Miksi perse ei voisi olla tärkeämpi kuin persoona?

[Kolumnisti]

Miksi perse ei voisi olla tärkeämpi kuin persoona?

Tässä räkälässä pohditaan jatkuvasti seuranhakuun liittyviä kysymyksiä. Ajattelin nyt minäkin vähän hämmentää sitä soppaa ja kirjoittaa joistain aiheista, jotka ovat itseäni näissä keskusteluissa ihmetyttäneet.

Ennen kaikkea moni tuntuu vaativan, että leikkiseuraakin etsiessä pitäisi kovasti kertoa omasta persoonastaan ja kartoittaa niiden yhteensopivuutta vastapuolen kanssa. Näyttäisi suorastaan olevan joidenkin mielestä jotenkin paheksuttavaa, jos joku, varsinkin urosoletettu, hakee seuraa fetissit ja ulkonäkökriteerit edellä. Halutaan, että kerrotaan harrastuksista, musiikkimausta, lempiväreistä ym. Joku taisi jopa vaatia, että olisi profiilissa tai deitti-ilmossa tehtävä selkoa omasta poliittisesta suuntauksestaan ennen kuin voisi ajatella antavansa persettään ko. henkilön nuoltavaksi.

Nämä asiat eivät oikein mahdu tämän yksinkertaisen tämänpuolismiehen kalloon. Pitääkö kaikkien kinky-suhteiden olla jotain syvämerkityksellisiä parisuhteita? Eikö voi ja joskus varmaan kannatakin etsiä pelkkää leikkiseuraa ja tällöin asettaa keskiöön nimenomaan halujen yhteensopivuus sekä toisen viehätysvoima? Jos haluat irstasta pervo-seuraa, kannattaa sitä etsiä kinky-skenestä. Jos haluat fiksua seuraa, niin ehkä jostain ihan muualta.

Jos tarkoitus on ko. ihmisen kansa lähinnä piiskata, naida, jodlata Raamatunlauseita kurkuksi pukeutuneena (viimeksi mainittu kielikuva lainattu) tai tehdä jotain, mitä perverssimieli konsensuaalisuuden puitteissa keksiikään, niin miksi hitossa kyseisen ihmisen elämän muista osa-alueista tarvitsi piitata tai edes tietää? Hyvä pano voi olla hyvä pano, vaikka toisen persoona olisi omasta näkökulmasta mielenkiintoinen kuin villasukka ja hänen tuntemuksensa vastaavat.

Piiska ei viuhu huonommin, vaikka sen pitelijä kuuntelisi erilaista musiikkia. Kieli persvaossa ei tunnu erilaiselta, vaikka poliittisissa kannoissa olisikin eroja. Esimerkiksi itselläni ja Rouvalla on ”joitain” mielipide-eroavaisuuksia yhteiskunnallisissa kysymyksissä, mutta niiden kanssa kyllä pystytään elämään aikuiseen tapaan välillä huutamalla ruokapöydän yli niin, että vaalipiiri raikaa sekä ajoittaisilla mykkäkouluilla.

Sinänsähän lähes kaikki julistavat, että ihmisellä on oikeus hakea sellaista konsensuaalista seuraa kuin haluaa. Kuitenkin jostain syystä usein ilmestyy tuomitsevia mielipiteitä ja joidenkin kinkyilynharjoittamis-kuvioiden väheksyntää, varsinkin silloin kuin kuvio rakentuu ”pelkän seksin” varaa. Pitäisi olla jollain tavalla ”merkityksellistä”. Taustalla osalla on varmasti omia kokemuksia. Varmasti monesti on kuitenkin kyse myös lähinnä omista luuloista, jotka pohjaavat vanilijamaailmasta omaksuttuihin sopivuuskäsityksiin. Näissä osataan sitten tehdä poikkeus lähinnä oman pervouden kohdalla. Oma lukunsa ovat jotkut viisastelevat Rosa Parks wannabeet, jotka ilmeisesti katsovat toteuttavat jotain ihme yhteiskunnallista missiota ihan v***tu kaikkialla.

