Jälkihoitoa voi tehdä myös sessiopäiväkirjan muodossa, jos intiimi läheisyys ei session jälkeisinä päivinä ole syystä tai toisesta mahdollista. Siinä on subilla mahdollisuus purkaa tuntojaan, kertoa kokemastaan ja se luo pohjan/mahdollisuuden dialogiin toiminnan kehittämiseksi jatkossa. Samalla se toimii muistojen kultaisena kirjana, josta voi kivoja (tai vähemmän kivoja) yhteisiä kokemuksia käydä lueskelemassa vielä vuosienkin jälkeen.
Minä olen vuosikausia pitänyt sessiopäiväkirjaa, tosin purkanut sinne Herrani luettavaksi myös muutenkin ajatuksia, tuntoja ja mieltäni kiehtovia asioita.
Hyvin usein session jälkeen saamani jälkihoito oli halaus ja soitto puolen tunnin, tunnin jälkeen, jolloin olin ehtinyt keräillä itseni kasaan. Jos sessio oli todella rankka, sain enemmän hellyyttä ja läheisyyttä. kunnes Hän oli varma että olen siinä kunnossa että minut voi jättää yksin.
Dommeillessa antamani jälkihoito riippuu paljon vastapuolen tarpeista. On tilanteita jossa se hoituu tyyliin, "tarve ja soitellaan" tai sitten vietetään useampi tunti teekupin äärellä sessiosta keskustellen ja purkaen. Ja todellakin, välillä tarvitsee myös dommena sen jälkihoidon, tosin silloin käännyn usein Herrani puoleen ja puran tuntoni Hänelle, sillä tiedän että Hän tuntee minut ja ymmärtää esimerkiksi sadistina kokemani tunnot paremmin kuin masokisti kenen kanssa olen sessioinut..