Onko Romantiikka kuopattu?

[scar]

Miettinyt aihetta sitä kautta,että kuinka paljon esim.itseeni on vaikuttanut ns.fiktiivi-,kirjallisuus,filmit,tarinat,juorulehdet,naistenlehdet ja miksei "miestenlehdetkin" vähän roisimmalla kerronnalla...

Jokaisella on kai jonkinlainen mielikuva ja toive romantiikasta-
Kinkylläkin vissiin- Toki voi olla ettei sellaisesta perusta,pitäen sitä liiallisena tunteiluna esim.
(Met kun halaamme,on se kuin halkojen kolahdus yhteen)

Joskus tullut tunne,että romantiikka kinkyssä on ehdottomasti "alistuvan muokkaaminen nartuksi ja seksiorjaksi,rivoksikin.

Toisaalla taas on paljon fantasioita ja sitten ajatuksia,että tämä ja tuo on oikeaoppista,näin asioiden kuuluu mennä, Dominoiva on lähes kaikkivaltias ja antaa halutessaan taivaallista seksiä ja on "ChristianGrey" joka porhaltaa Dädittämään helikopterillaan sinne ja tänne

Tuleeko muille tästä aiheesta ajatuksia?

[Nuppu]

Ainakin voi todeta että meillä on aika eri ajatukset.
En tiedä onko kinkyillä eri ajatukset romantiikasta. En koe kinkyyden erottavan minua ihmisenä kenestäkään muusta pallontallaajasta, romantiikassa tai muussakaan. Itse en juuri välitä amerikkalaistyylisestä kukkia ja suklaarasia ja Grand gesture-romantiikasta. Minulle on romanttista kun toinen tekee omasta aloitteestaan jotain, mikä ilahduttaa. Nousee aamulla neljältä että voi viedä autolla junalle niin ei tarvitse odotella taksia tai mennä julkisilla. Ihan koska välittää. Sellaiset käytännön arkiset pienet asiat ilahduttavat minua ja kasvattavat hellyyttä ja arvostusta.
Niin, vastaus kysymykseen: romantiikka ei ole kuopattu. Mutta itse en huutele moisista hetkistä, ne ovat kallisarvoisia ja yksityisiä.

[Raippa]

Mä ainakin voin tuoda virtailulla ruusuja. Punaisia. Koska tykkään punaisesta. Ja ruusussa on piikkejä.  Voiko sen romanttisempaa olla.

[Adrenalynnie]

Romantiikkaa on niin monenlaista - se arjen romantiikka parasta. Toinen pessyt pyytämättä sun auton tai asettelee safkan sydämen muotoon. Itse asiassa, oon ehkä huonompi näissä kuin elämäni miehet - onneks voi kehittyä ikänsä.

[Punakarhu]

Kuten tuossa aiemmin tulikin jo ilmi, romantiikka ilmenee eri tavoin eri tilanteissa ja eri suhteissa. Itse en ole millään tapaa perinteisen Hollywood-romantiikan ystävä, sillä se tuntuu itselleni yleensä ulkokultaiselta opitun mallin tavoittelulta. En sano että se on sitä, mutta siltä minusta tuntuu mikäli yritän sellaista. Poikkeuksiakin on.

Yleensä romantiikka itselleni onkin nimenomaan niitä arjessa tapahtuvia huomiointeja, osoituksia siitä että välittää ja ymmärtää toista. Yhteisiä juttuja.

Kinkyys ei niissä välttämättä näy millään tavalla, mutta ei sekään millään tavalla poissuljettua ole että vaniljaisissa suhteissa kamalat teot voivat kinkysuhteessa vaikuttaa suorastaan romanttisilta. Hellyyttä ja huomiota kun voi osoittaa niin monin tavoin.

[Purppura]

Meillä romantiikkaa on se että minä laitan orjan sänkyyn ja peittelen jos/kun hän on ollut päivällä kiltti.  Tai vien orjan kahville 'treffeille' joko alushousut jalassa tai ilman. Tai katsellaan yhdessä kissavideoita.  Tai käsken orjaa ottamaan suihin samalla kun paijjaan hänen hiuksiaan. 

