Alistuminen subina vs Pikkuistelu

[Sosumi]

Mä ymmärrän pointin harmituksen takana kyllä hyvin - Se on varmasti raskasta lukea kirjotuksia, missä joku kertoo olevansa pikkuinen, mutta kokee tarpeelliseksi mainita viälä, että ageplay ja siihen liittyvät asiat ahdistaa tai inhottaa, ja näin ollen sanoutuu koko ageplaysta irti. Juttuun liittyy ikäviä stereotypioita ja ennakkoluuloja, ja niiden levittäminen tällä tavalla - tietoisesti tai tietämättömyyttään - on aina kurjaa.

Pikkuistelu tuntuu luontaiselta eikä niinkään roolilta -maininta ehdittiin jo kans käsittää elitistisenä ylpeilynä. Sitä sen ei ollu tarkotus olla. Mä olen tuonut ajatuksiani omasta pikkuisuudestani esiin nyt kun aiheesta on viime päivinä baarissa taas pyydetty pohdintoja, tiäsin että moni juttu eroaa "valtavirran" pikkuisista, mut en osannut odottaa että maininnat olis näin isoja kipukohtia monille. Oon saanu siitä paljon ajattelemisen aihetta ja pohdintoja omaankin toimintaan liittyen. Ketään ei ole ollut tarkotus loukata ainakaan tarkotuksellisesti. 

[Pinku]

Ainakin mua lämmitti tosi paljon Radunin ja Comawhitedollin viestit. nimenomaan oon aika paljon saanu paskaa niskaan yyveenä ja koitettu mukauttaa mua niihin "oikeisiin pikkusiin" joita halutaan. Monesti jää ulkopuolelle, kun ei ole pikkunen joka sanoo mau tai miu ja käytä pantaa. Jos kohtelee muita pikkusia pikkuisena niin miksi mua kohtaan ollaan sitten tylyjä ja ei puhuta joko ollenkaan tai tylysti. Se että en ole samanlainen kuin suurin osa, ei tee musta väärää pikkuista, tai ei pikkuista. Tai ällöttävää. Varsinkin, kun osa pienestä minusta on keino hyväksyä se, että itsestä riippumaton sairaus on tuhonnut kehon jo nuorena ja osa omaan pikkusminään liittyvä eli vaipat on mulle tarpeellinen hoitoväline ja sitten sanotaan että oon ällöttävä, vastenmielinen ja sairas. Joo, oon sairas. Ei tuota tietenkään voi tietää, koska en siitä ole sanonu. Mutta kannattaa olla kommentoimatta jotain asiaa ja välttää sanomista että joku voi tuollanen herkkä ja henkilökohtainen osa on ällöä ja vastenmielistä ja setä piiskaa tuollaisen ällötyksen pois tytöstä.

EN kykene niin neutraaliin viestiin, kuin Comawhitedoll, koska mua satuttaa nuo asiat ja ne estää ottamasta osaa mihinkään. Enkä tarkoita, että joku jossakin olisi henkilökohtaisesti mulle tehnyt jotain, vaan ihan yleisellä tasolla kipuilen. Ja siis ihan omalla tuntemuksella ja sillä mitä kokemus on opettanut.

[Comawhitedoll]

Kiitos, kun vastailitte viestiin asiallisesti ja ihanaa saada keskustelua aikaiseksi aiheesta. Perimmäinen tarkoitukseni tosiaan viestissä oli puhtaasti saada ymmärrystä näihin viimeaikaisiin viesteihin ja kirjoituksiin, jotka ovat minut saaneet hämilleen ja nostaneet kysymyksiä. Ja myöskin huoli ja suru siitä, kuinka olen seurannut vierestä kahtia jakautumista ja ilkeilyä suuntaan ja toiseen. Haluaisin, että kaikki olisivat sulassa sovussa keskenään tässä yhteisössä. Siksi olisikin hienoa, ettei ainakaan yhteisön sisällä luotaisi enempää inhoa ja erkaantumista ageplay sanan ympärille. Ymmärrän, että aihe on hyvin arka ja henkilökohtainen. Tämä nostattaa tunteet pintaan ja kuohauttaa. Haluan kuitenkin painoittaa, että olette kaikki ihania ja tarkoitukseni ei ole ilkeillä nyt kenellekkän, vaan puhtaasti keskustella aiheesta

[Comawhitedoll]

Ainiin unohdin myös kysyä viimeisessä viestissäni tästä. Mikä sitten erottaa pikkuisen ja leikkimielisen subin? Tai jos leikkisyys yms on osa persoonallisuutta, eikä toteuta itseään mitenkään, taikka ageplayaa, niin mikä tekee siihen sen eron, että on pikkuinen, eikä leikkimielinen subi, joka tykkää hellyydestä ja hoivasta? Tämä oli yksi kysymys, joka nousi mieleeni ja kaipaisin pohdintaa ja avaamista tälle.

