Tarvitsen sinua

[bikantti]

Melko harvan kanssa viesteilyn määrä, laatu ja tiheys osuu kohdilleen automaattisesti, ilman että sitä ikinä tarvitsisi jutella läpi tai korjailla, hienosäätää tai päivittää. En välttämättä oikein tiedä, miten viesteilyn tiheys liittyy dominointiin ja alistumiseen. Itse hahmotan sen enemmän persoonakysymyksenä.

- Toiset ovat melko itsenäisiä toimijoita ja viestittelevät joskus enempi, joskus vähempi, eivätkä hätäänny jos hetkeen ei tule vastausta. He luottavat, että ovat edelleen toisen mielessä.
- Toiset eivät halua olla vaivaksi eivätkä häiritä, joten he eivät juuri viestittele. On helpompaa toivoa ja odottaa toiselta viestiä, sittenpä ainakin tietää että toinen haluaa olla yhteydessä juuri silloin. Ja ehkäpä toinen on unohtanut niin parempi ettei laita viestiä ja pety.
- Toiset laittavat viestejä paljon, varsinkin jos on juuri ollut joku tunnemyräkkä. Onhan kaikki nyt varmasti ok? Voisiko toisen hyvän olon jotenkin varmistaa? Parempi laittaa viestiä niin toinenkin tietää, että välittää. Ja ehkäpä hän samalla kertoo välittävänsä takaisin, voihan sen varmistaa. 

Ah, taidankin puhua kiintymyssuhdetyyleistä. Turvallisesta, (turvattomasta) välttelevästä ja (turvattomasta, ristiriitaisesta) takertuvasta. Erilaisilla viestintätavoilla voi luoda turvallisuutta. Siinä missä toinen tarvitsee vapautta ja ettei asiaa tarvitse miettiä, voi toinen tarvita viestintään houkuttelua ja toinen viestintämäärän rajaamista ääneen sovituilla säännöillä. Itsensä ja toisen tunteminen auttaa ihan jees tässäkin asiassa, ja lasken kummankin ansioksi, mikäli omista viestintätarpeista ja -toiveista osaa puhua ääneen.

---

Sitten on vielä sekin, että ihmisen aivot tykkäävät palkinnoista. "Ping, sinulle on viesti" tuottaa palkinnon joka kerta. Aivot oppivat sen kyllä ja osaavat sitä palkintoa hakea uudestaan ja uudestaan. Vuorovaikutuspeli. Ja voi miten helposti se pieni -ping- onkaan nykyään saatavissa eri sovelluksilla ja somessa.

[Ms. M]

Tahtoisin tähän väliin huomauttaa, että aloituksen teksti pätee myös dominoiviin. Kyllä silläkin puolella osataan olla draamailevia, takertujia, vihjailevia jne.

[Lily]

Tahtoisin tähän väliin huomauttaa, että aloituksen teksti pätee myös dominoiviin. Kyllä silläkin puolella osataan olla draamailevia, takertujia, vihjailevia jne.

Olet valitettavasti täysin oikeassa, ja juurikin tästä syystä sanoin että itselle helpompi kertoa malli esimerkki Dominoivan "kärsimyksenä" .

Dominoivan epävarmuus ja itsetunnon puute ja jopa mielenterveys ongelmat kun vaikuttavat olevan tabu myös täällä..

[vila]

Ah, taidankin puhua kiintymyssuhdetyyleistä. Turvallisesta, (turvattomasta) välttelevästä ja (turvattomasta, ristiriitaisesta) takertuvasta. Erilaisilla viestintätavoilla voi luoda turvallisuutta. Siinä missä toinen tarvitsee vapautta ja ettei asiaa tarvitse miettiä, voi toinen tarvita viestintään houkuttelua ja toinen viestintämäärän rajaamista ääneen sovituilla säännöillä. Itsensä ja toisen tunteminen auttaa ihan jees tässäkin asiassa, ja lasken kummankin ansioksi, mikäli omista viestintätarpeista ja -toiveista osaa puhua ääneen.

