Missä kohtaa on omistettu

[bikantti]

Toisaalta... mielestäni yksi hyvän ihmissuhteen merkki on se, että se pääasiassa tuntuu niin kovin helpolta ja luontevalta.

Parhaat ihmissuhteet nimenomaan ovat helppoja ja luontevia. Silti koen että ei voi hyvässäkään ihmissuhteessa esim olettaa toisesta mitään kysymättä. Muutoin sitä tekee väärin toista kohtaan kun laittaa hänen päähänsä ajatuksia.

Tullaan osittain myös siihen että jollekin ihmiselle alistuu suoraan ja luontevasti, mutta ei voi olettaa miten toinen osapuoli asiat kokee.

Joo, sitä meinasinkin, että todennäköisesti siinä on hyvä pohja alkaa jutella omistamisesta, jos toiselle alistuminen tapahtuu vähän kuin itsestään. Ehkä olen optimisti, kun ajattelen, että tuskin se toinen osapuoli kauhean päinvastaisilla ajatuksilla on... muutenhan siinä tuskin olisi luonteva olla alistuneena.

[Wasabi]

Me ollaan aina noudatettu suhteessamme täydellistä avoimuutta ja rehellisyyttä, joten omistussuhde alkoi avoimesti keskustellen. Punnitsin Daddyni asettaman ehdotuksen ja päätin lähteä mukaan astetta vakavampaan leikkiin. Omistettuna oleminen on itselleni pitkälti henkistä, asia on sovittu, me molemmat tiedämme paikkamme, ja käyttäydymme valtarakenteemme mukaisesti. Konkreettisuus tulee meillä pitkälti säännöistä ja rutiineista.

Mielestäni voi ihan hyvin olla omistettu ilman pantaa. Toisille se luo todellisuuden tuntua kun on jotain näkyvää joka symboloi suhdetta (meilläkin siis valitsemamme symbolit käytössä), mutta loppujen lopuksi omistaminen/ omistettuna oleminen on näkymätön kokemus- ja sopimusasia.

Tässä ketjussa on jo paljon hyviä pointteja joita komppaan, siksi vähän lyhyempi vastaus.

[Amarige78]

Mielestäni voi ihan hyvin olla omistettu ilman pantaa. Toisille se luo todellisuuden tuntua kun on jotain näkyvää joka symboloi suhdetta (meilläkin siis valitsemamme symbolit käytössä), mutta loppujen lopuksi omistaminen/ omistettuna oleminen on näkymätön kokemus- ja sopimusasia.

Samaa mitä mieltä. Pannan ei tarvitse olla koko aikaa käytössä, vaikka se onkin mulle  tärkeä asia liittyen omistamiseen.
Mä en itse pantaa laita kaulaan, enkä ota pois, vaan se on Domin tehtävä.
Meilläkin on käytössä muu symboli, jonka merkitys on vain meidän tiedossa... Muistuttaa mukavasti omistajasta, kun ei olla yhdessä

Enemmän minäkin koen omistamisen merkityksen henkisellä puolella, siihen liittyy aina ne yhteiset sopimukset siitä mitä omistamiseen liittyy. Avoimen keskustelun kautta siihen, mitä haluaa omistussuhteen pitävän sisällään.

[vila]

Ihmiset määrittelevät omistussuhteen tarkoittamaan niin monenlaisia asioita, että varmaan paras vastaus tulee siltä taholta jonka omistukseen haluaa. Osahan ei edes usko, että toisen ihmisen voi omistaa (koska toista ihmistä ei taida voida juridisesti omistaa).

Omistussuhde voi tarkoittaa toiselle osa-aikaista satunnaiseen tapaamiseen perustuvaa sessiosuhdetta ja toisille sitten koko elämän mittaiseen sitoutumukseen perustuvaa yhteiselämää. Ja siitä kohtaa sitten itse kukin määrittelee missä on omistettu. Minusta omistettuna oleminen on ensisijassa tunne, samalla tavalla kuin ihmisen omistaminen on tunne. Kuinka voimakas ja määräävä kyseinen tunne on, riippuu täysin tuntijasta. Se on tietysti sitten vähän nihkeää jos ihmissuhteen toinen osapuoli vaatii tunteelleen erilaisia panoksia kuin toinen.

Jäin miettimään sitä, että voiko toinen vain alkaa toisen omaisuudeksi vastoin tämän tahtoa tai tietoa. Minä olen oikeastaan kaikissa parisuhteissani (joista kaikki yhtä lukuunottamatta ovat olleet vaniljoiden kanssa) jollakin tavalla käsittänyt olevani toisen omaisuutta - tavallaan kuuluvani toiselle. Ja käyttäytynyt sen mukaisesti. Antanut toiselle hyvin laajat vapaudet määritellä minun elämääni - toinen osapuoli ei ole välttämättä edes tajunnut asiaa, jossain vaiheessa ehkä ärsyyntynyt/huolestunut kun "kaikki käy". Vaan eipä minulla ollut silloin sanoja millekään BDSM:lle. Nykyään sitten kun ihan "virallisesti" minulla on vapautta vähemmän niin suusta kuuluu huomattavasti useammin "emmä haluu" tai "mitään tuollaista ei ole ikinä tapahtumaan, loppu" - ja nautin siitä ettei vastustelulla ole merkitystä. On hyvin raskasta yrittää olla omistettu silloin jos "omistaja" ei edes tiedä asiasta tai ei syystä tai toisesta koe aitoa halua toisen ihmisen omistamiseen. Vapaus tulee vasta sitten kun tietää, että Omistaja tarvittaessa kykenee määrittämään rajat. En tarkoita fyysistä pakottamista vaan tietynlaista henkistä yliotetta. Ilman, että Omistaja on aktiivinen toimija kuviossa niin koko omistushomma on vähän sellaisesta kummitusten jahtaamista.