”Pelkän” sessioseuran etsinnästä tuntuu helposti tulevan mukana ”saalistajan” leima. Herää kuitenkin kysymys, kumpi on enemmän väärin, etsiä jotain vain toteuttaakseen omaa fetissiään vai etsiä ”merkityksellistä” suhdetta, jossa sitten ehkä tahattomastikin yrittää saada toista ihmistä toteuttamaan sellaista seksuaalisuutta, johon tällä ei ole taipumuksia. Mietityttää myös, ovatko ihmiset aina ihan rehellisiä itselleen siinä, mitä toisesta etsivät. Moni voi esimerkiksi korostaa haluavansa kumppanilta älykkyyttä, mutta sitten viehtyä pikemminkin ulkoisiin seikkoihin ja suorastaan käyttäytyvän alemmuuskompleksisesti tietäväisemmässä seurassa.

Seksuaalisella objektisoimisella on paha kaiku ja yleensä se esitetään paheksuvana ja vältettävänä. Mutta onko se lähtökohtaisesti sitä? Ehkä nimenomaan se, että vain saa olla toisella objekti on monesti vapauttavaa ja/tai nautinnollista ja sitä kannattaa hakea?

Lopuksi vielä, että entäpä se valittaminen kyrpien kuvista sekä pilkka niitä kohtaan, jotka sellaisia laittavat pervo-sivustoille? Itse en ole mulkunkuvia harrastanut, koska tiedän, että sillä todennäköisesti antaa itsestään huonon kuvan. Ihmettelen vain, että miksi moni näkee sen suurenakin ongelmana? Jos minua ollaan penetroimassa jollain vehkeellä, niin pitäisin kyllä aika hyödyllisenä ja tarpeellisena tietona, millainen se on.

Stylos,
jonka persoonasta voi olla montaa mieltä, mutta perse on kuin persikka

[bikantti]

Teema, jota on pyöritellyt päässään pitkään, ja jonka kanssa aivot ei vain ole kokeneet "heurekaa" vielä(kään). Henk.koht. koen aitoa kyvyttömyyttä ymmärtää joitain toisten ihmisten seuranhaun lähtökohtia ja samaan aikaan uteliaisuutta, että miten se voi olla noin ja en tajua. Olisi oikeasti helpompaa ilman sitä uteliaisuutta. Nyt voi vain hakata paistinpannulla päähän, että kun et tajua niin et tajua ja olepa hiljaa. Välillä onnistuu paremmin ja välillä huonommin. Järjellä olen sitä mieltä, että tietysti ihmiset hakee seuraa juuri niillä kriteereillä kuin haluavat ja paras kriteeristö on se, jonka ihminen itse määrittelee. Tietysti.

[Kore]

Ei ole tähän mitään lisättävää, ihan huippu 
(Vaikkakin täytyy tunnustaa, että olen sisäisesti paheksunut näkymätön kukkahattu päässä useampaakin seuranhakuilmoitusta sen sijaan, että olisin vain todennut kuulumattomuuteni ilmoituksen kohderyhmään  )

[mei_]

Olen huomannut saman ihan jo joskus kun opiskelijabileissä tms. pyörin, enkä näistä piireistä tiennyt vielä mitään. Varsinkin akateemisissa piireissä oli jotenkin paheksuttavaa puhua toisen ulkonäöstä. Tärkeätä on ajattelu ja mielipiteet ja älykkyys, ja niiden perusteella pitäisi etsiä ihan kaikenlaista seuraa. Suomessahan ylipäätään itsen koristaminen, kalliit vaatteet tai muu ulkoisten ominaisuuksien korostaminen nähdään vähän ikävinä juttuina. Tärkeintä on sisin! Ihan kuin ne sulkisi toisensa jotenkin pois. Silti Tinderin suosio on valtava, että pikkasen ristiriitaista on tämä…

Kuitenkin on aika älytöntä väittää, etteikö toisen ulkonäkö seksissä painaisi yhtään. Tietenkin siinä on eroa, kuinka paljon. En muista, missä tähän näkemykseen törmäsin, mutta joku kirjoitti/sanoi, että seksi on aina lähtökohtaisesti toisen ihmisen objektivoimista tai suomeksi esineellistämistä. Joten miksi siitä tarvitsisi kokea niin suurta ahdistusta? Musta toi oli mielenkiintoisesti sanottu.