[pikkusisko]

Olen itse niitä, jotka eivät edes laske itseään pikkuiseksi substantiivina tai ylipäätään kinkyterminä. Pikkuinen on adjektiivi johon olen aina identifioitunut vahvasti, sana joka kuvaa persoonallisuuteni ominaisuuksia jotka sitten heijastuvat seksuaalisiin suhteisiini, toimintaani ja tarpeisiini. Niin ikään tyllihameista, pastelliväreistä ja lastenkirjoista tykkääminen taikka kujeileva, lapsenomaisen suora käytös on minulle jotain, millä en koe olevan mitään tekemistä ikäkokemuksen kanssa, minun tapauksessani. Vallan kapinoin sosiaalisesti rakennettuja ikään liittyviä oletuksia vastaan, aivan yhtä turhia ja kahlitsevia monet niistä kuin sukupuoleen liitetyt.

Kiihotun esimerkiksi niistä paljon parjatuista vaipoista, ja ikään liittyvät fantasiat ovat hyvin keskeisiä minun eroottisessa mielenmaisemassani. Mummoporno toimii siinä missä mielikuvat teinityttöjen raiskaamisestakin  Ne eivät siis ole asioita joista itse kokisin tarvetta sanoutua irti, joskin tarkemmat yksityiskohdat ovat sellaisia etten hirveän helposti lähtisi niitä julkisesti avaamaan: ymmärrän sen kipeyden joka näihin aiheisiin liittyy. Varmasti maailman tiukimmin tuomittuja tabuja edelleen. Ja jos pikkuisuutta ollaankin haluttomia liittämään seksuaaliseen leikittelyyn iällä, niin isouden suhteen se taitaa olla vieläkin hankalampaa. Ainakaan siitä ei juuri kuule puhuttavan. Aika usein tuntuu, että näistä taipumuksista kerrottaessa tahdotaan jotenkin lieventää asiaa, tai ainakin selkeästi erottua dominoivuudesta jossa pervoillaan nimenomaan iän kanssa.

Mutta niin, henkilökohtaisessa mindmapissani ageplay ( ) ja oma pikkuisuuteni ovat erillisiä palluroita. Jokin suhde niillä varmasti voi ollakin keskenään, mutten lähtisi arvailemaan kumpaan suuntaan tai että kuinka vahva linkki se sitten olisi. Ehkä ageplay sitten minulle on tietyllä tavalla juurikin sitä roolileikkiä. Ennen kuin sitä sanaa niin kovasti säikähtää, kannattaa muistaa ettei rooleista puhuta pelkästään näyttämötaiteessa, vaan voidaan viitata nimenomaan sosiaalisiin rooleihin. Niistähän saa seksuaalisesti paljon muutakin hauskaa irti, eikä kyse välttämättä ole esittämisestä. Joka toki eri kivaa voi olla sekin! Kylläpäs tässä tosiaan saa olla kieli keskellä suuta.

Minua pidetään varmaan vieläkin täydellisenä noita-akkana sen johdosta kun viimeksi avasin suuni aiheesta, joten yritin nyt olla tosi varovainen. Ei ole missään nimessä tarkoitus loukata ketään tai väittää vääräksi. Hienoa ja tärkeää että asia uskalletaan taas ottaa tapetille 

[Lunttu]

Musta tuntuu, että tämä niinkuin moni muukin keskustelu, kärsii siitä että ihmiset ymmärtävät ja kokevat sanastoa niin eri tavoin. Konflikteilta ja mielen pahoittamisilta vältyttäisiin paremmin jos pyrittäisiin oikeasti miettimään mikä viesti siellä sen toisen sanoman takana todella on, nähdä niitä muitakin tulkintoja kun se itselle selvimmin nähtävissä oleva.