---

Sitten on vielä sekin, että ihmisen aivot tykkäävät palkinnoista. "Ping, sinulle on viesti" tuottaa palkinnon joka kerta. Aivot oppivat sen kyllä ja osaavat sitä palkintoa hakea uudestaan ja uudestaan. Vuorovaikutuspeli. Ja voi miten helposti se pieni -ping- onkaan nykyään saatavissa eri sovelluksilla ja somessa.

Kiintymyssuhdetyylejä taitaa olla nykykäsityksen mukaan neljä: turvallinen, takertuva, välttelevä ja ristiriitainen/pelokas. Ristiriitaista kiintymyssuhdemallia toteuttava henkilö ei taida olla  olla takertuva vaan enemmänkin pelokas luomaan oikein mitään läheisiä ihmissuhteita - koska käsitys itsestä ja toisista on negatiivinen. Jotenkin vaikea nähdä, että ristiriitaista kiintymyssuhdemallia toteuttava subi vainoaisi D:ta yhdenotoillaan - päinvastoin hän saattaa olla sellainen joidenkin "unelmasubi", joka ei liikaa häiritse D:tä omilla tunteillaan ja tarpeillaan - oikea syvällinen dominointi onkin sitten paljon vaikeampaa kun pitäisi päästä lähelle. Tämä kuvaa aika lailla itseäni, Masterin on täytynyt erikseen tehdä minut riippuvaiseksi itsestään vaikka möröt päässä ovat aktiivisesti taistelleet sitä vastaan. Ristiriitainenhan eroaa välttelevästä siinä, että välttelevällä on myönteinen käsitys itsestä ja huono käsitys muista - tämä hyvin usein kuvastuu ylikorostuneena itsetuntona, itse pärjäämisen korostamisena ja muiden ihmisten kontrolloimispyrkimyksinä.

Tämä ketju on oikeasti vähän hämmentävä. Tulee sellainen fiilis, että on olemassa D-ihmistyyppi joka haluaisi subeista vain ne kivat osat. Jos subi ilmaisee muita kuin D:n kanssa yhteneväisiä tarpeitaan niin monoa vaan. Siitä tulee vähän sellainen ihmisten kertakäyttöfiilis. Monet persoonallisuuden piirteet jotka näkyvät hyvinä subin piirteinä saattavat näkyä hänen muussa elämässään negatiivisina piirteitä. Ihmisethän haluavat tulla hyväksytyiksi kokonaisuuksina, ja se tarkoittaa myös session ulkopuolisten tarpeiden hyväksyntää. Esimerkiksi hyvin palvelualttiin subin taipumuksia on todennäköisesti hyväksikäytetty jossain vaiheessa hänen elämässään - joten jotta D saa kaiken irti niin hänen pitää myös osoittaa hyväksyvänsä toisen ihmisenä - eikä olevansa vain samanlainen rusinanpoimija kuin aikaisemmat. Samalla tavalla voimakkaasti dominoivan luonteen omaava ihminen dominoi myös makuuhuoneen ulkopuolelta - hekin ovat saattaneet kokea sen että seksi kyllä kelpaa mutta sitten selän takan kuiskitaan että "he ovat kelvottomia paskiaisia jotka ei tajuu rajoja".

[Ms. M]

Tahtoisin tähän väliin huomauttaa, että aloituksen teksti pätee myös dominoiviin. Kyllä silläkin puolella osataan olla draamailevia, takertujia, vihjailevia jne.

Olet valitettavasti täysin oikeassa, ja juurikin tästä syystä sanoin että itselle helpompi kertoa malli esimerkki Dominoivan "kärsimyksenä" .

Dominoivan epävarmuus ja itsetunnon puute ja jopa mielenterveys ongelmat kun vaikuttavat olevan tabu myös täällä..

Valitettavasti ovat tabu kyllä.

Joku ihmeellinen ajatus valloillaan siitä, että dominoivilla kaikilla olisi jotenkin kaikki elämän osa-alueet hanskassa.. Vaan eipä taida olla. Omalle kohdalle on sattunut narsistinen dominoiva, masentunut dominoiva, takertuva dominoiva ja patologinen valehtelija- dominoiva.

