Nykyinen deittikulttuuri?

[Kink]

Itse taas olen hyvin huolissani siitä, että kuinka paljon esim. Tinder on muuttanut (netti)deittailua.

Siinä missä jotkut yrittävät löytää sitä yksisarvista jota ei ole (ja mikään muu ei kelpaa), niin jotkut taas boostaavat omaa egoaan hankkimalla mahdollisimman paljon pareja (eivätkä tutustu niihin) tai yrittävät kalastaa seuraajia esim. Instagramiin tai muualle.

Nykyisellään miehen asema on hyvin huono verrattuna naisen asemaan, mitä tulee nettideittailuun. Naisten on niin paljon helpompaa saada seuraa kuin miesten. Tämän asian kohdalla ei ainakaan voida puhua mistään tasa-arvosta.

[masomaleslave]

Uveryllä oli hyvä näkökulma asiaan:

Raha-asiat on mitä mainiointa D/sää. Mussa on kasvava sugarmama, ja tykkään myös itse maksaa treffejä ja muita. Mulla se yhdistyy nöyryyttämiseen, kun rikon kuitenkin yhä vallassa olevaa stereotypiaa siitä että mies maksaa. Mikään ei anna isompia kiksejä kuin se, että tarjoilija asettaa laskun miehen eteen ja mä huikkaan että tänne suuntaan, mä maksan.

Tuo olisi todella vahva julkinen nöyryytys/nolaus. Ravintolassa tuollainen temppu, niin häpeäisin silmät päästäni! Siihen vielä pikku lisäpainostusta, niin että lähipöydät/tarjoilija kuulee: "mä tiedän sun taloudellisen ahdingon, vaikka koitatkin pitää tota kulissia. Mä koitan auttaa sua...." Ja totahan voi toteuttaa niinkin, että mies maksaa jälkikäteen Naiselle takaisin. Silloinhan mies "ostaa" nöyryytyksen joka on entistä häpeällisempää.

Hyvää uutta näkökulmaa asiaan Uveryltä!

[emi~]

En deittaile, mutta jos deittailisin niin en ehdottaisi mitään sellaista jota en olisi myös kyvykäs maksamaan ja henkisesti valmistautunut maksamaan. Samaa oletan myös toiselta osapuolelta. Kivahan se on jos toinen tarjoaa, missä seurueessa sitten tahansa (esim. työkaverit jne), koska siitä tulee vääjäämättä tunne että on tykättyä ja toivottua seuraa. Mutta jos olisin oikeasti kiinnostunut ja tykästynyt johonkin henkilöön, niin sitä vähemmän toivoisin et se joutuisi stressaa ja miettii tämmösiä asioita. Omat kyykkyviinit on ihan hyvä.

[Routalempi]

Siitä lähtien kun aloin deittailla olen liikkunut oletuksella että kukin maksaa oman osuutensa. Jos joku haluaa tarjota minulle niin en kieltäydy ja olen tästä kiitollinen, mutta tähän asti olen maksanut omat ostokseni ja treffikumppani on maksanut omansa. Vakituisessa suhteessa sitten on vuoroteltu että milloin kumpi on maksanut koko aterian tms ja milloin toinen sitten vuorostaan.

Tinderistä ja vastaavista deittisovelluksista/sivuista olen oman kokemukseni pohjalta lähinnä huonoa mieltä. Tinderissä tuntuu olevan melkein mahdotonta löytää ihmisiä joilla on samanlaiset kiinnostuksenkohteet, ja sen kanssa kilpailevat sovellukset sitten taas on niin tuntemattomia että niissä ei oo oikein ollenkaan suomalaisia käyttäjiä. OkCupid oli kokemukseni mukaan ainoa läheskään kelvollinen, mutta sitäkään en ole kohta pariin vuoteen enää käyttänyt kun sekin alkoi liukua ominaisuuksiltaan tindermäisempään suuntaan.

[armadillo]

Yleensä mä lähden siitä oletuksesta että molemmat maksaa omat juomisensa/syömisensä, varsinkin ensitreffeillä. Kai se on se kun oon pääsääntöisesti tapaillut suht aikuisia ja toimeentulevia naisia. Yritän kuitenkin sen verran soveltaa tilannetajua, että esim. pienituloisen opiskelijan seurassa maksan mieluusti molempien virvokkeet tekemättä siitä isompaa numeroa. Eipä mulla toisaalta oo ollut tapana käydäkään missään kuninkaallisen kalliissa paikoissa. Vähän tutumpien deittikaverien kanssa en tykkää laskea pennejä, ainakaan niin kauan kun mennään suurin piirtein tasapuolisesti ja vastavuoroisesti.

