Maksamme velkaa- Varallisuuden merkitys suhteissa,kinkyilyssä jne.

[Jägermies]

- mutta iso merkitys sillä on sille, että millaisen kumppanin pystyt itsellesi saamaan, koska naisten parinvalinnassa tällaiset asiat painottuvat. Korkeasti koulutettu ja hyvätuloinen nainen kelpuuttaa näin karrikoiden vain korkeasti koulutetun ja hyvätuloisen miehen, kun miehillä em. kriteerit ovat parinvalinnassa toissijaisia.

No ei se enemmän tienaaminen tarkoita, että voisi ottaa rennommin, kun yleensä paremmat tulot tulevat pitempien työpäivien seurauksena.

En allekirjoita ensimmäistä kappaletta. Se on vanhanaikainen ja perustunee aikoihin jolloin naisella ei ole ollut itsenäistä taloudellisesti riippumatonta asemaa ja mahdollisuutta opiskella ja tehdä uraa. Olen myös ollut tilanteissa, joissa nimenomaan mies hakee koulutettua/varakasta/tietyn aseman omaavaa naista (variaatioita löytyy köyhästä/kouluttamattomasta miehestä hyvätuloiseen/koulutettuun). Jokaisella on oikeus itse asettaa kriteerinsä, mutta yleistys naiset/miehet ei oikein sovi tässä tilanteessa. Ihmisillä on hyvin erilaisia näkemyksiä siitä, miten haluaa elää elämäänsä: Kelpaako kerrostalo ja skoda vai pitääkö olla merenrantahuvila ja tesla.

Mitä tulee siihen, että raha toisi helpotusta, niin sitä pitäisi ehkä olla merkittävästi, että näin olisi. Samaa mieltä kinkykundin kanssa, että jos hyvätuloisen pitää käydä töissä, niin siellä usein saa sitten viettää enemmän aikaa fyysisesti tai henkisesti eli kaikelle harrastamiselle jää vähemmän aikaa ja jaksamista.

Jenkit ovat tätä tutkineet niin miehillä 10 000 $ enemmän tuloja vuodessa vastaa noin kymmentä senttiä enemmän pituutta haluttavuudessa.
Puhutaan tietysti keskimääräisyyksistä eikä kenenkään tarvitse noudattaa mitään tiettyä kaavaa.

[Kinkykundi]

Turisti saapui keskellä talouslamaa pikkukylän paikalliseen hotelliin. Hän asettaa 100 euroa vastaanoton tiskille ja lähtee katsomaan huoneita. Hotellin johtaja lähtee saman tien 100 euron rahan kanssa lihakauppiaalle maksamaan velkaansa.

Lihakauppias menee karjankasvattajalle ja maksaa samalla setelillä velkansa tälle. Karjankasvattaja menee paikalliselle huoltamolle ja maksaa velkansa sinne. Huoltamoyrittäjä menee kylän ilotytön luo ja maksaa tälle 100 euron velkansa.

Ilotyttö menee hotelliin ja maksaa velkansa sinne 100 euron rahalla. Hotellinjohtaja laittaa setelin takaisin tiskille. Turisti palaa takaisin vastaanottoon. Hän ei pitänyt huoneista ja ottaa 100 euron setelin takaisin.

Kukaan ei ansainnut mitään, mutta koko kylästä tulee velaton ja kaikki katsovat myönteisesti tulevaisuuteen.


Jos hotellinjohtajalla vaan oli munaa varastaa asiakkaan satanen hetkeksi niin kylän kaikki asukkaat hyötyivät. Mutta ilman sitä turistia ei homma toimisi - kukaan ei vaan sovi velkojaan, pitää olla tuo mystinen raha.

Juu, se tarinan turisti kuvasi lainarahaa, mikä tulee keskuspankkien säätelemänä markkinoille. Kun sen rahan maksaa pois, niin se raha poistuu käytöstä.

- mutta iso merkitys sillä on sille, että millaisen kumppanin pystyt itsellesi saamaan, koska naisten parinvalinnassa tällaiset asiat painottuvat. Korkeasti koulutettu ja hyvätuloinen nainen kelpuuttaa näin karrikoiden vain korkeasti koulutetun ja hyvätuloisen miehen, kun miehillä em. kriteerit ovat parinvalinnassa toissijaisia.

