24/7 suhteessa elävät, miten pysytte kiinni arjessa?

[Sissysub91]

Hei,

uutena henkilönä täällä, päätin nyt heittää ensimmäiset löysät pois, kysymyksen/kysymyksien muodossa.

On tullut aika paljon netistä luettua kaikenlaista aiheeseen liittyen ja täältäkin olen lukenut todella paljon keskusteluja ko. aiheeseen liittyen. Päällimäisenä on jäänyt fiilis, että monet pariskunnat ovat 24/7 suhteista huolimatta täysin kiinni arjessa ja näin ollen kokonaispaketti on hallinnassa.

Omassa suhteessani olemme nyt vajaan vuoden yrittäneet ylläpitää 24/7 suhdetta. Suhteessa itse olen orja ja nainen toimii Dominana/Valtiattarena. Molemmat haluamme tätä ja olemme todenneet, että tämä tuottaa molemmille suunnatonta mielihyvää. Olemme molemmat myös vankasti olleet sitä mieltä, että olisi vaikea palata enään ns. "normaaliin" vanilja suhteeseen.

Ongelmat kuitenkin tulevat siitä, että itselläni tietyllä tavalla ns. kajahtaa välillä tässä hommassa päässä. Jään tietyllä tavalla niin koukkuun tähän juttuun, etten voi keskittyä okein kunnolla mihinkään muuhun. Nautinto, jonka saan kokonaisuutena alistumisesta ja palvelemisesta on niin suuri. Kuitenkin itselläni on samanaikaisesti myös palava halu ulosmitata omaa potentiaalia yhteiskunnan työelämässä. Joten käy niin, että opiskelut ja nousujohteinen työura kärsii tästä. Tämän lisäksi, kun nautinto alistumisesta on viety äärimmilleen ja tilanne on voinut kestää useamman päivän, niin kun saan palkintoni, eli saan laueta. Niin minun päähäni iskee epäröinnin kehä, joka esittää kysymyksiä, joka vie minut hetkeksi pois tästä jutusta. Alan miettimään, että olemmeko me ihan sekaisin? Voimmeko me oikeasti tehdä näin? Voinko minä olla tälläinen? Silloin saatan kysyä, dominaltani kysymyksiä ja lannistaa koko jutun, koska hänen psyykeensä tuntuu kestävän hommaa paremmin. Tällöin seuraa vaihe, jossa tuotan hänelle pettymyksen ja hänkin joutuu tulemaan hommasta pois, koska fiilikset menee. Sitten taas vähän ajan päästä palaamme asian ytimeen.

Pystyykö joku jakamaan jotain vinkkejä itsensä psyykkaamiseen? Onko jotain vinkkejä siihen, että miten pysyä kiinni ns. normaalissa arjessa mutta elää samalla toisen omistamana orjana? Onko jollain ollut, joskus alkutaipaleella samanlaisia pohdintoja ja miten olette päässeet sujuiksi, sisäisen tarpeenne kanssa?

[vila]

Olemmeko me ihan sekaisin?

Olette ja niin olemme mekin Kun sen myöntää ihan suoraan itselleen niin helpottaa.

Vuosi 24/7-suhdetta (etenkin M/s-dynamiikalla) on oikeasti varsin lyhyt aika, etenkin kun ottaa huomioon sen että olette ryhtyneet elämään tavalla, joka on ympäröivän yhteiskunnan silmissä väärin. Kaikki ne ulkopäin tulleet opetukset siitä miten parisuhteessa pitää käyttäytyä täytyy oppia pois, ja sitten vielä sukupuoliroolityökin siihen päälle. Antakaa itsellenne aikaa ja tiedostakaa, että olette nyt oikeasti ihan vieraassa maassa jossa täytyy opetella uudenlainen tapa elää.

Seuraaviin lausuntoihin minun täytyy laittaa disclaimer: 24/7-suhteita on monenlaisia, ja oma suhteeni edustaa valtadynamiikan ääripäätä. Jos joku kirjoittaa olevansa orja niin oletan hänen elävän samantyyppisessä suhteessa. Tarkoituksena ei ole kuitenkaan määritellä miten ihmisten pitäisi elää, ja 24/7-suhteita voi harjoittaa monella tavalla.

Vain yksi henkilö kykenee vastaamaan siihen kysymykseen pitäisikö sinun ulosmitata potentiaalisiasi työelämässä: Omistajasi. Nämä kaikki asiat kuuluvat hänen vastuulleen - ellei hän erikseen siirrä vastuuta sinulle. Mutta lähtökohtaisesti on hänen velvollisuutensa päättää miten löydätte Hänelle sopivan tasapainon noiden asioiden välillä. Se ei tarkoita sitä, että sinun elämäsi helpottuisi (sitä orjan elämä ei ole ikinä) sinun kannaltasi mutta päätösvalta ei kuulu sinulle. Oletko kysynyt häneltä, että mitä haluaa sinun työelämästäsi? Hyväpalkkainen orja mahdollistaa Omistajalleen erilaisia asioita kuin sellainen setupp, jossa Omistaja kustantaisi kaiken.

Minulla itselläni ei ole erikseen ns. normaalia arkea ja M/s-arkea, vaan kaikki aika on Masterin aikaa. Käyn töissä, kouluttaudun aktiivisesti ja lapsiperhe-elämä siihen päälle. Minulla oli joskus ongelmana se, että olen orjana ns. aidosti oma itseni mutta olin oppinut elämään roolia suojellakseni itseäni. Kotona rooli olis poissa, töissä se oli päällä. Siihen auttoi aika. Jonkin verran joudun piiloutumaan, mutta se ei ole enää raastavaa. Ainakaan niin raastavaa kuin ennen. Kaiken takana on kuitenkin tarve palvella, eikä palveleminen vaadi aina alistumista. Esim. en töissä käyttäydy alistuvasti, mutta palveleminen on tärkeä osa työtäni. Alistuminen tulee sitten siitä, että rahat päätyvät Masterille - sen voisi muotoilla vaikka niinkin, että hän vuokraa minua työnantajalleni