Kun kinky putos puustaIhmisten asenne tätä foorumia kohtaan on usein hiukan kiusaantunut. Tunnelma on kuin marketin maistatuspisteellä: porukka mataa matalana kohti ilmaista jugurttikippoa ja koettaa näyttää siltä kuin ei voisi vähempää kiinnostaa. Niin vain silti nähdään se vaivaannuttava vaiva, jotta saadaan mini-annos sitä uutta Yosaa.
Medborgare hei. Ettekö näe, miten merkittävä nykyajan forum meillä on näpeissämme juuri nyt? Tämä puolijulkinen kuppila on yksi osoitus siitä, ettei tämäkään körttikansa nyt aivan turhan päiten ole könynnyt kuusesta alas katajikkoonsa.
Myönnän, asian edistyksellisyyttä voi olla vaikea uskoa kun katselee vuodesta toiseen miten me samat karvaperseet istumme sormet kiimasta tahmassa haistelemassa omia pierujamme. Mutta ajatelkaa nyt.
Punaisen tuvan pullauuneista individualistisiin seksuaali-identiteetteihinSellainen sana kuin seksuaali-identiteetti on ollut olemassa ihmiskunnan mittapuulla niin makromaisen pienen kullinluikauksen, ettei siitä heruva touhutippa jaksa kastella halvintakaan bangladeshilaisten lasten punomaa puuvillaa. Minun vanhemmillani ei ole ollut sitä sanaa. Eivät he viettäneet tunteja puntaroiden omia halujaan ja toiveitaan, sekä sitä millaisen entiteetin moiset mahtoivat muodostaa. Oli nuori mies ja nuori nainen ja sitten tuli lapsia, se siitä seksuaalisuudesta sikäli kun se ympäroivää kulttuuria kiinnosti.
Seksuaalikulttuuri murtuu ja muuttuu nyt sellaisella rytinällä, ettei koskaan aiemmin ihmiskunnan historiassa. Maailma allamme kiitää pitkin linnunrataa vinhaa vauhtia, vaikkei meillä olisi siitä pienintäkään perstuntumaa.
On helppo unohtaa, että tälläkin foorumilla populaa on jo useammasta eri sukupolvesta. Täällä on yhä läsnä niitä, joiden ikäuokalla saattoi mennä vuosikymmeniä siitä havainnosta, että minä ehkä kaipaankin jotain muuta, siihen oivallukseen ettei olekaan ainoa maailmassa - puhumattakaan siitä silmien aukeamisesta, että tätä puolta itsessään on mahdollista ja oikeutettua myös toteuttaa. Tänä päivänä tempo on hieman toisenlainen. Sanotaan, että sunnuntai-iltana klo 20.35 hypoteettinen Heikki laskee lastit kouraansa katsellessaan tube-teosta nimeltä Submissive slut pounded hard. Samana iltana hyvissä ajoin ennen kympin uutisia Heikillä saattaa olla käsitys siitä, miksi moisia mieltymyksiä kutsutaan, kutakuinkin kuinka yleisiä ne ovat, ja missä niistä pääsee kaltaisten kanssa keskustelemaan. Mahdollisesti Heikillä on jo matoa koukussa jonkun onnekkaan voittajan yksärilaatikossa, jotta näitä hiljattain heränneitä haaveita päästäisiin aktualisoimaan.
Etäisyys tuumasta toimeen ei olekaan koskaan ollut lyhempi. Ymmärrettävästi tästä seuraa toisinaan turhautumista pitempään kypsyneiden parissa: omat vuodet pimeissä panokopeissa saattavat eittämättä tuntua melko hukkaan heitetyltä hikoilulta, kun modernisti queer porukka puksuttelee suklaajunalla ohi vilkutellen ja ylistäen eturauhasstimulaation autuutta.