No ei se enemmän tienaaminen tarkoita, että voisi ottaa rennommin, kun yleensä paremmat tulot tulevat pitempien työpäivien seurauksena.

En allekirjoita ensimmäistä kappaletta. Se on vanhanaikainen ja perustunee aikoihin jolloin naisella ei ole ollut itsenäistä taloudellisesti riippumatonta asemaa ja mahdollisuutta opiskella ja tehdä uraa. Olen myös ollut tilanteissa, joissa nimenomaan mies hakee koulutettua/varakasta/tietyn aseman omaavaa naista (variaatioita löytyy köyhästä/kouluttamattomasta miehestä hyvätuloiseen/koulutettuun). Jokaisella on oikeus itse asettaa kriteerinsä, mutta yleistys naiset/miehet ei oikein sovi tässä tilanteessa. Ihmisillä on hyvin erilaisia näkemyksiä siitä, miten haluaa elää elämäänsä: Kelpaako kerrostalo ja skoda vai pitääkö olla merenrantahuvila ja tesla.

Tottakai löytyy ihmisiä ketkä toimivat toisin, mutta näin se vain menee. Kyllä naiset hakevat miestä ketä "ei tarvitse elättää". Jos toinen tienaa 5000€/kk ja toinen 2500€/kk, niin saman elintason pitämiseksi enemmän tienaava joutuu rahoittamaan vähemmän tienaavan elämistä. Sitten kun katsotaan koulutetuimpia ja parastuloisimpia naisia, niin näillehän on hirveän vaikeaa löytää kumppania, koska kukaan ei näille kelpaa.

[Nuppu]

Nyt kyllä yleistäminen  lähti keulimaan. Koulutettuna ja hyvätuloisena naisena en ole koskaan miehen lompakkoon katsonut parisuhdetta miettiessä. En näe hyviä tuloja seksikkäänä tai mielenkiintoisena. Olenkohan ainoa jota ko. yleistys ei koske?

[Ansku]

: itsehän olen kirkonrottaakin köyhempi, mut kaipa mä kelpaan lompakostani huolimatta. Mä koitan ehdottaa tekemistä omalla budjetillani - oletan et aina maksan oman osuuteni.

Kumppanin varallisuudella ei oo mulle väliä. Tällä hetkellä elämästä löytyy muitakin rottia (kaikella rakkaudella) ja myös ihan toimeentulevia. En kysele. :d niin kauan kun on omat tilit ja rahat ja jääkaapit, en ihmeemmin välitä mistään luottotiedoistakaan, elämässä välillä sattuu ja tapahtuu.

Sulla on se limalompakko!
Kiitos MissMarylle tästä termistä!
Kiitos ja anteeksi! Jatkakaa toki!

[Flikk]

Nyt kyllä yleistäminen  lähti keulimaan. Koulutettuna ja hyvätuloisena naisena en ole koskaan miehen lompakkoon katsonut parisuhdetta miettiessä. En näe hyviä tuloja seksikkäänä tai mielenkiintoisena. Olenkohan ainoa jota ko. yleistys ei koske?

Et. Meinasin kans tarttua tuohon, mut ajattelin, että veti vissiin tahalleen överiksi, ni en viitsinyt vaivautua.
On kyl ollut hiton kuumia hetkiä niin metsässä (onneksi ei ollut vielä kausi?) kuin sviitissäkin..

[Jägermies]

Nyt kyllä yleistäminen  lähti keulimaan. Koulutettuna ja hyvätuloisena naisena en ole koskaan miehen lompakkoon katsonut parisuhdetta miettiessä. En näe hyviä tuloja seksikkäänä tai mielenkiintoisena. Olenkohan ainoa jota ko. yleistys ei koske?

Et mutta vastaavasti asteikon toisessa päässä on nimenomaan rahapossuja hakevia ja keskiarvo jää johonkin siihen välille.

[Raippa]

Tiedän henkilökohtaisesti että merkitsee ja myös sen että ei merkitse. Se että ei merkitse, on esimerkkinä mun veljeni jolla on parisuhde lääkärin kanssa, joka tienaa enemmän kuin hän, yliopistoinsinööri ja filosofian tohtori. Mutta tiedän myös toisinpäin. Omalla kohdallani oli niin että ex-puolisoni ei juuri tienannut mitään, mutta silti pärjättiin taloudellisesti. Muutoin ei pärjättykään. Eli siihen ei vaikuttanut raha.

