Kiihotutko kovasta kivusta?

[Brak]

Kuinka paljon on ihmisiä, jotka kiihottuvat kovasta kivusta? Minä kuulun porukkaan, jolle juttu on tilanteen luomat henkiset merkitykset, joita vain maustetaan kivulla. Äärimmäinen kipu kyllä saattaa kiihottaa fantasioissa, mutta oikeasti en tahdo edes nähdä sitä. Vaikka tietäisin ihmisten olevan tilanteessa vapaaehtoisesti, niin silti kovan kivun näkeminen tuntuu minusta pahalta.

[Purppura]

Miksi on pakko valita yksi, kaikki kävisivät.  Kiihotun niin hienovaraisesta kivulla uhkaamisesta kuin toisen kärsimyksen katsomisesta.  Se kun toinen huutaa suoraa huutoa kivusta on varmaan parasta minkä tiedän. Tai se kun toinen vikisee ja vaikeroi kun kestää kipua vain nippa nappa.

[momoi36]

Yhyy en voi valita yhtä ylitse muiden. Nautin suuresti kaikesta muusta paitsi hallitsemattomasta kärsimyksestä. U see, kärsimys ei oo se juttu mun masokismissa vaan mielihyvä. Mä saan monenlaisesta kivusta mielihyvää enkä mä kärsi sietämättömästi missään vaiheessa.. se ei sit enää oo kivaa.

[remmittä]

Symbolinen asetelma kiihottaa minua selvästi. Sen olen oppinut huomaamaan. Kokemukset hallitsemattomasta kärsimisestä ei itsessään kiihota, etenkään aktin aikana, mutta kokemuksen ennakoiminen joskus jopa kiihottaa. Kuten silloin, kun minua on valmisteltu piiskattavaksi (minua on sidottu tai vaatteitani on riisuttu).

Olen pohtinutkin, että nähtävästi persoonaani sisältyy tahtoa kokea juurikin sitä voimakasta kipua ja siksi esimerkiksi piiskan saaminen rangaistuksen muodossa usein on valikoitunut esiin tavoitetta varten. Rangaistukseen saattaa kuulua myös kovalla piiskaamisella uhkailut, mikä voi kiihottaa. Kenties tämä on vain epäsuoraa kiihottumista, mikä muuten kohdistuisi joko auktoriteettiin, joka on rangaistusta jakamassa, tai jälleen kivun ja symbolisen asetelman ennakoimiseen. Kenties ennakoimiseen liittyy myös pelon ja ahdistuksen tunteita, mitkä ovat omiaan luomaan sitä erityistä tunnetilaa, mikä lopulta myös kiihottaa.

Outoa kerrassaan.

[Jen]

Ei ollut edes varsinaista "kovaa" kipua (semihellä piiskaus), mutta minä -epämasokisti- huomasin viime session aikana kostuvani käytännössä se oli yks oudoimmista asioista mitä koskaan on tapahtunut

[Kouluttaja]

Ainakin mun keho siihen reagoi hyvin vahvasti

[Kahlitsija]

Voisin varmaan valita noista kaikki, mutta tiivistäisin omalta osaltani asian kahteen päälinjaan:

A) se nautinko on tilannekohtaista
B) jos tilanne on oikea, nautin erityisesti hallitsemattomasta, ihmisen sietokyvyn ylittävästä kivuntuotosta, siitä kun näen ihmisen menevän pidemmälle, kun haluaisi.

Tähän liittyy vahvasti kyllä kivun psyykkinen ulottuvuus. Pelko ja muut tunteet. Se kun toinen yrittää kestää, mutta lopulta ei vaan enää kestä. Kiihotun siitä kun ihminen murtuu henkisesti kivun takia. Ongelma tässä on vaan se, että näin pitkälle viety kipu kyllä kiihottaa seksuaalisesti, mutta saa helposti aikaan huonoa omatuntoa ja monenlaisia moraalisia ristiriitoja itselläni.

[Isla]

No eihän tosta voi valita vain yhtä, otan kaikki! 

Yhyy en voi valita yhtä ylitse muiden. Nautin suuresti kaikesta muusta paitsi hallitsemattomasta kärsimyksestä. U see, kärsimys ei oo se juttu mun masokismissa vaan mielihyvä. Mä saan monenlaisesta kivusta mielihyvää enkä mä kärsi sietämättömästi missään vaiheessa.. se ei sit enää oo kivaa.

Mä niin allekirjoitan joka sanan! Parhaimmillaan kovakin kipu voi olla mulle orgasmia lähentelevän ihanaa, mutta toisenlainen taas hallitsemattoman ilkeää ja ikävää.

(Aloin niin miettimään kivaa kipua, että ajoin oman metroasemani ohi... )

[qaf]

Vastaanottajana nautin ehkä enemmän siitä jännityksestä ennen kipua, ja tietty että kuinka pitkälle dom meinaa sen viedä. Siedän kipua, ja nautin siitä, mut sietämätön kipu vois kyllä aiheuttaa paniikin.

