Asperger ja kinkyys

[Lucy]

Hei kullannuput.

Olen havainnut että kaltaisteni autistien esiintyminen on yleisempää kinkyjen harrasteiden keskuudessa, paljon yleisempää, kuin yhteiskunnassa yleisesti. Mutta miksi? Yksi asia lie sensorinen epätyypillisyys - nenttien keskuudessa tavanomaiset kokemukset voidaan kokea intensiivisen ihanina ja kamalina, mikä selittää monta asiaa.

Toinen juttu itselläni on että kun sosiaaliset vihjeet eivät avaudu, ovat häiriintyneitä ja moniselitteisiä - kysy suoraan, verbalisoi ja neuvottele suostumuksesta vaikuttaa hyvältä kulttuurilta. Etiketti tekee asioista selkeitä ja ymmärrettäviä.

Muuta mitä?

[Piilukko]

Vapaus yhteiskunnan normeista? Ts mahdollisuus toteuttaa mielihalujaan ilman ryhmäkurin niin kovaa painetta.

[Annixi]

Mä oon miettiny tätä melko paljon (eli jääny ihan vitun pahasti jumiin aiheeseen ) saatuani adhd dg:n 1,5 vuotta sitten ja sittemmin löytänyt oman pervon puoleni.

Mulla taitaa löytyä jonkin verran myös as-piiirteitä, oon kyvytön lukemaan ihmisiä ja niiden fiiliksiä, piilomerkityksiä en löydä mistään. Itse puhun kaiken suoraan, pelisilmä usein puuttuu ja sit ihmettelen, et mikä nenttejä vaivaa, kun ne ei arvosta avointa, rehellistä puhetta.

Ehkäpä juuri neuroepätyypillisten aistipoikkeavuudet vaikuttaa. Toisaalta tylsyys ja rutiinit monissa asioissa sulattaa aivot ja kun tietynlainen suodatin puuttuu päästä, uskaltaa sen pervomman puolen itsestä kohdata. Ehkä.

Mulle alistuminen (ja kipu) tuo rauhaa, hiljentää päätä ja auttaa keskittymään hetkeen. Ulkopuolelta tulee se ”voima”, joka pakottaa olemaan just siinä hetkessä. Vaniljaisessa seksissä saattaa vaikka yhtäkkiä tulla mieleen, et perunat on kuorimatta ja pyykitkin pitäis laittaa kuivumaan. Ehkä juuri siksi, et aivot ei saa tarpeeksi ärsykkeitä.

Ja sit toisaalta kinkyjen välinen keskustelu, minkä esim. täällä huomaa tosi hyvin, on ihailtavan avointa ja suoraa. Ei tarvii etsiä niitä piilomerkityksiä, kun asiat puhutaan niinkuin ne on. Ainakin itselle se itsessään antaa jotain henkistä lohtua. Täällä maailmassa on muitakin, jotka puhuu asioista suoraan niiden omilla nimillä.

[Lucy]

Shibarin aloitettuani oon kans havainnut et sellainen ne kinkyn osa-alueet jotka ovat teknisiä sopivat hyvin kiinnostuksiaan loputtomiin härväävälle autistille, koska välineistöstä löytyy loputtomiin härvättävää ja se kääntyy kumuloituvaksi sosiaaliseksi pääomaksi vaikkakaan ei ihan suoraan.

[Punakarhu]

Olen miettinyt asiaa hieman toiselta kantilta, eli sääntöjen ja selkeyden kautta. Siinä missä normaalisti ihmissuhteet on huomattavan epämääräisiä on D/s-suhteissa ainakin pyrkimys selkeisiin rooleihin ja sääntöihin molemmilla puolilla. Joku asiaa henkilökohtaisemmin tunteva osannee sanoa menenkö ihan metsään

[Annixi]

Olen miettinyt asiaa hieman toiselta kantilta, eli sääntöjen ja selkeyden kautta. Siinä missä normaalisti ihmissuhteet on huomattavan epämääräisiä on D/s-suhteissa ainakin pyrkimys selkeisiin rooleihin ja sääntöihin molemmilla puolilla. Joku asiaa henkilökohtaisemmin tunteva osannee sanoa menenkö ihan metsään

On varmaan enemmän kuin totta. Itselle ainakin sellaiset epäselvät, epämääräiset elämäntilanteet aiheesta riippumatta on ahdistavia. Oma pää pysyy selvempänä, kun asiat on selkeitä.

