista ja kiinnostumista toisiin henkilöihin ei voi aloittaa sängyssä piilossa kaikelta yhteiskunnalta. Oman lisänsä siihen tuo se, että iso osa yhteiskunnasta pitää kinkyä seksuaalisuutta ja vielä enemmän kinkyjä ihmissuhteita mielisairaana ja väkivaltana, josta pitäisi ihminen laittaa hoitoon, vankilaan tai molemmat.

Älkää tulko väittämään, että kinkyt eivät ole syrjitty seksuaalivähemmistö, koska se nyt vaan ei pidä millään lailla paikkansa.

[stoge]

"Kaikki oli ihan helvetin paljon paremmin ennen, vituttaa kun naisetkin tulee tänne homokapakan yläkertaan minne ne ei ennen edes päässy, mikä oli ihan vitun hyvä juttu!" -Harmaantuva miesoletettu homo vuonna 200x.

It swings both ways.

Mä en näe sitä, että tykkään leikata ihmisistä paloja ja syödä niitä samalla kun runkkaan kohteen silmissä loistavalle kuolemanpelolle ihan kauheen mielellisesti terveenä, mutta se että se jonkun mielestä on sairasta, ei kiinnosta mua vittuakaan.

Be yourself, by yourself.

-m2c

[peltsi]

Meinasin jo kirjoittaa pidemmänkin sepustuksen kommentteja lukiessani, mutta Tuli tiivistikin hyvin kaiken olennaisen.

Korostan kuitenkin vielä, että on täysin eri asia tuputtaa omia aatteitaan, elämäntapojaan tai makuuhuoneessa tapahtuneita asioita väkisin toiselle, kuin voida olla rauhassa oma itsensä ilman pelkoa esim. syrjityksi tulemisesta niin suvun, ystävien kuin työkavereiden kesken.

En itse millään tavoin koe että Priden kaltaiset tapahtumat olisivat minkäänlaisia tuputus- tai käännytystapahtumia, vaan niiden avulla pikemminkin tuodaan erilaisia vähemmistöjä suurten massojen tietoisuuteen, jolloin myös ymmärrys erilaisuudesta hiljalleen paranee. Kovasti kuulee myös väitteitä siitä, kuinka tämän kaltaiset tapahtumat mädättävät nuorison kaikella sadomasokistisella ja milloin minkäkinlaisella mässäilyllään. Ainoa vaan, että itse en tainnut törmätä yksittäisen koiraporukan lisäksi yhteenkään kinkysti pukeutuneeseen tyyppiin saati porukkaan. Samaan aikaan pidetyssä Tuskassakin oli liikkeellä kinkymmin pukeutunutta väkeä, mutta se ei ole kenellekään ongelma. Vain konteksti, miksi pukeudutaan, ratkaisee. Lisäksi valtaosa kaikesta tästäkin ulinasta tulee aina tyypeiltä, jotka eivät ole itse edes olleet paikalla tai nähneet mistä lauantainakin oli oikeasti kyse.

Se, että kinkyistä ja kinkyjen mukanaolosta tulee negaa niskaan osoittaa vain todeksi sen, että kinkyt todellakin kohtaavat syrjintää arjessaan.

[Galesi]

Eniveis, henkilökohtaisesti olen mielelläni kinkyydestäni hiljaa, koska se ei kuulu kenellekään eikä vaikuta arkiminääni millään lailla. Olen ihan tavallinen työssäkäyvä perheenäiti, eikä kinkyyteni liity esim. työasioihin mitenkään. Miksi ihmeessä siis pitäisin siitä töissä meteliä? Asiasta tietää puolison lisäksi vain osa kavereistani.

Mielestäni, en ottanut kantaa siihen, että työpaikalla pitäisi pitää meteliä omasta kinkyydestä. Se voi tulla muilla tavoin ilmi työyhteisölle, halusi kinky sitä tai ei, joka taas on aika pitkälti negatiivista huomiota kyseiselle kinkylle.

Itse en ole työpaikallani kertaakaan sanonut kenellekkään kinkyydestäni mitään, mutta olen kuullut mm. kommenttia siitä kuinka olen tykännyt "pelottavasta kuvasta" Facebookissa.
Joo, olihan siinä hippityttö sidottuna catsuitissa Qumman kuvassa, että ehkä joku koki sen pelottavaksi.