Mä tällä hetkellä haluan ensisijaisesti suhdetta, joten siinä painaa tietysti vaakakupissa aika monet asiat. Mut on toisen ulkoinen olemus siinäkin tärkeä, ja mua kiinnostaa aina ihmiset, jotka on vähän erikoisen näköisiä ja pukeutuu tai koristautuu jotenkin mielenkiintoisesti. Ei siitä pääse yli eikä ympäri, etteikö se vaikuttaisi. Ei sillä tietenkään pitkälle pötkitä, jos muuta yhteistä ei ole. Mutta olen usein hakenut ns. ”pelkkää seksiä” ja mulla on ollut monia seksisuhteita. Niissä ei kyllä toisen poliittiset näkemykset tai harrastukset ole paljon painaneet. Miksi ihmeessä? Edelleen jos bileissä harrastan seksiä jonkun kanssa, siihen riittää lyhyt juttelu ja toteaminen, että vaikuttaa ihan kivalta tyypiltä. Tietenkin osa kinky-seksistä voi vaatia enemmän luottamusta, jolloin on hyvä tutustua toiseen paremmin.

Mutta ihmisiä on erilaisia. Jotkut eivät pysty harrastamaan seksiä ilman tunteita tai jonkinlaista yhteyttä tai mitä nyt kukakin hakee. Se on ihan fine. Mutta jos noin sanoo vain, koska se on se mitä yleensä on totuttu sanomaan tai ”pelkän seksin” hakeminen on jotenkin epäilyttävää tai paheksuttavaa, niin silloin se menee huonoon suuntaan. Tämähän on ikuisuuskysymys, missä määrin tehdään jotain, koska oikeasti halutaan, ja missä määrin toteutetaan yhteiskunnan vaatimuksia ja jotakin meille annettuja rooleja, joista osa on tiedostamattomia. Luterilainen maailmankuva istuu myös niin tiukassa, vaikka kuinka ollaan maallistuneita. Uskon, et sillä on tässäkin sormensa pelissä.

[ST-explorer]

Pitääkö kaikkien kinky-suhteiden olla jotain syvämerkityksellisiä parisuhteita? Eikö voi ja joskus varmaan kannatakin etsiä pelkkää leikkiseuraa ja tällöin asettaa keskiöön nimenomaan halujen yhteensopivuus sekä toisen viehätysvoima? Jos haluat irstasta pervo-seuraa, kannattaa sitä etsiä kinky-skenestä. Jos haluat fiksua seuraa, niin ehkä jostain ihan muualta.

Jos tarkoitus on ko. ihmisen kansa lähinnä piiskata, naida, jodlata Raamatunlauseita kurkuksi pukeutuneena (viimeksi mainittu kielikuva lainattu) tai tehdä jotain, mitä perverssimieli konsensuaalisuuden puitteissa keksiikään, niin miksi hitossa kyseisen ihmisen elämän muista osa-alueista tarvitsi piitata tai edes tietää? Hyvä pano voi olla hyvä pano, vaikka toisen persoona olisi omasta näkökulmasta mielenkiintoinen kuin villasukka ja hänen tuntemuksensa vastaavat.

Sinänsähän lähes kaikki julistavat, että ihmisellä on oikeus hakea sellaista konsensuaalista seuraa kuin haluaa. Kuitenkin jostain syystä usein ilmestyy tuomitsevia mielipiteitä ja joidenkin kinkyilynharjoittamis-kuvioiden väheksyntää, varsinkin silloin kuin kuvio rakentuu ”pelkän seksin” varaa. Pitäisi olla jollain tavalla ”merkityksellistä”. Taustalla osalla on varmasti omia kokemuksia. Varmasti monesti on kuitenkin kyse myös lähinnä omista luuloista, jotka pohjaavat vanilijamaailmasta omaksuttuihin sopivuuskäsityksiin. Näissä osataan sitten tehdä poikkeus lähinnä oman pervouden kohdalla. Oma lukunsa ovat jotkut viisastelevat Rosa Parks wannabeet, jotka ilmeisesti katsovat toteuttavat jotain ihme yhteiskunnallista missiota ihan v***tu kaikkialla.

