Baarin kannatusmaksut
Mä henkilökohtaisesti en edes pidä sanasta vammainen, vaikka päivittäin heitä kohtaankin. Nyky yhteiskunnassa tuijotetaan liikaa ihmisten vammoihin ja poikkeavuuksiin. Meillä kaikilla on kuitenkin se oma persoona, tunteet ja ajatukset, itsemääräämisoikeutta unohtamatta, nämä on ne mihin pitäisi kiinnittää huomiota. Ei siihen, onko ihminen pyörätuolissa, onko kenties mt-ongelmia, neurologisia häiriöitä tms.Kun kohtaa "vammaisen" ihmisenä, tasavertaisena, saattaa itsekin oppia jotakin elämästä. Tähän on helpompi tarttua, kun miettii mikä on normaali ihminen? Kuka on normaali? Millä normaali määritellään?Mä ainakaan en edes halua olla normaali, jos se tarkoittaa yhteiskunnan normeihin sopivaa, stereotyyppistä ihmistä, mieluummin olen oma itseni, oli vammoja tai ei
Lainaus käyttäjältä: Amarige78 - 28.04.2019, 13:16Mä henkilökohtaisesti en edes pidä sanasta vammainen, vaikka päivittäin heitä kohtaankin. Nyky yhteiskunnassa tuijotetaan liikaa ihmisten vammoihin ja poikkeavuuksiin. Meillä kaikilla on kuitenkin se oma persoona, tunteet ja ajatukset, itsemääräämisoikeutta unohtamatta, nämä on ne mihin pitäisi kiinnittää huomiota. Ei siihen, onko ihminen pyörätuolissa, onko kenties mt-ongelmia, neurologisia häiriöitä tms.Kun kohtaa "vammaisen" ihmisenä, tasavertaisena, saattaa itsekin oppia jotakin elämästä. Tähän on helpompi tarttua, kun miettii mikä on normaali ihminen? Kuka on normaali? Millä normaali määritellään?Mä ainakaan en edes halua olla normaali, jos se tarkoittaa yhteiskunnan normeihin sopivaa, stereotyyppistä ihmistä, mieluummin olen oma itseni, oli vammoja tai ei Samaistun ajatuksineni kovasti tähän! Sana "vammainen" särähtää omiin korviini jotenkin negatiivisena ja tuomitsevana. Leimaavana (esimerkiksi vähän kuin jostain mielenterveyden häiriöstä kärsivää ihmistä haukuttaisiin suorilta "hulluksi"). Ihmiset on erilaisia, toisistaan poikkeavia. Yksilöitä. Persoonia. Vammoja on niin fyysisiä kuin henkisiäkin, tavalla tai toisella varmasti aivan jokaisella meistä. Voi olla vammoista lauenneita sairauksia, tai sairauksista aiheutuneita vammoja.Jokainen ihminen on joskus heikko. Jokaisella on siihen täysi oikeus, se kuuluu elämään.
Lainaus käyttäjältä: Purppuratar - 29.04.2019, 13:43Lainaus käyttäjältä: Amarige78 - 28.04.2019, 13:16Mä henkilökohtaisesti en edes pidä sanasta vammainen, vaikka päivittäin heitä kohtaankin. Nyky yhteiskunnassa tuijotetaan liikaa ihmisten vammoihin ja poikkeavuuksiin. Meillä kaikilla on kuitenkin se oma persoona, tunteet ja ajatukset, itsemääräämisoikeutta unohtamatta, nämä on ne mihin pitäisi kiinnittää huomiota. Ei siihen, onko ihminen pyörätuolissa, onko kenties mt-ongelmia, neurologisia häiriöitä tms.Kun kohtaa "vammaisen" ihmisenä, tasavertaisena, saattaa itsekin oppia jotakin elämästä. Tähän on helpompi tarttua, kun miettii mikä on normaali ihminen? Kuka on normaali? Millä normaali määritellään?Mä ainakaan en edes halua olla normaali, jos se tarkoittaa yhteiskunnan normeihin sopivaa, stereotyyppistä ihmistä, mieluummin olen oma itseni, oli vammoja tai ei Samaistun ajatuksineni kovasti tähän! Sana "vammainen" särähtää omiin korviini jotenkin negatiivisena ja tuomitsevana. Leimaavana (esimerkiksi