Jotenkin kai oletetaan, että dominoiva ei saa avautua ongelmistaan. Ja jos dominoiva esim. Takertuu, on se vain "huolenpitoa". Ja varsinkin kokematon alistuva uskoo selityksen, kun on niin hukannut itsensä.

Onneksi on poikkeustapauksia dominoivissa, heitä jotka puhuvat avoimesti ongelmistaan (enkä tarkoita täällä vaan alistuvalleen). Tajuavat sen, että heikkouden myöntäminen on suurinta vahvuutta, mitä on.

[latexbun]

Toisen huomiota ja omistautumista voi kyllä haluta, mutta täysivaltainen aikuinen ei varsinaisesti tarvitse toista ihmistä tuekseen. Toisinaan kun luen joidenkin henkilöiden viestejä, näistä saa mielikuvan siitä, että oma onnellisuus ja hyvinvointi on sälytetty suhteen toimivuuden varaan ja jos suhteessa on särö, koko elämä romahtaa aivan lopullisesti. Hetkellisesti näin saattaakin tapahtua, mutta elämällä on taipumus jatkua. 

En tarkoita sitä, että pitäisi jotenkin erakoitua tai yleensäkään kyynistyä. Jos kuitenkin on joskus kuvitellut, ettei voisi selvitä ilman jotakuta tiettyä ja tästä huolimatta näin on tapahtunut, on helpompaa ymmärtää halun ja tarpeen eroavaisuus.

[bikantti]

Ah, taidankin puhua kiintymyssuhdetyyleistä. Turvallisesta, (turvattomasta) välttelevästä ja (turvattomasta, ristiriitaisesta) takertuvasta. Erilaisilla viestintätavoilla voi luoda turvallisuutta. Siinä missä toinen tarvitsee vapautta ja ettei asiaa tarvitse miettiä, voi toinen tarvita viestintään houkuttelua ja toinen viestintämäärän rajaamista ääneen sovituilla säännöillä. Itsensä ja toisen tunteminen auttaa ihan jees tässäkin asiassa, ja lasken kummankin ansioksi, mikäli omista viestintätarpeista ja -toiveista osaa puhua ääneen.

---

Sitten on vielä sekin, että ihmisen aivot tykkäävät palkinnoista. "Ping, sinulle on viesti" tuottaa palkinnon joka kerta. Aivot oppivat sen kyllä ja osaavat sitä palkintoa hakea uudestaan ja uudestaan. Vuorovaikutuspeli. Ja voi miten helposti se pieni -ping- onkaan nykyään saatavissa eri sovelluksilla ja somessa.

Kiintymyssuhdetyylejä taitaa olla nykykäsityksen mukaan neljä: turvallinen, takertuva, välttelevä ja ristiriitainen/pelokas. Ristiriitaista kiintymyssuhdemallia toteuttava henkilö ei taida olla  olla takertuva vaan enemmänkin pelokas luomaan oikein mitään läheisiä ihmissuhteita - koska käsitys itsestä ja toisista on negatiivinen. Jotenkin vaikea nähdä, että ristiriitaista kiintymyssuhdemallia toteuttava subi vainoaisi D:ta yhdenotoillaan - päinvastoin hän saattaa olla sellainen joidenkin "unelmasubi", joka ei liikaa häiritse D:tä omilla tunteillaan ja tarpeillaan - oikea syvällinen dominointi onkin sitten paljon vaikeampaa kun pitäisi päästä lähelle. Tämä kuvaa aika lailla itseäni, Masterin on täytynyt erikseen tehdä minut riippuvaiseksi itsestään vaikka möröt päässä ovat aktiivisesti taistelleet sitä vastaan. Ristiriitainenhan eroaa välttelevästä siinä, että välttelevällä on myönteinen käsitys itsestä ja huono käsitys muista - tämä hyvin usein kuvastuu ylikorostuneena itsetuntona, itse pärjäämisen korostamisena ja muiden ihmisten kontrolloimispyrkimyksinä.
---

