Tytöt on ok!

[Kolumnisti]

Tytöt on ok!
 
Pahoittelen jo etukäteen sitä, että tässä kolumnissa puhutaan pääosin kahdesta sukupuolesta ja muutoinkin saattaa olla kovin valtavirtaista ilmaisua. Näen kuitenkin, että tämän asian avaaminen on lähes mahdotonta ilman näiden termien käyttöä, eikä tarkoitus ole mitenkään vähätellä tai eriarvoistaa muita sukupuolia. Olen myös erittäin utelias kuulemaan muunsukupuolisiin liittyviä pohdintoja asian tiimoilta.

Aika usein törmää kuvioihin, joissa periaatteessa suljetussa monosuhteessa elävällä on lupa leikkiä samansukupuolisten kanssa. Ainakin niin, että naisella on teoriassa lupa hakeutua naisseuraan. Tai sitä ainakin voisi harkita. Tämä ei liene kovin harvinaista vaniljoiden keskuudessakaan. Jos nainen suutelee miehen kanssa, se olisi automaattisesti pettämistä, sen sijaan tyttökaverin kanssa pussailu on vain hauskaa, pikkutuhmaa leikkiä, joka voi innostaa molempia. Rajat ovat toki eri ihmisillä eri paikoissa. En tiedä miten yleistä tämä lienee toisinpäin? Vaatinee jo aika paljon avoimuutta ja rohkeutta mieheltä edes ehdottaa tällaista. Biseksuaalisuus ei liene ihan niin trendikästä ja hyväksyttävää miesten keskuudessa. Voi olla, että usein se isoin este on miehen itsensä päässä. Monelle vaniljanaiselle miehen suhde miehen kanssa olisi syrjähyppyä kovempi paikka.

Miksi sitten suhde voi helpommin olla avoin juuri naisten välisten juttujen osalta? Aika usein nämä jäänevät fantasian tasolle. Naisia ei ole yhtä helppoa iskeä, kuin miehiä. Toki näissä ympyröissä leikkikavereita voisi löytyä vaivattakin. Itse ainakin koen silti naisten suuntaan aloitteen tekemisen haastavammaksi kuin miesten. Kyse voi olla tosin siitäkin, että enhän minä (hyvänen aika sentään!) ole tottunut mitään aloitteita tekemään. Aina seuranhaun ollessa ajankohtaista, on kyllä voinut luottaa siihen, että joku muu sen tekee. On siis helppo luvata jotain, minkä ei usko kuitenkaan toteutuvan. Ainakin itse olen huomannut, että vaikka teoriassa tähän voisi lupa herua, niin jonkun ollessa riittävän varman oloinen tapaus, alkaakin epäröinti sen luvan kanssa. Voi myös olla hauskaa pyöritellä asiaa ajatuksen tasolla. Tyttörakkaus on kaunista heteroidenkin silmään. Yksi syy voisi olla myös se, että ehkä mies ei tunne asemaansa uhatuksi silloin, kun kiinnostuksen kohteena onkin nainen. Vaikka tietäisi kumppaninsa bi- tai panseksuaalisuudesta, uskoo ehkä kuitenkin hänen preferoivan miehiä. Eihän nainen koskaan tosissaan ihastuisi ja luisuisi vakavaan parisuhteeseen naisen kanssa? Tottakai kyse on viattomista leikeistä. 

Omiin korviini kyseinen ajattelutapa kuulostaa jotenkin hassulta. Näkisin riskin tuossa yhtä lailla, kuin missä tahansa suhteissa. Olkoonkin, että itse en lähtisi leikkimään tulella, jos olisi syytä pelätä, ettei sitä voisi tehdä pysyen luottamuksen arvoisena. Mutta näkisin sen yhtä turvalliseksi tai riskialttiiksi, olipa kolmantena pyöränä sitten mies tai nainen. Toisaalta, jos oma kumppanini olisi biseksuaali, minun olisi huomattavasti helpompaa olla potematta itsetunto-ongelmia suhteista miesten kanssa. Silloin olisi kuitenkin aika selkeää, että mitä sillä kolmannella osapuolella on sellaista, mitä minä en voi tarjota. Toisaalta saman asian voisi sukupuolen sijaan ajaa kytkimen kanssa se, että hän hakee seuraa dominoivista ihmisistä - sukupuoleen katsomatta.