Itselläni koen pikkuisuuden ja alistumisen limittyvän toisiinsa, niinkuin muutoinkin persoonani eri puolet ja ominaisuuteni. Koen että pikkuisena minulle olisi mielekkäintä alistua, se mitä olen aikuisena ja arjessa toimiessani ei ole kovin nöyrä joten alistuminen on hankalaa muutoin. Tai sit oon vaan niin brätti. Miellän itseni enemmän ehkä jos ikä halutaan ottaa jollain muotoa kuvioon middleksi vaikka littleille mielletyt tietyt jutut ovat mieleisiä nekin. Mulle on henkilökohtaisesti sama miksi mitään touhuani toisten puolesta sanotaan kunhan itse tiedän mitä olen ja edustan.

[lutkaprinsessa]

Olen samaa mieltä Comawhitedollin kanssa ja iso kiitos, että kirjoitit sanoiksi sen mitä en itse olisi osannut auki kirjoittaa.

Itseäni harmittaa, että age play nähdään niin yksipuolisesti. Usein tuntuu unohtuvan, ettei age play aina ole eroottisviritteistä, roolin esittämistä ja/tai tutteja ja vaippoja. Age play on myös kaikkea muuta pikkustelua: leikkimistä, lastenohjelmia, pienistä asioista innostumista. Ainakin itselleni on, niin olen age playn määritelmän sisäistänyt. Minullekkin pikkuisuus on osa luonnetta, mutta lapsekkuuteni ilmaiseminen on age playta. Ymmärrän sen, että age play sana on vähän kökkö ja moni ei halua sitä käyttää omasta pikkuisuudestaan, varsinkin jos termi tuo mieleen vain seksileikit. Mutta yhdessä me pikkuiset voisimme tehdä age play sanasta kaikkea muuta ja poistaa stigmaa. Toisaalta termit tarkoittaa sitä, miten suurin osa ihmisistä ne käsittää. Minua kuitenkin hämmentää, olenko minä ymmärtänyt termin määritelmän täysin väärin vai onko kenties määritelmä muuttunut.

Ja siis tämän takia minua on harmittanut ja loukannut, kun lukee kirjoituksia, jossa kerrotaan omasta pikkuisuudesta mutta sitten lisätään perään että mikään age play ei kuitenkaan kiinnosta. Tästä tulee itselleni sellainen olo, että age play nähdään ällönä.

Minusta tämä aihe, pikkuisuus ja määritelmät, ansaitsisi ihan oman aiheen. Täytyy ehkä itse sellainen tehdä, jos joku muu ei ennätä ensin.

[IKRM]

Jos pikkustelu on sellaista ettei siinä ole seksuaalisuutta, valta-asetelmaa eikä s/m- elementtejä, miksi se olis silloin BDSM-katon alla.

Eihän se liity mitenkään BDSM silloin, vaan on ihan oma kattolajinsa.

IKRM

[Nelli Pikkuvaltikka]

Minä olen molempia. 

Itsellä switchaavana outoutena kun kaikki puolet on vahvasti omaan persoonaan ja kokemuksiin sidottuja niin olen niitä aina henkilökemiasta riippuen vähän päällekkäin..

Arkiminä on pikkuinen kakara (little brat) ja haluaa kokea siihen kuuluen kaiken huolenpidosta piiskaan, koska tiedän että se on osa sitä hoivaavaa kasvatusta ja rakkautta, jota toinen tuntee mua kohtaan.. Eihän kukaan nyt vaan huvikseen pientä piiskaa? Silti, mulla on hyvin vahvasti tässä kaikessa mukana subius - tahdon miellyttää, haluan olla kaikkea mitä toinen tahtoo, vaatii ja tarvitsee ja ymmärrän myös sadistisia mielihaluja. Toki mä yleensä vaadin tälle kaikelle perusteluja ja syyt, mutta sisäinen sub mussa on ok sille että syy on luokkaa "Koska mä sanon niin.." tai "Koska minä haluan ja sinä suostut..". Brat puoli taas sitten joskus tulee tuossakin yhteydessä esiin ja sanoo että syy ei riitä tai en suostu.. Kaikki tuo on tähän asti luonut ihan miellyttävää dynamiikkaa omien Isojen/Domien ym. kesken. Se että alistuisin pelkkänä subina on vieras käsite, koska lapsekkuus ja leikkisyys on sisäänrakennettuja onimaisuuksia - en mä osaa olla aikuinen alistuja, aikuinen sub, mitä se edes tarkoittaa?

Mun mielestä molemmat piirteet voi olla käsikädessä alistuvan piirteitä jos se kulloiseenkin suhteeseen sopii ja molemmat osapuolet saa jotain kyseisistä leikeistä..