Ihmisellä kesti aikoinaan miljoona vitun vuotta hoksata, että kivi kannattaa teroittaa myös toiselta puolelta jotta siitä tulee kätevämpi työkalu. Sanokaas nyt te skenen dinosaurukset, kauanko kestikään internetin yleistymisestä siihen, että meillä oli jo alkeellinen virtuaalinen kinky-yhteisö? Entä montako hassua vuotta siitä on mennyt tähän päivään, jolloin meillä on suurimmissa kaupungeissa aktiiviset ja elinvoimaiset kinkyyn seksuaalisuuteen perustuvat kaupunkikulttuurit? Olemisen, tekemisen ja keskustelemisen tapa. Ei ole kauaa nokka vakuumihupussa tuhissut, ei. Ihmisen luoma kulttuuri on kehittynyt siihen pisteeseen, että se kehittyy koko ajan kasvavalla vauhdilla. Samaan aikaan luutuneetkiin käsitykset seksuaalisuudesta muuttavat muotoaan koko aikajanaa tarkastellen liukkaasti kuin luonnonkumi lubrikoidussa peräsuolessa.
Koko hela maailma kenollaan?Samalla kun sukupuolen ja seksuaalisuuden käsitteet aukeavat kattamaan kulttuurisesti uudentyyppisiä kokemuksia, myös kinkyn käsite laajenee vääjäämättä kuin kosmos konsanaan. Joukkomme on alati heterogeenisempi, eikä rajaudu enää vallan ja väkivallan erotisoitumiseen tai fetisseihin kaikkein klasissimmassa mielessä. Yhtä lailla mukaan mahtuvat kaikki, jotka mieltävät seksuaalisuutensa toisin kuin ala-asteen terkkarin tyrkyttämässä murrosikä-esitteessä.
Voisi jopa mennä väittämään, että vähitellen koko seksuaalikulttuuri kinkyistyy. Tällä en tarkoita niinkään pervoilun popularisoitumista, koska se kello tikittää meidän aikakäsityksemme mukaan hiivatin hitaasti. (Hurraa, sanovat he, joiden mielestä mokoma onkin maailmanlopun kello. Paskempi juttu, sanomme me jotka näemme sen suurena, elämänkokoisena tj-laskelmana, lupauksena lusimisen loppumisesta.) Tarkoitan, että kun nykyihmisellä alkaa kasvaa karvaa hassuihin paikkoihin, se ei vielä kerrokaan yhtään mitään siitä millaisia asioita kyseisen yksilön keho ja mieli valmistautuvat tekemään. Käsitys sallitusta seksuaalisuudesta kun avartuu avartumistaan.
Synkät ennustukset siitä, ettei maailma koskaan tule olemaan valmis sille mitä me kaapeissamme varjelemme, onkin mielestäni jokseenkin onnetonta oraakkelointia. Miettikää nyt, miten moni asia joka ei vielä 50 vuotta sitten olisi tullut kuuloonkaan, on tänään aivan ok sanoa ääneen. Olkoon, sitä maailmaa jossa pannat ovat kihlojen kaltaisia arkisen sitoutumisen symboleita meistä kaikki eivät ehkä elä kyllin vanhaksi näkemään, mutta tätä vauhtia ihmettelisin jos lapsemmekin joutuisivat vielä vartomaan.
Tietysti ja valitettavasti tämä myllertävä muutos painaa menemään hyvin suhteellista nopeutta. Myöntäkää pois alle kolmikymppiset alistuvat naiset, meidän osamme tässä on ollut naurettavan helppo. Bussi on tullut parahiksi paikalle juuri kun olemme ehtineet pysäkille. Väitän tämän vaivattomuuden johtuvan siitä, että meidän osaltamme seksuaalikulttuurin muutos on vaatinut kaikkein pienimmän etäisyyden umpeen kuromista. Siihen perusajatukseenhan on ollut kädellisillä ruhtinaallisesti aikaa totuttautua, että mies ottaa naisen haluamallaan tavalla ja hyvä nainen on sitä mieltä että se on täysin ok.