Onko juuri tuossa se ydin? Kun toisella tai molemmilla osapuolilla on tarpeita tai haluja, joita vakikumppani ei voi tyydyttää syystä x, silloin niitä voi hyväksytysti hakea muualta? Missä rajat menevät? Suuntautuminen? Sukupuoli? Kiinnostuksen kohteet? Voiko fetissi tai kiinnostus vaikka sitomiseen toimia perusteluna sivusuhteisiin tai sessioihin toisten kanssa? Mihin asti leikit voivat mennä niin, että voi puhua lähinnä harrastuksesta suhteiden tai sessioiden sijaan? Bilepiiskaus, kuvaussessio, sidonta vaatteet päällä tai ilman? Onko kolmas osapuoli ok vain, jos hänen kanssaan leikitään yhdessä? Osoitan kysymykseni lähinnä monoille. Vai onko kenties polypalleroissakin havaittavissa samaa? Voi olla useita suhteita, mutta samoja asioita ei voi hakea eri ihmisiltä? Mistä sinä olisit eniten mustasukkainen? Toisen saamasta huomiosta ja ajasta? Vai voisiko kateuden pistokset olla pahempia joissain tapauksissa? Pitääkö suhteen molemmilla osapuolilla olla samat vapaudet vai koskevatko ne vain toista? Entä jos vain toinen kaipaa jotain muutakin? Onko parempi, että kumppani muodostaa pidemmän suhteen jonkun kanssa, ajautuu leikkeihin ystävän kanssa vai pitäisikö kaiken olla kertaluontoisempaa ja satunnaisempaa? Millaisia vapauksia sinä olet valmis antamaan kumppanillesi ja miten perustelet vapaudet ja rajoitukset itsellesi ja hänelle?
 
Utelee lemmikki, joka ihastuu usein tyttöihin, mutta ei tee asialle yleensä yhtään mitään. Vaikka periaatteessa asiassa voisikin olla neuvotteluvaraa. 

[Jägermies]

Tämä on loogista.
Leikkiminen samansukupuolisten kanssa ei aiheuta huoltajuuskiistoja tai ole juuri vähentänyt todennäköisyyttä sille että geenit siirtyvät seuraavalle sukupolvelle.
Päinvastoin se on saattanut kasvattaa sitä jos leikkikaveri on lähtenyt kolmanneksi pyöräksi, tosin nainen ei voi synnyttää yhtään nopeammin lapsia vaikka olisi useampi kumppani.

[TätiHapan]

Olen antanut miehelleni luvan leikkiä miesten kanssa. Aina olen ollut sitä mieltä, että seksuaalisuus ei ole valinta, joten mulla ei ole valtaa sitä rajoittaa. Tai on, jos alkaa käyttäytymään kuin keskivertonaiset tän asian tiimoilla. Kun minä en voi muuttua mieheksi ja miehellä on haluja miehiä kohtaan niin miksi edes kuvittelisin/kokisin mun olevan niin riittävä, että kävisin miehestä ja naisesta.
Enkä edes tiedä onko kyse niinkään luvan antamisesta. Ehkä väärä termi, muttei ny tule kuvaavampaa mieleen.

Mulla on lupa leikkiä miesten ja naisten kanssa. Näistä olen mieheni kanssa sopinut rajat, jotka on hänelle ok. En siis miesten kanssa koskettele genitaaleja tai ole alasti. Aika simppeliä. Ja tää on mullekin täysin ok.

Oon sen verran monogaminen kuitenkin, etten halua mieheni harrastavan seksiä muiden naisten kanssa. Tai pitävän vahvaa romanttista tunnesidettä toiseen naiseen. Mutta tää on suhdemalli, mikä toimii minulle. Ja meille.

[bikantti]

Ns. vaniljasuhteen aikana silloinen mies-puoliso hyväksyi juuri noin "naiset on ok, miehet ei". Biseksuaalina se tuntui tosi vaikealta tajuta. Ihan kuin se ei olisi ollenkaan vaihtoehto, että voisin ihan rakastua naiseen ja kadota sinne tielleni. Naiset eivät ole uhka parisuhteelle... :S Silloin se oli riittävää, mutta tuntui samalla väheksyvältä biseksuaalista suuntautumista kohtaan.

