Yksi lause BDSM asenteesta.

[cutefeniks]

Lause ei välttämättä ole se paras esimerkki tuomaan keskustelua pelosta osana BDSM. Pelko/peloissaan oleminen on kuitenkin yksi osa sitä, kuten on köydet, piiskat, suukapulat, palveleminen jne, esimerkkejä löytyy monia. Moni täällä on varmaan törmännyt ns orjatar testiin jossa luetellaan kaikki mahdolliset osa-alueet joita on keksitty ja sitten laitetaan ruksia perään onko kiinnostunut jne. Pelko on yksi näistä monista asioista siinä listalla.

Mitä pelko sitten on? Pelkoa voi olla monenlaista, toinen pelkää perhosia, toinen kipua. Yksi pelkää myöhästyvänsä, toinen epäonnistuvansa.

Se että joutuu pelätä jotain ihmistä henkensäpuolesta, ei kuulu minulle BDSM maailmaan ja toivon että ei monille muillekaan (toki jos siitä tykkää niin mikäs siinä, silloinhan tietää mihin on itse ryhtynyt). Toinen on toisen fobioiden käyttö sessiossa, dominoiva osapuoli ei kuitenkaan ole psykiatri joka voisi auttaa näiden pelkojen voittamisessa vaan todennäköisesti pahentaa tilannetta.

Itselle pelko kuuluu BDSM maailmaan esim siinä muodossa, että pelkään epäonnistuvani annetussa tehtävässä ja siitä seuraa rangaistus. Ei asioiden suorittamisessa olisi mitään iloa itselle (en ole niin miellyttämishaluinen) että tekisin asioita vain huvikseni. Jos ei ole pelkoa että rangaistus tulee, enpä jaksaisi niihin panostaa juurikaan. Miksi antaisin itsestäni niin paljon, jos toinen ei edes näe vaivaa sen vertaa että rankaisisi jos epäonnistun vaikka huolimattomuuttani. Näissä tilanteissa tilanne kääntyy päälaelleen jos toinen tahallaan epäonnistuu ja kerjää rangaistusta. Silloinhan pahin rangaistus on dominoivalta osapuolelta vain kommentoida että " no voi, olitpas huolimaton, odotas minä korjaan asian" ja jättää asia sikseen.

Jännityspelko kuuluu taas itselläni osana kun olen esimerkiksi kahlittuna. Ei voi tietää mitä toinen tekee, ei voi estellä ja voi tulla kipua hyvinkin paljon. Pelko tuottaa adrealiiniä joka voi joillekin olla huumaava tunne.

Tuo lause on aikanaan peräisin raamatusta ja tarkoitti silloin tiettyä asiaa. Aikojen kuluessa siitä on tullut sanonta. Harraskartanoväen aikaan tuota lausetta käytettiin tilanteessa jossa esim piiat pelkäsivät herrasväkeä.

Kun tuota pohtii pidemmälle, kuin sen ensireaktion verran, se on hyvin monisyinen lause josta voi löytää yhteyksiää yleisesti koko BDSM maailmaan.

[kide]

cutefeniks jo kirjoittikin pitkälti aika paljon sellaista mihin voin yhtyä.

Aikaisemmassa profiilissani oli listattuna asioita joista pidän BDSM:ssa, yksi kohta oli pelko/jännitys. Jos olisin suhteessa, jossa kokisin seksuaalisesti ainoastaan miellyttäviä asioita ja nautintoa perinteisin tavoin, taitaisin pitkästyä. Minusta on kivaa, jos ei ole aina kivaa

Ehkä osalla BDSM:ää harjoittavista on endorfiini- ja adrenaliinihakuisuutta mukana - itse ainakin kuulun siihen ryhmään.

[telle]

Edelleen samaa mieltä kiteen ja cuten kanssa

[Linnanneito]

Pelko on hyvä stimulantti, mutta ei ole hyväksi, jos pelkää koko ajan D/s-suhteessa. Sitten ollaan jo todella väärällä pohjalla liikkeessä.

[Koo]

Mitä pelko sitten on? Pelkoa voi olla monenlaista, toinen pelkää perhosia, toinen kipua. Yksi pelkää myöhästyvänsä, toinen epäonnistuvansa.

Aivan juu, vastasin jo aiemmin tähän mutta enpä ottanut huomioon sitä, että pelkoa on monenlaista. Minulle pelko on lähes aina toiseen ihmiseen tai sen tekemisiin liittyvää ja siksi vastasin miten vastasin. Jos alan pelätä vastapeluria on luottamus menetetty ja sitä ei koskaan saa korjattua.

[kide]

Pelko on hyvä stimulantti, mutta ei ole hyväksi, jos pelkää koko ajan D/s-suhteessa. Sitten ollaan jo todella väärällä pohjalla liikkeessä.

Jos pelkää koko ajan missä tahansa ihmissuhteessa, on jotain todella pahasti pielessä.