Silloin kun kaveritar on päätynyt ihan kotiin asti mun vieraaksi, oon aina varannut tarjolle jotain eettistä ja ekologista pikkupurtavaa. Sama muonituspalvelu on pelannut niin subeille kuin switcheille kuin dominoillekin, koska käytännöllisyys. Tietysti subittaret nauttii juomansa pillillä pullosta, koska niillä on kädet suloisesti käsiraudoissa selän takana (liian hankalaa ja sotkuista yrittää juoda ite, ei pysty, ei taivu). Kiinteät eväät oon tarjonnut ihan käsinsyötöllä, tai sitten jalomielisesti lautaselta suullisesti poimittavana - kumpi sitten tuntuukin nöyryyttävämmältä sillä hetkellä.

Mutsiis joo, kyllä se vähän tuppaa meikäläisellä olemaan niin, että on paljon kivampi leikkiä valtaleikkejä kun lähtökohta on tasavertaisuus, ja siinä se kulujen tasaus toimii musta aika kivasti.

[Raippa]

Mutta yleisesti kyl hämmennyn Suomes puheesta et miehet maksais.. Ei mun mielest oo koskaan ollu oletuksena, mut ehkä mä oon vaan liian maalainen xD

Ei se ole mikään mielipidekysymys. Se vaan on historiallinen fakta. Toki olen aikoinaan ollut treffeillä, jolloin nainen maksoi. Mutta minä kyllä sitten puolestani maksoin hänet sisälle Vihannin Mäntylammen lavalle. Että siinä mielessä tasan meni. Silti asiat eivät edenneet onnellisesti.

[Ori]

Olin vähän aikaa suomi24:ssä ja kaverit varoitteli heti alkuun että sieltä ei löydy kuin hulluja. Ajattelin että niin olen minäkin ja kyllä hullu toisen tunnistaa, mutta tämä kokeilu loppui lyhyeen. Tuntui että siellä oli monella naisella tarve loukata miehiä. Mistä se johtuu, sitä en tiedä? Itse olen valmis juttelemaan baarin tupakkapaikalla ei niin kiinnostavan naisen kanssa ja lopuksi toivotan hyvää illanjatkoa. Kohteliaisuus ei maksa mitään ja miksi pahoittaa toisen mieli? Jos olet tullut petetyksi edellisessä suhteessa niin saatko haistatella kaikille miehille sen jälkeen?

Tykkään matkustella ja ulkomailla oma markkina-arvo on korkeampi kuin suomessa (kiitos baarin chatissä herrasmieheltä opitusta termistä). Onko täällä naiset ujompia vai näytänkö liian suomalaiselta? Syytä en tiedä?

Rakkaus on ikuista ja kohde vaan vaihtuu...

[Dante79]

Itsellä nettideittailu viimeisen about kahden vuosikymmenen ajalta (sillon kun sitä on jaksanut harrastaa) on mennyt ihan vaan silleen että jonkunaikaa ensin viestitellään ja tutustutaan sähköposteilla tai foorumiviesteillä ym. Ensitapaaminen yleensä kahvilassa tai rauhallisemman puoleisessa baarissa tai jomman kumman kämpillä ja muutama tunti sekalaista tutustumishöpinää kaffekupin tai viinilasillisen äärellä. Yhtään en tiedä onko tuo sitten jotain normaalia nykyistä deittikulttuuria...

[Teukka Tähtönen]

Disclaimer: Näkemykset ovat hyvin subjektiivisia ja perustuvat erittäin suppeaan otantaan.

Olen eronnut mies, jolla pieniä lapsia vuoroviikoin ja tuli nettideittailua kokeiltua suunnilleen vuosi sitten pariin otteeseen. Tinder toimi lopulta parhaiten minulla. Kaksi viikkoa ehti kulua, että saatiin sovittua ensimmäisen kanssa treffit ja siitä sitten seurusteltiin tovi. Lopetin tuon suhteen ja toisella kierroksella ehdin käydä kaksilla treffeillä, enne kuin piti loput perua. Yhdessä ollaan oltu siitä lähtien. Tinderissä annoin sydämen vain niille ikäisilleni naisille, joiden kuvissa oli jotain. Esimerkiksi hymy tarttui tai teksti vetosi. Sitten raapustin mielikuvaa vastaavan viestin ja jäin odottelemaan. Vaikka oli kuinka kaunis tahansa, mutta kuva ei herättänyt tunteita tai ei ollut tekstiä lainkaan, meni suoraan hylkyyn. Kävi varmaan vain aivan helvetinmoinen tuuri tai sitten olin jonkin jäljillä tuolla tekniikalla. Sydämiä jaoin n. 50, joista reilut kymmenen tuotti osuman.