Ymmärtääkseni noita kiintymyssuhdetyylejä kuvataan  olevan 3-4, tai jopa 5 ja mikäli 4 niin se 4. on ”jäsentymätön” (eli hyvin turvaton) minkä jätin tästä ketjusta pois tehdessäni rautalankamallia viestintään liittyen ja mikä ajoin jätetään pois, kun puhutaan aikuisten välisistä suhteista eikä enää varhaislapsuuden primäärihoitajaan muodostetusta kiintymyssuhteesta. Teoreettisesti se kai ajoin jätetään pois, koska ”jäsentymätön” viittaa siihen, ettei varsinaista turvaa luovaa kiintymyssuhdetta ole päässyt syntymään senkään vertaa kuin muissa turvattomissa kiintymyssuhdetyyleissä.

Tietääkseni kirjallisuudessa käytetään hieman eri nimityksiä teoreetikosta riippuen. Pelokas viittaa tietojeni mukaan jäsentymättömään, eli kun ei ole juuri minkäänlaista sisäistä perustaa turvallisuudesta (esim. trauma, kaaos-olosuhteet). Kuvittelisin, että viestinnässä tämä voisi näkyä siinä, että pelokas pyrkii olemaan tarvitsematta mitään, koska on elämässään oppinut, ettei muihin voi luottaa (kielteinen käsitys muista) ja oikeastaan kokee, ettei ansaitsekaan hoivaa ja huomiota (kielteinen käsitys itsestä). Tai toisaalta täsmälleen jäsentymättömänä toimintana; milloin haetaan huomiota, milloin torjutaan, milloin kapinoidaan jne.

Se miksi viittasin takertuvaan myös ristiriitaisena (tai yhtä hyvin ambivalenttina tai ahdistuneena), johtuu siitä, että takertuvalla ei ole ollut varmuutta siitä, onko turvaa saatavilla vai ei. Eli kiintymyksen tausta on ristiriitainen; välillä turvaa saa, välillä ei, ja lapsi opettelee toiminnallaan voimakkaasti hakemaan kontaktia, koska vahva tarpeen ilmaus on ollut varmin tapa saada kiintymyksen kohteen huomio. Eli tästä se takiaismainen lahkeessa roikkuminen ja jatkuva viesteily, esimerkiksi.

[Ms. M]

Toisen huomiota ja omistautumista voi kyllä haluta, mutta täysivaltainen aikuinen ei varsinaisesti tarvitse toista ihmistä tuekseen. Toisinaan kun luen joidenkin henkilöiden viestejä, näistä saa mielikuvan siitä, että oma onnellisuus ja hyvinvointi on sälytetty suhteen toimivuuden varaan ja jos suhteessa on särö, koko elämä romahtaa aivan lopullisesti. Hetkellisesti näin saattaakin tapahtua, mutta elämällä on taipumus jatkua. 

En tarkoita sitä, että pitäisi jotenkin erakoitua tai yleensäkään kyynistyä. Jos kuitenkin on joskus kuvitellut, ettei voisi selvitä ilman jotakuta tiettyä ja tästä huolimatta näin on tapahtunut, on helpompaa ymmärtää halun ja tarpeen eroavaisuus.

WORD.

[D79Mies]

Toisen huomiota ja omistautumista voi kyllä haluta, mutta täysivaltainen aikuinen ei varsinaisesti tarvitse toista ihmistä tuekseen. Toisinaan kun luen joidenkin henkilöiden viestejä, näistä saa mielikuvan siitä, että oma onnellisuus ja hyvinvointi on sälytetty suhteen toimivuuden varaan ja jos suhteessa on särö, koko elämä romahtaa aivan lopullisesti. Hetkellisesti näin saattaakin tapahtua, mutta elämällä on taipumus jatkua. 

En tarkoita sitä, että pitäisi jotenkin erakoitua tai yleensäkään kyynistyä. Jos kuitenkin on joskus kuvitellut, ettei voisi selvitä ilman jotakuta tiettyä ja tästä huolimatta näin on tapahtunut, on helpompaa ymmärtää halun ja tarpeen eroavaisuus.

Jotakin tuollaista olen pohtinut itsekin muutamien ketjujen kohdalla. Ja että voiko olla onnellinen ilman toista.

