Kesällä tuli neljänkympin kriisi täyteen. Kriisi lähinnä sen takia että jos olisin hoitanut jotkut asiat paremmin niin juuri nyt voisin elää melko ihanteellista elämää. Harmittaa huomata tässä vaiheessa virhevalinnat joita en enää osaa tai voi korjata. Plus että teini-iän unelma-ammatti toteutui parikymmentä vuotta myöhässä ja sitten se unelma kosahti, enkä voinut viedä sitä pidemmälle. Noh, sain olla ravintolakokki 1,5 vuotta. On sekin jotain.
Oman seksuaalisuuden sain pähkäiltyä kohdalleen, mutta vähän harmittaa ja kirvelee kun tiedän että jotkut fantasiat jäävät luultavasti toteutumatta. Mutta pitää vaan ajatella että olen pystynyt toteuttamaan suuntautumisiani enemmän kuin moni muu.