Tämän lisäksi olen kahdesti törmännyt bileissä työyhteisööni kuuluviin henkilöihin. Toinen oli eri bileissä, mutta samassa hemmetin paatissa ja toinen varsinaisesti bileissä. Vaikka kyseinen henkilö on fiksu ja aikuinen, on sieltä silti saanut kuulla vähän kommenttia tästä törmäyksestä. En pidä kovin mieluisana sitä, että joku toinen henkilö voi kännissä työpaikan pikkujouluissa möläyttää kaikille nähneensä minun tulevan pois kinkybileistä tai olleen hänen kanssaan samoissa kinkybileissä. Asiakkaan roolissakin on tullut muita kinkyjä vastaan.

Se, että seksuaalisuuttani (sen paljastuessa) ei koettaisi mitenkään outona, sairaana, naurun aiheena tai uraa epäsuorasti haittaavana tekijänä olisi ainakin minulle merkittävä asia. Se oli yksi taakka vähemmän kannettavana tässä elämässä, jossa noita painolasteja jo muutenkin on ihan riittävästi.

[Purppuratar]

Itse voin sanoa olevani siinä mielessä onnellisessa asemassa etten ole koskaan kokenut syrjivää kohtelua kinkyydestäni johtuen Hämmästelyä ja jopa sellaista järkytystäkin ehkä on ollut joskus havaittavissa, muttei ikinä syrjitty ole siksi että olen kinky. Tosin...vaikka olenkin kaapista ulkona ja avoin asiasta, en sitä kuitenkaan mainosta ympäri kyliä. Keskustelen aiheesta mielelläni mikäli siihen päädytään, tuputtamaan en lähde kenellekään (ja esim työyhteisöjä miettien niin ei sinne mielestäni edes kuulukaan tälläiset aihealueet, oli sitten kinky tai ei, tai aivan mikä tahansa).
Sen sijaan sitten taas mitä tulee bi-seksuaalisuuteeni, sen osalta minua on päin naamaa haukuttu sairaaksi, poikkeavaksi, geenivirheelliseksi... "hyi, lesbot ja homot on epäterveitä, eihän se nyt vain ole mitenkään normaalia!".

Mitä sitten tulee tuohon että mikä kenestäkin luokitellaan "mielisairaaksi" ja mikä ei... mmh. Hyvin tulkinnanvaraista ja mielipidekohtaista ehkäpä?

Molemmilla on omat ongelmansa tässä yhteiskunnassa alkaen siitä, että yhä vieläkin monissa kouluissa opetetaan, että sadismi ja masokismi ovat mielisairauksia, jotka johtuvat kasvatuksesta.

Tämä oli itselleni aivan uutta En ole kuullutkaan että kouluissa tälläisiä opetettaisiin...
Ajattelisin että ehkä lapsuudella tosiaan on merkitystä kinky-identiteetin rakentumiseen. En silti ajattele että varsinaisesti juuri kasvatuksella olisi niinkään isoa osaa, ennemminkin niillä tapahtumilla/kasvuympäristöllä jne. Voi olla esim vaikka viimeisen päälle "pyhäkoulussa" kasvatettu kiiltokuvapoika, jolla on käytöstavat ja elämänarvot hiottu täydellisyyttä hipovaksi. Ehkäpä hän juuri siksi löytää itsestään kinkyn, kaipaa kontrastia siihen kaikkeen kotoa opittuun? Samoin toisinpäin, joku aivan "heitteille jäänyt" voi kääntyä kinkyksi. Ja kaikki variaatiot siitä väliltä, oli sitten kotoa opittu mitä vain...

Mä en näe sitä, että tykkään leikata ihmisistä paloja ja syödä niitä samalla kun runkkaan kohteen silmissä loistavalle kuolemanpelolle ihan kauheen mielellisesti terveenä, mutta se että se jonkun mielestä on sairasta, ei kiinnosta mua vittuakaan.

Be yourself, by yourself.

