Raskas hiljaisuus

[Kolumnisti]

Raskas hiljaisuus

Empiirinen tutkimukseni- elämäni - on antanut minulle tietyn vaikutelman onnistuneista ihmissuhteista.On muutama perusjuttu joka pätee niin ystävyys-, pari- kuin kinkysuhteisiin, mutta mitä jos jokin näistä asioista puuttuu, tai jää vähäiseksi, voiko ihnmissuhde olla silti niinsanotusti kokonainen ja tyydyttävä?

Isoin asia jota minulta vaaditaan on kommunikaatio. Sitä vaadin itsekkin rehellisyyden ja avoimuuden rinnalla, mutta milloin liika on liikaa? Keneltä voit vaatia kommunikaatiota ja kuinka paljon sitä vaadit?Nyky-yhteiskunnan "aina tavoitettavissa"-kulttuuri ahdistaa minua syvästi ja muuttaisin mökkiin metsään kanojen kanssa jos olisin tarpeeksi kyvykäs omavaraisuuteen. Kaikille täytyisi olla kokoajan laittamassa viestiä, juttelemassa jostakin, ilmoittamassa itsestään ja velvollisuutesi on repiä tietoa myös keskustelukumppanistasi.

Joillekkin viestittely ja näkeminen ihmisten kanssa on täysin vaivatonta ja sutjakkaa kellonajasta ja päivästä riippumatta, jotkut tarvitsevat tällaisen ahdistavan kiinteän yhteydenpidon jokaiseen ihmiseen elämässään. Minä en. En yksinkertaisesti jaksa arkeni keskellä jutella jokaiselle tutulle, puolitutulle tai melkein kaverille. Toki vastaan tärkeisiin viesteihin, mutta harvoin itse laitan viestiä kenellekkään joka ei ole oikeasti läheiseni. On kaksi ihmistä joille laitan viestiä joka päivä, eikä tähän listaan kuulu kumppanini tai edes äitini.

On raastavaa saada päivittäin viestiä ihmiseltä, jolle ei jaksa jutella. Hän saattaa kysyä nätisti kuulumisia, kertoa jotain hauskaa ja kevyttä, tai kysyä milloin olisi aikaa nähdä. Aikaahan on aina, mutta entä voimat? Viikon jatkuneet jokapäiväiset viestit alkavat ahdistaa. Ei viitsisi ottaa puhelinta käteen sanoakseen taas "moi, kuuluu hyvää mutta oon aika väsy. Voidaanko nähdä joskus PALJON myöhemmin ja jutella joskus toiste?" Vaikka kuinka yrittää tehdä ihmiselle selväksi ettei nyt tai huomenna ole hyvä hetki, samanlainen kysely vain jatkuu. Ahdistuksen tilalle tulee turhautuminen ja suoraansanottuna vitutus toisen ymmärtämättömyydestä.
Miksei tuo oikeasti tajua, että haluan olla rauhassa? Toisen innokkuus tuntuu liian tunkeilevalta ja hänestä haluaa vain päästä eroon.

Jaksamattomuuteni ei kuitenkaan ole välinpitämättömyyttä, vaan voimavarojen priorisointia. Yleensä kerron heti alkuun ihmisille, että vaikka roikun puhelin kädessä, en ole aina saatavilla. Tämä tarkoittaa enemmän henkistä saatavuutta, kuin sitä että kommunikointikykyni olisi kadonnut. Masennukseni tekee minusta erittäin väsyneen ja etäisen, enkä ole sitä ikinä salannut. Monet elämääni tulevat ihmiset vaikuttavat empaattisilta ja ymmärtäväisiltä, mutta yleensä ymmärrys loppuu kun tilanne konkretisoituu siihen, etten halua nähdä minulle täysin vierasta ihmistä bussimatkan päässä tai päästää häntä kotiini.