[Lucy]

Jos autismin ja kinkyyden välillä on selkeä linkki, niin silloin miten otamme huomioon suostumuksen neuvottelussa ja toiminnan suunnittelussa neurokirjolle tyypillisen aistipoikkeavuuden?

[Tulkas]

Joskus kyllä assien kanssa tulee tunne, että se ainakin vaatisi intensiivistä sadismia, että oma pointti menee läpi.    

[Lucy]

Joskus kyllä assien kanssa tulee tunne, että se ainakin vaatisi intensiivistä sadismia, että oma pointti menee läpi.    

Helposti menee. Kun vain verbalisoit ja puhut selkeästi. Älä vihjaile tai kiertele tai kaartele tai keksi jotain vertauksia vaan ihan vaan sano mitä mietit.

Tosin joskus näissä jutuissa tulee tunne että suuri osa nenteistä ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi älykkäitä ilmaisemaan ajatuksiaan tai tunteitaan.

[vila]

Tämä on mielenkiintoinen aihe!

Luen itse vähän liiankin herkästi ihmisten nonverbaalia viestintää ja olen huomannut, että se on aiheuttanut usein assien kanssa ongelmia. Asseilla kun on nenteistä poikkeava tapa viestiä nonverbaalisesti, ja sitten ilmeisesti osa asseista häpeää sitä ja yrittää peittää ominaispiirteitään - ja seurauksena on liian intensiivinen katsekontakti ja nonverbaalisen viestinnän täydellinen vaientaminen. Ennen kuin olin tietoinen siitä, että monet assit erikseen opettelevat peittämään assi-tyypillisen nonverbaalisen viestintänsä muuttumalla jääpuikoiksi (ja koska assithan ovat hyviä kaikessa mihin keskittyvät niin vielä onnistuivat ) niin olen kyllä tainnut päätellä joidenkin assien olevan lähinnä mahdollisesti vaarallisia yksilöitä (monilla persoonallisuushäiriöisillä on liian intensiivinen tuijotus ja puutteellinen kehonkieli). Sitten kohtasin assin, joka jossain vaiheessa uskalsi kertoa olevansa assi ja lopetti jääpuikon näyttelemisen niin tilanne alkoi valjeta - ja meistä tuli ystäviä Nykyään jos tiedän etukäteen jonkun olevan asperger niin osaan olla antamatta kehonkielelle sen suurempaa merkitystä, mutta toisaalta ei asseillakaan ole velvollisuutta tuntemattomille ihmisille kertoa olevansa asseja. Silti sitä toivoisi, että assit uskaltaisivat olla omia itsejään - ehkä kertoa olevana asseja ja käyttäytyä vapautuneesti - itsensä piilottaminen aiheuttaa paljon enemmän vastareaktioita kuin nenttien näkökulmasta vähän outo kehonkieli.

Mitä tulee BDSM:sta mieleen on se, että tuo assien jääpuikkoefektihän saattaa olla BDSM:ssa oikein kiva juttu. Joillakin Sadisteilla on sama taito karsia hetkeksi kaikki responssit kehonkielestään ja sehän tunnetusti herättää ihanaa pelkoa  Siinäkin on vain tärkeää näyttää välillä myös oikea kehonkieli, ettei tule vääriä päätelmiä.

[Pohja]

Joskus kyllä assien kanssa tulee tunne, että se ainakin vaatisi intensiivistä sadismia, että oma pointti menee läpi.    

It's nothing personal. Muistakaa aina, että assiuteen kuuluu kömpelyys enemmän tai vähemmän, eikä siinä ole taustalla mitään ilkeämielistä salaliittoa, jonka tarkoituksena on vain pahoittaa mielesi. Pelkkä neurologinen sairaus vain, eikä mitään tahallista niskoittelua tai antisosiaalisuutta.

Itselleni tämä on ollut melkoinen riippakivi, muuallakin kuin ÄsÄm-jutuissa. Ihmiset eivät suostu käsittämään, joten en selviydy oikeastaan minkäänlaisista ihmissuhdekuvioista. Voisin opetella etukäteen joitain kaavamaisia käytösmalleja, mutta vaatimuksia ja odotuksia minulle ei loppujen lopuksi voi asettaa. Se on tie loputtomaan pettymykseen, koska en pysty niitä täyttämään. Joten arvatkaa vaan, kelpaako kenellekään?