Orja taas tekee minulle joka ikinen aamu aamupalan.

Romantiikka on minulle toisen huomioimista ja huomitavaksi tulemista - ei niinkään mitään ChristianGrey meininkiä.

[Acanth]

Joskus ajattelin olevani todella epäromanttinen, kun lahjat ja kukat ja suuret rakkaudentunnustukset tuntuivat vähän toissijaisilta asioilta, mutta sitten vain totesin että arvostan muita romantiikan eleitä enemmän

Itse tunnen itseni rakastetuksi silloin kun saan kumppanin tiiviin huomion ja viettää yhteistä aikaa, kun saan olla fyysisesti lähellä tai kun kumppani tekee jotain ilahduttavaa tai minua helpottavaa omasta aloitteestaan. Ja samoilla tavoilla myös ilmaisen omaa välittämistäni. Niin ja mä myös tykkään leipoa ja tehdä ruokaa. Jostain syystä se on mulle tosi tärkeää ja jos mun kanssa seurustelee, joutuu syömään myös mokkapaloja ja muffinsseja!

[Trobi-cat]

Joskus ajattelin olevani todella epäromanttinen, kun lahjat ja kukat ja suuret rakkaudentunnustukset tuntuivat vähän toissijaisilta asioilta, mutta sitten vain totesin että arvostan muita romantiikan eleitä enemmän

Itse tunnen itseni rakastetuksi silloin kun saan kumppanin tiiviin huomion ja viettää yhteistä aikaa, kun saan olla fyysisesti lähellä tai kun kumppani tekee jotain ilahduttavaa tai minua helpottavaa omasta aloitteestaan. Ja samoilla tavoilla myös ilmaisen omaa välittämistäni. Niin ja mä myös tykkään leipoa ja tehdä ruokaa. Jostain syystä se on mulle tosi tärkeää ja jos mun kanssa seurustelee, joutuu syömään myös mokkapaloja ja muffinsseja!

Joutuisi syömään? Niitähän söisi ilolla ja hymyillen vaikka joka viikko 

[Trobi-cat]

Mutta niin romantiikka. Se on monimuotoista. Itselle romantiikka on läheisyyttä, yhdessäoloa, yhdessä tekemistä, merkkaavia ihania sanoja ja hellyyden osoituksia. Tai jos mennään oikein syvälle, mitä näen romanttisena romantiikkana, on hienossa ravintolassa illalistaminen, kolmen ruokalajin kokonaisuus hyvän viinin kanssa sekä tunnelmallinen yleiskuva ja äänet ravintolassa. Toki itselle merkkaa myös henkilökunnan ammattimaisuus, mutta minä nyt olenkin ravintola-alalla

[scar]

Oi oi,yksi lempiaiheita: Hyvä ruoka,parempi mieli^^
 
Tykkään tehdä ruokaa ja ruokkia muita,mutta ehdottomasti myös,jos mulle tehdään ruokaa. En ole hirveän vaativa,valmisruokien lämmitys on ihan jees,jos ei oikein ole ominta kokkailla.
Arkiset asiat,mutta toi ruusukin joskus- yleensä ostan itse kukkasen joskus piristämään pöytää.
Kynttilöitä poltan lähes vuoden ympäri,joten kai ne on arkista hommaa

[OfAfrodite]

  Kommenttini vakaalla sydämellä, toivottavasti ei 

Oon aivan heikkona romanttisiin eleisiin ja hetkiin, katseisiin, kaikkeen mussunmössöön ja se vain vahvistaa narttuisia ja lutkamaisia hetkiä kun viskotaan pitkin seiniä, tai kidutellaan muilla maallisilla...

Käsikädessä käveleminen on ihaninta.

[Kore]

Ystävä joskus paheksuen puhahti: ” sinä se olet varmasti maailman epäromanttisin ihminen, ihan kuin Sinkkuelämän Miranda!”. Oltiin jotain siirappihömppäleffaa katsottu ja olin päästänyt suustani jotain vastaavaa kuin ”minä varmaan oksentaisin, jos joku olis mulle noin rasvainen”, ystävä itse kun sanoi toivovansa, että joku joskus tekisi hälle niin.

