Mistä kaikki alkoi? ( Iltapäivän pohdintoja)

[Melissax]

Olen pohtinut mistä bdsm kiinnostus itselläni lähti. Muistan 14 vuoden iässä ensimmäisiä kertoja miettineeni näitä asioita ja tutustuneeni internetin ihmeellisessä maailmassa videoihin sekä novelleihin.

Olen miettinyt syntyykö joku vain bdsm henkiseksi vai vaikuttaako ympäristötekijät?
Ei siinä, en valita. Rakastan bdsm:ää sekä ihmisiä sen ympärillä.

Toisinaan kuitenkin herää ajatus mielenkiinnosta mistä itsellä kaikki alkoi? Mistä kaikilla teillä muilla?
Aihetta on varmasti aiemminkin täällä käsitelty, mutta avaan nyt uudestaan.

Muistan 16 vuoden iässä terapeuttini todenneen että seksuallisuuteni on vääristynyt,kieroutunut. Mutta onko se? Mielestäni ei. Vaikka nuorena tajusinkin olevani bdsm henkinen, en minä ole vääristynyt.

Minä olen vain erilainen.

[raafael-k]

Vähän kyllä jäi rassaamaan tuo terapeutin kommentti. Ei vain tunnu asialliselta kommentilta.

[Melissax]

Vähän kyllä jäi rassaamaan tuo terapeutin kommentti. Ei vain tunnu asialliselta kommentilta.

Samoin. Koen jälkeenpäinkin tosi epäoikeudenmukaiseksi.

[mustapukki]

ei tuu mieleen et olis koskaan panettanut normaali tv:stä tuttu heteroseksimalli. terapeutti oli nyt maailman, mielen ja seksuaalisuuden ylitietäjä kun osasi vihjailla ja määritellä sinua adjektiiveilla. se ei siis itse tiedä mitään.  ja jos vielä vähän venytän niin miksi asian kolmiuloitteinen malli ei saisi olla kaareva, pyöreä tai kiero ja miksi nää suorat asiat olis niin itseisarvoisesti parempia.

[Routalempi]

No olipa kyllä helvetin tyhmä kommentti terapeutilta ja vähän jopa epäammattimainen. Vaikka perversion sanakirjamääritelmällisesti tarkoittaakin vääristymää tai kieroutumaa niin turhan rajua jonkun ulkopuolisen, oli sitten terapeutti tai joku muu, mennä kehittyvälle nuorelle kommentoimaan tuollaista hänen kehittyvästä seksuaalisuudestaan.

Monesti olen miettinyt itsekin että mistä nämä jutut oikein juontuu. Osan asioista uskon olevan tietyllä tavalla sisäsyntyisiä (esim se onko enemmän dom, sub vai switch), mutta veikkaan myös että silloin kun oma seksuaalinen heräämiseni alkoi niin se että rupesin samaan aikaan kuuntelemaan musiikkia jossa pukeuduttiin nahkaan ja latexiin ja laulettiin sadomasokismista ja seksuaalisista perversioista varmasti vaikutti myös omiin mieltymyksiini. Toisaalta muistan joidenkin asioiden joista myöhemmin muodostui fetissejä kiinnostaneen ja tietyllä tavalla kiihottaneen itseäni jo pikkulapsena. Luultavasti kyse on sisäsyntyisten ominaisuuksien ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksesta, ja se kuinka paljon kumpikin taho vaikuttaa vaihtelee varmaan yksilökohtaisesti.

[Routalempi]

ja jos vielä vähän venytän niin miksi asian kolmiuloitteinen malli ei saisi olla kaareva, pyöreä tai kiero ja miksi nää suorat asiat olis niin itseisarvoisesti parempia.

Tavallaan kyllä samaa mieltä tästä, "kieroutuneisuuden" käsitteeseen liittyy vahva negatiivinen arvolataus josta pitäisi pyrkiä eroon.

[IKRM]

Yllättävän moni täällä tuo tuota omaa kieroutuneisuuttaan esille kaikissa tilanteissa, ja harkitsee jopa seuraavaan juttuun siirtymistä koska BDSM on valtavirtaistunut.

Oletan, että monelle täällä on tuikitärkeätä saada olla kiero tai vino, ja tuntea yhteiskuntaan kuulumattomuutta.