Mitä tulee velkakelloon, niin oikeastaan julkinen velka on harhaa... Raha muodostuu toki velasta, mutta julkiset taloudet isoina toimijoina pystyvät halutessaan sääntelemään velkaa niin, että käytännössä sitä ei ole olemassakaan. Yksityiset ihmiset eivät niin voi tehdä. Se että uskaltaako jokin organisaatio tehdä radikaaleja päätöksiä velan hävittämiseksi, onkin sitten jo toinen asia. Aikoinaan pienet kansantaloudet pystyivät pelaamaan velan kanssa käyttämällä siihen omaa rahapolitiikka. Jos velka näytti kasvavan liian suureksi, devalvoitiin raha jolloin talouden sisäinen kulutus pysyi jokseenkin ennallaan, mutta kulutus ulospäin kallistui. Näin saavutettu kilpailukyky hyödytti sitä kansantaloutta jonka piti tuottaa ulospäin kilpailukykyisiä tuotteita ja maksaa korvausta niiden tuotteitten tekijöille. Oli ikään kuin kaksi sisäkkäistä kehää, jotka pyörivät samaan suuntaan, mutta hiukan eritahtiin. Nyt esim. Suomesta puuttuu tämä sisäkehä jolla sitä nälkäistä suuta aikoinaan ruokittiin ja joka siinä samalla kun tuotti ulospäin hyödykkeitä, tuotti sisälle päin hyödykkeitä jotka olivat hyödyllisiä sille sisäkehälle. Toki rahaa oli silloin rajallisesti ja monista sisäisitä veloista maksettiin korkeampaa hintaa, mutta velan liikkeelle laskijoilla oli keinot säännellä ja tukea niitä velan tarvitsijoita, joille elämä olisi muutoin käynyt sietämättömäksi. Nyt sitä ei ole juuri missään, ja se näkyy ilmiönä joka köyhdyttää pieniä kansantalouksia. Eesti on nyt viimeisin ilmiön uhri. Muut Baltian maat ovat siitä kärsineet jo aiemmin. Suomi on pysynyt sen verran nurkkakuntaisena, että samankaltaista työvoiman maastapakoa ei ole toistaiseksi nähty. Mutta kauanko täällä kestetään. Vastatkoon ken osaa.

[Kinkykundi]

Nyt kyllä yleistäminen  lähti keulimaan. Koulutettuna ja hyvätuloisena naisena en ole koskaan miehen lompakkoon katsonut parisuhdetta miettiessä. En näe hyviä tuloja seksikkäänä tai mielenkiintoisena. Olenkohan ainoa jota ko. yleistys ei koske?

Kyllä muitakin löytyy. Mutta noin se nyt vain menee. Sama asia kuin miesten pituudenkin suhteen; miehen pitää olla naista pidempi, mutta siitä huolimatta lasteni äiti on itseäni pitempi.
Älykkyys on yksi kriteeri; naiset haluavat itseään älykkäämmän miehen (tämä on usein kahta edellistä tärkeämpi kriteeri muuten, riippuen vähän siitäkin mihin kohtaan kutakin skaalaa nainen osuu itse).

[Kinkykundi]

Tiedän henkilökohtaisesti että merkitsee ja myös sen että ei merkitse. Se että ei merkitse, on esimerkkinä mun veljeni jolla on parisuhde lääkärin kanssa, joka tienaa enemmän kuin hän, yliopistoinsinööri ja filosofian tohtori. Mutta tiedän myös toisinpäin. Omalla kohdallani oli niin että ex-puolisoni ei juuri tienannut mitään, mutta silti pärjättiin taloudellisesti. Muutoin ei pärjättykään. Eli siihen ei vaikuttanut raha.