Enkä edes ole oikeasti, kokonaan ainakaan. En vain kaipaa mitään yltiöpäisiä ruusun terälehtiä vuoteessa  tai kirjoituksia taivaalla, vaan pieniä juttuja arjessa, välittämisen ja hellyyden osoituksia, puolin ja toisin. Vaikeampi niitä on vastaanottaa kuin (taivaallisia) kipu- ja lutkahetkiä, (ehkä se on se sisäinen Miranda) mutta kun toinen on niin aidosti välittävä, läsnäoleva ja huolehtiva, ne herkät hetket, spontaani kosketus silloin tällöin, mielipiteen kysyminen ja vastauksen KUUNTELEMINEN, silitykset leffaa katsoessa, valmiille aamupalalle herääminen, kainaloon puristaminen, you name it, tuntuvat vaan niin kertakaikkisen ihanan romanttisilta, hämmentäviltä tottumuksen puutteesta itseen kohdistuneina, mutta ihanilta, todella. Itsekin kun nautin siitä, että saan toiselle sitä huomiota antaa niin onhan se uskottava, että toinenkin niin tykkää tehdä. Ei romantiikka kuollut ole kun sille vaan antaa tilaa 

[Unikeko]

En ole kenellekään kantanut vuoteeseen ruusun terälehtiä, en edes alppiruusun. Naiselta sain kerran kaktuksen mukulan, mutta ilmeisesti kastelin liikaa ja se kuoli.

Toinen pitkäaikainen tyttöystäväni oli fanaattinen Sinkkuelämän katsoja. Hänen idolinsa ei ollut  Miranda vaan Samantha Jones. Väitti että nikkaroimani vanerisen seksilelujen säilytyskuution saaminen oli romanttisinta mitä oli koskaan kokenut. Täytyy kuitenkin muistaa että siinä missä sarja vilisee rooleistaan palkittuja ihmisiä niin sarja on kuitenkin käsikirjoitettu ja tuotettu.

Reiluun vuoteen en ole kenellekään aamupalaa tehnyt ja vielä kauemmin siitä kun on saanut nauttia sen jonkun muun tekemänä. Ihmiset pitävät eri asioista ja niin ikään aiheuttavat erilaisia reaktioita, haluja jne. Joku voi aiheuttaa puhetulvan ja toinen hiljaisuuden ja pakoreaktion.

Mut joo se kuunteleminen olis hyvä osata kuten myös omien mielipiteiden ja toiveiden kertominen.   

[-Mermaid-]

Mulle romantiikan osoitukset ovat aina kadonneet vaniljaisissa parisuhteissa. Treffit voivat olla huomaavaisia, mutta sitten kun alkaa olemaan vakiintumisen merkkejä, niin sitä muuttuu joka näkymättömäksi tai panopuuksi. Miehet muuttuvat itsekkäiksi paskoiksi. Vanilja-heteromiehistä ei ole mihinkään romantiikkaan enkä minä saa ääntäni kuuluviin, koska en ole nainen, joka pitää kaulinta kädessä. Mun tilitys ...

Alistuvat miehet ovat täysin eri maata. Rakastan heitä He ovat lähestulkoon automaattisesti hienotunteisia ja hyvätapaisia. Myös leikin jälkeenkin sitä tuntee itsensä jumalattareksi. Siitä tietää, että vain he ovat hyväksi minulle  Tietty kaikki eivät ole sellaisia, mutta sen huomaa tai oppii tunnistamaan (kokemus opettaa...).

Mitä tulee romantiikkaan, niin luonnollisesti rakastan kaikkea romantillisia osoituksia, mutta näyttävyyttä olla pitää, koska olen itsekin melko näyttävä

[UW]

”Sinussa ei ole kyllä yhtään empatiaa tai romantiikkaa mutta osaat sentään kokkaa.”

Hmm tän voisi lisätä tuonne minusta sanottua 

Ps. Yksi vaniljaviestittely aikaa x sitten