Valkoinen heteromies postmodernissa pulassaKun puhutaan kulttuurinmurroksesta teknologisoituvassa maailmassa, asiaa tarkastellaan usein työelämän kautta. Tässä vaiheessa tullaan siihen pisteeseen, jossa toden totta on syytä muistaa valkoista heteromiestä. Kun alle 30-vuotiaat miehet kokevat jäävänsä osattomaksi yhteiskunnassa tipahdettuaan mullistuneen maailman kelkasta, siitä ei koskaan ihmiskunnan historiassa ole seurannut muuta kuin sotaa ja tappamista. Mutta mitä kaikkea voikaan seurata siitä, jos he jäävät osattomaksi seksuaalisuudessa?
Entä onko tämä dystopiaa vai itse asiassa realismia? Uusia seksuaalirikostapauksia nousee esiin kuin rakkoja herpesalueelle, eikä oma yhteisömmekään ole syyliltä säästynyt. Emmekö me toden totta ole varsinaisen välilihavaiheen keskuksessa: ei aivan siellä eikä täällä, mutta reaktiot ovat välittömiä ja voimakkaita vaikka niitä kuinka pyrittäisiin pitämään salassa. Sekä kinkysti kokeva mies ympärillä noudatettavan vanilja-aikavyöhykkeen armoilla että vaniljaisesti kokeva mies ympärillä kaiken aikaa liberalisoituvan seksuaalikulttuurin keskellä lienee yhtä syvästi kusessa, jollei ole keinoja kommunikoida itseään kuiville.
Nyt saatan jo miltei kuulla takarivin mylvivän, miten se pikkusisko julkeaa jälleen demonisoida miehiä. Evoluution tähden, säästäkää kielenkannattimianne: olen aivan yhtä syvästi huolissani passiivisaggressiivisista pirttihirmuista ja lapsia kidutettaviksi ja tapettaviksi synnyttävistä psykopaateista. Olen vain sitä mieltä minäkin, että nimenmaan miesten kokemus seksuaalisuudestaan ansaitsisi jo nousta julkiseen keskusteluun.
Miksikö? No juuri siksi etteivät "ne tavalliset miehet" paljoa puhu vaikka kuinka olisi palo päästä pussailemaan. Kyse ei kuitenkaan minun mielestäni ole pelkästään siitä, ettei siihen olisi tilaa tai mahdollisuutta ulkoa puskevien paineiden vuoksi. Usein on ihan kerta kaikkiaan niin, ettei konkreettisesti osata pukea omia tunteita ja ajatuksia sanoiksi. En minä ihmettele yhtään, että se käy pitemmän päälle jatkuessaan niin turhauttavaksi, että päätyy tekemään helvetin huonoja päätöksiä ja olemaan onneton.
Kieli keskellä kinkyyttä Mitä tälle sitten voidaan tehdä? Mikä estäisi ihmisiä postmodernin seksuaalikulttuurin tulevaisuudessa olemaan niin helkkarin halukkaita raiskaamaan toisiaan ja toistensa lapsia? Miten oppisimme ilmaisemaan ja toteuttamaan omia tarpeitamme ilman esi-isällisen tasolle tukahduttavaa torjumista puolin ja toisin? Mikä auttaisi pervopoloa, joka joutuu jatkuvasti etsimään paikkaansa koko ajan kasvavassa ja sokkeloituvassa huoneessa täynnä täysin toisenlaista kinkyyttä kuin vielä viisikään vuotta sitten?
On olemassa eräs konsti, johon ei tarvita killinkiäkään valtion varoja sen enempää kuin yksityistä pääomaakaan. Ainoa oljenkorsi se ei tietenkään ole, mutta hinta-laatusuhteeltaan erinomainen, ja vastikkeeltaan verrattomasti varmempi kuin kaverille kilauttaminen siinä vaiheessa kuin asiat ovat jo alkaneet mennä kammottavalla tavalla pieleen. Se on opetella lukemaan, muutakin kuin lonkeropornon tekstityksiä ja sen verran hyvin, että osataan nähdä eroa muunkinlaisten hienovaraisten käsiteparien kuin extra thinin ja ultra thinin välillä.