Kenties se on sitten bikantin homma analysoida, onko kyseessä pelokas kiintymyssuhde, heh. 

[latexbun]

Toisen huomiota ja omistautumista voi kyllä haluta, mutta täysivaltainen aikuinen ei varsinaisesti tarvitse toista ihmistä tuekseen. Toisinaan kun luen joidenkin henkilöiden viestejä, näistä saa mielikuvan siitä, että oma onnellisuus ja hyvinvointi on sälytetty suhteen toimivuuden varaan ja jos suhteessa on särö, koko elämä romahtaa aivan lopullisesti. Hetkellisesti näin saattaakin tapahtua, mutta elämällä on taipumus jatkua. 

En tarkoita sitä, että pitäisi jotenkin erakoitua tai yleensäkään kyynistyä. Jos kuitenkin on joskus kuvitellut, ettei voisi selvitä ilman jotakuta tiettyä ja tästä huolimatta näin on tapahtunut, on helpompaa ymmärtää halun ja tarpeen eroavaisuus.

Jotakin tuollaista olen pohtinut itsekin muutamien ketjujen kohdalla. Ja että voiko olla onnellinen ilman toista.

Kenties se on sitten bikantin homma analysoida, onko kyseessä pelokas kiintymyssuhde, heh. 

Harva tuskin kykenee nauttimaan elostaan täysin ilman muita. Tarkoitin, ettei omaa onneaan voi asettaa toisen tehtäväksi ja niin kurjalta kuin se ehkä kuulostaakin, kukaan muu ei ole vastuullinen toisen itsenäisen ihmisen hyvinvoinnista, kuin henkilö yksin, aivan omineen. Se "joku muu" ei korjaa asioita, jos ne ovat rempallaan, eikä "joku" anna kaikkea, mitä milloinkin pyydetään. Toisesta voi löytyä kimmoke kaikkeen tähän ja enemmänkin, mutta se tarpeellisin henkilö löytynee toivottavasti ihmisestä itsestään.

[Cottoncandy]

En tiedä onko mulla mitään hienoa sanottavaa tähän, mutta kiinnostava aihe. Itsehän tosiaan olen tuollainen kammottava takertuja; epävarmuudella, peloilla ja satunnaisilla mielenterveydellisillä tiloilla höystetty. Varmaan ne on ne lapsuuden käsittelemättömät traumat yms, mutta ei niistä nyt enempää.

Mä olen vahva ja itsenäinen nainen. Mutta heti kun oon yksin alkaa ahdistaa. En riitä, toinen varmasti tajuaa miten huonoa seuraa olen. Mietin liikaa. Se voisi olla kenen tahansa fiksun, terveen ja nätin kanssa. Sellaisen joka ei kysele jatkuvasti "pidätkö musta vielä?" tai mieti yön hiljaisina hetkinä sitä miten tämäkin henkilö jättää ja sitten on ihan yksin ja hukassa. Kuristaa toista roikkumalla kiinni liian kovin. Vaikka tietää miten pitäisi antaa enemmän tilaa. Tietää että toinen välittää. Pitäisi luottaa. Mutta kun ei ole koskaan luottanut edes itseensä.

Tän pointti? En tiedä. Kai mä halusin ilmaista että ainakin mä tiedostan nää ärsyttävämmät puolet itsessä. Se kai se on tärkeintä, tiedostaa omat vikansa ja yrittää tehdä niille jotain. Tutkia itseä ja sitä mistä tietyt tunteet syntyvät. Miten niitä voisi hallita. Oppisi parempia tapoja selvitä elämässä.

Onneksi mulla on nyt kumppani jonka kanssa on pystynyt juttelemaan tällaisista vaikeistakin puolista. Etten koita olla ilkeä tai kytätä. Ja että yritän parhaani rajoittuneilla taidoilla. Opettelen.

Öö... Mulla piti olla jotain hienoa yleisemmän tason lisättävää, mutta ajatus katkesi. (3am, ois pitänyt nukkua tunteja sitten. ) Mutta saa ajattelemaan.