Vaniljalokerot, joihin ei kinky mahdu parisuhteessa

[Kolumnisti]

Vaniljalokerot, joihin ei kinky mahdu parisuhteessa

Tinderistä/Badoosta/Suomi24.treffit/jne. pompahtaa eteesi upea ilmestys, jonka kanssa on helppo keskustella. Käytte treffeillä ja hänen kanssaan on mahtavaa. Raotat hänelle kinkykaappiasi ja hän hyväksyy sen. Mielestään olet upea, hurmaava ja fiksu, eikä mikään voisi muuttaa mieltymyksiä. Pääsette vaiheeseen, että esittelet hänelle lelusi ja kinkyasusi.. toinen järkyttyy ja hänen naamastaan näkee, että hänen tekisi mieli juosta ja kauas. Sinä, kinkyytesi sinut kanssa oleva, et tahdo ymmärtää, mikä seksuaalisuudessasi on pelottava. Yrität ymmärtää, missä kiikastaa ja vähitellen kuulet hänen olevan epävarma oman seksuaalisuutensa kanssa, koska se on aina ollut tabu. Ei seksuaalisuudesta puhuta vaan se pidetään makuuhuoneessa tiukasti lukittujen ovien takana.

Keskustelette asioista moneen kertaan ja olette samaa mieltä asiasta, että suhteen voi saada toimimaan. Olet vaniljan kanssa, etkä saa näyttää kinkypuoltasi missään, missä hän on mukana. Esittelet hänelle ystäviäsi, kinkyjä sellaisia tietenkin, eikä hän halua olla tekemisissä näiden ystäviesi kanssa. Eristäydyt hänen kanssaan. Päätät, että kyllä tämä tästä, kun vain jutellaan vielä lisää. Toki saatatte nähdä HÄNEN kavereitaan, koska he ovat ”normaaleita” ja sinun kuuluu olla kiltti nunna, vaikka sydämesi halajaa esim. tuottamaan kipua muille. Sinut siis tungetaan lokeroon, jonne et vain yksinkertaisesti mahdu.

Ystäväsi yrittävät puhua sinulle järkeä, että tukehdutat itsestäsi asian, jonka eteen olet tehnyt töitä. Puhut jopa itse, kuinka suhde on tuhoon tuomittu syystä x, y ja z, jonka olet kokenut jo aiemmassa suhteessa. Ystäväsi yrittävät saada sinut kuuntelemaan itseäsi. Et usko, että sanoisit sellaista tai et vain näe, miten käyt uudelleen parisuhdetta, jossa on ongelma, jota ei vaan saa selvitettyä. Annat vaniljan repiä sinut juuriltaan, pois ystäviesi luolta.. Ystäväsi tukevat sinua, koska haluavat olla kuitenkin tukena, vaikka selän takana miettivätkin, kuinka suhde kariutuu ja tulet maitojunalla takaisin ”kotiin”.

Saat luvan saapua kinkybileisiin, jossa huomaatkin, kuinka olet kaivannut seksikkäitä asujasi ja kivun tuottamista/vastaanottamista. Toimit vaniljan asettamien rajojen suhteen bileissä, koska et halua rikkoa luottamusta. Silti ystäväsi näkevät, kuinka alat oireilla, kun on kotiin lähdön aika. Tiedät jo sisimmässäsi, että pian sinut työnnetään takaisin lokeroon, jonne et vain yksinkertaisesti mahdu. Yrität kovasti miettiä rajoja, joiden sisään olisit valmis uhrautumaan ja mihin olet valmis tyytymään oman kinkyytesi kanssa.

Päätät, että kotiin palattuasi keskustelet asioista, etkä anna periksi sen suhteen mitä sinä haluat. Mutta keskustelut venyvät, kun vanilja ei pysty puhumaan ja mahdollisesti riitelemään taas samasta asiasta, josta on keskusteltu jo monta kertaa. Palaat jälleen ystäviesi pariin lokerossa, jonne et vain mahdu ja ystäväsi yrittävät kaikin tavoin antaa voimiaan sinulle, että jaksat pitää kulissia yllä taas kotona. Ja sitten taas puhut, kuinka sinun on tehtävä asioiden eteen vakavia keskusteluita ja päätöksiä. Ja noidankehä on valmis.