Amen. Just näin.
Toki kiva on, että muutenkin pärjää kimpassa mutta tässä se ydin tuli.

Soisin kaikkien lukevan tuon ajatuksella.

Mietin jo hard coristina, joka olen täkäläisissä kinkereissä tuntematon ja jo muutamien paheksuma, että pitääkö painua takaisin maan alle kun se rankempi kinkyily onkin sitten väärin kinkyilty.

Meitä on monenlaisia ja monella tasolla aloittelevista jo paatuneempiin. Itse soisin kaikkien kukkien kukkivan.

Muutenkin Dom-persoonana ei kiinnosta loputtomien vaatimuslistojen tekeminen eikä niiden vaatimusten täyttäminen, mitä jotkut harrastavat hakiessaan leikkiseuraa.

Se ei tarkoita, etteikö olisi kykenevä humaaniin keskusteluun jos niikseen, mutta hiukan toivoisi avarampaa mieltä ja vähemmän täydellisyydentavoittelemista jo ennenkuin ensimmäistäkään viestiä on vaihdettu.
Kyllä minuun saa ihastua ja itsekin kohtelen toista juuri niin kuin hän ansaitsee tulla kohdelluksi.

Jos haluaa muutakin kuin hipsuttelua ja kädestä pitelemistä, niin pitää myös ymmärtää, että Dom-puolen tyyppien  tunnemaailma ja käsitys eroaa jonkin verran omasta alistuvan ja kaikkia syleilevän tyypin tunnemaailmasta.

Novellien täydelliset ritarit, jotka ovat kaikkea mitä nainen haluaa, ovat kirjailijoiden luomuksia.

Piis & Lööv

[NaughtyGorgeous]

Jos haluat fiksua seuraa, niin ehkä jostain ihan muualta.

Tykkäsin erityisesti tästä lauseesta. 

[Snooch86]

Henk. koht. ei kyllä kauheasti nappaa panna tai piiskata jos toinen henkilö on arvomaailmaltaan aivan eripuolella, tai ei ole täysjärkinen.

Siis lähtee jo siitä liikkeelle, että minulle ainakin on tärkeää että pystyy luottamaan ja kunnioittamaan molemminpuolisesti jotta tilanteesta pystyy nauttimaan. Ja luottamus vaatii edes jotenkin vastaavanlaista arvomaailmaa, tai sitä että toinen on vakaa. Ihan näin jo heti yksinkertaisimpina esimerkkeinä.

[mimmu_]

Itse en ole halunnut niinkään tietää toisen mielipiteistä ja arvomaailmasta siksi, että se olisi lähinnä omaani. Vaan sen takia, että opin tuntemaan toisen.
En pysty alistumaan tuntemattomalle ihmiselle, joten tarvitsen aina merkityksellisyyttä. Aito halua ja tunnetta joka syntyy luottamuksen ja tuntemisen kautta. En tarkoita, että koko elämä pitäisi jakaa, mutta jotain perusarvoja ja tietoa ihmisestä mun tulee tietää. Haluan myös kertoa itsestäni jotta toinen oppii tuntemaan ja lukemaan minua.

Olen nähnyt liian monta kertaa ystävieni suhteissa sen, kun lähdetään "pikasessioimaan" ja vastapuoli onkin "kinky" (lue: läpsii takapuolelle pannessa ja that's it) tai "kinky" (Lue: ottaa väkisin välittämättä turvasanoista, kun "siitähän te tytöt tykkäätte")

Tällä omalla periaatteella olen kartuttanut itselle sessioinnissa vain hyviä kokemuksia, ja myös saanut hyviä ystäviä elämääni.
Mulla ei ole mitään sitä vastaan, että joku etsii yhden illan seuraa tai seuraa ulkonäön perustein.
Itse en vain yksinkertaisesti uskaltaisi antaa itseäni tuntemattoman käyttöön.