Ymmärrän, että Domin roolissa minun täytyisi olla aktiivisempi yhteydenottaja ja selkeämpi kommunikoija, mutta välillä D/s suhteen etsiminen ja ylläpitäminen inhottaa. Olen täysin valmis antamaan subilleni kaiken huomion jota hän tarvitsee, mutta tutustumisen ja ajan kanssa. Juttelu- ja viestittelyvaiheessa saattaa tulla välipäiviä, jotka tulkitaan heti kusipäisyytenä ja ghostaamisena. Domiin kehittyvä riippuvaisuus ensimmäisen tunnin aikana vieraannuttaa minua BDSM:än maailmasta ja ihmissuhteiden etsimisestä sen sisältä.

Kehittyykö riippuvuus ihmiseen, jonka kanssa yrität myös luoda luottamuksellista ja turvallista suhdetta helpommin?

sulkaluva - bdsmbaari

[Raippa]

Tuohon viimeiseen virkkeeseen voisin vastata: Kyllä.

[SaRu]

Itse kuulun myös ihmisiin, jotka tarvitsevat ajoittain lepoa ihmisistä.
On ihmisiä, joiden kanssa kommunikointi kuluttaa niin paljon energiaa, ettei sen jälkeen sitä tunnu riittävän enää mihinkään.
Sitten on niitä, joiden kanssa kommunikointi lisää hyvää oloa ja energiaa.
Toki sitä luonnostaan panostaa niihin.

Olen joutunut kokemusteni pohjalta käymään keskustelun ghostaamisesta. Nykyisen suhteen alussa käytiin läpi se kommunikoinnin raja, että mikä on liian pitkä radiohiljaisuus, jolloin tulee tunne että toinen olisi ghostannut.
Semisti introverttinä se raja mulle ei ole päivä eikä kaksi.
Mutta arvostan sitä, että kiireessä ottaa sen vajaan minuutin aikaa kertoakseen että nyt on aika kortilla. Silloin osaan ottaa sen hiljaisuuden lahjana.
Toki vielä ei ole kulunut päivääkään ilman yhtään viestiä. Ainakin hyvät huomenet ja hyvät yöt ollaan toivotettu joka päivä.

Useimmiten ihmisten kanssa löytyy "oikea määrä" kommunikointia helposti.
Olen opetellut olemaan itsekäs ja sanon, jos tarvitsen aikaa itselle, olemiseen, lepoon.
Useimmat ymmärtävät. Ne, jotka vaativat enemmän kuin jaksan antaa, joko oppivat kunnioittamaan sitä tai yksinkertaisesti pikkuhiljaa liun heidän elämästä pois.
Heille toivon sellaisia ystäviä, jotka myös tarvitsevat kommunikointia koko ajan.
Minusta siihen ei ole.

[Haamuraja]

Toinen haluaa enemmän kuin toinen, olipa kyse seksistä tai yhteydenpidosta tai pihaa koristavien puutarhatonttujen määrästä.

Huomiotta jättäminen on tehokas keino siirtää ihminen syrjään elämästään, joten on luonnollista, että huomion puute synnyttää epävarmuutta. Epävarmuus kannattaa hoitaa ennen kuin siitä tulee ongelma, sillä innokkaampi keskustelukumppani luulee helposti, että vika on hänessä. Etenkin tuoreessa ja romanttisessa ihmissuhteessa ollaan niin herkässä tilassa, että varmistusta suhteen jatkuvuudelle haetaan ahkerasti. On tärkeää tietää, että kaikki on hyvin.

Huomiota tarvitsevalle ihmiselle on tylyä kuulla, ettei hänen kanssaan haluta tai jakseta pitää yhteyttä. Minulla on tapana todeta turhan kiivaasti hihasta nykiville, etten valitettavasti pysty viestittelemään yhtä paljon kuin he. Tuo sanamuoto on aiheuttanut kaikkein vähiten väärinkäsityksiä. Riippuen tuttavuuden laadusta voi olla hyvä myös saman tien kertoa, että toinen on tärkeä ja hänen viestejään arvostetaan.

Jokainen meistä on vuorollaan se, joka haluaa enemmän kuin toinen. Tahdikkuudella pääsee pitkälle, vaikka ainakin sen kaupan rumimman puutarhatontun kohdalla voi olla järkevintä unohtaa tahdikkuus ja kaivaa sanavarastosta esiin ne värikkäimmät ilmaukset.

[D79Mies]

Kai tuossa voi puhua jonkinlaisesta tunneälystä.

