Mitä oikeastaan teemme?

[Kolumnisti]

Mitä oikeastaan teemme?

Keskustelin tutkijakollegani kanssa hiljattain sadomasokismin määrittelystä. Näin siksi, että hän oli saanut kommentteja artikkelinsa lähestymistavasta. Totesimme, että ulkopuolelta tulevat määritelmät asettuvat muutamaan klassiseen muottiin. Ensin se oli psykiatrien ja muiden lääkäreiden sairausleima. Sitten joukko ystävällismielisten mutta aihetta syvältä ymmärtämättömien sosiologien teorioita, joissa puhuttiin nisäkkäiden luontaisesta  taipumuksesta nauttia välillä kivusta, yhdistettynä yhteiskunnan valtarakenteisiin, tai ritualisaatioon, tai pakoon ankeasta todellisuudesta tai suuresta vastuusta. Näiden viime vuosiin asti vuosikymmeniä yhdessä mutta vihollisina kulkeneiden ajatusten rinnalla esiintyi myös muita. Vakioesimerkkini on se, miten Yhdysvalloissa eräät ensimmäisen aallon radikaalilesbofeministit halusivat hävittää koko ilmiön sisäistettynä patriarkaalisena hyväksikäyttönä ja toiset sen aallon aivan yhtä radikaalit lesbofeministit perustivat samaan aikaan naisten omia BDSM-yhdistyksiä ja puhuivat siitä vapautumisen muotona.

Kaiken sivussa, kiitos erityisesti erään nimekkään maanmiehemme, nahkamiesten sadomasokismi eli omaa vahvaa elämänsä, mistä todistavat myös lukuisat 1980-luvun aikana tehdyt tutkimukset. Samalla ilmiöllä oli runsaasti eri merkityksiä ja sävyjä, niin että yhdessä paikassa ”nahkaan” kuului asioita ja toimintamuotoja, joita muualla pidettäisi ehkä lähinnä fetisseinä eikä ilmiselvänä osana sadomasokismia. Lainaan usein aiempia tutkijoita ja puhun sadomasokismista ”sateenvarjokäsitteenä”, jonka alla on erilaisia samaan skeneen yleisesti liitettäviä, mutta välillä toisiaan täysin muistuttamattomia asioita. Mutta sateenvarjoja on tosiasiassa monta. Millä tahansa tavalla määrittelemmekään sadomasokismia, tai nimitämme sitä, jokaisessa kuvauksessa on eroavaisuuksia. Voimme olettaa, että mukana on luultavasti ainakin keikautettu, korostettu valtasuhde ja jollekin henkilölle annettua kipua, sekä kaikkien osallisten suostumus toimintaan. Mutta mikään näistä ei ole itsestään selvä määritelmä, paitsi se suostumus jota ilman toiminta olisi väkivaltaa. Session ei tarvitse sisältää kipua ollakseen sadomasokismia. Ja samoin kokemattoman, domiroolia hakevan henkilön vallankäyttö piiskan varressa voi olla olematonta, mutta kyllä siinä minusta ainakin sadomasokismista silti on kyse. Ja tunnetusti motiivejakin sadomasokismin harrastamiseen on lukuisia, seksistä puhtaaseen itsensä haastamiseen, ja rentoutumisesta itselle välttämättömään fetissiin, jota ilman henkilö ei tule toimeen.

Vanha juristin sanonta pornosta on, ettei sitä voi määritellä mutta ”tunnistan sen, kun näen”. Se toimii usein sadomasokismiinkin, mutta ei ole mitenkään itsestään selvä. Esimerkiksi arkeen lomittuva 24/7-suhde voi olla kokonaan näkymätöntä muille, tai se voi näyttää lähisuhdeväkivallalta asiasta tietämättömille ainakin.
Enemmistöä BDSM:n harjoittajista ei erota muista ihmisistä katukuvassa. Useimmissa virallisissa dokumenteissa ja tutkimuksissa sadomasokismista on tullut osa ”seksuaalisuuden normaalivariaatiota”, mikä helpottaa asioita enemmistölle, mutta jättää ulos ne, joiden BDSM-taipumukset eivät ole seksuaalisia.