Itse dommena tykkään nähdä kun se toinen kiemurtelee tuskissaan, mutta tietysti sietokyvyn rajoissa. Siinä on vaan jotain älyttömän miellyttävää, kun toinen vikisee ja kiemurtelee. Ei oo mitään järkeä mennä yli rajojen, ei oo mitään paniikkia tarkoitus saada aikaiseksi. En tiedä yhtään miten reagoisin itse myöhemmin, jos olisin aiheuttanu toiselle jotain sietämätöntä kipua.

Melkein tulisin siihen tulokseen, et nautin siitä kontrollinen menettämisen pelosta. Tuntuu luonnolliselta kontrollifriikille.

[vila]

En oikein osannut valita vaihtoehtoehdoista yhtään, mutta kiihotun kyllä kovasta kivusta paljonkin. Saajana ja sen lisäksi kiihotun kovan kivun näkemisestä samaistuen saajaan.

Symbolinen asema ei kiihota yhtään eikä myöskään kivulla uhkailu - paitsi silloin jos uhkailija on puoliso, mutta senkin taustalla se, että tiedän hänen pystyvän tarvittaessa lunastamaan lupauksensa.

Minä kiihotun siitä fyysisestä tunteesta, jonka kova kipu aiheuttaa. En koe sitä sillä tavalla kärsimykseksi. Liian kevyt, lähhinnä ärsytykseksi jäävä, kipu sen sijaan on kärsimystä

Kiihotun myös siinä tilanteessa kun tajuan, että kipu alkaa olla liian vaarallista vaikka sietokykyä saattaisi ollakin jäljellä. Siinä vaiheessa tulee mukaan pelko, jonka seurauksena toinen ei ole enää pelkkä dildo. En sitäkään osaa silleen ajatella kärsimyksenä, mutta se on tosi ristiriitaista kun toisaalta itseä pelottaa jo kunnolla mutta kiihottuu siitä kun toinen nauttii. Nämä ovat tosi intensiivisiä tilanteita, jotka ovat kyllä parhaita. Etenkin jos tapahtuvat yhdynnän aikana.

Sitten kun sietokyky loppuu ja herkistyy taas kivulle, en kyllä kiihotu enää yhtään. Silloin sitä on vain uikuttava möykky. Mutta silläkin tilanteella on omat hyvät puolensa, silloin saa parhaat tilat

[Irwikissa]

 Jokainen rooli puhuttelee aivan eri tavalla; antajana, saajana tai näkijänä.
Antajana kivun aiheuttaminen on ihanaa. Ilmeet, äänet..vartalon värähtely. Näkijänä myös, tiettyyn pisteeseen asti. Kiihotunko? Hmm..ehkä jos reaktiot on sellaiset mistä nautin. Lähinnä saa toisenlaista mielihyvää...
Saajana taas olen hyvin rajoittunut, riippuu edelleen siitä kivun laadusta, voimakkuudesta ja paikasta. Oikeanlainen kipu on todellakin kiihottavaa. Toisessa ääripäässä kun taas voi kiihottua tahattomasta, viattomasta ja kevyestä kosketuksesta, ei kova kipu kuulu omaan nautintoakseliin kovinkaan helposti (määrittele kova kipu).

[Punapää]

En.

[scar]

Tuo toiseksi viimeinen vaihtoehto-
Tähän mennessä kovaa kipua on yrittänyt vain sietää jos pakko (esim.ajoittain vaivaavissa kovissa kk-kivuissa)
Piiskauskokemuksissa joita hieman vain,kova kipu saa pidättämään hengitystä,puremaan hammasta ja pian sanomaan seis
Kipu ja sillä uhkailu ehkä toimii eniten,mutta nuokin niin sidoksissa ihmiseen- Eli jos olisi rakas kumppani.

Jonkun ystävän kanssa kenties leikkimielellä,eikä yhtään "vakavasti" voi "kipuilla"

Mutta niin,en ole kokenut kovaa kipua kiihottavana mutta käsittääkseni monet kokevat ja se on vallan ok itselleni- Ei missään nimessä pois minulta

[Melissax]

Ajatuksen tasolla kyllä. Luen paljon novelleita,sarjakuvia sekä katson pornoa joissa kova kipu sekä jopa väkivalta ovat vahvassa roolissa.

Oikeassa elämässä en pidä kovasta kivusta, pienikin kipu inhottaa mutta menee rangaistuksena.

[bondi]

Mä vähän tuumin että kipusessiossa ei se kiihotus ole itsetarkoitus, se tulee monta kertaa siinä sivussa
Ja kiihotuksestahan voi aina rangaista kivulla joka ei ole kiihottavaa.
Tykkään että mennään oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja kaiken ei tartte olla 'kivaa'.