[Alexios]

Henk. koht. ei kyllä kauheasti nappaa panna tai piiskata jos toinen henkilö on arvomaailmaltaan aivan eripuolella, tai ei ole täysjärkinen.

Siis lähtee jo siitä liikkeelle, että minulle ainakin on tärkeää että pystyy luottamaan ja kunnioittamaan molemminpuolisesti jotta tilanteesta pystyy nauttimaan. Ja luottamus vaatii edes jotenkin vastaavanlaista arvomaailmaa, tai sitä että toinen on vakaa. Ihan näin jo heti yksinkertaisimpina esimerkkeinä.

Samoilla linjoilla. Lisäksi en halua olla osallisena missään pettämisessä, joten aina edellytän vahvistusta, että toinen on vapaa/poly/luvalla liikkeellä.

[mauje]

Minusta kukin hakekoon tai olkoon hakematta millä kriteereillä lystää. Kykenen aina toteamaan etten ole kohderyhmää.

Jokseenkin epäluuloisena tapauksena en suinpäin luota joka perseeseen, saati persoonaan ja toisinpäin en oleta kenenkään noin vain luottavan minuun. Tästä syystä syntyy mutkikas vaade jonkinasteisesta henkisestä(kin) yhteydestä...tämä siis jos on tarkoitus tehdä enemmän kuin nopeahko piiskaus ja pari silitystä.

Kaikki tai ainakin kovin moni on jossain elämänvaiheessaan pannut, moni pervo on tutustunut piiskaan ja kahleisiin...itse kaipaan siihen kaikkeen "sitä jotakin" jolloin se on...no, vieläkin mielekkäämpää. Olenpa tainnut joskus ennenkin sanoa jotakin tämäntapaista, minulla vain on niin että henkinen kemia on yksi oleellinen asia. Jollain muulla se on se perse. Olen luottanut siihen että useimmilla persoonilla on ihan kelpo persekin. Persoona on ehkä hiukan mutkikkaampi kokonaisuus niin kiinnitän enemmän huomiota siihen silläkin uhalla ettei ole sitten sitä persettäkään.

[Ansku]

Niin... Juuri eilen luin kolumnin, jossa käsiteltiin sitä, miten luottamus ja kommunikaatio ovat BDSM:n kulmakiviä ja nyt luin tämän.
Pakko muistuttaa, että Baari on foorumi, jossa on deittipalsta, eikä pervojen tinder. Periaatteessa koko seuranhaun voisi ulkoistaa muihin palveluntarjoajiin (jotka ovat rakennettu niin, että voit hakea panoseuraa tai avioliittoa ja ohjelma seuloo sopivat ehdokkaat), niin loppuisi tuo itku, että naiset ei anna pillua tai piiskaa.

[bikantti]

Joitain viestejä sivuten, niin luvatta liikkeellä oleminen ja erilainen pettäminen ovat valintoja, jotka yleensä tuomitaan. Suurempi osa (onneksi?) tekee vain sen valinnan, että ei halua itse osallistua sellaiseen kuvioon ja jättää vastaamatta ja kommentoimatta. Se tietysti vaatii sitä, että seuranhakija kertoo edes sen verran tilanteestaan riittävän aikaisessa vaiheessa, jotta valinta kuvioon osallistumisesta tai osallistumattomuudesta on mahdollista tehdä riittävällä informaatiolla omien arvojen mukaisesti.

Elämää vähemmän nähneenä ajattelin vielä mustavalkoisesti, että kaikissa tilanteissa pettäminen on väärin. Sittemmin elämä heitti eteen tilanteen, jossa olin luotetun ystävän roolissa, enkä nähnyt ystäväni tilanteessa mitään eettisempää vaihtoehtoa kuin pettäminen. Onneksi valinta ei ollut minun, vaan ystäväni joka sen valinnan taakkaa myös kantaa. Samoin ajattelen, että ihmisten tilanteet tällä foorumilla seuranhaussa ovat varmasti kovin kirjavia ja minulle lie riittävä valinta se, etten itse osallistu kuvioihin, jotka eivät tunnu omilta.