Kun omat lapseni olivat vielä hoitoikäisiä, niin olin viikon hoitoputken jälkeen niin väsynyt sosiaaliseen kanssakäymiseen, että lanseerasin introverttimaanantain. Olin vain niin täynnä ihmisiä, että jokainen kommunikointiyritys tuntui ponnistelulta. Olin onnellisimmillani koko maanantain yksin kotona, lähettämättä viestejä. Kunhan pääsi töistä kotiin.

Silloinen subini oli sen verran fiksu, ettei soitellut minulle sinä päivänä ja jos laittoi viestiä, niin siinä luki alussa jotakin tyyliin: tiedän, että sinulla on tänään introverttimaanantai, enkä odota sinun vastaavan viestiini tänään... Tuollaisten viestien vastaanottaminen ei aiheuttanut ärtymystä. Sinä sulkaluva tarvitset jonkun just vastaavan! 

[telle]

Loppujen lopuksi on kyse kommunikoinnista, tuon asian voi todella puhua asiallisesti läpi kumppanin kanssa. Ellei puhu, ongelmia tulee varmasti eteen. Juuri nyt tuli kauhean syyllinen olo, terveisin juuri se erittäin hankala ja roikkuva subi joka kuitenkin osaa antaa tilaa jos siitä sovitaan 

[vila]

Varmaan kaikille ihmisille sosiaalinen vuorovaikutus on toisiaan raskasta ja periaattessahan siinä ei pitäisi olla
mitään ongelmaa että sanoo välillä "tänään haluan olla yksin, enkä jaksa tavata ketään".

Itselleni tuo kuitenkin on isohko ongelma, koska toiset ihmiset ovat uuvuttavampia kuin toiset. Toisten ihmisten seurassa sitä piristyy riippumatta tilanteesta, ja toisten ihmisten kanssa uupuu. Ne uuvuttavammatkin ihmiset voivat olla oikeasti tosi mukavia ja kivoja tyyppejä, joiden kanssa haluaa viettää aikaa. Mutta ei liikaa, koska sosiaaliset
tilanteet heidän kanssaan ovat aina vähän raskaita. Itselleni esim. kovin varautuneet ihmiset ja/tai introvertit
ovat tällaisia, koska heitä pitää yleensä vähän "lämmitellä" ennen kuin voi siirtyä kunnon keskusteluun. On nämä kaikki tutustumisrituaalit ja vastauksia saa nyhtää - eikä oikesti tiedä vituttaako heitä se että heihin haluaa tutustua vai ovatko he vaan ujoja. Uusista ihmisistä ei voi ikinä tietää voiko heidän kanssaan heittäytyä suoraan, vai pitääkö ensin murtaa jäätä - jäänmurtohommat ovat raskaita. Eikä tämä rajoitu uusiin ihmisiin, vaan jotkut tyypit ovat aina alkuvaiheessa "jäässä". Introverttiys ja varauksellisuus ovat luonteenpiirteitä eikä niissä ole mitään vikaa. Ongelma on lähinnä se, että kun tekee sosiaalista työtä niin vapaa-ajalla sitten haluaisi vain sellaisia palauttavia sosiaalisia kontakteja. Ei vaan jaksa nyhtää ihmisistä tietoja, joiden avulla päästään sitten keskustelemaan. On niin paljon helpompaa hakeutua hölölörppien joukkoon ja hypätä suoraan keskusteluun, tai täyttää sosiaalisia tarpeitaan somen kautta.

Tuossa minun ongelmassani on kyse valikoimisesta, enkä tietenkään voi sanoa ihmisille "en juuri nyt jaksa olla tekemisissä sun kanssa" - kun minulla saattaa olla aikaa jollekin toiselle. Koen tuosta valtavasti syyllisyyttä, joten
sitten julistan "ei ole aikaa oikein muulle kuin työlle ja perheelle" - eikä tule tavattua sitte oikein ketään. Sosiaalisena ihmisenä kuitenkin kaipaa sosiaalista vuorovaikutusta palautumiseen, mutta rajansa sosiaalisuudellakin. Toisinaan se jäämurtaminen on ihan ok (etenkin jos toinen on erityisen mielenkiintoinen ihminen - silloin koko hommaa ei edes huomaa), mutta joskus sitä kaipaisi vain kevyttä hölötyslörpöttelyä.