Miten herätellä ystävä, joka on tällaisessa tilanteessa? Pitääkö olla vain huolissaan, kuinka rikkinäisenä näet ystäväsi seuraavan kerran? Onko vaarana, että joku kerta kinkytapahtumissa tulee ylilyöntejä? Miten rikkoa tuhoon tuomittu suhde ja voiko sitä edes kolmasosapuoli tehdä? Onko oikein yrittää hajottaa ahtaassa lokerossa olevan kinky-ystävän vaniljaisesti toimiva parisuhde?

Tokihan meidän pitää jokaisen muistaa, että aikuinen ihminen tekee omat ratkaisunsa ja oppii sitten viimeistään kantapään kautta. Silloin ystävät ovat tärkeimmillään auttamaan kotiin paluussa ja elämän kasaamisessa sekä kinkyisät ystävät ovat vielä auttamassa kinkyytesi lokeron rikkomisessa, sinun elämänilon herättämisessä.


TEGAMi, joka on avuton auttamisen suhteen.

[Griselda_80]

Osuipa omalle kohdalle ja ihan samoja mietteitä käyn tällä hetkellä läpi. On tuskaa seurata vierestä, miten kinky ja vanilja repivät toisensa rikki, kun ei löydy molempia aidosti tyydyttävää ratkaisua. Olen asiasta sanonut pariinkiin otteeseen ja hyvin suoraan, mutta niin se vain on, että aikuinen ihminen päättää itse omasta elämästään. En keksi muuta kuin katsoa vierestä ja olla tukena sen minkä pystyn. Raskasta.

[telle]

Totta, nuo kuviot on nähty moneen kertaan vuosien varrella. Mutta kylmä totuus taitaa olla se, että ystävänä ei voi tehdä mitään auttaakseen  vaikka miten kovasti tahtoisi. Korkeintaan voi  roikkua siellä pakolliset joulutervehdykset-osastolla näyttääkseen että välittää ja on olemassa kun
 tarvitaan. Ja tarjoaa olkapään kun se päivä koittaa.

[Gittat]

Minä myös käyn läpi samoja asioita ja olen ollut monen monta vuotta noidankehässä asian kanssa. Olen ruvennut aikuisten oikeesti kuuntelemaan itseäni ja kehään on tullut heikohko kohta josta on mahdollisuus päästä läpi. Minulla on oikeus elää niin kuin haluan, eikä toisen mieliksi jos olen suhteessa onneton.

[Nelli Pikkuvaltikka]

Parasta olisi saada ihminen ymmärtämään tärkeä asia: "Save yourself while you can!!"- ystävänä voi vain heittää pelastusrengasta vaniljajäätelöön hukkuvan perään ja jäädä vahtimaan, että koska hän siihen ymmärtää tarttua...

T. Yksi teiniydessään vielä silloin epävarma kinkylapsi, joka ei uskaltanut puhua kellekkään kaikista haluistaan suoraa, nyt myöhemmin kinkyaikuinen, joka ymmärsi että vaniljajäätelöön tyytyen ja sulaessa siihen hukkuminen, on aivan älyttömän surkea tapa kuolla ja joutuu kipeästi repimään itsensä 10v vaniljaisesta suosta YKSIN ylös.. Koska ei ollut ketään, kuka varoitushuudon olisi huutanut, sen tärkeän renkaan olisi heittänyt tai auttaisi nyt suosta ylös rämpiessä..  Pelastautukoon ken voi ja milläkin avulla, mutta lopulta niin, päätökset tehdään itse...