Mitä tulee velkakelloon, niin oikeastaan julkinen velka on harhaa... Raha muodostuu toki velasta, mutta julkiset taloudet isoina toimijoina pystyvät halutessaan sääntelemään velkaa niin, että käytännössä sitä ei ole olemassakaan. Yksityiset ihmiset eivät niin voi tehdä. Se että uskaltaako jokin organisaatio tehdä radikaaleja päätöksiä velan hävittämiseksi, onkin sitten jo toinen asia. Aikoinaan pienet kansantaloudet pystyivät pelaamaan velan kanssa käyttämällä siihen omaa rahapolitiikka. Jos velka näytti kasvavan liian suureksi, devalvoitiin raha jolloin talouden sisäinen kulutus pysyi jokseenkin ennallaan, mutta kulutus ulospäin kallistui. Näin saavutettu kilpailukyky hyödytti sitä kansantaloutta jonka piti tuottaa ulospäin kilpailukykyisiä tuotteita ja maksaa korvausta niiden tuotteitten tekijöille. Oli ikään kuin kaksi sisäkkäistä kehää, jotka pyörivät samaan suuntaan, mutta hiukan eritahtiin. Nyt esim. Suomesta puuttuu tämä sisäkehä jolla sitä nälkäistä suuta aikoinaan ruokittiin ja joka siinä samalla kun tuotti ulospäin hyödykkeitä, tuotti sisälle päin hyödykkeitä jotka olivat hyödyllisiä sille sisäkehälle. Toki rahaa oli silloin rajallisesti ja monista sisäisitä veloista maksettiin korkeampaa hintaa, mutta velan liikkeelle laskijoilla oli keinot säännellä ja tukea niitä velan tarvitsijoita, joille elämä olisi muutoin käynyt sietämättömäksi. Nyt sitä ei ole juuri missään, ja se näkyy ilmiönä joka köyhdyttää pieniä kansantalouksia. Eesti on nyt viimeisin ilmiön uhri. Muut Baltian maat ovat siitä kärsineet jo aiemmin. Suomi on pysynyt sen verran nurkkakuntaisena, että samankaltaista työvoiman maastapakoa ei ole toistaiseksi nähty. Mutta kauanko täällä kestetään. Vastatkoon ken osaa.

Harvinaisen hyvä viesti. Nythän Suomesta itseasiassa taitaa olla se koulutettu ja hyvätuloinen väki karkaamassa ulkomaille, ja tilalle tulee enimmäkseen sosiaalitukien varassa elävää väkeä; sama ilmiö on täälläkin nähtävissä, mutta pienemmässä mittakaavassa kuin Virossa. Nyt taas vaalien alla kun sekä vasemmalla että oikealla lupaillaan lisää rahaa ja muutoksia veropohjaan, onkin mielenkiintoista nähdä kasvaako aivopako verotuksen mahdollisesti tiukentuessa ulkomaille - tämähän muuten on myös monen Afrikan maan ongelma.

[Lumikello]

Henkilökohtaisesti en preferoi miehiä/naisia jotka kuvittelevat että kiinnostukseni heitä kohtaan riippuisi kvantitatiivisesti mitattavista asioista (toisaalta: If you can't measure it, it doesn't exist?)  Mutta silloin kun pienituloisuus liittyy elämänhallinnan ongelmiin, en pidä sitä viehättävänä. Jos ajattelen imaginäärisesti jotain sessiosuhdetta, niin mun omassa päässäni dominoivan osapuolen pitäisi kyetä myös hallitsemaan omaa elämäänsä (ja tämä on nyt sitten vain se mitä mitä ajattelen, älkää yleistäkö kaikkiin naisiin). Ihan eri asia sitten jos pienituloisuus liittyy siihen, että on opiskelija, apurahatutkija, taiteilija tm.

[FinnDom]

Itse en halua olla sugar daddy eli maksaisin kaiken minua nuoremman miehen laskut ja elämisen. Mutta session aikana (lasken tähän nyt kaikkinaisen yhdessä olon) haluan maksaa masterina hotellin, jos sellaiseen menemme, subini ruoan, jos syömme ennen/jälkeen touhuamisen, sekä baari-illan, jos sellainen on luvassa. Varmasti se on jonkinlainen fetissi minulle, että minä tarjoan, ja saan siitä tietynlaisen ylemmyyden tunteen. 

[scar]

Koulutettuna ja hyvätuloisena naisena en ole koskaan miehen lompakkoon katsonut parisuhdetta miettiessä. En näe hyviä tuloja seksikkäänä tai mielenkiintoisena. Olenkohan ainoa jota ko. yleistys ei koske?