Pitää vielä erikseen sanoa: Tämä ei nyt koske mitenkään erityisesti kinkyjä vaan elämääni laajemmin.

[IKRM]

Olettaisin, että aina tullessaan ghostatuksi, väliaikaisestikin, ihminen loukkaantuu, tai vähintään pahoittaa mielensä, jos hiljaisuutta kestää päiväkausia, tai pitempäänkin, on se kyllä varmasti todella raskasta ja loukkaavaa.

Olettaisin, ettei sellaista monikaan kovin pitkään jaksaa.

Itse en ainakaan, sellainen suhde kannattaa päättää hyvin nopeasti.

Loppupeleissä kemioistahan kaikki on kiinni, pitää löytää itselle sopivaa seura.

IKRM

[Piki]

Varmaan kaikille ihmisille sosiaalinen vuorovaikutus on toisiaan raskasta ja periaattessahan siinä ei pitäisi olla
mitään ongelmaa että sanoo välillä "tänään haluan olla yksin, enkä jaksa tavata ketään".

Itselleni tuo kuitenkin on isohko ongelma, koska toiset ihmiset ovat uuvuttavampia kuin toiset. Toisten ihmisten seurassa sitä piristyy riippumatta tilanteesta, ja toisten ihmisten kanssa uupuu. Ne uuvuttavammatkin ihmiset voivat olla oikeasti tosi mukavia ja kivoja tyyppejä, joiden kanssa haluaa viettää aikaa. Mutta ei liikaa, koska sosiaaliset
tilanteet heidän kanssaan ovat aina vähän raskaita. Itselleni esim. kovin varautuneet ihmiset ja/tai introvertit
ovat tällaisia, koska heitä pitää yleensä vähän "lämmitellä" ennen kuin voi siirtyä kunnon keskusteluun. On nämä kaikki tutustumisrituaalit ja vastauksia saa nyhtää - eikä oikesti tiedä vituttaako heitä se että heihin haluaa tutustua vai ovatko he vaan ujoja. Uusista ihmisistä ei voi ikinä tietää voiko heidän kanssaan heittäytyä suoraan, vai pitääkö ensin murtaa jäätä - jäänmurtohommat ovat raskaita. Eikä tämä rajoitu uusiin ihmisiin, vaan jotkut tyypit ovat aina alkuvaiheessa "jäässä". Introverttiys ja varauksellisuus ovat luonteenpiirteitä eikä niissä ole mitään vikaa. Ongelma on lähinnä se, että kun tekee sosiaalista työtä niin vapaa-ajalla sitten haluaisi vain sellaisia palauttavia sosiaalisia kontakteja. Ei vaan jaksa nyhtää ihmisistä tietoja, joiden avulla päästään sitten keskustelemaan. On niin paljon helpompaa hakeutua hölölörppien joukkoon ja hypätä suoraan keskusteluun, tai täyttää sosiaalisia tarpeitaan somen kautta.

Tuossa minun ongelmassani on kyse valikoimisesta, enkä tietenkään voi sanoa ihmisille "en juuri nyt jaksa olla tekemisissä sun kanssa" - kun minulla saattaa olla aikaa jollekin toiselle. Koen tuosta valtavasti syyllisyyttä, joten
sitten julistan "ei ole aikaa oikein muulle kuin työlle ja perheelle" - eikä tule tavattua sitte oikein ketään. Sosiaalisena ihmisenä kuitenkin kaipaa sosiaalista vuorovaikutusta palautumiseen, mutta rajansa sosiaalisuudellakin. Toisinaan se jäämurtaminen on ihan ok (etenkin jos toinen on erityisen mielenkiintoinen ihminen - silloin koko hommaa ei edes huomaa), mutta joskus sitä kaipaisi vain kevyttä hölötyslörpöttelyä.

Pitää vielä erikseen sanoa: Tämä ei nyt koske mitenkään erityisesti kinkyjä vaan elämääni laajemmin.

vila, pystyn samaistumaan täysin kirjoitukseesi. Yst.terv. ulospäinsuuntautunut ja sosiaalinen hölölörppä joka myös aika-ajoin väsyy nyhtämiseen ja lämmittelyyn. 

