Yksi lause BDSM asenteesta.

[Kattie]

Ei mitenkään.

Elämässä on asioita, joita voi joutua pelkäämään aidosti. Joten silloin pelkoa ei halua sekoittaa asiaan, jonka on kuitenkin tarkoitus olla se hyvä asia elämässä.

Kunnioitus on asia erikseen, mutta sitäkään ei ansaita, eikä ylläpidetä pelolla.

[Misteli]

Joskus toivoisi, ettei liittyisi.

[Lucrezia]

Ei mitenkään. Minulle pelko on erittäin epämiellyttävä tunne ja niinä (onneksi) harvoina kertoina, kun olen ollut pelottavassa tilanteessa, olen pyrkinyt siitä pois mahdollisimman pian. Minulle pelko on jotain ahdistavaa, oksettavaa ja kaiken kaikkiaan epämiellyttävää. Minun mielessäni pelolla ei ole mitään tekemistä jännityksen kanssa, jonka koen pelkästään positiivisena ja voimaa antavana tunteena.

En toivo itsekään olevani pelottava subin silmissä  - jännittävä ja kiehtova kylläkin, mutta se on taas aivan toinen asia.

[hiz]

Kyllä mä vieläkin olen mielummin se turvasatama subille kuin pelkästään se kauhean pelottava juttu.
Mutta, kun on oikea ihminen kyseessä, niin pelon lietsomiseen ei tarvita kuin yksi katse - josta saa näppärästi liikkeelle lumipalloefektin. Sana, puhumattomuus, kehonkieli, ilme.

Tuo on juuri se juttu minulle, että D on sekä turvasatama että välillä pelottava. Tarvitsen suhteessani pientä pelkoelementtiä jotta alistuisin kunnolla. Minun täytyy tietää että tarvittaessa D pystyy sellaisiin tekoihin joita en halua kokea (uudestaan). Tuo kun on selvästi muistissa niin silloin ei tarvitse kun juuri tuollainen minksin mainitsema katse tai sana niin uppiniskaisuus on ihan millisekunnissa haihtunut.

Pelkään aika harvoin arjessa, ja sellainen pelko ei mielestäni ole kiihottavaa - siis oman tai läheisten ihmisten elämänkohtalon raskaaksi kääntymisen puolesta pelkäämistä, todelliset vaaratilanteet tai väkivalta jne. Mutta kun kyseessä on sessio D:n kanssa johon luotan, niin pelko on minulle suoraan yhteydessä kiimaan, nautin siitä. Enkä hae sellaista ihan kauhunkauhupelkoa, vaan enemmänkin sellaista pienen epävarmuuden tai vilkkaan oman mielikuvituksen synnyttämää pelkoa. Nautin enemmän esim kivun pelosta kun kivusta.

Tuo Lucrezian äskeinen kommentti tätä kirjoitellessani sai minut miettimään että onkohan se minusta nautinnollinen tunne kuitenkin enemmän jännitystä kun pelkoa, mutta se on kyllä minun kohdallani ihan pelkoa. Jännitys on tavallaan minusta vähemmän nautinnollinen, koska siinä on jotenkin vielä pakomahdollisuus, voi rauhoitella itseään. Pelkoa ei pääse pakoon, se vetää kaikki aistit maksimilukemiin ja juuri siihen hetkeen. En aiemmin tullut ajatelleeksi, mutta juuri tuo taitaa minusta olla se nautinnollisin juttu pelossa. Ja tarkoitan tällä siis D/s pelkoa, missä tietää olevansa turvassa mutta pelkää kuitenkin koska tietyt asiat vaan ovat minusta pelottavia aina, esim veitset ja D:n sadistinen puoli. Kuitenkin samalla kiihottavia.

Mutta miten Herran pelko liittyisi viisauteen niin siitä en osaa kyllä sanoa mitään, en oikein näe sellaista (ainakaan suoraa) yhteyttä, en bdsm:ssä enkä muutenkaan.

[Lucrezia]

Jäin pohtimaan tuota jännityksen ja pelon toisiinsa sekoittumista ja niiden eroavaisuuksia...Sanoisin, että jos jännitys muuttuu negatiiviseksi niin silloin nimittäisin sitä peloksi.

[swan]

Minun täytyy tietää että tarvittaessa D pystyy sellaisiin tekoihin joita en halua kokea (uudestaan).


Tuo kun on selvästi muistissa niin silloin ei tarvitse kun juuri tuollainen minksin mainitsema katse tai sana niin uppiniskaisuus on ihan millisekunnissa haihtunut.

Jotenkin noin se menisi varmaan omallakin kohdalla,jos menisi.

[Sarastuskävijä]

Nautin myös pelosta, siitä sellaisesta oikeanlaisesta, turvallisesta, jota joku ei varmaan edes nimittäisi peloksi. Joten Herran pelko kuulostaa lähinnä hyvältä. Ujous ja häveliäisyys kääntyy lähinnä itseä vastaan, kun ne pistävät kapuloita rattaisiin käskyjen toteuttamisessa, mutta pelko saa toimimaan jokin ikävämpi asia mielessä. Tai sitten se sopiva pelko tuo sen sopivan verran jännitystä niin että se ikävä asia on juuri sopivasti vielä ikävämpi. (Tässä kirjoituksessa sana ikävä on synonyymi ihanalle. Koska aivojen kiero toiminta.)

[kide]

Mutta miten Herran pelko liittyisi viisauteen niin siitä en osaa kyllä sanoa mitään, en oikein näe sellaista (ainakaan suoraa) yhteyttä, en bdsm:ssä enkä muutenkaan.

Viisauden alku - > alkaa tajuamaan jotain miten olla subina jne...

[orjamies]

Koska aluperäinen lause on tosiaan raamatusta, ateistina se ei minua koske muutenkaan en pidä herrottellusta,

Dominat sitten erikseen vaikka keisareita

[SpankMe]

Pelko, kyllä. Herrani pelko? Ei missään nimessä. Subina voin pelätä montaakin asiaa tietyllä tasolla, mutta Herraani en kyllä pelkää. Ja näin olen asioihin oikein tyytyväinen. Mikä tunne tuleekaan, kun sen pelon saa voitettua

[roosa]

Minusta viisauden alku on se että tekee muille niin kuin toivoo itsellensä tehtävän.

Herranpelko sensijaan on jotain vastaavaa kuin uskoisi joulupukkiin.

[IKRM]

Ehkä tuo liittyy jonkun BDSM elämään, mutta IMHO Herran pelko ei liity aitoon BDSM elämäntapaan.

Ja taas yksi jolla on käsissään tieto siitä ainoasta ja oikeasta BDSMstä.

IKRM

[stoge]

Joillekin sitten taas pelko, herran tuottamana, on se koko bdsm teatterin kliimaksi. 

Joten jos lopetetaan tää lässytys ja

LÄHETÄÄ PANEE

sen sijaan, okidoki ? 

 

[Ai]

SM tarkoittaa minulle Sex-magic.

[stoge]

SM tarkoittaa minulle Sex-magic.

Mulle se on suklaamunamaito.