Jokainen elää täällä vain kerran joten juurikin näin: Olkaa omia itsejänne!

Moni asia mitä itsekin harrastan kinkyillessä voi hyvinkin olla "mielisairasta" (puhumattakaan sitten niistä tuntemuksista ja ajatuksista mitä nämä tälläiset aktiviteetit aiheuttavat pään sisällä  ). Olen itsekin monesti sitä mieltä hetkittäin että "onhan tää nyt oikeesti ihan sairasta". Mutta tärkeä ero omasta mielestäni on siinä, että onko se HALLITSEMATTOMASTI sairasta vai HALLITUSTI sairasta...? Kun puhutaan vaikka juuri sadomasokismista niin näissäkin "leikeissä" kuitenkin on aina ne turvallisuuspointit, fokus tekemisessä. Muutenhan kyllä aika paljon luettaisiin lehdistä kuinka paljon tullut ruumiita

[Rietas Merenneito]

En tiedä, mutta minua ei hirveästi haittaa se, vaikka joku ajattelee seksuaalisuuteni olevan outoa tai sairasta. Harvoinhan tuota ihmettelyä olen kokenut kun en asiasta huutele, mutta yllättäen jopa psykoterapeutin ensireaktio asiaan oli hämmästynyt. Ammattilaisten toivoisi kyllä olevan kartalla, ja kyllä tämä terapeuttikin asian käsitteli fiksusti alkuhämmingin jälkeen.

Mitä taas työelämään tulee, niin pidän ihan normaalina sitä, että työyhteisössä on erilaisia suhtautumisia seksuaalisuuteen. Toivottavaa tietenkin olisi, että kaikki ymmärtäisivät aina toisiaan, mutta reaalimaailmassa se ei ole mahdollista. Olennaista lienee kuitenkin kunnioittaa muita, vaikka ei ymmärtäisikään? Esim. omasta työyhteisöstäni tiedän varmuudella, että siellä on useampia hyvin konservatiivisen seksikäsityksen kannattajia (seksiä vain avioliitossa ja tietenkin vain heteroseksiä ym). Tällaisetkin ihmiset saavat usein osakseen kummastelua ja halveksuntaa, mutta olen ajatellut että he ovat omalla tavallaan ylenkatsottua vähemmistöä siinä missä vaikkapa kinkyt. En nyt ihan ensimmäisenä näille tutuille/ystäville alkaisi omista mieltymyksistäni puhua, mutta osoitan heitä kohtaan samanlaista kunnioitusta kuin toivoisin itselleni osoitettavan, jos asiani tulisi ilmi. Kyllähän me kinkyt voimme myös omalta osaltamme vaikuttaa siihen, millainwn ilmapiiri omissa työyhteisöissämme ja lähipiirissämme on.

[Rietas Merenneito]

Moni asia mitä itsekin harrastan kinkyillessä voi hyvinkin olla "mielisairasta" (puhumattakaan sitten niistä tuntemuksista ja ajatuksista mitä nämä tälläiset aktiviteetit aiheuttavat pään sisällä  ). Olen itsekin monesti sitä mieltä hetkittäin että "onhan tää nyt oikeesti ihan sairasta". Mutta tärkeä ero omasta mielestäni on siinä, että onko se HALLITSEMATTOMASTI sairasta vai HALLITUSTI sairasta...? Kun puhutaan vaikka juuri sadomasokismista niin näissäkin "leikeissä" kuitenkin on aina ne turvallisuuspointit, fokus tekemisessä. Muutenhan kyllä aika paljon luettaisiin lehdistä kuinka paljon tullut ruumiita

Tämä on olennainen pointti. Ei kinkyn tai bdsm-harrastajan tarvitse tuntea itseään yhtään sen sairaammaksi kuin vaikkapa värikuulasotaa pelaavan. Vai ajatteleeko joku, että paintballharrastaja on oikeasti väkivaltainen ja sotahullu sosiopaatti?? Samalla laillahan bdsm on leikkiä ja siinä on SÄÄNNÖT. Se että tämä leikki tapahtuu seksuaalisuuden alueella, ei tee siitä mitenkään vähemmän hallittua tai vähemmän hyväksyttävää.