Mietin myös, että ainahan sitä on tarpeita tai ainakin haluja, joita juuri se yksi kumppani ei voi tyydyttää. Aina voi keksiä jotain, mitä kaipaisi suhteen ulkopuolelta. Suhdeanarkistinen ajatus kai olisi, että kaikkia niitä voi tavoitella ja on ok tavoitella, eettisemmin siten että kertoo ihmisille joiden kanssa on kanssakäymistä. Ei kai siinä sinällään mikään raja tule vastaan? Muuta kuin se, että kellä on hyvä olla missäkin kuviossa. Eri asia on se, että pitäisikö KAIKKI jotenkin saada. Tai pitäisikö itse päästä antamaan kaikille kivoille ihmisille kaikkea.

Kummeksun ajatusta, että jos A:lla on B-tyypin kanssa on jotain yhteistä kivaa tekemistä, niin C-tyypin kanssa ei voisi sitten tehdä sitä samaa juttua. Joissain tilanteissa käsitän, mutta kun tässä on suhdekuvioita nähnyt ja elänyt, niin enemmän olen siellä kummeksunnan puolella. Jos A:n ja B:n välinen suhde alkaa rajoittaa A:n suhdetta C:n kanssa, niin missä kohtaa C:llä vielä on hauskaa? Ja miksi B:llä on hänen suhteeseensa valtaa? On tekemisten rajoittamista ja tunteiden rajoittamista. Nihkeää.

Monesti törmään ajatukseen, että jos parisuhteessa X saa olla monisuhteinen, niin tottakai suhteen toinen osapuoli Y saa myös olla monisuhteinen. Silloin olisi kyse samoista oikeuksista ja tilanne optimaalinen. En ole optimaalisuudesta samaa mieltä. Mielestäni optimaalisempaa on, että X:llä on niitä suhdeoikeuksia joita HÄN haluaa ja Y:llä niitä suhdeoikeuksia joita HÄN haluaa. Esim. jos X haluaa olla mono ja Y haluaa olla monisuhteinen, niin sitten ne olisivat niitä optimaalisia oikeuksia ja sinänsä tasa-arvoista. Voi verrata esim. jos antaisi suklaasta pitävälle X:lle oikeudet suklaalevyyn joka päivä ja suklaata vihaavalle Y:lle antaisi "samanarvoiset" oikeudet suklaalevyyn joka päivä. Mieluummin sille Y:lle antaisi sitten oikeudet vaikka dallaspullaan joka päivä, sillä hän sattuu tykkäämään dallaspullasta. Tietty voidaan tehdä joku "hieno" kompromissi, ja antaa molemmille samanlaiset oikeudet vanukkaaseen per päivä, vaikka kumpikaan ei hirveästi sitä vanukasta fanita.

[Selina]

Näitä tarinoita varmasti riittää. Itsekin entisessä mono-suhteessani "tytöt oli ok", mutta siinä kohtaa, kun todella sitten menin ja ihastuin pahasti erääseen naispuoleiseen henkilöön, niin ei se niin "ok" enää ollutkaan.

Komppaan bikanttia siinä, että minusta myös tuntui, että bisseyttäni ei oikein otettu tosissaan. Etenkin kun tuohon aikaan en vielä voinut kuvitellakaan leikkiväni kenenkään kanssa ilman syvähköä tunnelatautta.

On myös olemassa paljon naisia, jotka mielellään seuraisivat miestenvälisiä touhuja. Kuulun mm. itse niihin.

[Raippa]

Mulla ei tuon alun kaltaista ongelmaa ollut exän kanssa, vaan pikemminkin hänellä oli mustasukkaisuusongelma minun fetissieni kanssa. Eli jos minä halusin pukea kumia tai sukkikset, se oli hänelle pettämisen tasoista. Sitä mun on vaikea ymmärtää ylipäänsä.

[Wasabi]

Olen saanut leikkiä (sessioida, harrastaa seksiä, jne) sellaisten ihmisten kanssa jotka pystyvät tarjoamaan itselleni erilaisia kokemuksia kuin omistajani. Tekijänä voi olla esim sukupuoli, jokin taito, piirre, luonne, kiinnostukset jne. Naisiin liittyen olen päässyt tavallaan helpolla, koska olen myöskin surkea tekemään aloitteita, mutta omistajani on tehnyt ne usein puolestani, ainakin osittain.