Käytännössä kukin meistä valitsee sateenvarjonsa, niin kuin menneinä vuosina joutui valitsemaan  kaappinsa (ja osa nykyisinkin.). Meillä on hiukan yhteistä kieltä ja kielioppia (ja aapinenkin), mutta emme aina puhu samoista asioista, vaikka sanat ovatkin samoja. Meidän sadomasokismimme eivät ole identtisiä. Kommunikaatio ja tarkennukset ovat yhä tarpeen, niin skenen sisällä kuin ulospäinkin.


J. Tuomas Harviainen
kirjoittaja on Tampereen yliopiston professori

[Jiituomas]

(Kolumnista puuttui liitetiedostovirheeni takia osa. Korjattu klo 16.30 ja nyt oikeassa muodossaan.)

[scar]

   Meillä on hiukan yhteistä kieltä ja kielioppia (ja aapinenkin), mutta emme aina puhu samoista asioista, vaikka sanat ovatkin samoja. Meidän sadomasokismimme eivät ole identtisiä.

Kommunikaatio ja tarkennukset ovat yhä tarpeen, niin skenen sisällä kuin ulospäinkin

Kynnys on varsin korkea,kun lainaa professorin tekstiä.
No pari ajatusta,meni syteen tai saveen.

Kysyin itseltäni että mitä "me oikeastaan puhumme"

Niin vaikeaa ja arkaa edelleen. Joku on väittänyt somea hullujenhuoneeksi epäsuorasti lainattuna.

Mitä enemmän yrittää kommunikoida,sitä enemmän jotkut hermostuvat.

Olla avoimin mielin,korvin,yrittää kuunnella,ymmärtää,arvioida omaa ajattelua..

Toiset ovat sitä mieltä että juuri mikään ei liity BDSM:ään- että se on joku oma kuplansa.

Itse en tee mitään oikeastaan- ehkä sekin on joku vinouma,perversio.
Yritän kuitenkin kovasti selvittää,hahmottaa ja jopa jättää taakse,mikäli niikseen tulee.

Onko vääriä kysymyksiä- mitä saa kysyä,mistä saa keskustella-

[bin_hki]

Sateenkaari sateenvarjo(t), joiden alla lymyämme. Kolumni jatkaa monien aiempien teemaa, joissa yritetään ymmärtää kinkyn tai pervouden monimuotoisuutta ja kykyä sietää sen erilaisia toimintamalleja ja olomuotoja, jotka poikkeavat omasta. Tutkimusmatka itseen ja omiin mieltymyksiin lienee paras tapa tuottaa tyydytystä itselle, mutta myös muille. Helpompi sitten myös sanoittaa omaa näkemystään ja mahdollistaa ymmärretyksi tuleminen.

Asiallinen ja hyvä kolumni, mutta vaikea tarttua, kun ei ole baarityypillisiä kärkkäitä väitteitä ja suuria kysymyksiä. 

[Gynther]

Kun luen tekstiä, niin mieleen tuli matematiikasta tuttu joukko-oppi. Jos asiaa sitten katsoo tästä näkökulmasta.
Niin mielestäni, tässä ongelmana on lähinnä joukkoon kuuluvien olioiden eli alkioden nimeäminen.
Nimeämisen jälkeen asia muuttuu matematiikaksi.
Voidaan esim. luoda uusia tai tyhjiä joukkoja, vertailla näiden mahtavuuksi ja puhtautta jne.
Ja ennenpitkään edetään siihen vaiheeseen missä alkaa muodostua baradokseja.
Nämähän sitten avaavat  mukavasti uusia keskusteluja .

Ollaan rauhassa olioita ja annetaan määrittelijöille tekemistä.

[Raippa]

Sateenkaari sateenvarjo(t), joiden alla lymyämme. Kolumni jatkaa monien aiempien teemaa, joissa yritetään ymmärtää kinkyn tai pervouden monimuotoisuutta ja kykyä sietää sen erilaisia toimintamalleja ja olomuotoja, jotka poikkeavat omasta. Tutkimusmatka itseen ja omiin mieltymyksiin lienee paras tapa tuottaa tyydytystä itselle, mutta myös muille. Helpompi sitten myös sanoittaa omaa näkemystään ja mahdollistaa ymmärretyksi tuleminen.

Asiallinen ja hyvä kolumni, mutta vaikea tarttua, kun ei ole baarityypillisiä kärkkäitä väitteitä ja suuria kysymyksiä. 

Tarvitseeko kolumniin tuon parempaa tarttumista. Et osunut vasaralla sormeen naulatessasi. Näin se juuri menee ja lisäksi vielä: "Oppia ikä kaikki".