Miksi pikkuisuus olisi muuta kuin bdsm piirissä tunnettu käsite? Noh, voishan se olla mutta jotenkin silti, vaikka pikkuisella ei olisi isoa ja se on vain leikkimielistä ikäregressiota niin liittyy se silti jollain asteella ihmisen tarpeeseen tuntea itsensä pieneksi, heikommaksi ja huolehdittavaksi - en nyt sano että melkein sama asia mutta samoin on subiuden laita - sitä haluaa ja on suostuvainen enemmän tai vähemmän, tuntemaan itsensä toista alempiarvoiseksi, pieneksi ja heikoksi, jolla ei ole valtaa.. 

Lopulta - maailman Domit, Masterit, Isot ja Caregiverit ei olisi mitään ilman alempiaan, orjiaan,hoivattaviaan, subejaan ja pikkuisiaan.. Kaikissa valta/hoiva -viettisissä suhteissa kyse on kuitenkin molemminpuolisesta halusta elää kyseistä "roolia" tai arkielämää toisen kanssa.. Ilman toista, toisen halu, tarve ja tarkoitus jää tyhjäksi..

[crybaby]

Jälleen yksi kiitos sataa täältä Comawhitedollin, Radunin, hiitamuksen ja Pinkun (ja unohdinko listata vielä jonkun) kommenteille, ja niistä syntyneelle keskustelulle. Pahoittelen jos herätän uudestaan henkiin negatiivisia fiiliksiä, koen vain tarpeelliseksi purkaa vähän omaakin turhautumisvyyhtiä pikkuisuuden ja ageplayn määritelmien ja rajojen tiimoilta. Entisenä tumblr-pakolaisena iski ketjusta silmään ensimmäisenä tämä:

Minua on nyt tovin ahdistanut jo tämä vastakkainasettelu pikkuisyhteisössä. Milloin kukin kertoo kokemuksistaan Tumblrista kuinka siellä eivät littlet, jotka toteuttavat itseään myös seksissä, saa repostata niiden puhtaiden sfw littlejen kuvia taikka kommentoida yms. Milloin tulee mikroagressioita keskusteluissa, kun kerrotaan olevansa pikkuinen, mutta tämän jälkeen hätäisesti painotetaan, että minähän en sitten toteuta tätä seksuaalisesti, taikka käytä tuttia, enkä muuten varsinkaan käytä jotain hitsin vaippoja.

Olen jo pidempään ihmetellyt netin syövereissä yllättävän usein esiintyvää tarvetta vetää tiukat rajat siihen, mikä on sallittu tapa olla pikkuinen ja mikä ei. Ikäleikit ja -regressio nähdään varmaan edelleen niin tabuna asiana, että niistä on myös monella muuten pervoutensa kanssa sujut olevalla tarve voimakkaasti sanoutua irti.

Sallimalla joku tietty salonkikelpoinen määrä pikkuisuutta, painottamalla vahvasti että sana "Daddy" tarkoittaa itselle vain pehmeämpää sanaa suhteen dominoivalle osapuolelle eikä siihen liity mitään muita kummallisia ja vääriä pedofilia- ja insestifiboja, ja välttämällä omaan pikkuismoodiin kuuluvassa rekvisiitassa kaikkea minkä voisi tulkita menevän liian vahvasti regression puolelle (nokkamukeja, tuttipulloja, vaippoja jne) voi sitten huokaista helpotuksesta ja piirtää mielessään rajan, jonka toisella puolella ovat ne kummalliset ikäleikkijät, ja rajan tällä puolella ovat ne DD/lg-pikkuiset joille leikkisyys on vain luonteenpiirre.

Myönnän, että itsekin syyllistyin aluksi tuollaiseen ajatteluun, kavahdin sanaa "isi" ja sen herättämiä reaktioita pitkään, ostin salaa itselleni tutin, jonka piilotin kumppanilta, ja tarrasin tuomituksi tulemisen pelossa noihin veteen piirrettyihin viivoihin siitä mikä on creepyä käytöstä ja mikä ei.

Hauskinta oli, että kun pääsi yli keinotekoisesta tarpeesta vetää rajoja liukuvaan pikkuis-spektriin ja alkoi vapautuneempana selaamaan kaikenlaista materiaalia joka resonoi omien mieltymysten kanssa, niin aika nopeasti tuli toinen keinotekoinen seinä vastaan. Toinen aggressiivinen rajanveto kulki siinä, että varsinaisesti ikäregressoreiksi itsensä mieltävät taas eivät halunneet yleensä olla missään tekemisissä seksuaalisten pikkuisten kanssa. Itse en kyllä mitenkään pysty kytkemään seksuaalisuuttani pois päältä vaikka olisinkin jollain hetkellä "pieni". En näe ongelmana sitäkään, jos regressoidun lemmikkirooliin petipuuhien aikana (eikä mielessä käy hetkeäkään että kyse olisi mistään eläimiin sekaantumisen fiilistelystä), joten ikäregression ja siihen liittyvän huolenpidon yhdistäminen D/s -asetelmaan ja seksiin käy minusta ihan täysin luontevasti myös.