Sanonpa vain että kinky/vanilja- parisuhteet voi toki myös toimia, toimihan tämä omakin 10 vuotta, kunnes ymmärsin että jos en saa kaikkea mitä tahdon hän luultavasti ei ole se prinssi uljaalla ratsulla tai unelmieni toinen puolikkaani.. Erilleen kasvaminen on kipeää ja sattuu aivan kirosanasti enemmän kuin piiskaus, mutta vähemmän olisi ehkä sattunut jos sen alkamisen olisi tajunnut ajoissa.. 

Save your kinky friends! No one left behind to the swamp of vanilla!

[vila]

Minusta ei ole oikein puuttua ystävien parisuhteisiin. Jos hyväksyy ystävän niin hyväksyy myös hänen kumppanivalintansa.

Konstantin Simonovin runoa mukaillen: Jotkut kivet on maalattu pelastusrenkaiksi. Sellaiseen kun tartut niin päädyt pohjaan. Sitten voit joko opetella uimaan tai hukkua, mutta se pitää jokaisen päättää itse. Jos hyväksyy ystävän niin hyväksyy myös sen, että hän päättää mitä tekee.

[hiitamus]

Onko tuo sellainen vaihe, että se on vaan tavallaan pakko elää itse, toisen varoittelut ei riitä?

Itse vaniljamonosuhteen kokeilleena muistan sen tunteen, et oon vääränlainen. Että mussa on jotain vialla, pitäisi hävetä. Miksi en tykkää tästä kosketuksesta, miksi en välitä tästä hellyydestä. Miksi mulle ei riitä Hänen Suuri Seuransa pelkästään - jos haluaa muita, tarkoittaa ettei rakasta duh.

Nyt avoimessa polysuhteessa ja tää on vaan parasta just nyt. Koen et mut hyväksytään sellaisena kuin olen, kannustetaan toteuttamaan itseäni ja kuunnellaan murheetkin kun ei mennyt ihan niin putkeen joku kokeilu. :3 kommunikointi seksistä on niin paljon avoimempaa, aidompaa, rehellisempää, ja se sit heijastuu kaikkiin muihinkin asioihin. Hyvä kiukutella kumppanille, että sen auto on ihan sysipaska eiikusiis. 

[fen84]

Peesi vilalle. Jokainen tekee omat valintansa, (eikä vaniljasuhde nyt kuiteskaan ihan oo verrattavissa johonkin perheväkivaltajuopponarsistihelahoitohelvettiin mistä se ystävä kyllä pitäis koittaa saada irti).

[bikantti]

Vierastan syvästi ajatusta, että joku muu tietäisi paremmin ihmissuhteen laidan kuin kyseisessä suhteessa oleva ihminen itse - ja hänkin vain omasta näkökulmastaan. Ihan sama kuin kaikissa muissakin valinnoissa. Toki on tilanteita, missä voi ihmetellä, ehkä ääneenkin, että mikä toista pitää jossain suhteessa tai muussa valinnassa kiinni, mutta onhan siihen syy olemassa. Ei kukaan huvin vuoksi ole hankalassa tilanteessa jumissa. Ihminen liikahtaa, kun hän on siihen valmis. Se valmius ei tule ulkopuolelta. Pidän vieraana ajatustapaa, jossa tietäisin esim. ystäviäni paremmin, että mikä heille on parasta.

[Coach]

Mun mielestä tällaiseen tilanteeseen liittyy kaksi eri tasoa, joista toinen on ok ja toinen ei. Jos oikeasti kyse on ystävästä eikä hyvänpäivän tutusta, niin on ok kysyä, kertoa ja avartaa toisen ajattelua suhteensa tilanteesta ja voi kertoa vaikka olevansa huolissaan ystävän voinnista suhteen vuoksi. On myös ok kysyä olisiko toinen onnellisempi, jos kyseinen liitto päättyisi ja saisi mahdollisesti jotain muuta tilalle. Tätähän ystävät tekevät jatkuvasti, reflektoivat omia ongelmia ja tilanteita toisen kanssa, koska ulkopuolinen näkee asiat eri tavalla.