[Galesi]

Itse en ole halunnut niinkään tietää toisen mielipiteistä ja arvomaailmasta siksi, että se olisi lähinnä omaani. Vaan sen takia, että opin tuntemaan toisen.
En pysty alistumaan tuntemattomalle ihmiselle, joten tarvitsen aina merkityksellisyyttä. Aito halua ja tunnetta joka syntyy luottamuksen ja tuntemisen kautta. En tarkoita, että koko elämä pitäisi jakaa, mutta jotain perusarvoja ja tietoa ihmisestä mun tulee tietää. Haluan myös kertoa itsestäni jotta toinen oppii tuntemaan ja lukemaan minua.

Olen nähnyt liian monta kertaa ystävieni suhteissa sen, kun lähdetään "pikasessioimaan" ja vastapuoli onkin "kinky" (lue: läpsii takapuolelle pannessa ja that's it) tai "kinky" (Lue: ottaa väkisin välittämättä turvasanoista, kun "siitähän te tytöt tykkäätte")

Tällä omalla periaatteella olen kartuttanut itselle sessioinnissa vain hyviä kokemuksia, ja myös saanut hyviä ystäviä elämääni.
Mulla ei ole mitään sitä vastaan, että joku etsii yhden illan seuraa tai seuraa ulkonäön perustein.

Kirjoitit aika lailla niin, kuten eilen ajattelin otsikkoon kirjoitella. Krapula vaan vei voiton, eikä huvittanut kirjoitella.

Ne kaikki harrastukset ja muut ulkonäköön liittymättömät seikat on mulle ainakin se pohja, millä toiseen tutustuu. Keskustelu ei ole pelkästä säästä, kinkyilystä vaan kaikesta ihan muusta. Toisen kiinnostuksen kohteista (tai välillä yhteisistä sellaisista) puhuttaessa ihmisestä näkee eri asioita, mitä taas näkee puhuttaessa kinkypuolesta.

Minulle leikkikaveri/sessio on muutakin kuin vain perse tai perseenä olo. Siihen sisältyy myös läheisyyttä, ja läheisyyttä on vaikea hakea tai ottaa vastaan ihmiseltä, jota ei varsinaisesti tunne. Tuntemattoman lähinnä haluaa heittää ulos omasta kämpästä, koska mun mielihalut tuli jo tyydytettyä ja nälkäkin olisi.

Minulle moni leikkikaveri on myös jälkikäteen ollut tärkeä pala omaa matkaani, niin suhteen aikana kuin sen jälkeenkin. Niin sillä kinkypuolella kuin muutenkin. Jos leikkikavereista valtaosa olisi vain perseitä/fetissiautomaatteja, olisi myös samalla tuo minun leikkimisen ulkopuolinen elämä huomattavasti köyhempi.

Pikasessioimista välttämällä pyrin myös minimoimaan riskejä. Saatoin juuri jättää toisen kroppaan sellaiset jäljet, että poliisikin kiinnostuu tai ehkä minun rajojani ei oteta enää huomioon siinä vaiheessa, kun kahleet olivat kiinni ja pallogägi tiukasti suussa.  (Toki nämä riskit säilyvät oli tilanne mikä hyvänsä)

Ymmärrän kyllä, että osalle riittää se, että toinen miellyttää silmää. Minulle se ei valitettavasti yksistään riitä. Ymmärrän myös vallan hyvin niitä naisia/miehiä/muita, jotka eivät halua olla vain toiselle fetissiautomaatti, livepornoa tai esine johon purkaa seksuaaliset patoumat.

[Yöperhonen]

Käytäntö on opettanut, että mulle ei se pelkkä perse vaan riitä.

Perseet on kyllä kivoja, jos ne löytyy oikeilta ihmisiltä. En vaan itse saa pinnallisista leikeistä sitä mitä tarvitsen, pikaista tyydytystä ehkä, mutta homma jää ontoksi. Olen muutamia kertoja kokeillut pervoilla ihmisten kanssa ilman kunnollista tutustumista. Niistä jäi aika tyhjä olo, vaikka sinällään saattoi olla hauskaa hetkellisesti.