Meillä omistussuhde tarkoittaa sitä, että eletään niin kuin Masterin haluaa ja meidän yhteistä elämäämme viedään siihen suuntaan jonne Master sen haluaa menevän. Ei ole mitään "kaksi itsenäistä aikuista ihmistä omine tavoitteineen" ja on hyvin vähän neuvotteluja. Tämä on hyvin äärimmäinen näkökulma omistussuhteeseen. Tästä näkökulmasta olisi aivan mahdotonta, että joku voisi olla toisen omaisuutta ilman Omistajan nimenomaista halua omistaa kyseisestä ihmistä. Alistuva voi olla loistava palvelija ja ajatella kaikki asiat D:n puolesta etukäteen (ja perustella omaa omaisuutenaan oloaan tällä), mutta niin kauan kuin Omistaja ei ole selvästi indikoinut mitä haluaa omaisuudeltaan niin suhde ei voi mennä sinne mihin D haluaa sen menevän.

Minulle omistettuna olon tuo se, että minua käytetään johonkin. En pystyisi itse tätä saavuttamaan sessiosuhteella, mutta ymmärrän kyllä että joku toinen kykenisi. Käyttämisellä en tarkoita sitä, että tehdään asioita jotka ovat minusta kivoja - vaan sitä että minut laitetaan kokemaan asioita jotka eivät aina tunnu kivoilta koska se palvelee tavalla tai toisella Masterin tarpeita. Seksuaalisessa mielessä tämä tarkoittaa esim. fetissiautomaattina toimimista - toki automaattia pitää välillä huoltaa. Mutta nämä ovat tosiaan vain minun tunteitani - joku toinen voi kokea toisin.

Minusta pannat ovat fetissiesineitä ja ehkä keino "tunnustaa väriä". Meillä ei käytetä pantoja kuin sessiossa hyvin satunnaisesti, koska Masterini ei pidä niistä. Itse pidän valtavasti niistä perinteisistä slavecollareista (metallirinkuloita, joita pidetään 24/7) ja pidän niitä tietynlaisina "ansaintamerkkeinä". Ne eivät sellaisia tietenkään kaikille ole, mutta olenkin vähän tämmönen BDSM:n uuskonservatiivi

[sulkaluva]

Mulle tää on aina ollut asia, joka päätetään yhdessä keskustelemalla. Henkilökohtaisesti tykkään vielä finalisoida asian lahjoittamalla toiselle korun (kaulakoru, sormus, rannekoru), jonka käyttö on sosiaalisesti hyväksyttävää tilanteesta huolimatta. "omistajuus" ei ole termi jota käytän näistä omista suhteistani välttämättä, vaikka keskusteluun on kuulunutkin nämä kliseiset "sä oot vain mun" - lauseet esimerkiksi parisuhteessa.
Subille voisin kotipidettäväksi hankkia kaulapannan, muuten minulle käy korut ja satunnaiset fritsut ajankohdasta ja yhteisistä mieltymyksistä riippuen.
 Kuinka tiukasti omistamaansa ihmistä pidetään hihnassa?

[Gynther]

Halu tulla omistetuksi ja halu omistaa on tietysti asian lähtökohta. Tästä halusta on ensin keskusteltava ja katsottava, että kumpikin haluaa sitä.
Itse omistajuus alkaa suhteen siinä vaiheessa, kun alistuva päättää omasta tahdostaan luovuttaa valinnan vapauden alistajalleen.
Päätöstä ei voi tehdä hetken mielijohteesta vaan sen on kasvettava ajan kanssa. Ja kun luottamus itseensä ja alistajaansa on kasvanut niihin mittoihin, että asia tuntuu luontevalle jatkeelle suhteessa, ollaan valmiita vallan siirtoon.
Vallan siirto voi olla pelkkä suulinen lupaus tai sitten siihen voi rakentaa juhlavan rituaalin. Esim. pannoitus seremonian, sopimuksen laatimis ja allekirjoitus tilaisuuden järjestämisen, tatuoinnin hankkimisen ymv. oman maun mukaan.

 

[Anuna]

Ihminen tykkää määritellä ja sanoittaa asioita jotta tulisi ymmärretyksi ja ymmärtäisi. Silti asiat on jokaisessa keskustelussa hyvä avata ja määritellä uudestaan koska ymmärrämme niin eri tavalla sanoja ja käsitteitä.
Itse ajattelen että siinä vaiheessa suhdetta kun lopetan ihmissuhdehäröilyn ja fokusoidun yhteen ihmiseen olen omistautunut. Riippumatta siitä mitä vastakappale asiasta ajattelee. Olen omistettu siinä vaiheessa kun se ääneen lausutaan ja keskustellaan asia halkipuhki. Siihen liittyy myös ulkoinen merkki (tatointi/panta tai vast.). Minulle se tila on  syvyydeltään ja merkityksellisyydeltään enemmän kuin avioliitto.