Toisaalta, ei ole ok manipuloida toista tekemään päätöstä, joka ei ole hänen oma. Koska lopulta jokainen on oman elämänsä omistaja ja tekee itse päätökset siihen liittyen. Parisuhteesta puhuttaessa ollaan aina melko herkillä alueilla, ja siksi siinä pitää olla varovainen.

Edit: lisään nyt loppuun vielä, että oletuksenahan on pääasiassa aina se, että suhteessa oleva ottaa asian jollain tavalla esille ja hyväksyy keskustelun omasta suhteestaan toisen kanssa.

Mutta toisaalta, onko kukaan koskaan kuullut erosta, joka olisi joskus ollut virhe? Kun eropäätös syntyy, on sen tekijä varmasti pohtinut asiaa omalta kannaltaan ja seisoo päätöksen takana.

[IKRM]

Erittäin usein ulkopuoliset näkee ja tietää paremmin toisten parisuhteitten tilanteen, se toki koskee myös niitten omia parisuhteita.

IKRM

[bikantti]

^ Mitäköhän siitäkin sitten tapahtuisi, jos ystävät toteaisi, että toi suhde on kuule niin nähty jo, eroa, ja sitten toinen eroaisi vain koska ystävä käski. Olisiko tyytyväinen päätökseensä? Kenen päätös se olisi?

Pysyn edelleen tossa, että ihmiset tekevät itse päätöksensä omista lähtökohdistaan. Toiset tarvii enempi aikaa ja toiset vähempi. Juosten kustu ero ei kuulosta hyvältä. Kaatuisi vielä sen ystävyyssuhteen niskaan. Joo, tuurilla kävis toisin. Pikkasen eri homma tosiaan, jos asiaa ääneen yhdessä pohtii ja mietiskelee eri kanteilta.

[Gitta]

Mä en ois varmaan ikinä uskaltanu erota vaniljasuhteesta, ellei mulle ois joku sanonu, et "hei, toi ei oo sua varten". Eli kannatan asiallista asioiden huomioimista. Manipulointi on sit asia erikseen.

[Safi_93]

Lainaan vilan sanoja vähän. 

Konstantin Simonovin runoa mukaillen: Jotkut kivet on maalattu pelastusrenkaiksi. Sellaiseen kun tartut niin päädyt pohjaan. Sitten voit joko opetella uimaan tai hukkua, mutta se pitää jokaisen päättää itse. Jos hyväksyy ystävän niin hyväksyy myös sen, että hän päättää mitä tekee.
[/quote]

Olen kyllä vilan kanssa samaa mieltä.  Myöskin ystävänä voi sanoa et on huolissaan ja hänelle voi puhua jos tuntuu siltä. Auttaa kun toinen on valmis siihen.  Mutta et voi kuitenkaan toisen puolesta päättää mitään ja jos yrität manipuloida toista pois suhteesta ystävyytesi kärsii siittä jollakin taholla vähintään.

Lukiessani kolumnistin avaus kirjoitusta voin kuvitella tilanteen ja tosin kokenut vähän samanlaisen tilanteen ainoastaan kuvion ollessa nurinpäin. Tosin sen enempää asiaa avaamatta niin voin sanoa ystäviä tarvitaan, eikä edes suhteen pitäisi olla ystävyys suhteiden esteene.

 Voit aina puhua hänelle mutta loppupelissä hän tekee ne päätökset.  Voit auttaa häntä näkeen oravanpyörän, mutta et repiä häntä sieltä pois.

Toivon todella et vastauksista joita oot saanut on ollut hyötyä. Ehkä ystäväkin lukee tätä viesti ketjua ja miettii asiaa, vähintään saisi uusia näkökulmia.

[Pip]

Mä niin toivon, että eräs ystäväni (jonka kanssa ei hirveästi pidetä yhteyttä) tietäisi, että mun oveni on hänelle aina auki, kun tarvitsee ystävää.