Ehkä vietin ihan liikaa aikaa tumblr-kuplassa identiteettiäni selvitellessä, ja ehkä livenä jutellessa tai muilla forumeilla ihmiset ovat vähän hyväksyvämpiä, mutta nämä jatkuvat kokemukset ulkopuolelle bannaamisesta "DDlg / kink / nsfw do not interact" ja aggressiivisista rajanvedoista "little, NOT AN AGEPLAYER" tuntuivat silti pahalta, kun ne tulivat sellaisen yhteisön taholta jonka oli ajatellut "omakseen".

Ehkä täällä keskustellessa voi vähän vapaammin olla sitä mitä on.

Meni kyllä viesti vähän pitkäksi ja harhareiteille, ja jäi kommentoimatta kunnolla tuota subiuden ja pikkuisuuden yhteyttä, joka on kans mielenkiintoinen aihe. ;__; (Selkeästi liikaa asiaa on tullut purkitettua ja jätettyä sanomatta vuosien mittaan kun nyt rönsyilee.)

[lutkaprinsessa]

Ehkä täällä keskustellessa voi vähän vapaammin olla sitä mitä on.

Voi kyllä!  Saa olla just sellanen kun on. Itsekin tuolla tumblrissa ensin pyörineenä olen kokenut täysin saman kuin sinä. Siirryin sitten tänne ja löysin pikkuskavereita, oma epävarmuus ja kaikki tuomitsevat ajatukset kaikkosivat aika nopeasti. Nyttemmin kärsin epävarmuudesta aika vähän. Mutta on todella tärkeää, että me pikkuset täällä pidämme yhtä emmekä mitenkään rivien välistä implikoi, että toisen pikkusuus ois ällömpää kuin oma. Olen itsekin sitä tehnyt juurikin oman epävarmuuteni takia, mutta nyt haluan kiinnittää erityistä huomiota siihen, ettei tälläisiä lipsautuksia pääsisi.

(Aloitin muuten tästä asiasta oman ketjun:
https://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=23176.msg425507#msg425507 )

[Heippis]

En tiedä minkä termin alle itseni mieltäisin pikkuisuuteni kanssa. Olen kyllä subi ja minulla on D/Herra.

Kun Dni sanoo minulle että olen hänen pikkuisensa koen sen hellittelynä (ihan samoin kuin joku voisi sanoa kulta, muru, mussukka, rakas...) en sen ihmeempänä.

En koe olevani ageplayer sillä en esitä eri ikäistä kuin olen. En myöskään koe että en olisi oman ikäiseni. Minusta vain on normaalia että 30-vuotias pitää edelleen piirretyistä, keinumisesta, palapeleistä ja/tai jollain lailla leikkimisestä.

Mitä tulee vaippoihin, tutteihin ym. niin kaikki on okei. En niitä vain koe omikseni. Jos kuitenkin jonkun toiveesta näitä käyttäisin voisin ehkä sanoa että menen siltä osin ageplayn puolelle sillä silloin otan selkeästi roolin itselleni.

[Melissax]

Pakko kommentoida vielä että huomaan daddysgirl juttujen olevan lähellä sydäntä. Ageplay ei niinkään.

Koen silti olevani subi joka on vähän brätti daddysgirl toisinaan..

Vaikea lokeroida itseään, ja ei kai sitä tarviikkaan.

[vila]

Jos pikkustelu on sellaista ettei siinä ole seksuaalisuutta, valta-asetelmaa eikä s/m- elementtejä, miksi se olis silloin BDSM-katon alla.

Eihän se liity mitenkään BDSM silloin, vaan on ihan oma kattolajinsa.

IKRM

Eihän sen tarvitse olla BDSM-katon alla, vaikka siinä olisikin jotain seksuaalista. Merkittävä osa ageplayereista ei koe harrastavansa BDSM:ää, ei halua olla BDSM-ihmisten kanssa tekemisissä ja kokevat BDSM:n lähinnä ahdistavana. Ja ihan turha heitä on sinne yrittää pakottaa. Bondage Discipline Sadism ja Masochism on aika rajoittava termi ageplaylle.