Eräskin tapaus mietityttää itseäni vielä pitkän ajan jälkeen. Kävin leikkimässä hänen kanssaan muutaman päivän pinnallisen flirttiviestittelyn jälkeen. Silloin (ja ehkä nykyäänkin) oli sellainen tunne, että olisin halunnut tuntea tuon ihmisen oikeasti. Ts. tiesin/tiedän, että hänessä olisi ollut paljon sellaista, josta olisin halunnut ottaa selvää sekä ystävän, että D:n roolissa. (Leikki?)suhteesta olisi kenties voinut kehittyä vaikka mitä, toisissa olosuhteissa ja syvällisemmän tutustumisen kautta. En siis todellakaan saanut ihmisestä irti sitä mitä toivon, eikä hän minusta. Silti oli hauskaa, mutta ei ollenkaan verrattavissa D/s-suhteen potentiaaliin sellaisena kuin minä sen näen.

Leikkiseuralle asetettavat vaatimukset taitavat siis olla itsestä kiinni. Yksi hakee kipu/nöyryytyskokemuksia, toinen jotain syvempää. Pelkällä perseellä ei kovin ihmeellisiä ihmisen olemukseen pureutuvia suhteita mielestäni pysty kehittämään, joten kuulun ehdottomasti siihen ryhmään, jonka pitää löytää perseen edestä paljon muutakin. Ei tosin mullekaan lempiväreillä, poliittisella suuntautumisella, tms. ole merkitystä, mutta eipä nuo niitä reunaehtoja taida yleensäkään leikkiseuraa hakeville olla (parisuhde saattaa olla eri asia).

Mun mielestä on ok, jos jollekin riittää se perse/persettä haluava (kunhan huomioi turvallisuusnäkökulmat), ite olen oppinut mitä haluan ja aion pitäytyä siinä.

[ST-explorer]

Niin kuin olen aiemminkin tuonut esille, suhde leikkikaveriin on aina kuin hyvän kaverin tai jopa ystävän kaltainen. Joskus siitä kehittyy rakkauden kaltaisiakin tunteita.

Totta kai, mitään ei pidä alkaa tekemäänkään ilman luottamuksen ja molemmin puolisen yhteisymmärryksen hegemoniaa.
Mutta, ennenkuin tuollaiseen tunnesuhteeseen päädytään, on opittava tuntemaan kenen kanssa on tekemisissä.

Kysymys ei liene mistään joko - tahi tilanteesta, hyppäämisestä sokkona kenen tahansa kyytiin tai parinvalinnan kaltaisesta seurustelusta vaan jotain siltä väliltä.

Pointti lienee siinä, että tällaistakaan suhdetta EI voi käsikirjoittaa etukäteen ja kokemustenkin perusteella, ylenpalttiset +/- -listat eivät johda oikein mihinkään.

Itsellä, kuten monilla muillakin miehillä, hoping - lista on noin suurinpiirtein, että on mieleltään tasapainossa, luotettava leikkikumppani, omaa yhteiset ambitiot siitä, mitä ollaan tekemässä.
Näillä päästään jo kivasti alkuun. Muutenkin vasta pitempiaikainen yhteinen ajankäyttö kertoo sitten sen totuuden ihmisestä.
Ei itselle käsikirjoitettu unelma optimisuhteesta tai toisen antama siloiteltukin kuva itsestä.

Että suhteilussa alkuun päästäkseen pitäisi hiukan löysätä niitä omia kriteereitä. Tämä minun mielestäni on tärkeä ottaa huomioon seuraa hakeville ja myös seuraa hakevien viesteihin vastaaville.

Toisaalta sitten pitäisi näiden täydellisyydentavoittelijoiden ehkä kertoa profiilissaan olevansa kutakuinkin ehdottomia vaatimuslistansa kanssa niin välttyvät turhilta tympäännyttäviltä huonoilta lähestymisyrityksiltä.
Johtaako tiukka seula sitten parempien kumppanien löytämiseen vaiko eikö - voisi olla hyvä tutkimuksen aihe seksuaalipsykologeille?

Äärimmäisyyksien välissä on paljon tilaa