Kahdella kertaa ensitreffeillä maksettiin erikseen, kun ei väliin päässyt lompsan kanssa. Kolmannella kerralla maksoin, kun oli ruokaa myös. Kun pyysin syömään pidemmille treffeille uudestaan (nämä kiinnostavat), niin silloin tarjosin luonnollisesti.

Miehet saavat huomattavasti (kertaluokkaa) vähemmän sydämiä ja viestejä ihan tutkimustenkin mukaan. Massapostittajat tuntuvat pilaavan nuo palvelut kaikilta sukupuolilta: toiset eivät erotu ja toiset hukkuvat viesteihin. Miehet joutuvat lähes aina osumien kohdalla myös tekemään aloitteen. Voisi melkein väittää miesten osumien olevan laadukkaampia ja todennäköisemmin johtavan suhteeseen. Klassisesti suhde sitoo kuitenkin yhden miehen ja yhden naisen sinkkumarkkinoilta.

Tuosta naisten agressiivisuudesta ja miesten halventamisesta. Olen läheisten naisten kanssa jutellut ja kohtelias "kiitos ei" ei kuulemma mene vain perille monasti. Sitten jäädään johonkin jankkauslimboon, jos erehtyy vastaamaan. "Mikä mussa on vikanai", "miksi en kelpaa", "mitä pitäisi muuttaa". Ja hyvä luoja, jos menet noihin jotain vastaamaan. Sitten tulee kaikenmaailman törkyviestejä ja kikkelikuvia, jos ehtii numeron antaa jutustelua varten (Tinder esim.  hukkaa viestejä, nykyisenkin kanssa meinasi mennä puihin kun vastausta ei kuulunut. Viesti oli seuraavana päivänä päivittynyt "ei välitetyksi"). Olen seurustellut nyt likemmäs vuoden ja vielä lähes viikottain tulee vonkausviestejä ja välillä niitä kikkelikuvia (viikko sitten viimeksi tällaista elintä ihmeteltiin).

[namitamua]

Off topic.

Voisi melkein väittää miesten osumien olevan laadukkaampia ja todennäköisemmin johtavan suhteeseen. Klassisesti suhde sitoo kuitenkin yhden miehen ja yhden naisen sinkkumarkkinoilta.

Mua on alkanut välillä ottaa ihan päähän jo joidenkin (ei tässä ketjussa tai edes tällä foorumilla olevien) miesjähenkilöiden valitus siitä kuinka epäreilua tinderöiti ja deittimarkkinat on kun se on "naisille niin paljon helpompaa".

En ymmärrä miten se massaviestien ja jos jonkinlaisten vonkuviestien saaminen lasketaan menestykseksi, josta kannattaa olla kateellinen. Ei ne ihmiset ole kiinnostuneet musta muuten kuin kävelevänä fleshlightina jos sellaisenakaan, eivätkä usein ole millään tavalla muutenkaan potentiaalisia mätsejä esim elämäntilanteen, iän tai elämäntapojen kannalta.

Määrä ei korvaa laatua.

[Jägermies]

Off topic.

Voisi melkein väittää miesten osumien olevan laadukkaampia ja todennäköisemmin johtavan suhteeseen. Klassisesti suhde sitoo kuitenkin yhden miehen ja yhden naisen sinkkumarkkinoilta.

Mua on alkanut välillä ottaa ihan päähän jo joidenkin (ei tässä ketjussa tai edes tällä foorumilla olevien) miesjähenkilöiden valitus siitä kuinka epäreilua tinderöiti ja deittimarkkinat on kun se on "naisille niin paljon helpompaa".

En ymmärrä miten se massaviestien ja jos jonkinlaisten vonkuviestien saaminen lasketaan menestykseksi, josta kannattaa olla kateellinen. Ei ne ihmiset ole kiinnostuneet musta muuten kuin kävelevänä fleshlightina jos sellaisenakaan, eivätkä usein ole millään tavalla muutenkaan potentiaalisia mätsejä esim elämäntilanteen, iän tai elämäntapojen kannalta.