--

Minua häiritsee se, että etenkin monille D-ihmisillä menee pikkuiset ja subit iloisesti sekaisin. Oletetaan, että kaikki alistuvat ovat jollakin tasolla pikkuisia - ja kohdellaan sen mukaan ihan ns. normaalissakin kanssakäymisessä. Itse en ole oikein millään tasolla pikkuinen ja henkinen ageplay on niin minulle niin ahdistavaa toimintaa etten olisi lainkaan yhteensopiva Daddyjen kanssa. Sen vuoksi on mukavaa lukea, että yritetään pikkuisten itensä toimesta avata näiden asioiden eroa. Sain ketjusta ajatuksista, kiitos

[Pieni197X]

Tulin lukemaan tätä ketjua, koska etsin lisätietoa pikkuistelusta. Ajattelin jäsennellä tähän omia ajatuksiani ja tunteitani, vaikka minulla tuskin on kummemmin varsinaiseen keskusteluun annettavaakaan.

Olen omalla kinky-matkallani melko alussa, vaikka muistan fantasioineeni BDSM-henkisistä asioista jo melko varhaisessa vaiheessa. Tiedostan olevani sub, olen masokisti, tykkään sidotuksi tulemisesta ja olen jossain määrin myös switch, koska yritän löytää jonkinlaisen D-roolin toiseen kumppaniini.

Jotenkin vähän yllättäen olen huomannut, että myös pikkuistelu kiehtoo jollakin tasolla, mutta kenties tämä ketju osoittaa hyvin sen, että miksi itseään on vaikea määritellä pikkuiseksi.

Itse puhun pitkälti ”leikistä”, vaikka kyseessä on minun ja kumppanini elämäntapa. Ehkä ”leikki”-sana viittaa tässä päätökseemme elää joidenkin normien vastaisesti - en tiedä. Alistumiseni on tietyllä tapaa ”vain leikki”, koska loppupeleissä aina on kyse siitä, että minä päätän mikä on ok, mikä ei ja missä menee rajat.

Myönnän, että omaan niitä toisia ilmeisesti kiivasta keskustelua aiheuttavia fantasioita. Minua kiihottaa ajatus, että isäntäni ottaa minut silloin, kun niin haluaa - vaikka sitten väkisin. On jotenkin helpompaa käsitellä raiskausfantasiaa ja todeta, että eihän sillä ole mitään tekemistä todellisen elämän kanssa, en todellakaan halua oikeasti tulla raiskatuksi vaan kyseessä on leikki, jota leikin turvallisesti oman tutun kumppanini kanssa.

On tosiaan jotenkin vaikeampaa käsitellä ”pikkuisuutta”. Huomaan kantavani mukana juuri näitä tässä ketjussa mainittuja ajatuksia ”en minä mitään ageplayta halua” ja tunnistan pedofilia- ja insesti-mielleyhtymät, vaikka ajatushan on järjetön. Se, että kumppanini haluaa/on valmis toteuttamaan minun (ja omiaan) raiskausfantasioitani, se ei tarkoita, että hän todellisuudessa haluaisi tai edes pystyisi raiskaamaan ketään. Samalla tavalla, vaikka minä nyt sitten haluaisinkin leikissämme olla kuusivuotias, tämä ei saisi kumppanini suhdetta tyttäreeni näyttämään silmissäni yhtään sen kummemmalta kuin lämpimältä ”isäpuoli”-tytär-suhteelta.

Noh. En koe haluavani olla kuusivuotias tai tuntevani itseäni sellaiseksi. Enkä oikein muutenkaan osaa ajatella nelikymppistä suurperheen äitiä lapseksi. Silti huomaan, että jokin tematiikassa kiinnostaa ja kiehtoo. Minua kiihottaa ajatus, että voisin halata ja näpertää pehmoleluja samalla, kun hän panee minua rajusti. Koen viehtymystä siihen, että voin olla ajoittain juurikin niin vastuuton kuin pieni lapsi ja joku muu pitää minusta huolen. Minua kiehtoo ajatus brättäilystä, jolla voi olla seurauksensa. En osaa oikeastaan ajatella, että Isäntä olisi minun ”daddy”, mutta silti olen miettinyt, että ”isin tyttö”-tatuointi kaikessa symboliikassaan voisi hyvinkin olla kiva.

Että näin. Lähinnä kai pistin nyt ajatuksiani talteen johonkin. Ehkä vuoden päästä ymmärrän taas paremmin itseäni.