Itse aiheesta:
Hieno, hieno. Varsinkin vasta-alkajan on hyvä saada jotain suuntaviivoja ja lisäksi tuo voi antaa mukavaan varmistusta siihen, että omat valinnat ja vaisto ovat olleet joissain tilanteissa oikeassa.
Ja sitten...
Hulvatonta seurata näitä poreiluja, kun näyttää siltä, että viesteihin on jätetty melkein tahallaan väärin tulkitsemisen varaa...
Ensin joku puhui feikkialistujista tarkoittaen niitä samaan tapaan kuin ketjun aloitus haluaa karsia vaaralliset ja feikit dominoivat niiden oikeiden joukosta (ihan asiallinen huomio todellakin), ja joku mielsi sen tarkoittavan niitä paljon puhuttuja runsaslukuisia aitoja alistujia, joiden aitoudesta ollaan näköjään aina väittelemässä.
Sitten joku heitti kommentin siitä, että jos sub jostain kieltäytyy, ei hän voi olla aito, joka sai kyllä minutkin pöyristymään. Mutta ilmeisesti tässä tarkoitettiinkin sitä, että senkin jälkeen, kun on tutustuttu ja rajoista keskusteltu, tulee kesken session eteen jotain, josta sub kieltäytyy, vaikka asian pitäisi olla ihan rajojen sisäpuolella.
Ehkä tämän pohtiminen sai taas jonnekin asian ytimeen siitä antautumisen ja alistumisen erosta ja niiden syvyydestä... Nimittäin vaikkapa se ajatus siitä vesitraumaisen heittämistestä laiturilta järveen. Ensireaktio - aivan sairas ja julma temppu, eihän sellaista terve ihminen tee. Siitä seuraava reaktio - mutta toisaalta... Mutta tässä vaiheessa aletaan liikkua jo aika vaarallisilla vesillä. Täytyy tuntea toinen todella hyvin, että pystyy sitten nostamaan hänet takaisin selväjärkisten maailmaan jonkun sillä väärällä tavalla epämiellyttävän kokemuksen jälkeen, tai niin rajalla epämiellyttävän.
Kyllä tässä siis selvästi huomaa eroja alistuvien välillä, mutta kyse on kyllä nimenomaan siitä antautumisen syvyydestä. Toisella pysähtyy ajatus aikaisempaan reaktioon, toinen vie sen astetta pidemmälle. Kumpikin ovat ihan yhtä aitoja. Erilaisuus on luonnollinen asia.