Ja huomiodaan se, että on ihan eri asia pelätä jotain ihmistä kuin pelätä jotain tilannetta. Turvallisen ja luotettavan ihmisen kanssa voi kohdata asian/tilanteen, jota kohtaan tuntee pelkoa (tai suurta jännitystä) ja siitä onnistumisestakin saa tietynlaiset kiksit.

[Meeri]

Jos olisin suhteessa, jossa kokisin seksuaalisesti ainoastaan miellyttäviä asioita ja nautintoa perinteisin tavoin, taitaisin pitkästyä. Minusta on kivaa, jos ei ole aina kivaa

Ehkä osalla BDSM:ää harjoittavista on endorfiini- ja adrenaliinihakuisuutta mukana - itse ainakin kuulun siihen ryhmään.

Samaa mieltä. Komppailen kiteen, tellen ja cuten näkemyksiä tämän aiheen suhteen.

[minks]

Väännettäköön tässä tapauksessa muotoon "Rouvan pelko on viisauden alku".


Ei se viisauden alku ole, mutta, kun on ansainnut subinsa kunnioituksen ja nöyrtymisen ja siihen lisätään tietynlainen pelko, yeah!


Se onkin sitten eri asia, mitenkä syvälle voi esim. pelolla operoimisen viedä, sehän on täysin tapauskohtaista ja D/s-tyypeistä kiinni ja molempien "taidosta" pelon suhteen.

Kyllä mä vieläkin olen mielummin se turvasatama subille kuin pelkästään se kauhean pelottava juttu.
Mutta, kun on oikea ihminen kyseessä, niin pelon lietsomiseen ei tarvita kuin yksi katse - josta saa näppärästi liikkeelle lumipalloefektin. Sana, puhumattomuus, kehonkieli, ilme.

 Mä jätän kehnot yritykset hamstereille, mindfuckit mastereille ja itse valitsen mental rapen.

Pelko haisee hyvälle ja tuo mukavasti virneen kasvoilleni. Minkäs sille voi.    

[klipklop]

Eli ”Herran pelko on viisauden alku”. miten tämä lause kuvaa omaa BDSM elämääsi?

Ei mitenkään.

[voronez]

Vaikea kuvitella että mikään ihmissuhde joka perustuu pelkoon toimii kovin pitkällä aikavälillä.

[nicolaus]

Vaikea kuvitella että mikään ihmissuhde joka perustuu pelkoon toimii kovin pitkällä aikavälillä.

Jotenkin tulee mieleen kotiväkivalta .. ja silti kestää vuosia tai vuosikymmen ennen kuin satutettu osapuoli lähtee kävelemään jos silloinkaan.

[Linnanneito]

nicolaus...eikös se sitten perustu rakkauteen, ei pelkoon? On ihmeellistä, mitä rakastunut ihminen antaa anteeksi. Ja on ihmeellistä, mihin kaikkeen sitä tottuu lopulta.

[swan]

Perheväkivalta on perheväkivaltaa. Siinähän yleensä lapsetkin kärsivät kovasti. En siis näe itse mitään yhteyttä BDSM:llä ja perheväkivallalla. Hyvin on muistissa oma lapsuus viinan, lääkkeiden ja väkivallan seassa. Kyllä sitä oppii pelkäämään ja muistaa kuinka pahalta tuntui kun isä tuli repimään äidin hiuksista "aviovuoteeseen". Eivät ollee kumpikaan onnellisia, mutta oma prosessi se ero sitten ja siihen johtaneet "viimeiset tapahtumat".

[Koo]

nicolaus...eikös se sitten perustu rakkauteen, ei pelkoon? On ihmeellistä, mitä rakastunut ihminen antaa anteeksi. Ja on ihmeellistä, mihin kaikkeen sitä tottuu lopulta.

Rakkauden ja uskonnon nimissä on aina tehty ja tullaan aina tekemään suurimmat pahat mitä toiselle ihmiselle voi tehdä. Ja ennen kuin joku ehtii sanomaan mitään esim natsiajoista niin kyllä diktaattorin sokea palveleminen ja totteleminen eräänlaista uskontoa mielestäni sekin on.

Perheväkivallasta minulla on kristallinkirkas mielipide: jos se lyö kerran se lyö toisenkin kerran.... silloin ainoa oikea teko on nostaa kytkintä ja häipyä.

[Nenne]

Aloituksen kysymykseen: ei mitenkään.

Jos on kahlittuna / sidottuna asentoon missä hädin tuskin pääsee liikkumaan, silmät peitettynä ja kuulee kahinaa, rapinaa, kilinää, tms kidutusvälineiden ääntä tietämättä mitä seuraavaksi tapahtuu, on tilanteen nostama jännitys huumaavaa, mutta jos siinä on hitunenkin pelkoa, niin kiitos ja näkemiin.

Perheväkivaltaan täälläkin kristallinkirkas ajatus: ekan kerran kun saa turpiinsa, se on toisen vika, toisen kerran kun saa, se on oma vika.