Huomasin itsekin tuon Ilta-Sanomien jutun. Se ei vakuuttanut, koska siinä puhuttiin taas kinkyydestä jotenkin negatiivisella painolla. Esimerkiksi jutun lause:
"Kuristamisesta tulee Juhalle riippuvuus, ja sehän sopii Monalle." Vaikka tuo lause olisi suoraan esittelytekstistä, se on nyt irtonaisena asiayhteydestä ja valmis herättämään vastenmielisyyttä. Vaniljaihmiset näkevät kinkyyden jälleen kauhistuttavana, pelottavana ja friikkinä asiana. Hyvä iltikset.
Sen sijaan pidin huomattavasti enemmän jutun linkin takaa löytyneestä Hollywood Reporterin kirjoituksesta. Sen juttu antaa elokuvasta ja kinkyydestä kuvan, että se on normaalien ihmisten juttu, joka voi löytyä erilaisin tavoin. Juttu antaa ymmärtää, että elokuva avaa (kerrankin) kinkyyttä niin, että se voisi antaa jollekulle hyvää tunnetta ja vahvojakin tuntemuksia sekä puoliensa löytämistä hyvällä tavalla. Esimerkiksi jutussa mainitaan näin:
"Beneath the fantasy of the master and slave in BDSM, there is a real warmth, a real caring," Valkeapää says. When, during one of the sessions he was watching, a man had a sudden cramp and broke down, the dominatrix flipped from sadist to caregiver. "She panicked and you could see how the fantasy broke," he recalls. "One moment it was sexual fantasy, the next it was the caring woman helping this vulnerable and fragile man."Ja näin:
"So often in film and TV, the most extreme sexual practices and BDSM are demonized," says Valkeapää. "But I think it can also lead to life. And it isn’t a big deal. It’s part of what we are as humans. We are all curious, strange beings. There’s nothing Valkeapää abnormal about it."Kinkyys + inhimillinen ja asiallinen näkökulma => kyllä kiitos. Nämä ovat juuri niitä juttuja, joita kaipaan aiheelle tänä päivänä.
Hollywood Reporterin juttu:
https://www.hollywoodreporter.com/news/dogs-dont-wear-pants-explores-grief-bondage-world-1211606