IKRM

[Tuli]

Mun taipumukset ovat olleet näkyvissä jo aika pienenä lapsena. Ehkä 7-vuotiaana tarinoin naapurin pojalle siitä, miten kaikki saman rivariyhteisön tytöt menee keskellä yötä lähimetsään tanssimaan alasti mun pillin mukaan. Ajatus tuotti mulle selvää mielihyvää jo silloin.

Myöhemmin teini-iässä tulivat sitten omat alistetuksi tulemisen fantasiat esim. unien muodossa.

Tästä kesti sitten vielä pitkään ennen kuin tajusin itse, että olen kinky ja että lähdin omia taipumuksiani toteuttamaan. Omalla kohdalla seksuaalivihamielinen kasvatus monella ristiriitaisellakin tavalla vaikutti varmasti asiaan.

[vila]

En oikein osaa tavoittaa sitä, että olisin lapsena tiedostanut olevani "BDSM-henkinen". Saattaa olla, että ajattelen asiaa liian monimutkaisesti. Enemmänkin näen, että minulla on luonteenpiireitä jotka soveltuvat BDSM:n harjoittamiseen. Samat luonteesta tulevat tarpeet voisin tyydyttää muualtakin, mutta BDSM tarjoaa yhden vaihtoehtoisen ratkaisun. Toki reagoin kipuun kiihottumalla, mutta se on minulle selkeästi fyysinen reaktio - ei täytä mitään erityistä "henkistä tarvetta". Sadomasokisti olen selkeästi, mutta BDSM on minusta paljon laajempi asia. 

Viime aikoina on mieleeni muistunut se kuinka lapsena seurasin erästä TV-sarjaa, jossa yhdessä kohtauksessa ylempi sotilasjohtaja ja alempi sotilasjohtaja kiistelivät siitä kuinka pitäisi hoitaa tilanne x. Ylempi sanoi alemmalle: "I don't require your approval, only your obedience". Alempi lopetti väittelyn ja mene tekemään niin kuin käskettiin. Tuo kohtaus jotenkin lumosi minut ja sen jälkeen minua alkoi kiinnostaa tottelevaisuus kovasti. Nimenomaan oma tottelevaisuuteni. Niin kauan kuin muistan niin olen haaveillut olevani roolissa, jossa minulta vaaditaan tottelevaisuutta/kuuliaisuutta (obedience), mutten muista lainkaan että olisin haaveillut alistumisesta (submission) tai siitä että minut pakotetaan alistumaan. Tämä pelotti minua aika lailla, koska haaveilin myös kumppanista joka vaatisi tottelevaisuutta. Haaveilen myös erilaisen kivun kokemisesta, mutta en pidä ajatuksesta että joku toinen tuottaa sitä kipua mulle. Oikeastaan en pidä edes siitä ajatuksesta, että joku toinen saa nautintoa minulle luottamastaan kivusta. Master on tässä poikkeus, koska tiedän sen luottavan hänelle nautintoa - mutta minä näen sen selkeästi. En voisi kuvitellakaan, että antaisin ei-seksuaalisen Sadistin tuottaa minulle kipua. Ajatuskin ahdistaa. Seksuaalisen Sadistin kanssa se taas on keskinäistä seksuaalista nautintoa.

Olen pikku hiljaa tajunnut, että kuuliaisuutta/tottelevaisuutta voi toteuttaa ihan kaikkialla. En tarvitse BDSM:ää sitä varten, mutta BDSM on yksi vaihtoehto. Seksuaalinen nautintoni on sidoksissa kipuun ja se sitoo minut BDSM-maailmaan. Tai ainakin sadomasokismi-maailmaan.

[TätiHapan]

Oon ollu jotain 16-17v, kun silloisen poikaystävän kanssa päätettiin kokeilla miltä tuntuis jos minä päättäisin kaikesta yhden nupsutteluillan ajan. Ja siinäpä se, tajusin mistä pidän ja mitä maailmastani oli puuttunut. Myöhemmin tajusin olevani myös sadisti.

[FinnDom]

Teinivuosinani aloin kokeilla kivun tuottamista itselleni. Löysin sondauksen, kivesten ja peniksen sitomisen ja painojen lisäämisen yms. Kun varsinainen seksielämä muiden kanssa alkoi, ei ditä kehdannut pyytää toista satuttamaan. Sairaaksihan sitä toinen olisi luullut. Sattumalta 24 vuotiaana pääsin kokeilemaan kahdenkin tyypin kanssa (eri kerroilla tietenkin) bdsm. Olin onneni kukkuloilla, mutta omat ennakkoluulot estivät tutkimasta skeneä enempää. Nyt tietenkin harmittaa.