vähän kuin jostain mielenterveyden häiriöstä kärsivää ihmistä haukuttaisiin suorilta "hulluksi"). Ihmiset on erilaisia, toisistaan poikkeavia. Yksilöitä. Persoonia. Vammoja on niin fyysisiä kuin henkisiäkin, tavalla tai toisella varmasti aivan jokaisella meistä. Voi olla vammoista lauenneita sairauksia, tai sairauksista aiheutuneita vammoja.Jokainen ihminen on joskus heikko. Jokaisella on siihen täysi oikeus, se kuuluu elämään.Käytän itsestäni sanaa vammainen juuri sen takia, että mun toimintarajoitteissa ei ole kyse siitä, että "jokainen ihminen on joskus heikko". Vammaisuus ei ole mulle heikkoutta vaan konkreettinen toimintarajoiteklusteri, jonka kanssa luovimiseen tarvitsen erityisjärjestelyjä. Esim. pahat aistiyliherkkyydet tai toiminnanohjaushäiriöt eivät ole heikkoutta vaan yksinkertaisesti neurologinen erikoisuus. Sen ilmaisemiseen tarvitaan selkeitä sanoja, joita ei voi sekoittaa normeihin sopivaan toimintakyvyn vaihteluun tai, kuten sanottu, heikkouteen."Vammainen"-sanan omaksuminen on auttanut mua kolumnissakin kuvaamieni omaa itseäni koskevien asenneongelmien selättämisessä. Kun en ajattele, että olen "normaali ihminen, joka vain koko ajan pärjää ihan vitun heikosti" vaan "vammainen ihminen, jonka vammojen kanssa pärjäämisessä ei ole kyse vahvuudesta vaan itsetuntemuksesta ja resursseista", itsetuntoni voi paljon paremmin ja olen pystynyt ratkomaan ongelmia tehokkaammin. Tietenkään vammaisuus ei määrittele mua kokonaan ja kaikissa tilanteissa, mutta niissä tilanteissa joissa se tulee esiin, paljon pyörittelemäni "kaikillahan on joskus vaikeaa"-ajatus on ollut tuhoisa ja vammaisidentiteetti on sitä vastoin toiminut pelastusrenkaana.Jotkut käyttävät vammaista haukkumasanana tai säikähtävät sitä. Sama juttu sanan "homo" kanssa. Yksinään "vammainen" on suht neutraali kuvaus ja sitä käytetään aktivistien ja virallisten tahojen toimesta. Vaikka niin kuin spoiledkin sanoi, vammaisuus on isoksi osaksi yhteiskunnallinen ilmiö, joten kaikista informatiivisin termi avaisi sen että toimintarajoitteet johtuvat paljolti yhteiskunnasta, joka on rakennettu tietynlaisia toimintakykyjä rajoittavaksi.Tavallaan musta on kyllä hyväkin, jos varsinkin ei-vammaiset ihmiset sävähtävät mun kuvatessani itseäni vammaiseksi. Se ehkä ajaa tunnetasolla tehokkaammin perille sen, miten hankalaa mun elämä joskus on, kuin jokin siloteltu termi joka olisi ei-vammaisille helppo kuulla.
Itse sanan vammainen käytössä ei ole mitään pahaa, vaan siinä, että todella monet käyttävät sanaa väärin ja ymmärtävät sen väärin. Sen vuoksi olisi hyvä, että sana korvattaisiin jollain sopivammalla, vaan siinähän se onkin, kuka sen keksii... Toimintakyvyltään heikentynyt? Sitä ehkä itse käyttäisin.Työskentelen itse vaikeasti vammautuneiden parissa ja edelleen törmää päivittäin siihen, että ihmisten yli kävellään vain sen vuoksi, että he ovat vammautuneita/neurologisesti sairaita/mt-ongelmaisia. Tätä tapahtuu ihan ammattiryhmien sisälläkin. Aika surkeaa katseltavaa jos täysin oikeustoimikelpoinen ihminen jyrätään täysin puutteellisen fyysisen toimintakyvyn vuoksi. Tai toisin päin.
vaadittaisiin jotakin syvempää koulutusta ja mieluusti vaikka terapiaa näille empatiavajeisille yksilöille/yhteisöille.