Bikantin kommentista tuli mieleen kun joku joskus kuunteli miten meidän kuvio toimii (Daddyllä vaimo, itselläni ei muita parisuhteita, eikä tarvettakaan) ja alkoi kommentoimaan että mun pitäisi hankkia itselleni toinen mies. Että anteeksi mitä?  Ei reiluus perustu tiukkaan samanlaisuuteen vaan yksilöiden tarpeisiin.

[scar]

En tiedä varmasti,enkä varsinkaan ole ollut kääpäsenä katossa,mutta kuullut ja lukenut,että kulisseissa tapahtuu paljon. Niissäkin maissa missä homous on rangaistavaa.
Yleinen,johdon mielipide ja virallinen ilmoitus voi siis olla eri kuin mitä oikeasti tapahtuu.

Ehkä jonain päivänä maailma on virallisestikin vapaampi aikuisten kyseessä ollessa. Eikä tarvitsisi lapsien kanssa avioitua,esimerkiksi.

Jotain kummaahan tässä on aikuisten käytöksessä,ristiriitaista ja jopa ulkokultaista. Pitäiskö vaan kasvaa isoksi,en tiiä.

Olen mahdollisimman suuren vapauden kannalla,kun kyse on aikuisista ja aikuisten keskeisestä seksuaalisuudesta- Vastuuta unhoittamatta-

[Jägermies]

Kummeksun ajatusta, että jos A:lla on B-tyypin kanssa on jotain yhteistä kivaa tekemistä, niin C-tyypin kanssa ei voisi sitten tehdä sitä samaa juttua. Joissain tilanteissa käsitän, mutta kun tässä on suhdekuvioita nähnyt ja elänyt, niin enemmän olen siellä kummeksunnan puolella. Jos A:n ja B:n välinen suhde alkaa rajoittaa A:n suhdetta C:n kanssa, niin missä kohtaa C:llä vielä on hauskaa? Ja miksi B:llä on hänen suhteeseensa valtaa? On tekemisten rajoittamista ja tunteiden rajoittamista. Nihkeää.

B:llä on tuossa valtaa jos A priorisoi suhteen B:n kanssa ja päinvastoin ei ole valtaa jos A priorisoi suhteen C:n kanssa jolloin B voi joko hyväksyä tilanteen tai katkaista suhteen A:n kanssa.

[ametistiaurinko]

Ei reiluus perustu tiukkaan samanlaisuuteen vaan yksilöiden tarpeisiin.

Kiitos tästä ajatuksesta, tämä oli oikeasti varsin mielen avaava lause!

[Susi]

Tässä bi-poly-palleroisen henkilökohtainen näkemys asiasta (vastaukseni koskee yksinomaan aloitusta, pahoitteluni jos toistan jo toisten sanomaa).
Monosuhteissa tytöt on ok koska he eivät muodosta uhkaa miehen miehisyydelle. Ja lisäksi mies haaveilee voivansa liittyä tyttökaverinsa ja sen kaverin seuraan. Olin pitkässä monosuhteessa miehen kanssa, ja hänellekin tytöt olivat ok, mutta miehen kanssa jo pelkkä katsekontakti aiheutti mustasukkaisuusmyrskyn. Toinen mies oli uhka, hylkäämisen pelko manifestitoitui agressiona ja riidanhaluna. Tällaiselle käyttäytymiselle on biologinen peruste; nainen voi aina olla varma että omalla lapsella on omat geenit, mies ei voi olla varma, joten suojelu/hoivavietti ilmenee myös naaraan omistushaluna ja agressiona (en tarkoita väkivaltaa). Ymmärrän että tällaisella yksinkertaistuksella nostanen monet karvat pystyyn; luulisi että ihminen osaisi jo olla muutakin kuin kätevä apina, mutta todellisuudessa ihminen muuttaa käytöstään huonosti, usein vain ns. pakon edessä tai geneettistä hyötyä tavoitellessaan.
Tässäpä lieneekin sitten dilemma, tunteet vs. geneettinen hyöty. Ihminenhän ei missään tapauksessa ole rationaalinen eläin, vaan pelkkä eläin jolla "sattuu" olemaan isot aivot ja taittuva peukalo. Kuitenkin tarvehierarkian mukaisesti kiinnitämme huomiota alempiin (vt. tarvehierarkia-pyramidi) haluihimme kun pääasialliset tarpeet on tyydytetty. Eli mitä tyytyväisempiä olemme, sitä enemmän haluamme, koska emme varsinaisesti tarvitse. Noinniinku hyvin, hyvin, hyvin yksinkertaistetussa muodossa.