[helle]

Elämäni toinen petikaveri oli FWB-tyyppinen, jonka kanssa oli rento ja vapautunut tunnelma, uskalsi kokeilla ja ehdottaa kaikenlaista. Jotenkin sitä vaan huomasi haluavansa pientä kipua, sitomista, tapella vastaan. Ihan muutamia kertoja vaan tuli lopulta harrastettua kinkympää hänen kanssaan, kun koko seksi oli uusi asia, mutta nämä tarpeet tulivat kuitenkin jo esiin. Hän oli ruumiinrakenteeltaan just eikä melkein mieltymyksiäni vastaava (eli huomattavasti minua isompi), joten sekin varmaan vaikutti.

Muistan kyllä jo suht nuorena runkanneeni kirjojen ja leffojen seksuaalista väkivaltaa kuvanneille kohtauksille, mutta enpä osannut vetää siitä mitään johtopäätöksiä. 

[Dimangi]

Mä muistan lapsuudesta sellaisia fantasiantyyppisiä ajatusleikkejä missä dominoiva mies tuottaa alisteiselle naiselle kipua. Olin tuolloin reilusti alle 10-vuotias, voi olla että alle kouluikäinenkin eikä siis esimurrosikä ollut alkanut. Muistan että ajatukseni oli mielestäni niin sairaita ja hävettäviä että niistä ei voi puhua - enkä puhunutkaan. Kipu oli pientä sähköä, nöyryytystä tai lievää kidutusta kohdistuen tietyille alueille, samankaltaista josta edelleenkin räjähdän liekkeihin

[Morgul]

Aina hätkähdyttää kun lukee jonkun terapeutin päästämistä sammakoista. "Kieroutunut" on hyvin arvolatautunut määritelmä eikä oikein sovellu lipastolla istuneelle ammattilaiselle joka kuitenkin joutuu kohtaamaan kaikenlaisia ihmisiä asiakkaina.

Mä loikkasin suoraan syvään päähän ollessani 20+ ja menin kylmiltäni bileisiin, olin sillai "jaha, kaksi tosi nättiä naista piiskaa miehiä, määkin haluun!". Sitä ennen kävin Baletin sivuilla vähän kattelemassa että mikäs metsästysseura täh ja löysin bileet sitä kautta. Jostain syystä oli sen jälkeen vuosia taukoa kunnes ihan muuta kautta tuntemani kaveri oli että lähetäänkö pervobileisiin. Ja nyt mä olen tässä. Ei mulla ollut kuin Ralf Königin sarjiksista ja pornolehdistä tuttu entuudestaan tämä näin, hyvin pinnallisesti.

Mä nyt laitan oman pervoilun vähän sen piikkiin, että olen aina ollut "outo" hörhö joka kirjoittaa runoja ja omaa mukamas erilaisia kiinnostuksenkohteita. Ihan kivasti solahtaa joukkoon se, että tykkään saada ja antaa kipua.

[Brak]

"Kieroutunut" on hyvin arvolatautunut määritelmä eikä oikein sovellu lipastolla istuneelle ammattilaiselle joka kuitenkin joutuu kohtaamaan kaikenlaisia ihmisiä asiakkaina.

Jossain rajat kuitenkin jokaisella ihmisellä kulkevat.

Perinteinen "haluaa itse vapaaehtoisesti" on sikäli huono argumentti, että ihminen ei ole vapaa valitsemaan. Hän toimii lukemattomien sisäisten ja ulkoisten voimien puristuksessa. Niiden hallinta on mahdotonta. Siksi ihminen voi ryhtyä toimiin, jotka ovat hänen omaa etuaan vastaan.

Normipornosivuillakin tulee nykyään vastaan melkoista matskua. Ajatus, että kaikki se pitäisi hyväksynä normaalina ihmiselämän ilmiönä ilman moraalista pohdintaa, on minulle vieras.

Minusta voi olla ihan hyvä, jos lipastolla istunut käyttää sanaa kieroutunut. Silloin asiakas joutuu oikeasti pohtimaan suhdettaan ilmiöön. "Kieroutunut" ei hetkauta, jos on asian suhteen sujut ja avoin. Terapeutin tehtävä on kuitenkin pyrkiä auttamaan asiakasta luomaan asioihin suhde, joka on perusteltu ja jonka kanssa voi elää. Loputon ymmärtäminen ja tukeminen ja asiakkaan normien myötäily ei välttämättä asiakasta auta.