Kyllä muitakin löytyy. Mutta noin se nyt vain menee. Sama asia kuin miesten pituudenkin suhteen; miehen pitää olla naista pidempi, mutta siitä huolimatta lasteni äiti on itseäni pitempi.
Älykkyys on yksi kriteeri; naiset haluavat itseään älykkäämmän miehen

Puhutko nyt Kinkykundi jostain keskiotannasta tutkimustuloksineen vai pelkästä omasta kokemuksesta?

Haaveiluja,toiveita ja pohdintoja voi olla sekä erittäin korkeita ja joustamattomia kriteereitä.. Mutta kun katsomme ympärilemme ja jopa ihan omaan elämään,johon itsekin viittaat,niin on hyvin erilaisia pariskuntia valtava määrä. Polysuhteet ja avoimet suhteet tai muuten vain vapaamat ovat lisääntyneet-
Alkaa olla vaikea pitää jotain "stereotypiaa" ainoana tapana.
Itse olen osittain valinnut ainoan vanhemman osan sekä yksinelämisen sen jälkeen.
Eli ei vaikuta toisen omaisuus,älykkyys tai rahattomuus,pituus esimerkiksi tuossa.

Jos etsisin kumppania,älykkäämpi henkilö jännittäisi liikaa ehkä sekä myös varakkuus,kun olem ollut aina vähän köyhä- ehkä myös hengenlahjoiltani- Pituudesta en osaa sanoa mitään- 165 cm pitkänä ei usein tapaa itseä lyhyempiä miesoletettuja- Mutta onhan heitäkin! 

[Kinkykundi]

Koulutettuna ja hyvätuloisena naisena en ole koskaan miehen lompakkoon katsonut parisuhdetta miettiessä. En näe hyviä tuloja seksikkäänä tai mielenkiintoisena. Olenkohan ainoa jota ko. yleistys ei koske?

Kyllä muitakin löytyy. Mutta noin se nyt vain menee. Sama asia kuin miesten pituudenkin suhteen; miehen pitää olla naista pidempi, mutta siitä huolimatta lasteni äiti on itseäni pitempi.
Älykkyys on yksi kriteeri; naiset haluavat itseään älykkäämmän miehen

Puhutko nyt Kinkykundi jostain keskiotannasta tutkimustuloksineen vai pelkästä omasta kokemuksesta?

Haaveiluja,toiveita ja pohdintoja voi olla sekä erittäin korkeita ja joustamattomia kriteereitä.. Mutta kun katsomme ympärilemme ja jopa ihan omaan elämään,johon itsekin viittaat,niin on hyvin erilaisia pariskuntia valtava määrä. Polysuhteet ja avoimet suhteet tai muuten vain vapaamat ovat lisääntyneet-
Alkaa olla vaikea pitää jotain "stereotypiaa" ainoana tapana.
Itse olen osittain valinnut ainoan vanhemman osan sekä yksinelämisen sen jälkeen.
Eli ei vaikuta toisen omaisuus,älykkyys tai rahattomuus,pituus esimerkiksi tuossa.

Jos etsisin kumppania,älykkäämpi henkilö jännittäisi liikaa ehkä sekä myös varakkuus,kun olem ollut aina vähän köyhä- ehkä myös hengenlahjoiltani- Pituudesta en osaa sanoa mitään- 165 cm pitkänä ei usein tapaa itseä lyhyempiä miesoletettuja- Mutta onhan heitäkin! 

Sekä että. Omakohtainenkaan kokemus ei isossa mittakaavassa poikkea noista "keskiarvoitetuista".
Jos sinä koet olevasi hengenlahjoiltasi heikko, niin kelpaisiko sinulle joku vielä sinua heikompi niiltä hengenlahjoiltaan? Tai kelpaisiko sinullle joku kuka tienaa vielä sinua huonommin? Entä jos mies olisi 5cm sinua lyhyempi?
Kaikkiin noihin kohtiin löytyy itseasiassa evoluutiopsykologiset syyt, että miksi näin on, ja seksuaalivalintaa ajatellen, on kyse karkeasti esitettynä kysynnästä ja tarjonnasta; eli naisilla on paljon enemmä nkysyntää, niin näillä on yleensä varaa valita - toki myös miehillä on varaa valita, jos sattuu ominaisuuksiltan siihen parhaaseen prosenttiin (ja monesti silloinkin kysyntä on samoilta ominaisuuksilta parhaan kahden prosentin naisista).