Määrä ei korvaa laatua.

1. Haluttavuus kävelevänä dildona olisi ihan riittävää jos hakee pelkkää seksiä tai pelkkä seksikin olisi jees.
2. Vonkuviestien määrä kertoo siitä kuinka haluttava joku on ja kuka haluaisi hävitä vertailussa kävelevälle dildolle?
3. Tässä tapuksessa määrä korvaa laatua. Jos keskimääräisen potentiaalisen mätsin todennäköisyys olisi sanotaan 5% niin 10 tapauksesta löytyy yksi noin 40% tödennäköisyydellä mutta 50 tapauksesta löytyy yksi 92% todennäköisyydellä.

Sinänsä olisi aivan yhtä hyödyllistä jos naiset avautuisivat siitä miten helposti miehet voivat käydä kusella talvipakkasilla.
Kerro niille seuraavalla kerralla että lähtevät hakemaan seuraa ulkomailta jos Suomessa on liian vaikeaa.

[Wulfgar]

Raha-asiat on mitä mainiointa D/sää. Mussa on kasvava sugarmama, ja tykkään myös itse maksaa treffejä ja muita. Mulla se yhdistyy nöyryyttämiseen, kun rikon kuitenkin yhä vallassa olevaa stereotypiaa siitä että mies maksaa. Mikään ei anna isompia kiksejä kuin se, että tarjoilija asettaa laskun miehen eteen ja mä huikkaan että tänne suuntaan, mä maksan.

Jossain ravintoloissa tarjoilian pelisilmä pelastaa tai vaikeuttaa tilannetta. Muutaman kerran treffeillä ollessani lasku on tullut pöytään melkein pyytämättä ja suoraan minun (miehen) eteen. Myös siinä tilanteessa, että nainen tilaa laskun. Se ei sinänsä haittaa, mutta naurattanut tarjoilian päätös siitä, että mies maksaa. Ne miestarjoiliat mitkä tiedän ovat aina tuoneet laskun pyytämättä erikseen ja tarjonnut omalla olemuksellaan/tauolla mahdollisuuden (miehen)maksetaan yhdessä. Itseäni ei haittaa, että tarjoan kahvin tai pienen suolaisen ensimmäisillä treffeillä, koska teen sitä myös ystävieni kanssa.

[nahkuri]

Kyllä sitä itekkin ottais mieluummin suuren määrän mätsejä ja viestejä, kuin loputtoman laavaamisen. Mätsin tullessa sitten yrittää keksiä omaperäisen viestin useasti melko vähäisen tiedon pohjalta. Yleensä mitä viehättävämpi ulkoisesti, sitä vähemmän tietoa. Ja miksi vaivautuakaan jos kysyntää piisaa ilmankin. Sikäli jännä, että minusta Tinder on vienyt deittailukulttuuria perinteisempään suuntaan, missä mies tekee aloitteen, ohjaa keskustelua ja ulkoiset avut vaikuttaa eniten. Jokunen vuosi sitten nettitreffeillä naisilta tuli aloitteita ja yhteenottoja. Tottahan sitä oli nuorempi ja komeampi silloin  . Nämä ovat omia kokemuksia eikä se poista sitä, että naiset kokevat oman osansa myös vaikeaksi, missä pitäisi koko ajan näpytellä viestiä ja miettiä mitä tuo oikeasti meinaa. Silloin on kuitenkin mahdollisuus löytää se oikea tyyppi omaan tarpeeseen. Tinder on varmasti mukava ajanviete kummallekin sukupuolille, jos kuuluvat viehättävimpään osaan. Pystyvät noukkiin mieluisimmat päältä ja jos ei nappaa, niin hyppää seuraavaan jos se ois parempi. Tavallisen näköisille tyypeille sitten aika rassaavaa.

Pitäisköhän sitä taas kokeeksi tänne rustata joku deitti-ilmo  . Täältä löytyis samanhenkistä porukkaa, mutta käyttäjämäärät sen verta pienemmät, että tuurissa tämäkin.

Etiketin mukaan kutsujan kuuluisi maksaa viulut, mutta nettihommissa vähän häilyvää kumpi se on. Yleensä olen tarjoutunut maksaan juomat nyt ainakin. Siitäkin näkee vähän minkälainen tyyppi on, että tarjoutuuko maksaan omansa tai maksaan seuraavan.

[LehA]

IS: Tinderistä tuli surullinen paikka, jossa monet ovat yksinäisiä ja vihaisia