Lukemisen valtavaa vaikutusta on tutkittu niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin lapsille lukemisen kautta. Melko päräyttävää on esimerkiksi, että se luetaanko lapselle säännöllisesti vai ei, vaikuttaa tämän menestykseen elämässä (ihmissuhteet, opinnot, työllistyminen, mielenterveys) enemmän kuin vanhempien sosio-ekonominen tausta. Lapset, joille luetaan, ovat itsevarmempia, empaattisempia ja aktiivisempia, ja he ovat jo kolmen vuoden ikään tullessaan kuulleet huikeat 20 miljoonaa sanaa enemmän kuin lapset joille ei lueta.
Siinä on melko mittavasti paremmat edellytykset itsensä ilmaisemiselle, ja sitä kautta tasapainoisemmalle seksuaaliterveydelle. Eipä tässä paljoa auta patistaa pareja tai parittomia sanoittamaan reippaasti arimmatkin tuntonsa ja hyväksymään ne, jollei siihen yksinkertaisesti ole välineitä. Aivan erityisen tärkeää sanoittamisen taito on mielestäni meille, joilla on seksuaalisia mieltymyksiä joiden suhteen asemamme yhteiskunnassa on alisteinen valtakulttuuriin nähden. Ei sitä aivan syyttä suotta puhua "käsitteistä" - kun jollekin asialle on sanoja, sitä on huomattavasti helpompi käsittää ja käsitellä,niin omassa päässä kuin toisten kanssakin. Silloin hankalimmatkaan asiat eivät välttämättä enää tunnukaan uhalta yksilön kaipaamalle turvalle ja tasapainolle. Kielellisen kompetenssin kartuttamisen lisäksi fiktion lukeminen suo luonnostaan mahdollisuuden asettua toisen ihmisen asemaan. Tämänkin foorumin sisäistä viestintää seuranneena en pitäisi tällaista mielen teorian jumppaamista ollenkaan haitallisena.
Kieli itsessään on joka tapauksessa meidän terävin aseemme taistelussa tätä sirpaloituvaa aikaa ja sen silpomaa seksuaalisuuden kokemusta vastaan. Koko ihmiskunnan historian ajan se on ollut edellytys kehitykselle, eikä se todellakaan ole sitä yhtään sen vähempää 2010-luvulla. Ei se ole niin nöpönuukaa, vaikka välillä käyttäisimme kieltämme lähinnä toistamaan Fetlifesta opittuja rumia anglismeja. Ruma sanahan se rakkauskin on. Olennaista on, että meillä on lähtökohdat sanoittaa seksuaalisuuttamme, ja paikka jossa kollektiivisesti keksiä kieltä sellaisellekin jolle ei sitä vielä aivan täysin ole. Se on kuulkaa massiivisten kehityskulkujen tulos, että meillä on joka hetki saatavillamme tila, jossa kertoa ja keskustella kinkyydestä omalla äidinkielellämme. Kesyttää kielen keinoin ne kauniit pedot sisältämme, jotka saattaisivat muuten aiheuttaa suunnatonta ahdistusta.
Miksikö roikumme foorumilla? Ei sen niin väliä mutta roikutaan henkemme edestä, sillä sen olemassaolo on yksi siisteimmistä asioista joita sivistynyt ihminen on seksuaalisuuteen liittyvän kulttuurin saralla vuosituhansien saatossa saavuttanut. Roikutaan miiteissä ja yhdistysten kokouksissa, roikutaan suustamme kiinni muiden samankaltaisten kanssa. Roikutaan siinä tietoisuudessa, ettei tämä päivä ole mikään lopputulema jossa maailma nyt vain makaa. Tämä on vain yksi etappi matkalla, joka taittuu niin joutuin, ettei meistä jää jälkeemme kuin perseenpainauma penkkiin jos emme ole hereillä.
Ei anneta ajan ajaa ohitsemme mankuen ettei mikään muka kuitenkaan koskaan muutu, koska se on joka hetki enemmän varsinaista hevonpaskapuhetta.
- pikkusisko, joka kiittää hekumallisesta kognitiivisesta stimulaatiosta niin Jouni Forsströmia, Henkka Hyppöstä kuin jokaista baarin tiskiin nojaillen sen tyhjänpäiväisyyttä jupisevaa samis-sapiensiakin.