[SpankingDaddy]

- mutta iso merkitys sillä on sille, että millaisen kumppanin pystyt itsellesi saamaan, koska naisten parinvalinnassa tällaiset asiat painottuvat. Korkeasti koulutettu ja hyvätuloinen nainen kelpuuttaa näin karrikoiden vain korkeasti koulutetun ja hyvätuloisen miehen, kun miehillä em. kriteerit ovat parinvalinnassa toissijaisia.

No ei se enemmän tienaaminen tarkoita, että voisi ottaa rennommin, kun yleensä paremmat tulot tulevat pitempien työpäivien seurauksena.

En allekirjoita ensimmäistä kappaletta. Se on vanhanaikainen ja perustunee aikoihin jolloin naisella ei ole ollut itsenäistä taloudellisesti riippumatonta asemaa ja mahdollisuutta opiskella ja tehdä uraa.

Mitä tulee siihen, että raha toisi helpotusta, niin sitä pitäisi ehkä olla merkittävästi, että näin olisi. Samaa mieltä kinkykundin kanssa, että jos hyvätuloisen pitää käydä töissä, niin siellä usein saa sitten viettää enemmän aikaa fyysisesti tai henkisesti eli kaikelle harrastamiselle jää vähemmän aikaa ja jaksamista.

Jenkit ovat tätä tutkineet niin miehillä 10 000 $ enemmän tuloja vuodessa vastaa noin kymmentä senttiä enemmän pituutta haluttavuudessa.

Tuollainen kaava toimii vain maissa, joissa naisen asema on perinteisen heikko. Eli Suomessa ei toimi juurikaan. Tosin samaan aikaan on todettava, että vauraimmilla alueilla ja hienoimmissa autoissa näkee aina kauneimmat naiset - jopa Helsingissäkin.

[Meeri]

Elämän aikana ollut itsellä hyvin erilaisia rahatilanteita ja suhteita hyvin erilailla tienaavien kanssa. Ja myös suhteita hyvin erilailla rahaa käyttävien kanssa. Oikeastaan se onkin merkittävämpi asia. Yleinen "lifestyle", miten ja mihin käyttää rahansa. Nimittäin hyvinkin varakkaat saattavat elää penniä venyttäen, ja köyhät yllättävän huikentelevaisesti.
Pidän hedonistisista nautinnoista, ja kumppanin tulisi pysyä siinä vauhdissa mukana.
Huonompaan suuntaan ei halua mennä, oli sitten kyse tienaamisesta tai parinvalinnasta.
Olen päätynyt elämässäni suhteisiin, joissa toisella ei vaan ole ollut varaa lähteä kanssani vaikka ravintolaan syömään tai matkoille. Tässä tulee väkisinkin ongelma, koska oikeastaan muuta vaihtoehtoa ei jää, kun maksaa sen toisenkin kulut, tai sitten luopua jostain itselle nautintoa aiheuttavasta. Eikä siinä mitään, suhteessa tietenkin maksellaan kuluja vastavuoroisesti. Mutta kyllä se alkaa pännimään, jos itse on aina se, jonka pitää lompsaa levittää. Kun toisella ei vaan yksinkertaisesti ole varaa. Itsekään en ikävä kyllä ole niin varakas, että voisin aina maksaa kahden edestä kaikesta.
Raha tuo turvallisuutta ja tiettyä mukavuutta elämään, ja siitä en halua luopua. Haluan ostaa kalliita kenkiä, ilman huonoa omaatuntoa siitä että tuhlaan toisen koko kuukauden budjetin verran rahaa yhteen ostokseen. Haluan matkustaa ja nähdä maailmaa. Syödä hyvin ja käydä ulkomailla fetissibileissä, ja myös hankkia niitä fetissireleitä. Ja niitä asioita haluan tehdä kumppanini kanssa.
Eli vaikka raha ei mikään valintakriteereista ensimmäinen kumppanille olekaan, niin kyllä sillä on jonkin verran merkitystä.

Itken edelleenkin mieluummin Jaggessa kun Ladassa.