Tällä haavaa olen avoimessa(poly)suhteessa yhden herrasmiehen kanssa, molemmilla on vapaus ja velvollisuus täydelliseen rehellisyyteen. Meillä tämä toimii, koska aivan kaikesta voi puhua, ja molemmat ymmärtävät ettei kumpikaan meistä ole täydellinen, eikä voi vastata kaikkiin toisen haluihin. Väitän että minkätahansa suhteen onnistuminen vaatii itsensä tutkiskelua ja rehellisyyttä, paitsi itselle myös toisille. Vaikka edellä esitin ihmisen kätevänä apinana, ymmärrän ettei tunteita voi rationaalisesti ohjata ja mieli myös kehittyy ja muuttuu jatkuvasti. Henkilökohtaisesti kokisin sellaisen tilanteen hyvin epätoivoisena jos mieleni lakkaisi kehittymästä.

[Isrika]

Onko juuri tuossa se ydin? Kun toisella tai molemmilla osapuolilla on tarpeita tai haluja, joita vakikumppani ei voi tyydyttää syystä x, silloin niitä voi hyväksytysti hakea muualta? Missä rajat menevät? Suuntautuminen? Sukupuoli? Kiinnostuksen kohteet? Voiko fetissi tai kiinnostus vaikka sitomiseen toimia perusteluna sivusuhteisiin tai sessioihin toisten kanssa? Mihin asti leikit voivat mennä niin, että voi puhua lähinnä harrastuksesta suhteiden tai sessioiden sijaan? Bilepiiskaus, kuvaussessio, sidonta vaatteet päällä tai ilman? Onko kolmas osapuoli ok vain, jos hänen kanssaan leikitään yhdessä? Osoitan kysymykseni lähinnä monoille.

Meillä on monosuhde ja meillä on juurikin näin, että oma sukupuoli on fine vaikka yksinkin touhuta jos huvitus/himot iskee. Siinä mielessä emme ole biseksuaaleja, että romanttisessa mielessä kiinnostuisimme oman sukupuolen edustajasta, vaan kiinnostus on lähinnä lihallinen. Seksi yksinkertaisesti on kivaa ja vielä kun molemmat on varustettu melkoisen irstaalla mielellä, niin kaikenlaiset tuhmuudet nousee helposti pintaan.
Vastakkaisen sukupuolen kanssa harrastetaan seksiä vain kimpoissa, jossa molemmat ovat läsnä ja silloin tahtipuikon heiluttaja on meistä se samaa sukupuolta oleva. Tämä toimintamalli on meillä vain osoittautunut parhaimmaksi vaihtoehdoksi ja hirvittävän luonnolliseksi. Siksi asiaa ei ole tullut hirveämmin edes analysoitua, miksi se näin on. Kai se on jotain reviirihommia. Eikä kummallekkaan se vieras genitaali ole mitenkään tarve, niin kumpikaan ei tunne tarvetta sinällään harrastaa seksiä muiden kanssa ilman toista. Tunnepuolella taas mätsäämme niin hyvin, ettei senkään kautta esiinny tarpeita muita kohtaan.

Sadistiset tarpeet ovat sitten asia erikseen. Meistä ei ole kumpikaan niin masokisti, että pystyisimme toisillemme tätä puolta täyttämään kokonaan. Meillä keskinäinen rakkaus rajoittaa tätä toisen satuttamista, vaikka välillä vähän kovaa mennäänkin. Samasta syystä emme keskenämme leiki myöskään pelolla. Se nykyisellään vaatisi muutenkin niin rankkaa toimintaa, että siinä särkyisi jo jotain muutakin, emmekä sitä riskiä halua ottaa. Paras ratkaisu silloin on yhteiset lelut, ne antavat meille kaikkein eniten. Mutta molemmilla on lupa toimia myös yksin tarpeen vaatiessa, sukupuolesta riippumatta. Silloin kyse ei ole panemisesta vaan puhtaasti sadistisesta toiminnasta.

Jos sovittujen raamien ulkopuolelta ilmestyy uusia tarpeita tai niin voimakkaita haluja, että ne haluaa toteuttaa, niin asiasta keskustellaan ja siihen mietitään ratkaisu. Parasta tässä kaikessa on se avain asemassa oleva avoimuus puolin ja toisin. Hyvin toimiva kommunikaatio on hyvän parisuhteen perusta.