[telle]

Olettaisin, että aina tullessaan ghostatuksi, väliaikaisestikin, ihminen loukkaantuu, tai vähintään pahoittaa mielensä, jos hiljaisuutta kestää päiväkausia, tai pitempäänkin, on se kyllä varmasti todella raskasta ja loukkaavaa.

Olettaisin, ettei sellaista monikaan kovin pitkään jaksaa.

Itse en ainakaan, sellainen suhde kannattaa päättää hyvin nopeasti.

Loppupeleissä kemioistahan kaikki on kiinni, pitää löytää itselle sopivaa seura.

IKRM

Juuri tätä minäkin ajoin takaa. En oikein osannut ihan kaikkea pukea sanoiksi mitä mielessä liikkui koska aihe on jossain kohti elämää tullut ihan liiankin tutuksi.

[D79Mies]

[Ms. M]

Olettaisin, että aina tullessaan ghostatuksi, väliaikaisestikin, ihminen loukkaantuu, tai vähintään pahoittaa mielensä, jos hiljaisuutta kestää päiväkausia, tai pitempäänkin, on se kyllä varmasti todella raskasta ja loukkaavaa.

Olettaisin, ettei sellaista monikaan kovin pitkään jaksaa.

Itse en ainakaan, sellainen suhde kannattaa päättää hyvin nopeasti.

Loppupeleissä kemioistahan kaikki on kiinni, pitää löytää itselle sopivaa seura.

IKRM

Helvetti on jäätynyt; olen täysin samoilla linjoilla IKRM:n kanssa. 

[Tuli]

Raskas hiljaisuus

Ymmärrän, että Domin roolissa minun täytyisi olla aktiivisempi yhteydenottaja ja selkeämpi kommunikoija, mutta välillä D/s suhteen etsiminen ja ylläpitäminen inhottaa. Olen täysin valmis antamaan subilleni kaiken huomion jota hän tarvitsee, mutta tutustumisen ja ajan kanssa. Juttelu- ja viestittelyvaiheessa saattaa tulla välipäiviä, jotka tulkitaan heti kusipäisyytenä ja ghostaamisena. Domiin kehittyvä riippuvaisuus ensimmäisen tunnin aikana vieraannuttaa minua BDSM:än maailmasta ja ihmissuhteiden etsimisestä sen sisältä.

Ajattelen tätä domin roolia vähän toisin. Minusta siihen luontevasti kuuluu se, että osaa sanottaa omat tarpeensa ja oman tapansa toimia. Tällä tavalla dom tarjoaa subille mahdollisuuden kävellä pois, jos tarpeet eivät kohtaa - ja jos taas domina kuulee subin tarpeista asioita, jotka eivät sovi yhteen, pitää itse osata sanoa ei, vaikka toinen olisi muuten kuinka houkutteleva. Sitä varten niitä keskusteluja yhteensopivuudesta on tarkoitus käydä, että tällaiset asiat selviävät.

[Kaisla]

Puhumalla monesta selviää kuten aina. Sovittu tapa viestiä ja olla yhteydessä helpottaa erossaolon tuskaa ja hälventää huolta kun toisesta ei kuulu mitään pariin viikkoon.
Itsensä kanssa on julma elää jos joutuu jatkuvasti pohtimaan eikö ole sen viestin tai puhelun arvoinen. Jos asia ei selviä kysymällä, on parempi sanoa heipat. Löysä hirsi vie pahimmillaan kaiken ilon, siihen puuhun en enää lähtisi roikkumaan.

Toinen puoli myös tuttu, jos joku killuu hameenhelmassa jatkuvasti ja vaatii yhteydenpitoa ilman aikojaan ja ilman mitään järkevää asiaa, lopahtaa mielenkiintoni nopeasti. Tällöin jostain syystä koen että minä olen suhteessa se joka määrää tahdin, ja sehän ei pirtaani sovi koska sub.

Ja ylläoleva koskee D/s-suhteeseen liittyvää yhteydenpitoa omalta osaltani.